Miettiikö naiset ikinä sitä, että ehkä ne miehet keille on antanut pakit taikka jättänyt muuten vaan, on se kenen kanssa saisi pysyvän parisuhteen
Siis kun tätähän käy ihan solkenaan, että mies ja nainen - joista kumpikaan ei ole mitenkään poikkeuksellisen suosittu vastakkaisen sukupuolen silmissä - treffaavat tai vaikka aloittavat suhteenkin, ja nainen joko antaa pakit treffeillä, tai jättää muutamien kuukausien päästä. Ja ihan tyypillisesti se mies on näissä tapauksissa varsin "samassa liigassa" naisen kanssa.
Naiset kun tekee näitä temppuja, niin millaisia ajatuksia jää kaihertamaan siitä, että "jos se olisikin ollut se mies, kenen kanssa minun kaltaiseni nainen olisin saanut hyvän suhteen"?
Kommentit (316)
Se ois kuin joku vankilatuomio, jos joutuisi väkisin pariutumaan sellaisen ihmisen kanssa josta ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole.
Tämä on näitä naisten tv:stä opittuja hömpötyksiä, vaikka todellisuudessa se menee kuitenkin niin että "Vau toi Lasse on kyllä aika komee, sen kanssa alan nyt oleen".
On niitä. Yksi Ex on tullut valittamaan, kun minulla menee niin hyvin. Miksi et silloin kun olimme yhdessä ollut noin ahkera ja tienannut noin hyvin? NAinen lähti silloin suheesta likipitäen samantien kun sai hyväpalkkaisemman työpaikan. Jaksoi silti sellaiset 10-vuotta kuitenkin kytätä mun tekemisiä.
Ei noita nyt mitenkään hirveästi ole ollut. Jos ahdistuin ja lähdin, kun mies lähestyi fyysisesti niin ei siinä nyt kauheasti ole aineksia suhteelle, vaikka kaverina olikin ihan kiva.
Sitten on joitain, joille olisi pitänyt antaa pakit ja joiden kanssa on saanut (liian) pitkän parisuhteen.
Ja joitain, joille antoi pakit siksi, että piti itseään vääränlaisena sille periaatteessa kiinnostavalle miehelle.
Oma rakastuminen parhaimpiin kohteisiin on syntynyt vasta ajan kanssa, rakastun sydämeen ja aivoihin. Silti on ollut niitäkin, joihin käy kuumana, vaikkei pitäisi ja niistä kannattaa pysyä kaukana.
Rakas tonttu. Et toista kanssaveljiesi virheitä ja nojaudu rahaan. Jokaisen meistä tulisi ennen treffimaailmaan astumista miettiä läpi omat puutteet. Puutteiden pohdinnan jälkeen pohtia tarviiko kyseiset viat BetterHelpin apua, vai voisitko Amazonista saatavien itsetutkistelu opusten turvin löytää itsellesi avun. Jos susta tuntuu siltä että telttaan muuttaminen Turkissa asuvan kotirouvan vuoksi on liikaa silloin mietitään muita vaihtoehtoja, joko pysyvää sinkkuutta,fleslightin hankkimista tai sokerideittejä.
Ei ole käynyt mielessä, koska kaikkiin "pakkeihin" on ollut validi syy. Myöhemmin olen tajunnut väistäneeni mm. vaikeasti persoonallisiushäiriöisen.
Ennemmin olisin voinut antaa enemmänkin pakkeja, vaikkei kumppaneita ole ollut montaa. Kaksi olisin voinut huoletta skipata.
Vierailija kirjoitti:
On niitä. Yksi Ex on tullut valittamaan, kun minulla menee niin hyvin. Miksi et silloin kun olimme yhdessä ollut noin ahkera ja tienannut noin hyvin? NAinen lähti silloin suheesta likipitäen samantien kun sai hyväpalkkaisemman työpaikan. Jaksoi silti sellaiset 10-vuotta kuitenkin kytätä mun tekemisiä.
Ongelmajätelaitokselle raahattu seksinukke ei ole ex. Uus luksusnukke pysyy elottomana nukkena.
