Noora Fagerström: Jokainen saa kaiken mitä haluaa kun menee vain sitä kohti, minäkin olen saanut ihan kaiken mitä olen halunnut

Itse puhuin taannoin liikuntaluokkalaisteni kanssa siitä, onko oikea se amerikkalainen idea, että ei koskaan saa luopua unelmistaan. Monet olivat sitä mieltä, että pitää luopua epärealistisista unelmista.

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin taannoin liikuntaluokkalaisteni kanssa siitä, onko oikea se amerikkalainen idea, että ei koskaan saa luopua unelmistaan. Monet olivat sitä mieltä, että pitää luopua epärealistisista unelmista.

Mikä on epärealistinen unelma? Eiköhän sekin välillä ole aika suhteellista...

Ja toisaalta voi olla hyvä kysyä, miksi siitä epärealistisesta unelmasta tulisi luopua?

T. Tuon vaikeasti sairaan unelmatyötään tekevän sukulainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla neurotyypillinen, koska autismin oireet tekee elämisestä sietämättömän vaikeaa. Alankin tästä mennä sitä kohti samantien!

Mikä neuro"tyypillinen" kun mitään tyypillistä ei enää ole. Varmaan vähintää joka toisella on jo diagnosi

Neurotyypilliseksi et pääse, mutta voit jäädä joko katkeroitumaan tai miettiä miten tehdä noilla korteilla eletään mahdollisimman täysimääräistä, onnellista elämää.

Valinta on sun.

Aikamoinen yleistys. Eli vaikka kehityshäiriöstä pääsee eroon, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi paljon.

Missä mielikuvitusmaailmassa elät?

Et osaa lukea tai ymmärtää lukemaasi. Yritäpä vielä uudelleen.

Voit ihan vapaasti selittää.

Miten autismista pääsee eroon "vain päättämällä päästä siitä"?

Kukaan ei ole sanonut että voit päästä autismista eroon päättämällä, tietysti et voi. Mutta voit tehdä asioita parhaasi mukaan, jotta voit rakentaa itsellesi niin hyvän elämän kuin mahdollista.

Edelleenkään et vastannut, miten tämä edellinen keskustelija pääsee eroon siitä suurimmasta hänen elämäänsä rajoittavasta asiasta. Eli siitä autismista.

En nyt ihan ymmärrä miten tuo jankutus liittyy mitenkään ketjun aiheeseen. Mene valittamaan muualle jos et osaa muusta puhua -eri

On montakin asiaa, mitä et ymmärrä. Tai halua ymmärtää. Mutta omapa on häpeäsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin taannoin liikuntaluokkalaisteni kanssa siitä, onko oikea se amerikkalainen idea, että ei koskaan saa luopua unelmistaan. Monet olivat sitä mieltä, että pitää luopua epärealistisista unelmista.

Kuka sen määrittää mikä on epärealistinen unelma? Kaikista ei voi tulla jonkun lajin maailmanmestareita mitenkään. Pitäisikö siis vain hyvin harvan ja valitun edes yrittää?

Antaa ihmisten kokeilla, ei sitä muuten tiedä mihin pystyy ja mihin ei. Enemmän kyse on siitä ettei luovu vaikka joutuisikin tarkentamaan tavoitteitaan matkan varrella, tai muuttamaan ne kokonaan muualle. Liikaa ei muiden valituksiin ja kriikkiin kannata pistää painoarvoa, jossain rajoissa sitäkin voi toki kuunnella.

Jos ei yritä ollenkaan niin se on varma tapa koomautua ihmiseksi joka saa vain sen mitä muut antaa. Kuten suomen sosiaaliturvaelätit jotka yllättävän useat on vasureita ja jotkut noista haluaisi muiden antavan itselleen keskiluokan elintason ilman mitään omaa vaivaa. Sitähän tää noora keskustelu on pohjimmiltaan. Joku porukka on saatu uskomaan että se on heiltä pois jos joku tienaa enemmän samalla kun he itse ei tee mitään elantonsa eteen. Sitäkin enempään nuo kuitenkin laskee olevansa oikeutettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Siihen asti, kunnes joutuu väkivallan kohteeksi, kiusatuksi, toistuvasti yhteisön ulkopuolelle suljetuksi, sairastuu, loukkaantuu, jää vaille hoitoa, joutuu itse tai omaisuus joutuu onnettomuuteen, joutuu sopeutumaan vähätteleviin olosuhteisiin jne. jne. lapsena tai aikuisena.

