Miettiikö naiset ikinä sitä, että ehkä ne miehet keille on antanut pakit taikka jättänyt muuten vaan, on se kenen kanssa saisi pysyvän parisuhteen

Vierailija kirjoitti:

 

Olen ollut rakastunut. En valitse ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella juurikaan, siksi minulla onkin ollut naisia, joita ihmiset ympärilläni eivät arvosta.

Sen sijaan en juurikaan ole törmännyt siihen, ettei nainen valitsisi ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Tai tietty jotkut naiset valitsevat joitain spurgu pikkurikollis turilaita, mutta näissäkin on kyse tavallaan siitä, että joku ulkomaailmassa arvostaa näitä miehiä ( he ovat "jänniä"), ja nainen samaistuu tähän ulkomaailman arvioon. 

Mikä pakkomielle näistä "jännistä" miehistä jollain on? En tunne yhtäkään naista joka "jännistä" pitäisi, niitä naisia tapaa kokemukseni perusteella lähinnä jossain lähiöpubeissa? 

Kaikki tuntemani naiset pitävät aivan tavallisista, mukavista miehistä. Fiksuista ja ystävällisistä, mukavista ihmisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole. 

Se rakastuminenkaan ei takaa pysyvää parisuhdetta. Jätetyksi olen aina tullut.

Turvallisempaa olisi, jos ei alkaisi suhteeseen tunteella elävien kanssa, vaan etsisi sellaisen joka ymmärtää, että rakastaminen on valinta. Toki rakastuminen pitää ensin tapahtua, mutta minulla olisi ollut merkit nähtävissä, että minuun rakastuneet naiset ovat olleet näitä rakastumisesta eläviä, ei rakastamisesta.

M

Se, että naisilla ei koskaan muutu rakastuminen rakastamiseksi sinun kohdallasi johtuu kyllä todennäköisesti ihan sinusta. Paljastuuko esim. persoonallisuushäiriösi lupaavan alun jälkeen naisille?

Ap:lle tiedoksi että sitä tekee myös miehet. Eivät uskalla sitoutua vaikka olisi tunteet pelissä. 

Jaa, jännämieshullu taas vauhdissa! 😂

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole yhtään eksää tai treffikumppania, kenen jättämistä katuisin.

Toki on nuoruudessa ollut ihastuksia, joille en ole uskaltanut sanoa mitään, mutta en usko että niistäkään olisi mitään tullut, enkä ajattele noita koskaan.

Koen, etten ole vielä vaan tavannut sitä oikeaa.

- nelikymppinen

Tsemppiä, minä löysin oman rakkaani 38-vuotiaana. Sitä ennen lyhyempiä 1-3v suhteita jotka päätin itse kaikki, ei kaduta yhtään. Nyt olen 11 vuotta elänyt parasta elämää, olen todella tyytyväinen että en vain tyytynyt johonkin vaan osasin lähteä siinä vaiheessa kun oli selvää että se "jokin" puuttuu suhteesta! Ihan mukavia miehiä olivat kaikki sinänsä, parin kanssa olemme vieläkin hyviä ystäviä mutta se "jokin" vain puuttui. (Ok, yhden kanssa hyytyi siihen että hänen peniksensä oli liian iso... Ja koska seksi ei sujunut niin suhdekin hyytyi sitten. Mutta on minulle yhä rakas ja tärkeä ihminen, toimitti kaason virkaa häissäni 😊) 

Parasta on olla sellaisessa suhteessa jossa molemmat todella nauttivat toistensa seurasta. Yhdessä mietitään minkälaisissa kiikkustuoleissa istumme vanhoina. 

Vierailija kirjoitti:

No jos naiselta sujuu käden käänteessä imurointi, niin miksi ei voi imuroida vastapalvelukseksi?

Imuroida osaa jokainen. Epäkunnioittavaa pyytää tekemään sellaista jonka osaa itsekin, orjana pitoa. Mieltäisin laiskaksi ihmisen joka pyytää muita imuroimaan. Pyydä naista tekemään vastapalvelukseksi jotain jossa on hyvä? Vaikka jos tiedät että osaa leipoa niin "tulen laittamaan sen taulun, oisko tuoretta pullaa vastapalvelukseksi ku tuun?"

Eikö se jättäminen tapahdu juuri siksi, että suhteella ei ole edellytyksiä pidempään parisuhteeseen.

Aika montaa asiaa elämässäni kadun, mutta yksiäkään antamiani pakkeja en. Olen sitä mieltä että suhde ei ikinä voisi toimia, jos vain toinen kokee saaneensa hyvän diilin.

En mieti. Olen antanut pakit jostain sellaisesta syystä, jonka vuoksi en ole pitänyt parisuhdetta mahdollisena. Sellainen jossittelu, että "jos olisin antanut enemmän mahdollisuuksia tuolle..." ei ole järkevää, kyllä sen tietää jos jonkun kanssa kolahtaa sen verran hyvin että kannattaa jatkaa tapailua ja katsoa syntyykö parisuhdetta. Kädenlämpöistä tai epäkiinnostavaa suhdetta on mielestäni turha yrittää jalostaa parisuhteeksi. Jos ei alussa ole mitään tunteita joiden vuoksi haluaisi parisuhteen jonkun kanssa, niin ei se ole sille vastapuolelle oikein että antaa olettaa jotain, mikä on jo valmiiksi heikolla pohjalla.

Ap, voit yksinkin mennä leivoskahville. Et tarvitse siihen naista.

Jos jotain on mitä katuu niin aika monta tyyppiä olisi voinut elämässä ohittaa sanomatta mitään ja olisi säästynyt paljolta. 