Olen ollut parisuhteessa todella komeiden ja mukavien miesten kanssa ihan vaan siksi että ne oli niin hyviä paperilla että eihän mulla ollut mitään syytä olla olematta niiden kanssa. En kuitenkaan rakastunut koskaan. Kiinnyin toki. Sitten kun se mies tuli vastaan johon oikeasti rakastuin, en voi kuin ihmetellä miksi ikinä niihin aiempiin jäin. Jos olisin tiennyt millaista on rakastua ja vieläpä niin että se on molemminpuolista, en olisi jäänyt niihin yhtään pidemmäksi aikaa.
Eli ei. En mieti. En enää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole käynyt mielessä, koska kaikkiin "pakkeihin" on ollut validi syy. Myöhemmin olen tajunnut väistäneeni mm. vaikeasti persoonallisiushäiriöisen.
Ennemmin olisin voinut antaa enemmänkin pakkeja, vaikkei kumppaneita ole ollut montaa. Kaksi olisin voinut huoletta skipata.
Tai sitten, jos olisit antanut vähemmän pakkeja, olisit nyt suhteessa kunnollisen miehen kanssa, eikä sinun tarvitsisi enää miettiä pakkien antamista eikä saamista mihinkään suuntaan.
Mulla on pysyvä parisuhde, olen rakastanut miestäni ja hän minua jo yli 20 vuotta. Tällä kokemuksella en tyytyisi vähempään (kuten joskus), eikä taida aikuinen tytärkään tyytyä saatuaan onnellisen suhteen mallin.
Ja ei, eivät mieti. Pakkeihin on aina syy, ei kiinnosta, eikä sille ole mitään tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole käynyt mielessä, koska kaikkiin "pakkeihin" on ollut validi syy. Myöhemmin olen tajunnut väistäneeni mm. vaikeasti persoonallisiushäiriöisen.
Ennemmin olisin voinut antaa enemmänkin pakkeja, vaikkei kumppaneita ole ollut montaa. Kaksi olisin voinut huoletta skipata.
Tai sitten, jos olisit antanut vähemmän pakkeja, olisit nyt suhteessa kunnollisen miehen kanssa, eikä sinun tarvitsisi enää miettiä pakkien antamista eikä saamista mihinkään suuntaan.
Miksi ihmeessä hänen pitäisi olla tyypin kanssa josta ei välitä vain siksi että voisi sanoa olevansa jonkun kanssa?
Miksi alkaisin miehen kanssa joka ei sytytä.
Mieluummin yksin, kuin huonon miehen kanssa.
Oletteko te miehet miettineet, että naiset ei ole selvinnäkijöitä, joilla on rajaton määrä aikaa selvittää jokaisen miehen potentiaali kumppanina, vaan miehen on jotenkin itse se osattava osoittaa. Naisena en anna pakkeja kenellekään ilkeydestä, vaan yleensä koska tyyppi vaikuttaa olevan vain yhden asian perässä, ei huolehdi itsestään eli on jotenkin vähän mieslapsi, josta tulisi itselleni joku parannusprojekti, johon minulla ei aikuisena, työssäkäyvänä opiskelijana ole aikaa. Tai itselläni on sillä hetkellä sellainen elämäntilanne, että parisuhteelle ei ole aikaa tai en olisi parasta kumppanimatskua itse sillä hetkellä. Mies, joka tykkää omasta elämästään myös ilman naista on paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin sellainen, joka kuvittelee maagisesti parisuhteen parantavan kaiken huonosta itsetunnosta jalkasieneen. Jos olet hyvä tyyppi, niin sinun on osattava se toiselle näyttää. Muuten ei parisuhteesta tule mitään. Näin se on. Sama juttu naisille, tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole käynyt mielessä, koska kaikkiin "pakkeihin" on ollut validi syy. Myöhemmin olen tajunnut väistäneeni mm. vaikeasti persoonallisiushäiriöisen.
Ennemmin olisin voinut antaa enemmänkin pakkeja, vaikkei kumppaneita ole ollut montaa. Kaksi olisin voinut huoletta skipata.
Tai sitten, jos olisit antanut vähemmän pakkeja, olisit nyt suhteessa kunnollisen miehen kanssa, eikä sinun tarvitsisi enää miettiä pakkien antamista eikä saamista mihinkään suuntaan.
Miksi ihmeessä hänen pitäisi olla tyypin kanssa josta ei välitä vain siksi että voisi sanoa olevansa jonkun kanssa?