Sitten on paraolympialaiset. Sulla voi olla tavoitteita vaikka mihin vaikka olis käynyt vaikka mitä.

Kiitos tästä. Juoksen heti varatun työkaverini syliin. Kohti vain, mitä sitä väistelemään 🥰

"Yritän kertoa lapsilleni että he pystyvät mihin vain kun jaksavat harjoitella."

Valitettavasti tämä ohje ei ole pätevä.

Suomessa lienee vähintään kymmeniä tuhansia jääkiekkoa pelaavia pikkupoikia. Heistä jokaisesta ei voi tulla uutta Teemu Selännettä, vaikka he harjoittelisivat miten paljon tahansa, sillä Teemu Selänteeksi päätyvä tarvitsee riittävän peruslahjakkuuden ja sitä ei kaikilla ole.

Sama pätee myös musiikkiin. Kaikista viulunsoittoa harrastavista lapsista ei millään ilveellä tule uutta Pekka Kuusistoa, sillä myös tässä lajissa tarvitaan riittävä peruslahjakkuus, jotta päätyy Pekka Kuusiston tasoiseksi soittajaksi.

Edellä kirjoitetusta huolimatta lapsia kannattaa aina kannustaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin taannoin liikuntaluokkalaisteni kanssa siitä, onko oikea se amerikkalainen idea, että ei koskaan saa luopua unelmistaan. Monet olivat sitä mieltä, että pitää luopua epärealistisista unelmista.

Kuka sen määrittää mikä on epärealistinen unelma? Kaikista ei voi tulla jonkun lajin maailmanmestareita mitenkään. Pitäisikö siis vain hyvin harvan ja valitun edes yrittää?

Antaa ihmisten kokeilla, ei sitä muuten tiedä mihin pystyy ja mihin ei. Enemmän kyse on siitä ettei luovu vaikka joutuisikin tarkentamaan tavoitteitaan matkan varrella, tai muuttamaan ne kokonaan muualle. Liikaa ei muiden valituksiin ja kriikkiin kannata pistää painoarvoa, jossain rajoissa sitäkin voi toki kuunnella.

Jos ei yritä ollenkaan niin se on varma tapa koomautua ihmiseksi joka saa vain sen mitä muut antaa. Kuten suomen sosiaaliturvaelätit jotka yllättävän useat on vasureita ja jotkut noista haluaisi muiden antavan itselleen keskiluokan elintason ilman mitään omaa vaivaa. Sitähän tää noora keskustelu on pohjimmiltaan. Joku porukka on saatu uskomaan että se on heiltä pois jos joku tienaa enemmän samalla kun he itse ei tee mitään elantonsa eteen. Sitäkin enempään nuo kuitenkin laskee olevansa oikeutettuja. 

Luulet väärin. Itseäni huvitti kun joskus kirjoitin sosiaaliturvasta ja palkoista ja muustakin rahaan liittyvästä, joku ymmärsi asian niin, että oletin sosiaalituilla ne asuntolainat ja matkat ja kivan elämän rahoitetun.

Ei, ja jos tyhmä ei ole ja ihan kaikki olisi lukenut huolella ilman omia tulkintoja, olisi tajunnut että en tuollaista ole ikinä olettanut tai väittämänyt. Joskus voi tulla väärin tulnintoja lukijan tyhmyyden ja ennakkoasenteiden takia. Ottaa hieman väärin kommenttisi ts. tekee liian vapaasti omia tulkintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin taannoin liikuntaluokkalaisteni kanssa siitä, onko oikea se amerikkalainen idea, että ei koskaan saa luopua unelmistaan. Monet olivat sitä mieltä, että pitää luopua epärealistisista unelmista.

Kuka sen määrittää mikä on epärealistinen unelma? Kaikista ei voi tulla jonkun lajin maailmanmestareita mitenkään. Pitäisikö siis vain hyvin harvan ja valitun edes yrittää?

