Kaveri syyttää minua omista tunteistaan. Ymmärtääkö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Hän ehkä etsii ymmärtävää kuuntelijaa, empatiataitoista ja keskustelijaa. Ei kyse ole että hän sanoo mielipiteen vain ja sä oman, että se olisi keskustelua eri mielipiteistä. Vai miten lie menee? Ehkä olette kaikesta eri mieltä ja sä kylmän oloinen sitten. Ja se ei toimi. Eri teille on joku muu ihminen kummallekin keskustelijaksi. Jos hänelle joku tilanne on traumaattinen tai hankala, hän toivoo kai että joku tajuaa sen, on hänen puolellaan. Mutta väkisin sun ei pitäisi sitä esittää tai empatiaa. Sekin olisi inhottavaa. On parempi toki olla rehellinen sitten.

Tällaista voi varmastikin olla, että pitäisi olla vain kuulijana, eikä odottaa häneltä vastavuoroista keskustelua. Hänelle on useampikin sanonut, että kaipaisi häneltä enemmän vastavuoroisuutta, minä myös. Minä kyllä tajuan ne hänen hankalat tilanteet, mutta en ole halukas ottamaan vastaan sitä tunnelastia, jonka hän haluaisi minulle siinä lykätä. Ja sitten hän voi kokea minut kylmäksi.

Nyt vaan olen ihmetellyt tuota syyttelyä heti, kun hänellä herää jokin tunne. Ja hassuinta on ne ihan keksityt tarinat, kun hänen on pakko saada joku syyllinen sille tunteelleen, ja jos minä en ole tehnyt siinä mitään väärin, niin minulle vaikka keksitään sitten jokin teko, josta voi syyttää. Ap

Vierailija kirjoitti:

A puhuu aidasta ja B aidan seipäistä jonka jälkeen A turhautuu ja sanoo b:lle ettei tämä kuuntele häntä. B puolestaan itkee ettei A:n kanssa sovi olla eri mieltä.

En siis tiedä mitä tarkoitat. Tulee mieleen monenmoisia variaatioita mistä voisi olla kyse.

Pahoittelut siitä.

Kaikkien kanssa ei vaan yksinkertaisesti natsaa. Ja huhhahhei.

Ei tarvitse pahoitella, ihan hyvä esimerkki sinulla on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävää, itselleni nousee traumat pintaan tuommoisesta jyräämisestä. Kokemusta valitettavasti on ihmissuhteista, joissa en tule kuulluksi enkä nähdyksi omana itsenäni ja toinen on yrittänyt pakottaa ja manipuloida.

Ehkä voisit sanoa, että "Kuulen kyllä mitä sanot, mutta olen tästä asiasta eri mieltä." Jos se ei mene perille, niin kannattaa varmaan luopua tuosta ystävyydestä?

Voisin tehdä noin, jos se olisi noin kaavamaista. Voin tietenkin yrittää bongata ne kohdat missä jotain tuollaista olisi hyvä sanoa.

Mutta vaikka laitoin aloitukseen yksinkertaistetun esimerkin, niin ihan noin yksinkertaista se ei todellisuudessa ole. Kaverilla kun voi nousta voimakas tunne missä kohtaa keskustelua vain, ja sitten hän alkaa syyttämään minua jostain mielikuvituksellisesta, mikä ei aina edes liity mitenkään minun todellisiin tekoihin. Eli on tosi vaikeaa arvata missä kohtaa se "hyökkäys" tulee.

Kysehän on siis hänen tunteestaan, jonka hän haluaa työntää minulle. Ap

"Tämä on tapahtunut niin monta kertaa, että se on ihan kaavamaisesti esiintyvä ilmiö."

Niin no, aloituksessa nimenomaan kirjoitat, että kyseessä on kaavamainen ilmiö. Siihen vastasin.

No juu, sori tuosta. Hyvä kun vastasit, annoit kyllä osaltasi ajateltavaa.