Koska on parempi olla mukavan miehen kanssa parisuhteessa ja rakentaa yhteistä elämää ja oppia tuntemaan toinen hyvin ja tukea ja tukeutua toiseen, kuin olla vuosikymmenet joku salarakas tai lyhyissä panosuhteissa joidenkin uskomattoman mahtavien ja komeiden ja suosittujen miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole.
Tämä on näitä naisten tv:stä opittuja hömpötyksiä, vaikka todellisuudessa se menee kuitenkin niin että "Vau toi Lasse on kyllä aika komee, sen kanssa alan nyt oleen".
Ja Lasse on niin nyhväke, että ei uskalla sanoa ei vaikka nainen ei kiinnosta. Lassea viedään kuin litran mittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole käynyt mielessä, koska kaikkiin "pakkeihin" on ollut validi syy. Myöhemmin olen tajunnut väistäneeni mm. vaikeasti persoonallisiushäiriöisen.
Ennemmin olisin voinut antaa enemmänkin pakkeja, vaikkei kumppaneita ole ollut montaa. Kaksi olisin voinut huoletta skipata.
Tai sitten, jos olisit antanut vähemmän pakkeja, olisit nyt suhteessa kunnollisen miehen kanssa, eikä sinun tarvitsisi enää miettiä pakkien antamista eikä saamista mihinkään suuntaan.
Miksi ihmeessä hänen pitäisi olla tyypin kanssa josta ei välitä vain siksi että voisi sanoa olevansa jonkun kanssa?
Koska on parempi olla mukavan miehen kanssa parisuhteessa ja rakentaa yhteistä elämää ja oppia tuntemaan toinen hyvin ja tukea ja tukeutua toiseen, kuin olla vuosikymmenet joku salarakas tai lyhyissä panosuhteissa joidenkin uskomattoman mahtavien ja komeiden ja suosittujen miesten kanssa.
Haluaako mies olla naisen kanssa, josta ei tykkää yhtään?
Olen miettinyt. Olin silloin ennen monista syistä, sekä itsestä, että ulkonaisista syistä, aivan pihalla. En ymmärtänyt omaa käyttäytymistä enkä ymmärtänyt maailmasta mitään. Ajelehdin vaan. Jätin mieheni koska olin vain niin rikki enkä osannut sitoutua. Sitten paljon myöhemmin, kun tämä mies oli kuollut, ajattelin että kunpa olisin vain jäänyt hänen kanssaan kunnes kuolema erottaa. Harmittaa, mutta en oikein voi mitään sille että olin niin tyhmä. Kunpa voisi elää oman elämän uudestaan ja tehdä asiat oikein. Se olisi ihanaa.
En ole koskaan miettinyt jälkikäteen niitä joille olen antanut pakkeja. Minulle on aina ollut selvää, että en koskaan suostu tyytymään parisuhteessa, vaan puolison on oltava unelmieni prinssi.
Lopputulos: löysin unelmieni prinssin ja olen ollut hänen kanssaan intohimoisessa ja vakaassa parisuhteessa kohta vuosikymmenen. Jos olisin tyytynyt nuorena siihen "ihan kivaan ja kunnolliseen" niin olisin missannut elämäni onnellisimman ihmissuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole.
Tämä on näitä naisten tv:stä opittuja hömpötyksiä, vaikka todellisuudessa se menee kuitenkin niin että "Vau toi Lasse on kyllä aika komee, sen kanssa alan nyt oleen".
Ja Lasse on niin nyhväke, että ei uskalla sanoa ei vaikka nainen ei kiinnosta. Lassea viedään kuin litran mittaa.
Kyllä.
T. eri, mutta mies itsekin
Älä nyt oikeasti viitsi. Ei ole olemassa mitään tuollaista totuutta.
Itse en ole voinut unohtaa miestä jonka kanssa harrastin seksiä muutaman kerran alle 30-vuotiaana. Mies nopeasti otti takapakkia ja sanoi mun olevan liian nuori hänelle. No nyt vuosia myöhemmin meillä on taas seksiä, mutta en mä tule tätä meistä vieläkään saamaan parisuhteeseen kanssani enkä kyllä enää edes yritä. Koskaan en tule miestä unohtamaan ja tiedän vielä itkeväni hänen vuoksi.