Antaa ihmisten kokeilla, ei sitä muuten tiedä mihin pystyy ja mihin ei. Enemmän kyse on siitä ettei luovu vaikka joutuisikin tarkentamaan tavoitteitaan matkan varrella, tai muuttamaan ne kokonaan muualle. Liikaa ei muiden valituksiin ja kriikkiin kannata pistää painoarvoa, jossain rajoissa sitäkin voi toki kuunnella.

Jos ei yritä ollenkaan niin se on varma tapa koomautua ihmiseksi joka saa vain sen mitä muut antaa. Kuten suomen sosiaaliturvaelätit jotka yllättävän useat on vasureita ja jotkut noista haluaisi muiden antavan itselleen keskiluokan elintason ilman mitään omaa vaivaa. Sitähän tää noora keskustelu on pohjimmiltaan. Joku porukka on saatu uskomaan että se on heiltä pois jos joku tienaa enemmän samalla kun he itse ei tee mitään elantonsa eteen. Sitäkin enempään nuo kuitenkin laskee olevansa oikeutettuja. 

Luulet väärin. Itseäni huvitti kun joskus kirjoitin sosiaaliturvasta ja palkoista ja muustakin rahaan liittyvästä, joku ymmärsi asian niin, että oletin sosiaalituilla ne asuntolainat ja matkat ja kivan elämän rahoitetun.

Ei, ja jos tyhmä ei ole ja ihan kaikki olisi lukenut huolella ilman omia tulkintoja, olisi tajunnut että en tuollaista ole ikinä olettanut tai väittämänyt. Joskus voi tulla väärin tulnintoja lukijan tyhmyyden ja ennakkoasenteiden takia. Ottaa hieman väärin kommenttisi ts. tekee liian vapaasti omia tulkintojaan.

Ja itse en ole ollut niitä joita on haitannut jos toiset saa tai tienaa enemmän. Ihanaa kun ihmisillä on rahaa ja kuluttaa, vaikka kateelliseksi varmaan kaiken valheiden ja vääristelyjä lomassa on väitetty myös. Joku naapurikin vissiin luuli että jostain Thaimaan matkasta kateellinen ja ei ja ei.

Tiedän, miten matkat rahoitetaan.

Siitä en vaan ole tykännyt, että asioissa, missä pitäisi mennä nallekarkit tasan, ei aina mene.

Kyse esim. valtion avustuksista tai joistain muista, missä kaikki pitäisi olla samalla viivalla.

Sattuma sanelee myös paljon! Satut olemassa jossakin, jonne tulee sattumalta joku, joka voikin vaikuttaa elämääsi yllättävällä tavalla vaikka työtarjouksen muodossa. Ihan vaan kun olit oikeassa paikassa juuri silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen asti, kunnes joutuu väkivallan kohteeksi, kiusatuksi, toistuvasti yhteisön ulkopuolelle suljetuksi, sairastuu, loukkaantuu, jää vaille hoitoa, joutuu itse tai omaisuus joutuu onnettomuuteen, joutuu sopeutumaan vähätteleviin olosuhteisiin jne. jne. lapsena tai aikuisena.

Monella menestyjällä on noitakin taustalla, useampiakin. Varmaan ani harva tässä maailmassa selviää ilman surua, kärsimystä, pulaa, vaikeuksia.

Riippuu minkä ikäisenä mitäkin kokee, jotkut hyvin pieninä lapsina hyvin vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä ajattelutapa saa monet uskomaan, että pystyvät mihin vain ja kuitenkin ihmiset ovat hyvin rajallisia. Me emme  saa kaikkea, mitä haluamme.  Sitten niitä epärealistisia toiveita ja haaveita korjaillaan masennuslääkkeillä tai terapiassa.

Edes tämä lapsellinen kansanedustaja ei saa kaikkea haluamaansa ja jolla on vielä kovasti treenattavaa työssään  ennen kuin lätisee mielipiteitään julkisuudessa. Povaan hänelle lyhyttä kansaedustajan uraa, jos kokonaisvaltaisempi ajatelumalli ei hänessä vahvistu. 

