Lue keskustelun säännöt.
Työttömällä ei ole varaa olla ystäviä
02.09.2023 |
On todella vaikeaa tavata ystäviä, kun kuitenkin ystäväporukalla tavataan ravintolaillallisen merkeissä ja muissa maksullisissa tapahtumissa, joihin työttömänä ei ole varaa. Toki joskus tehdään jotain ilmaista, mutta sosiaalinen elämä on kärsinyt todella paljon työttömyyden vuoksi, ja myös uusien ihmisten tapaaminen on vaikeaa tämän vuoksi. Samaten ystävien syntymäpäivät aiheuttavat stressiä, kun kuitenkin haluaisi ostaa kivan lahjan, mutta ei pysty.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Ratkaisu rahapulaan on kouluttautua alalle, jolla on paska palkka ja paskat työolot? Elämänlaatu vaan huononee entisestään kun sitten on vielä huonon rahatilanteen lisäksi valtava työkuormitus päällä.
Lähihoitajan tulot ovat pelkkää päivävuoroa tehdessäkin noin kaksinkertaiset työttömään verrattuna.
Paljonko tuo tekee euroissa? Kuvitellaan, että saisit vaikka tonnin enemmän kuussa lähärinä kuin työttömänä ja teet 40 h töitä per viikko eli noin 160 tuntia per kuukausi. Kun jaat tonnin tuolla luvulla saat 6.25 euroa. Kuka hullu tekee raskasta työtä jos saa noin vähän enemmän korvausta tunnilta verrattuna siihen ettei tee niitä töitä. Todellisuudessa summa on vielä pienempi kuin verot sun muut ja tuskin lähäri edes tienaa tonnia enempää kuin työtön, jolla on tukia.
Tämä juuri, muutaman hassun euron vuoksi ei todellakaan ole mitään järkeä ryhtyä lähihoitajaksi. Siinä todennäköisemmin tulee menemään sekä oma henkinen ja fyysinen terveys.
Hallitusohjelman mukaan työttömät ohjataan jatkossa 9 euron työhön julkiselle sektorille. Eli käytännössä esimerkkimme mukainen työtön voi hyvin päätyä mummojen ja pappojen vaippoja vaihtamaan eikä saa siitä kuin reilun euron per tunti.
Mitä sitten lähihoitajille tapahtuu jotka tähän asti ovat ne vaipat vaihtaneet?
Heille jää aikaa hoitotyöhön, kun työtön tekee avustavat tehtävät.
Mutta eihän hän sitten ole enää työtön, jos hän tekee avustavia töitä. Hän on hoiva-avustaja tai jotain. Ja hänelle kuuluu maksaa työstä työehtosopimuksen mukainen palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on rahat tiukilla. Kutsun ystävät mieluiten kotiini kahville. Kyllä aina sen verran vierasvaraan on mahdollisuutta. Kekseliäisyydestä se on kiinni. Ystäviä voi tavata muutenkin kuin tilanteissa, jotka vaativat rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko, missä ihmeen piireissä ystäviä nähdään vaan ravintoloissa ja konserteissa, ja aikuiset ihmiset antavat toisilleen lahjoja?
Itse olen nelikymppinen enemmän tai vähemmän keskiluokkainen nainen, eikä meillä ainakaan ole tuollaista. Nähdään kavereita lenkillä tai jonkun kotona kahvitellen. Tai on jotkut pihanlaittotalkoot tms. Miehet treenaa yhdessä ja rakentelee linnunpönttöjä sun muuta.
Itse en ole ikinä välittänyt kahviloista enkä niin hirveästi ravintoloistakaan. En käy ikinä ulkona syömässä tai jossain konsertissa tms. muuten kuin mieheni kanssa. Sinkkuna tietysti meni tyttökaverien kanssa, kun ei ollut vaihtoehtoa, mutta nyt kun on mies, en oikein tajua miksi tahtoisin katsella viinilasin takaa toista naista. Ja tosi harvoin tulee edes käytyä, kun tässä iässä myös osaa itse laittaa sen verran hyvää ruokaa, ettei se ravintola niin kummoinen kokemus ole.
Lahjoja minä ja ystäväni emme ole ostelleet koskaan, koska emme ole materialla rakastajia.