Ilmiö on siis kaavamainen, mutta siinä keskustelutilanteessa ne tilanteet eivät kuitenkaan ole niin identtisiä, että sen aina siinä tunnistaisin ja osaisin reagoida itse parhaalla tavalla ja ajoissa. Jälkikäteen sitten huomaa, että tämähän oli taas tätä samaa...

Eli sama kaava, mutta erilaiset ilmenemismuodot. Ap

kaverisi on bipolaari, borderline, uskomattoman tyhmä tai muuten sosiaalisesti lahjaton.

En yritä väittää, että ap olisit huono kuuntelija, mutta ehkä välillä päädyt olettamaan hänen sanovan jotain, mitä hän ei sano. Esimerkki omasta menneisyydestäni: X: Tässä on sitten sipulia. En tiennyt pidätkö siitä. Minä: Rakastan sipulia! X: No kun et tykkää niin nypi ne pois, ei haittaa minua. Minä: Mitvit??!1??!

Kyllä, tuli todella ohitettu olo. En tiedä millaisista aiheista hän kertoo mielipiteitään, mutta jostain syystä omalla kohdallani, kun yritän painottaa mitkä asiat ovat minulle todella mieluisia tai ehdottomia ei:tä, moni ei kuuntele yhtään vaan on jo etukäteen päättänyt, mitä mieltä niistä asioista olen. Toisaalta, jos joku asia on minulle ihan sama, siitä sitten yritetään vääntää että minulla pitäisi olla ehdoton rakkaus tai viha ko. asiaa kohtaan.

Laitoit tuonne jo että sinun lisäksi muutkin ovat toivoneet vastavuoroisempaa keskustelua hänen kanssaan. Sekin on täysin mahdollista, ettei hänestä ole kuuntelijaksi. Ehkä hän tarvitsisi todella monta kokemusta tulla kuulluksi, ennen kuin pystyy itse kuuntelemaan. Tai sitten hänestä ei ole koskaan vastavuoroisuuteen syyn x,y tai z takia.

Jokainen kuitenkin saa päättää, ketä ihmisiä pitää elämässään, koskee myös sinua ap.

Voi olla lapsuuden perheestä jäänyt sellainen tunne, että häntä ei kuunnella koskaan ja on aina perheen silmätikku ja ulkopuolella. Joissain perheissä oikeasti on sellainen dynamiikka, epäterveissä ja narsistisissa varsinkin. Nyt sitten aikuisena voi olla tarve tulla kuulluksi ja hyväksytyksi, ja eriävät mielipiteet triggeröi ne vanhat kokemukset. Tai voisiko olla jotain autismikirjon tyyppistä juttua kaverillasi? Jos useammat ovat huomauttaneet, että puhuu paljon omista kiinnostuksen kohteistaan eikä oikein osaa antaa muille tilaa. Se ei ole mitään ilkeyttä, vaan tietyt sosiaaliset taidot on vähän erilaiset. Jotain tällaisia ehkä pohdiskelisin. Tai huomaatko itse, että olet useinkin eri mieltä hänen kanssaan, melkein tahallisesti? Onko sinulla tapana olla "devil's advocate" näissä keskusteluissa? Tykkäätkö itse argumentoinnista? Olen itse vähän sellainen joskus, ja joskus pakko muistuttaa itseäni, että ei kaikki tykkää väittelystä ihan vaan väittelyn ilosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten hän etsii samantyyppistä ihmistä kuin hän on. Samantyyppisiä mielipiteitä.