Mä kuuntelin Nooran kirjan ja luulen että hän oikeasti uskookin tuohon. On ponnistanut pinnalle todella karuista oloista (alkoholisoitunut isä joka pyöri ostarin ryyppyporukoissa, aika rauhaton ja köyhä lapsuus muutenkin) ja siitä varmasti syntyy se ajatus, että jos minä pystyn niin muutkin pystyvät.

Isä ei sitten ilmeisesti halunnut menestyä.

Nooran isä taisi kuolla kun hän oli 14-vuotias. Ei musta alkoholisoitumisessa ja nuorena menehtymisessä ole mitään pilkan aihetta, surullinen kohtalo.

Sanna Marinin isä kuoli muutama vuosi sitten eikä hän mennyt edes hautajaisiin kun ei muutenkaan ollut tekemisissä. Ei kai löytänyt yhtään syytä olla kiitollinen isälleen? Mutta katsokaapa miten hyvät geenit on saanut siltäkin puolelta. Ulkonäkö ja älykkyys ihan priimaa. Ei läheskään kaikkien isät anna yhtä hyviä eväitä elämälle geenien kautta. Alkoholismi ei niitä pilaa.

Jotain samaa hänessä on Sikke Sumarin kanssa joka jossain mainoksessa julisti,"Minä rakastan mun elämää kun olen sen itse luonut" tai jotain. Silmien eteen tuli kaikki epäonnistujat ja leipäjonot. Kun se elämä ei kaikille ole niin helppoa.

tätä ei viher punikit tajuu. sohvalla lojuen pitäisi voodoran kantaa jauhot ja oluet kotiin kelan piikkiin. ottivat idolli mariinista mallia.

Ap, onko presidentiksi -pääseminen- sun mielestä jotenkin mahdotonta?!

Mun mielestä se on ihan saavutettavissa oleva asia. Ja jos et pääse presidentiksi asti niin kovalla työllä saat ainakin hyvän uran politiikassa. Ei muutakuin hommiin 👍

Rocktähteys voi olla vaikea ja riippuu paljon paljon tuurista. Ei silti liene mahdotonta sekään, jos osaat soittaa rockia.

Valitse tavoite ja ala tehdä tosissasi sen eteen. Jos et onnistu niin et silti menetä mitään. Luultavasti ainakin jotain saat aikaiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukuni on ahkeraa duunarisukua, perinnöksi sain vanhemmiltani torpan nykyisin muuttotappiopaikkakunnalla ja isovanhempien arvottoman kotipaikan kaukaa Savosta.

Vuonna 1990 syntynyt poika Herlin sai perinnöksi miljardiosakkeet ja osakkuudet ns tekemättä mitään.

Meillä on ilmeisesti ihan samat lähtökohdat Nooran mukaan. Joo, yliopiston käyneitä ollaan kumpikin Herlinin pojan kanssa, mutta kortit elämään ei todellakaan ole samat. Toinen suku teki onnekkaat kaupat aikoinaan ja elää edelleen sillä sukupolvi toisensa jälkeen, toinen suku taas yrittämisestä huolimatta saa tyytyä vähempään. Se on ihan fine, mutta yksikään Noora F ei ole oikeutettu sanomaan et voi mennä vaikka kuuhun kuka tahansa kunhan vaan tarpeeksi haluaa.

Eihän kukaan sanonut että meillä kaikilla on samat lähtökohdat. Tottakai Herlinillä on paremmat mahdollisuudet menestyä, koska syntyessään jo saanut tietyn verran etumatkaa. Mä näen tuon Nooran viestin - joka toki on muotoiltu jenkkityyliin optimiseksi -  että jokaisella on mahdollisuus nousta oman tilanteensa "yläpuolelle". Ei meistä kaikista voi miljonäärejä tulla, mutta menestyskin on eri ihmisille eri asioita. Jollekin se voi tarkoittaa sitä, että hänestä ei tule alkoholistia vaan normaali "kunnon" kansalainen.