En mieti. Ajatellessani ketä tahansa niistä miehistä, joille olen antanut pakit, niin kukaan heistä ei voisi vähempää kiinnostaa edelleenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut pakit sellaisille, joiden kanssa parisuhde ei olisi voinut olla yhdenvertainen esim. siksi, ettei itse olisi kiintynyt eikä rakastunut. 

 

Entä jos ne miehet olisivat olleet sinulle paras tsänssi parisuhteeseen? Jos et kunnollista parisuhdetta saa sellaisen miehen kanssa, jota tavoittelet.

Vain pieni osa naisista tarvitsee seksiä samoin kuin miehet. Miehelle maksuton kokki, siivoja ja seksipalvelujen tarjoaja samassa paketissa voi kuulostaa järkiratkaisulta, mutta harva nainen nauttii tuollaisesta roolista. Nainen valitsee yksinelämisen ja vapauden mieluummin kuin epäsopivan kumppanin. Miehessä ei tarvitse olla vikaa, hän voi vain olla ko. naiselle epäsopiva. On miestyypillistä olla osaamatta ajatella asioita naisten kannalta, mutta ethän itsekään ryhtyisi suhteeseen köyhän aseksuaalin kanssa, joka ei siivoaisi. Et saisi siitä mitään ja sama se on naisilla. Naiset eivät saa epäsopivasta suhteesta muuta kuin järjettömästi palkatonta lisätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole. 

Se rakastuminenkaan ei takaa pysyvää parisuhdetta. Jätetyksi olen aina tullut.

Turvallisempaa olisi, jos ei alkaisi suhteeseen tunteella elävien kanssa, vaan etsisi sellaisen joka ymmärtää, että rakastaminen on valinta. Toki rakastuminen pitää ensin tapahtua, mutta minulla olisi ollut merkit nähtävissä, että minuun rakastuneet naiset ovat olleet näitä rakastumisesta eläviä, ei rakastamisesta.

M

Se, että naisilla ei koskaan muutu rakastum

Ei. Olen vain tylsä. Olen sitä kyllä alusta saakka, mutta rakastunutta naista se ei haittaa. Se alkaa haitata vasta kun pitää valita rakastaako.

Vierailija kirjoitti:

 Mitä sä selität? En odota mitään seksiä palkkioksi. Imurointia tai rahaa. En tykkää imuroinnista, se siksi. Kyllä auton jarrujen herkistelykin käy. Miespuolisten kanssa maksetaan rahalla tai vaihdetaan osaamista. Tosi harvoin naiset osaa sellaista mitä en osaa ja tarvitsen. Miehet pyytävät huomattavasti harvemmin apua.

Minulta taas naiset harvemmin pyytävät apua, todennäköisesti siksi koska olen nainen itsekin. Miehet taas vähintään viikoittain. Viimeksi tänään pyydettiin apua suunnittelemaan menua kun kaveripariskunta oli tulossa kylään.

Olen joka kesän alussa vähintään yhden mukana puutarhalla parvekekukkien ostossa, autan resepteissä, autan sisustuksessa ja mielipidettäni kysytään vaateostoksissa, käyn kastelemassa kasveja loman aikana... 

Ystäväni tietävät että olen hyvä näissä asioissa ja apua uskaltavat pyytää. Ei tulisi mieleenikään pyytää heitä imuroimaan vastapalvelukseksi koska kuka tahansa osaa imuroida. Mutta kun joskus olen tarvinut apua esim painavan pyykkikoneen kantamisessa niin aina on helposti auttajia löytynyt. Ihmiset onneksi muistavat nämä asiat. 😊

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tiedoksi että sitä tekee myös miehet. Eivät uskalla sitoutua vaikka olisi tunteet pelissä. 

Et vain kiinnosta tarpeeksi.

Kyllä minä kadun joitain jättämisiäni jotka johtuivat omasta elämäntilanteestani sekä joitain joita olen tehnyt omista epävarmuuksistani ja huonosta itsetunnosta johtuen. Ei ole tietenkään mitään taetta, että joku niistä suhteista olisi kestänyt, mutta joka tapauksessa nyt tekisin toisin.

Olen paljon mielummin komean ja menestyneen miehen kanssa joka pettää minua, kuin uskollisen luuserimiehen kanssa. 

Mä olen miettinyt niitä miehiä, jotka ei suostuneet olemaan mun kanssa, että olisin ollut kyllä todella uskollinen kumppani heille. Lopulta päädyin yksiin mieheni kanssa just noin niin kuin aloittaja kuvaa, ei todellakaan kumpikaan oltu vastakkaisen sukupuolen silmissä juuri mitään. En siis oman kokemukseni ja useamman tutun kokemuksen perusteella tunnista sitä, että juuri nainen aina hylkäisi hyvän potentiaalisen miehen. Mulla on useita tuttuja jotka on jääneet naimattomiksi ja lapsettomiksi koska eivät ole olleet miesten mielestä tarpeeksi hyvännäköisiä tms. Ei siis voi sanoa että vain naiset ovat vaativia, myös miehistä löytyy sellaisia. Ja aivan erityisesti niitä jotka eivät missään nimessä edes halua sitoutua. Savu nousee korvista aina kun luen lehtiartikkeleita, joissa mieslääkäri selittää kuinka kamalaa on kun naiset eivät ymmärrä hankkia lapsia tarpeeksi nuorina. Vaikeahan se on yksin lapsia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen paljon mielummin komean ja menestyneen miehen kanssa joka pettää minua, kuin uskollisen luuserimiehen kanssa. 

Miehen kirjoittama. Trolli.