No eikö tuo juuri se ongelman ydin ollutkin? Ei hyväksy ap:n mielipiteitä 😅

On tuttua, entinen kaveri. Olen itse luonteeltani nimenomaan empaattinen kuuntelija, ja ihmiset usein avautuvat minulle asioistaan, näin kävi tämänkin tyypin kanssa. Ajan kanssa kuitenkin huomasin, että minuun sijoitettiin hänen ikäviä tunteitaan, koska hän yksinkertaisesti tarvi niille jonkun kohteen eikä hän kyennyt pohtimaan omaa toimintaansa kriittisesti. En saanut olla mistään eri mieltä (vaikka hän sanoi että totta kai saan), sillä käytännössä eri mieltä oleminen = loukkaus häntä kohtaan. Ihan kuin erimielisyyteni olisi "rikkonut lojaaliuteni" tai olisin pettänyt hänet, en osaa oikein selittää sitä kuviota. Hän oli myös kova puhumaan muista pahaa selän takana ja esitti päin naamaa hyvää ystävää monille, oli lisäksi erittäin manipuloiva ihminen. Oli tosi ahdistavaa katsoa vierestä kuinka hän leperteli niille ihmisille, jotka juuri oli minulle maanrakoon haukkunut.

Hänelle oli myös tyypillistä "halu keskustella asiat auki" eli yrittää vääntää minut samaan mielipiteeseen kuin hän tai saada minut pyytämään anteeksi vaikka hän olisi käyttäytynyt minua kohtaan huonosti. Hän ei hyväksynyt edes pienissä arkisissa asioissa erimielisyyksiä ja saattoi saada melkoisia raivareitakin, ja usein alkoi tavallaan kaasuvalottaa minua väittämällä ihan keksittyjä asioita ja syyttämällä minua valehtelijaksi monissa tapahtuneissa asioissa.

Voin sanoa, että traumat jäi tuosta ihmisestä ja vasta välien katkomisen jälkeen olen pystynyt hengittämään kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kiinni ystäväsi ajatusmaailmasta, mutta en oikeuta sitä.

Mun mieheni on kaikesta eri mieltä kanssani. Kaikesta.

Jos vaikka surkuttelen hylättyjen kesäkissojen kohtaloa, niin hän vastaa välittömästi, että kyllä koiratkin kärsii väärissä käsissä.

Tämän kirjoitin ihan ylös:

Minä: Huomasin facebookista, että yrität myydä Pekan autoa Pekan puolesta!

Mies: Ei, kun kysyn Facebookissa, haluaako joku ostaa Pekan auton.

Joskus voisi tosiaan vaan nyökkäillä, ja sanavarastoon saisi useammin kuulua mun kanssani sanat -niinpä- tai -totta-.

Kaikesta ei minunkaan mielestä tarvitse vängätä, varsinkaan ystävän kanssa.

tokikaan en koko tilannetta tiedä, mutta tuon esimerkin pohjalta olisin varmaan vastannut samoin kuin miehesi. Se, että hän kyselee, että haluaako joku ostaa Pekan auton, ei merkitse, että se kyselijä olisi myymässä Pekan autoa, joten saattaisi olla tärkeääkin korjata toista, että en yritä myydä Pekan autoa, vaan kyselen haluaako joku sen ostaa. (Pekkahan voi vaikka itse sitten myydä sen autonsa ostohalukkaalle, tai sitten tuon kyselyn taustalla voi olla joku kaveriporukan jäynä, tai sitten sillä koitetaan kartoittaa, että onko joku kiinnostunut siitä jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ehkä etsii ymmärtävää kuuntelijaa, empatiataitoista ja keskustelijaa. Ei kyse ole että hän sanoo mielipiteen vain ja sä oman, että se olisi keskustelua eri mielipiteistä. Vai miten lie menee? Ehkä olette kaikesta eri mieltä ja sä kylmän oloinen sitten. Ja se ei toimi. Eri teille on joku muu ihminen kummallekin keskustelijaksi. Jos hänelle joku tilanne on traumaattinen tai hankala, hän toivoo kai että joku tajuaa sen, on hänen puolellaan. Mutta väkisin sun ei pitäisi sitä esittää tai empatiaa. Sekin olisi inhottavaa. On parempi toki olla rehellinen sitten.