Mun ystäväni kasvoi Helsingin köyhimmällä alueella kahden alkoholisoituneen vanhemman kodissa. Monet lapsuudenkaverinsa jäivät sinne, osa alkoholisoitui myös. Kaverin pelastus oli mummo, joka tarjosi normaalia elämää ja kannusti opiskelemaan ja tuki sitä ajatusta että eteenpäin pitää mennä. Kaveri on nykyisin korkeasti koulutettu tutkija ja sanoisin että vaikuttaa elävän hyvää elämää. 

Mutta oli kuitenkin se mummo, joka pelasti. Yleensä näissä menestystarinoissa on aina joku tuollainen ihmisestä itsestään riippumaton tekijä, jonka ansiosta menestys on ollut mahdollista, vaikka lähtökohdat ovatkin olleet muuten surkeat. Mutta entä, jos sitä mummoa ei olisi ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukuni on ahkeraa duunarisukua, perinnöksi sain vanhemmiltani torpan nykyisin muuttotappiopaikkakunnalla ja isovanhempien arvottoman kotipaikan kaukaa Savosta.

Vuonna 1990 syntynyt poika Herlin sai perinnöksi miljardiosakkeet ja osakkuudet ns tekemättä mitään.

Meillä on ilmeisesti ihan samat lähtökohdat Nooran mukaan. Joo, yliopiston käyneitä ollaan kumpikin Herlinin pojan kanssa, mutta kortit elämään ei todellakaan ole samat. Toinen suku teki onnekkaat kaupat aikoinaan ja elää edelleen sillä sukupolvi toisensa jälkeen, toinen suku taas yrittämisestä huolimatta saa tyytyä vähempään. Se on ihan fine, mutta yksikään Noora F ei ole oikeutettu sanomaan et voi mennä vaikka kuuhun kuka tahansa kunhan vaan tarpeeksi haluaa.

Eihän kukaan sanonut että meillä kaikilla on samat lähtökohdat. Tottakai Herlinillä on paremmat mahdollisuudet menestyä, koska syntyessään jo saanut tietyn verran etumatkaa. Mä näen tuon Nooran viestin - joka toki on muotoiltu jenkkityyliin optimiseksi -  että jokaisella on mahdollisuus nousta oman tilanteensa "yläpuolelle". Ei meistä kaikista voi miljonäärejä tulla, mutta menestyskin on eri ihmisille eri asioita. Jollekin se voi tarkoittaa sitä, että hänestä ei tule alkoholistia vaan normaali "kunnon" kansalainen.

Mun ystäväni kasvoi Helsingin köyhimmällä alueella kahden alkoholisoituneen vanhemman kodissa. Monet lapsuudenkaverinsa jäivät sinne, osa alkoholisoitui myös. Kaverin pelastus oli mummo, joka tarjosi normaalia elämää ja kannusti opiskelemaan ja tuki sitä ajatusta että eteenpäin pitää mennä. Kaveri on nykyisin korkeasti koulutettu tutkija ja sanoisin että vaikuttaa elävän hyvää elämää. 

Mutta oli kuitenkin se mummo, joka pelasti. Yleensä näissä menestystarinoissa on aina joku tuollainen ihmisestä itsestään riippumaton tekijä, jonka ansiosta menestys on ollut mahdollista, vaikka lähtökohdat ovatkin olleet muuten surkeat. Mutta entä, jos sitä mummoa ei olisi ollutkaan?

Kyllä se edelleen vaatii ihmisen omaa yrittämistä siitä mummosta tai mistä tahansa "onnenpotkusta" huolimatta. Toiset jää sohvalle valittamaan elämän kovuutta vaikka onnenpotku paukuttaisi ovelle. You make your own luck.

Nunna kirjoitti:

Ap, onko presidentiksi -pääseminen- sun mielestä jotenkin mahdotonta?!

Mun mielestä se on ihan saavutettavissa oleva asia. Ja jos et pääse presidentiksi asti niin kovalla työllä saat ainakin hyvän uran politiikassa. Ei muutakuin hommiin 👍

Rocktähteys voi olla vaikea ja riippuu paljon paljon tuurista. Ei silti liene mahdotonta sekään, jos osaat soittaa rockia.

Valitse tavoite ja ala tehdä tosissasi sen eteen. Jos et onnistu niin et silti menetä mitään. Luultavasti ainakin jotain saat aikaiseksikin.