Kyllä meillä ainakin ystäväporukassa aina lahjoja toisille synttäreiden yhteydessä, mielestäni pikemminkin omituista se, että ystävää ei muisteta lahjalla kuulostaa kummalliselta. Veikkaisin että tämä ravintolahomma taas on enemmän sellaisten ihmisten homma, jotka asuvat suurissa kaupungissa missä se ajanviete on enimmäkseen juuri sitä paikallista kulttuuritarjontaa, ravintoloita, cocktailbaareja sun muita. Toki varmaan riippuu ihmistyypistäkin paljon. Kyllä minunkin tuttavapiirissä tämmöinen on todella yleistä, vaikka kyllä toki sitten välillä tulee ystäviä päivälliselle tai illanistujaisiin sinne omaan kotiinkin tai mennään ulos lenkille. Yleensä esim. töitten jälkeen vaan paljon kätevämpää tavata kaverit keskustan ravintolassa kun matkustaa kauemmaksi sinne kaverin luokse.
Vierailija kirjoitti:
Minulta katosivat ne harvatkin ystävät tai kaverit, kun olin jo ollut työtön pari vuotta ja vammauduin juuri koronaepidemian alussa. Yhteyttä pidettiin vain puhelimella, ja kuulumisten vaihtaminen kävi kiusalliseksi. Minulla ei ollut kerrottavaa, koska rahattomana, liikuntarajoittuneena ja yksinäisenä en koskaan tehnyt mitään. Kaverit taas mökkeilivät, remontoivat, ostivat uutta autoa, pitivät kivoja kekkereitä perhepiirissä, suunnittelivat matkoja, harrastusten alkamaista ja jatkamista ja kaikenlaista, mitä työssäkäyvät ihmiset puuhaavat.
Oli vaikea jaksaa kuunnella harmittelua siitä, kuinka koronaeristys haittasi perinteistä kolmen viikon kesälomaa viininmaistelualueilla ja kuinka kurjaa oli, kun jälkikasvun valmistujaisia piti samasta syystä venyttää keväästä syksyyn. Useimmille kavereille oli varmasti yhtä ikävää käydä näitä epätasapuolisia puhelinkeskusteluja.
"Oikeat ystävät" kuulemma pysyvät. Minulla oli tällaisia pysyjiä kaksi kappaletta. Heistä tuntui olevan ihanaa kuulla, miten minun elämäni asteittain murentui, ja kertoa, miten ihanasti heillä meni. Heillä oli myös loppumattomasti ratkaisuja työttömyyteen ja köyhyyteen; juuri noita tyypillisiä "lue lähihoitajaksi tai lääkäriksi" -tyyppisiä, ainakin minulle mahdottomia ajatuksia. Lopulta lakkasin pitämästä heihin yhteyttä. Ehkäpä jompikumpi heistä vuorostaan kirjoittaa tälle palstalle siitä, että työtön kaveri on niin ikävää seuraa.
Ettekö te puhu ystävienne kanssa mistään muusta kuin siitä, mitä kukin on omassa pikku elämässään puuhaillut? Itse en jaksa tuollaisia ihmisiä ensinkään. Kaipaan sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käydä oikeasti hyviä, kiinnostavia keskusteluita. Ei minua niiden elämä sinänsä kiinnosta, enkä jaksa omastanikaan puhua, vaikka se ihan hyvää onkin.
Mitä te oikeasti saatte tuosta, että kumpikin kertoo mitä on viime aikoina tehnyt? Minusta se on aivan käsittämättömän pitkästyttävää, puolin ja toisin.
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jotenkin mä en ymmärrä tätä: Miten ap voi olla työtön, jos ei kykene tekemään sairauden vuoksi töitä? Eikö silloin ole työkyvytön?
Ongelma ei siis ollutkaan, etteikö nykyisellä koulutuksella saisi töitä, jos vain olisi työkykyinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Ei lääkäriksi noin vain päästä. Fyssan ja kemman opiskelu on pitänyt jo ottaa tosissaan sieltä yläasteelta lähtien. Lukiossa on pitänyt valita pitkän matikan, fyssan ja kemman ja kaikista pitää kirjoittaa laudatur.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Työssäkäyvä insinööri ei ole kiinnostunut lähihoitajan työstä. Työttömäksi jouduttuaan ei ole siitä edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Haluan kuulla miten sinä tekisit viemärisukeltajan työn mielenkiintoiseksi ja kuinka innokkaana haluat koko ajan oppia lisää viemärisukellusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Ei se ihan sama asia ole, koska lääkäreille on omankin alan töitä.