Tällaista voi varmastikin olla, että pitäisi olla vain kuulijana, eikä odottaa häneltä vastavuoroista keskustelua. Hänelle on useampikin sanonut, että kaipaisi häneltä enemmän vastavuoroisuutta, minä myös. Minä kyllä tajuan ne hänen hankalat tilanteet, mutta en ole halukas ottamaan vastaan sitä tunnelastia, jonka hän haluaisi minulle siinä lykätä. Ja sitten hän voi kokea minut kylmäksi.

Nyt vaan olen ihmetellyt tuota syyttelyä heti, kun hänellä herää jokin tunne. Ja hassuinta on ne ihan keksityt tarinat, kun hänen on pakko saada joku syyllinen sille tunteelleen, ja jos minä en ole tehnyt siinä mitään väärin, niin minulle vaikka keksitään sitten jokin teko, josta voi syyttää. Ap

kaverisi vaikuttaa sellaiselta tunneihmiseltä, jolle mielipide on yhtä kuin hän itse ja hänen tunteensa. Hän ehkä tarvitsee toista ihmistä siihen, että saa kerrottua tunteensa/mielipiteensä ja kaveri sitten heijastaa sen takaisin, koska hän ei muuten ymmärrä itseään.  Kaverisi ei siis halua kuulla sinun mielipidettäsi silloin kun kertoo omansa, vaan kuulla sinulta, että ymmärrän tunteesi. Tai että olen kuullut, että noinkin voi ajatella. Kaverisi on siis  vähemmän itseriittoinen kuin ehkä sinä. Sinulle eriävä mielipide ei ole uhka sinulle itsellesi, tai kokemuksellesi sinusta itsestäsi.

Kaikenkaikkiaanhan tuossa on kyse oikeasti vain ihmisten luonne-eroista.  Silloin ei auta kuin koittaa keksiä yhteinen puolivälin tapaamispiste tai sanoa ystävälle sayonara, emme sovi toisillemme.  Ei sitä kannata pakolla yrittä. Irtipäästäminen voi olla hyvin vapauttavaa.

Mun entinen työkaveri oli tuollainen ja savusti mut ulos, kun en kuulemma kuunnellut enkä kunnioittanut hänen mielipiteitään.

Lähdin mielelläni, koska tuo ihminen oli päällepäsmäri ja komentelija sekä keräsi hovin itselleen, joka tsemppasi.

Ja mua ei komennella eikä mikään ryhmäpaine tehoa. Nauroin tuon väitteille ja lopulta kerroin, kuinka en ole vastuussa hänen tunteistaan, vain omistani ja olen saanut jo paremman työpaikan. Siinä jäi marinoitumaan jenginsä kanssa.

Miksi hän on sun " kaveri"? En ymmärrä.

Kuvasit minun eksäni, joka oli ja on, kuten ystäväsikin, epävakaa persoonallisuus, mutta lisäksi myös alkoholisti.

Tunne-elämän ongelmiahan nuo ovat. Ihminen kehittää tunteita siitä ettei saa kaiken aikaa päsmäröidä muita. Pimahtaa, kun tunne kasvaa liian voimakkaaksi. Ei kykene tunnistamaan omia tunnereaktioitaan saati hallitsemaan niitä. Tunnehan on vain välittäjäainepurkaus aivoissa, hyvin nopeasti ohimenevä. Sen voi myös oppia pysyväksi vellomalla ja rypemällä siinä tunteessa. Silloin ahdistuu ja kuvittelee, että tunteesta pääsee eroon vain räjähtämällä.

Se on harhaluulo. Ahdistava tunne menee puolessa minuutissa ohi kun sen antaa vain mennä ohi. Näitä taitoja (omien tunteiden ja niiden laukaisijoiden tunnistaminen ja tunteiden käsittely rakentavasti) opitaan terapiassa. Valitettavasti nämä epävakaat harvoin tunnistavat, että heillä on ongelma, ei koko heidän lähipiirillään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän on sun " kaveri"? En ymmärrä.

Olisikohan siksi, että typeryksissäkin voi olla joskus jotain hyvää. Ja toisaalta: kukaan meistä ei ole täydellinen, aina hyvä, fiksu ja tasainen. Mieti näitä ja mene katsomaan peiliin.