AP:llä tuskin tulee mieleen edes yrittää - saati sitten tehdä päämäärätietoisesti töitä (minkään) asian eteen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukuni on ahkeraa duunarisukua, perinnöksi sain vanhemmiltani torpan nykyisin muuttotappiopaikkakunnalla ja isovanhempien arvottoman kotipaikan kaukaa Savosta.

Vuonna 1990 syntynyt poika Herlin sai perinnöksi miljardiosakkeet ja osakkuudet ns tekemättä mitään.

Meillä on ilmeisesti ihan samat lähtökohdat Nooran mukaan. Joo, yliopiston käyneitä ollaan kumpikin Herlinin pojan kanssa, mutta kortit elämään ei todellakaan ole samat. Toinen suku teki onnekkaat kaupat aikoinaan ja elää edelleen sillä sukupolvi toisensa jälkeen, toinen suku taas yrittämisestä huolimatta saa tyytyä vähempään. Se on ihan fine, mutta yksikään Noora F ei ole oikeutettu sanomaan et voi mennä vaikka kuuhun kuka tahansa kunhan vaan tarpeeksi haluaa.

Eihän kukaan sanonut että meillä kaikilla on samat lähtökohdat. Tottakai Herlinillä on paremmat mahdollisuudet menestyä, koska syntyessään jo saanut tietyn verran etumatkaa. Mä näen tuon Nooran viestin - joka toki on muotoiltu jenkkityyliin optimiseksi -  että jokaisella on mahdollisuus nousta oman tilanteensa "yläpuolelle". Ei meistä kaikista voi miljonäärejä tulla, mutta menestyskin on eri ihmisille eri asioita. Jollekin se voi tarkoittaa sitä, että hänestä ei tule alkoholistia vaan normaali "kunnon" kansalainen.

Mun ystäväni kasvoi Helsingin köyhimmällä alueella kahden alkoholisoituneen vanhemman kodissa. Monet lapsuudenkaverinsa jäivät sinne, osa alkoholisoitui myös. Kaverin pelastus oli mummo, joka tarjosi normaalia elämää ja kannusti opiskelemaan ja tuki sitä ajatusta että eteenpäin pitää mennä. Kaveri on nykyisin korkeasti koulutettu tutkija ja sanoisin että vaikuttaa elävän hyvää elämää. 

Mutta oli kuitenkin se mummo, joka pelasti. Yleensä näissä menestystarinoissa on aina joku tuollainen ihmisestä itsestään riippumaton tekijä, jonka ansiosta menestys on ollut mahdollista, vaikka lähtökohdat ovatkin olleet muuten surkeat. Mutta entä, jos sitä mummoa ei olisi ollutkaan?

Kyllä se edelleen vaatii ihmisen omaa yrittämistä siitä mummosta tai mistä tahansa "onnenpotkusta" huolimatta. Toiset jää sohvalle valittamaan elämän kovuutta vaikka onnenpotku paukuttaisi ovelle. You make your own luck.

Totta kai vaatii yrittämistä. Mummosta huolimatta. Mutta jos sitä mummoa ei ole eikä tule, niin yrittäminen ei aina riitä. Tämä olisi hyvä ymmärtää.

Kaikki eivät onnistu luomaan rikkauksia ja hienoa elämää, vaikka kuinka yrittäisivät. Olemme täällä yhdessä ja vaikutamme toisiimme. Olosuhteita on monenlaisia, eikä ne useinkaan ole yksilön vikaa tai ansiota. Toisia on lyöty ja lyödään jo elämän alusta alkaen. Ilman yhtäkään "mummoa" pelkkä yrittäminen ei tässä kovaksi rakennetussa maailmassa aina riitäkään.

Ei se niin ole. Jotta saa mitä haluaa täytyy osata haluta itselleen realistisia asioita. Ihmisen lähtökohdat, varallisuus, henkinen pääoma, sosiaaliset suhteet, älykkyys, luovuus ja fyysiset ominaisuudet luovat raamit sille mitä voi saada. Niin ja silkka tuuri. Joillakin mahdollisuudet ovat huomattavasti kapeammat kuin toisilla. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.