Mutta jos se oma ala ei työllistä, niin kannattaa miettiä muuta. Tosin minunkaan mielestä korkeakoulutetun ihmisen ei kannata lähteä lähihoitajaksi opiskelemaan, koska samassa ajassa voi tehdä esimerkiksi jonkin sote-alan AMK-tutkinnon, joilla saa myös hyvin töitä. Jos minä olisin työtön korkeakoulutettu, lähtisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai ensihoitajaksi.
En lukenut koko ketjua, mutta varmasti muuttaa elämää, jos tipahtaa edes muutaman tuloluokan alaspäin ja aiemmin on ollut tapana ystävien kanssa tehdä kaikenlaista kallista. Mä olen varakkaasta perheestä lähtöisin, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut - ei edes nuorena - matkustelu, oopperat, fine dining illalliset jne. Olen aina ollut tavallaan perheen "musta lammas" ja jo nuorena aikuisena mun ystävät ja kaverit olivat sellaisia, joiden olisi pitänyt säästää monta vuotta päästäkseen edes viikoksi Torremolinokseen. Olen mä käynyt oopperassa, matkustellut jne, mutta niillä ei ole mun elämässäni niin suurta roolia, että pitäisi valita ystävätkin sen perusteella.
Tällä hetkellä - tosin en ole enää nuori - mun kolmesta läheisimmästä ystävästäni yksi on pienellä vanhuuseläkkeellä, toinen pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja kolmas puolisonsa omaishoitaja. Mä olen vielä työelämässä ja aika hyväpalkkaisessa työssäkin enkä koe lainkaan ongelmaksi, että ystävilläni ei ole varaa siihen tai tähän. Jos haluan mennä jonkun ystäväni kanssa ravintolaan syömään, festareille tms, mä tarjoan. Mulla toki iän lisäksi vielä se ero, että en ole koskaan ollut mikään "porukkaihminen". En kuulu mihinkäään porukkaan enkä haluakaan kuulua.
Olen kirjoittanut tästä joskus ennenkin palstalle, mutta ennen pandemiaa täällä oli silloin tälläin kirjoituksia, joissa kaivattiin takaisin kasarivuosien kyläilykulttuuriin. Siis siihen, että käytiin vain toisten luona kahvilla eikä tekemässä benji-hyppyjä tai muuta vastaavaa. Kun ei sellaista silloin oikein ollutkaan. Pandemian myötä hyvin moni tutuistani alkoikin arvostaa taas nostalgista "minä tuon pullat, keitä sinä kahvit" -systeemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Miksi?
Äärettömän kovat pääsyvaatimukset. Sinne pääsee lähinnä tuoreita vähintään 4-5 ällän ylioppilaita.
Lääkäriksi voi ja kannattaakin lähteä opiskelemaan ulkomaille.
Se sitten vasta maksaakin. Lukukausimaksu on helposti viisinumeroinen summa per vuosi.
EU-alueella? Tuskin.
Ja vaikka olisikin niin kannattaa silti, palkka kun on helposti viisinumeroinen per kuukausi.
Ilmainen korkeakoulutus on vain pohjoismaissa ja täälläkin se on yleensä maksullista ulkomaille. Esim. jos vaikka Viroon lähteen lääkäriksi opiskelemaan, niin siinä ei saa olla pikkurahasta pulaa. Tuleva palkka ei opiskeluaikana ole vielä tilillä, joten siitä ei ole apua.
Suomalainen opintotuki- ja laina juoksee toiseen EU-maahankin. Eikä se opiskelu vaikka Helsingissäkään ole mikään all expenses paid holiday.
Mutta siellä ulkomailla pitää repäistä rahat myös lukukausimaksuihin. Ei siihen välttämättä opintotuet riitä, ja jollain pitää elääkin siellä ulkomaassa.
5k€ joka on Romaniassa nyt hoituu vaikka kesätyöansioilla Suomessa. Ja harva nyt on niin totaalisen PA ettei ainakin ensimmäistä vuotta saa vaikka säästöillä tai vanhempien tuella maksettua.
Osaatko puhua romaniaa?
Olen eri, mutta tiedän, ettei siellä tarvitse osata romaniaa. Opetuskieli on englanti. Opintotuella ja kesätöillä pystyy rahoittamaan. Lukukausimaksut menee, mutta elinkustannukset Romaniassa ovat pienemmät kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Ei se ihan sama asia ole, koska lääkäreille on omankin alan töitä.