Kaverinsa ja ystävänsä voi valita.

Googlaa epävakaa persoonallisuus. Osuuko yksiin? Kokemusta on tällaisesta.

Minulla siskot harrastavat samaa. Olen se pikkusisko, joka ei tiedä mistään mitään ja aina minulla on väärät mielipiteet. Nykyään kun tavataan niin olen se kuunteleva osapuoli ja joudun kuuntelemaan heidän väittelyään. Sitten minua kiskotaan erotuomariksi, että mitä mieltä minä olen eli kumman puolelle kallistun. Olen ottanut sellaisen kannan etten juurikaan kerro heille omia mielipiteitäni, mutta en haluaisi välejäkään katkaista kun ovat lähimmät sukulaiseni.

Oikeat keskustelut käyn sitten mieheni ja/tai ystävieni kanssa, heidän kanssaan saan sanoa omatkin mielipiteeni.

No kyllä hänessä on autismin piirteitä, epävakaan piirteitä, riippuvuuksia, mitä nyt olette luetelleet. Ja lapsuudenperheessä hänet on ohitettu, ja ihan varmasti triggeröityy monista asioista herkästi.

Eli oikein hyvin samaistuin muiden samoja kokeneiden kertomuksiin. Ja kavereita ollaan, koska minä olen selvästikin typerys. Ja olen säälistä pitänyt hänelle seuraa, kun hänellä ei ole yhden yhtä ihmistä, joka pitäisi häneen yhteyttä. Jotkut sanovat, että sääli on sairautta. Alan olla samaa mieltä tuostakin sanonnasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kiinni ystäväsi ajatusmaailmasta, mutta en oikeuta sitä.

Mun mieheni on kaikesta eri mieltä kanssani. Kaikesta.

Jos vaikka surkuttelen hylättyjen kesäkissojen kohtaloa, niin hän vastaa välittömästi, että kyllä koiratkin kärsii väärissä käsissä.

Tämän kirjoitin ihan ylös:

Minä: Huomasin facebookista, että yrität myydä Pekan autoa Pekan puolesta!

Mies: Ei, kun kysyn Facebookissa, haluaako joku ostaa Pekan auton.

Joskus voisi tosiaan vaan nyökkäillä, ja sanavarastoon saisi useammin kuulua mun kanssani sanat -niinpä- tai -totta-.

Kaikesta ei minunkaan mielestä tarvitse vängätä, varsinkaan ystävän kanssa.

Tämä on muuten jännä ominaisuus joissain ihmisissä! Olen itsekin huomannut saman. Ei vaan tosiaan voi myöntää esim. tähän auton myyntiin vaan on ihan pakko vääntää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kiinni ystäväsi ajatusmaailmasta, mutta en oikeuta sitä.

Mun mieheni on kaikesta eri mieltä kanssani. Kaikesta.

Jos vaikka surkuttelen hylättyjen kesäkissojen kohtaloa, niin hän vastaa välittömästi, että kyllä koiratkin kärsii väärissä käsissä.

Tämän kirjoitin ihan ylös:

Minä: Huomasin facebookista, että yrität myydä Pekan autoa Pekan puolesta!

Mies: Ei, kun kysyn Facebookissa, haluaako joku ostaa Pekan auton.

Joskus voisi tosiaan vaan nyökkäillä, ja sanavarastoon saisi useammin kuulua mun kanssani sanat -niinpä- tai -totta-.

Kaikesta ei minunkaan mielestä tarvitse vängätä, varsinkaan ystävän kanssa.

Tämä on muuten jännä ominaisuus joissain ihmisissä! Olen itsekin huomannut saman. Ei vaan tosiaan voi myöntää esim. tähän auton myyntiin vaan on ihan pakko vääntää. 

Jep. Turhaa jääräpäisyyttä. Pakko saada olla oikeassa. Tai pakko "päihittää" toinen.