Mutta jos se oma ala ei työllistä, niin kannattaa miettiä muuta. Tosin minunkaan mielestä korkeakoulutetun ihmisen ei kannata lähteä lähihoitajaksi opiskelemaan, koska samassa ajassa voi tehdä esimerkiksi jonkin sote-alan AMK-tutkinnon, joilla saa myös hyvin töitä. Jos minä olisin työtön korkeakoulutettu, lähtisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai ensihoitajaksi.
Ala nimenomaan työllistää, mutta hakijoita on paljon. Vain parhaimmista parhain tai siksi kuviteltu työllistyy per rekry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
En nyt kyllä ihan allekirjoita sitä, että se, että ei tule valituksi, johtuu pelkästään huonosta tuurista. Mitä enemmän koulutusta sinulla on ja mitä paremmin olet menestynyt aiemmissa töissäsi, sitä todennäköisemmin sinut valitaan myös uuteen työhön. Työhaastattelutaitojakin voi parantaa esimerkiksi esiintymisen taidon kurssilla
Syyn tietenkin vyöryvät Orpon hallituksen syyksi vai?
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko, missä ihmeen piireissä ystäviä nähdään vaan ravintoloissa ja konserteissa, ja aikuiset ihmiset antavat toisilleen lahjoja?
Itse olen nelikymppinen enemmän tai vähemmän keskiluokkainen nainen, eikä meillä ainakaan ole tuollaista. Nähdään kavereita lenkillä tai jonkun kotona kahvitellen. Tai on jotkut pihanlaittotalkoot tms. Miehet treenaa yhdessä ja rakentelee linnunpönttöjä sun muuta.
Vaikka ihan erilaisissa piireissä kuin sinun omassa kuplassasi, johon ei oteta mukaan esim. kerrostalossa asuvia ihmisiä (jos edes ihmisiksi heitä kutsut). Ehei, sinulle kelpaa kavereiksi vain okt-asujat, joiden pihoissa tehdään linnunpönttöjä ja pidetään talkoita.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Ei Suomeen tarvita 500 000 lähihoitajaa. Ei varsinkaan, kun Suomessa on nyt ylikuolleisuutta. Ikäpyramidi sulaa vauhdilla.
Ei laudatureita noin vaan kirjoitella. Kaikki kuuden tai yli laudatureita kirjoittaneet, joita tunnen niin ovat tosiasiassa aloittaneet ylppäreihin lukemisen jo viimeistään yläasteella eikä suinkaan lukiossa pari viikoa penkkareiden jälkeen, vaikka toista väittävät.
Omat lukiopäivät olivat niin pitkiä, että olisi pitänyt lukio-opiskelua venyttää vähintään neljään ellei useampaan vuoteen, että ylipäätänsä olisi ollut aikaa lukea kunnolla kokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jotenkin mä en ymmärrä tätä: Miten ap voi olla työtön, jos ei kykene tekemään sairauden vuoksi töitä? Eikö silloin ole työkyvytön?
Ongelma ei siis ollutkaan, etteikö nykyisellä koulutuksella saisi töitä, jos vain olisi työkykyinen?
Mä voin selventää asiaa sulle. Nykyisin on erittäin vaikeaa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisistä syistä. Ei ihan helppoa psyykkisistäkään syistä, mutta helpompaa kuitenkin. Sulla voi olla kolmen eri erikoisalan lääkärinlausunnot siitä, että et kertakaikkiaan ole työkykyinen enää yhtään mihinkään työhön, mutta Kelan "asiantuntijalääkärin" mielestä sulla ei ole mitään terveydellisiä ongelmia. Syy miksi näin toimitaan, on raha. Työkyvyttömyyseläke kun yleensä on suurempi kuin pitkäaikaistyöttömän peruspäiväraha, yhteiskunnalle tulee halvemmaksi roikottaa työkyvyttömiä ihmisiä työttöminä työnhakijoina kuin päästää heidät työkyvyttömyseläkkeelle.
Ei kesätyöansioista mitään maksella. Jos palkka kesätyöstä on pari tonnia miinus verot niin siitä menee asumiseen ja laskuihin yli tonni. Lopulla ostat ruokaa ja ehkä elät niinä kesäkuukausina, mutta ei siitä säästöön mitään jää. Jos kesätyöpaikan palkka on tonnin niin kaikki menee asumiseen eikä säästöihin jää rahaa.