Lue keskustelun säännöt.
Työttömällä ei ole varaa olla ystäviä
02.09.2023 |
On todella vaikeaa tavata ystäviä, kun kuitenkin ystäväporukalla tavataan ravintolaillallisen merkeissä ja muissa maksullisissa tapahtumissa, joihin työttömänä ei ole varaa. Toki joskus tehdään jotain ilmaista, mutta sosiaalinen elämä on kärsinyt todella paljon työttömyyden vuoksi, ja myös uusien ihmisten tapaaminen on vaikeaa tämän vuoksi. Samaten ystävien syntymäpäivät aiheuttavat stressiä, kun kuitenkin haluaisi ostaa kivan lahjan, mutta ei pysty.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ystävien kanssa voi nostaa asiaa esille? Olishan se kiva jos ymmärtäisivät ihan itse, että työttömällä ei oo kaikkeen rahaa, mutta ainahan asiasta voi puhua.
Enkä tarkoita mitään "nyt puhutaan vakavia" - keskustelua. Vaan että sanoo suoraan miksi ei voi lähteä vaikka johonkin kalliimpaan tapahtumaan tms. Ja ehdottaa toiselle kertaa jotain omaan budjettiin sopivaa tekemistä :)
Tämä. Jos ystävät tietäisivät, miksi AP ei lähde mukaan, ja ne ystävät oikeasti haluaisivat hänet mukaan, he saattaisivat maksaa porukalla sen AP:n lipun. AP sitten tarjoaa jotain vastapalvelusta. Esim. lähtee kuskiksi, jolloin muut voivat nauttia alkoholia. Ja AP:n osuus reissusta tulee silloin halvemmaksikin, kun ei tarvitse alkoholijuomia ostaa hänelle.
Siinäpä varsinainen hyväksikäyttökierteen alku: muutama euro per nenä kaveriporukalta AP:n lippuun, ja AP:ltä monen tunnin työsuoritus autokuskina ja kaveriporukan nousuhumalan kuuntelijana. Seuraavaksi voikin kahvikupposella palkata AP:n vaikka perunannostoon tai kotisiivoushommiin.
Ihmissuhteet eivät aina kestä suuria muutoksia yhden osapuolen elämäntilanteessa. Kun vastavuoroisuus ei enää ole tasavertaista ja luontevaa, vaan mielessä on se, miten se rahaton osapuoli korvaa lipun/lounaan/autokyydin työnteolla, suhteen tasapaino kärsii. Puhun kokemuksesta entisen osa-aikapalvelijan roolissa.
Ehkä ihmisten pitäisi vaan hyväksyä se, että ystävyys ei ole sen ikuisempaa kuin parisuhteetkaan nykyään? Että kun elämäntilanteet vaihtuu, ystävät vaihtuu usein nekin?
Oikeastaan onkin vähän outoa, että nykyään parisuhdetta vaihdetaan kuin sukkia, mutta ystävien pitäisi sitten notkua vierellä kaikissa mahdollisissa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Itselläni on ystäväpiiri mennyt aina aika lailla uusiksi elämänmuutosten myötä. En ole kokenut sitä mitenkään surullisena, päinvastoin on ollut aina helpottunut olo, kun on lopultakin lakannut pitämästä yhteyttä niihin opiskeluaikaisiin ystäviin, joihin tutustui kun kaikki olivat sinkkuja. Ja nyt olemme parisuhteessa ja töissä, niin homma ei vaan enää toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me syödään ystävien kanssa usein toisten kotona, vaikka kaikki ovat töissä ja voisi käydä ravintolassakin. Voisit ehdottaa teidän piirissä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on totta että ystävä piiri muuttuu kun ei ole varaa enää samoihin harrastuksiin. Minulle tosin oli helpotuskin kun en enää ikääntyessä halunnut harrastella samoja juttuja kuin nuorena vaikka olisi ollut varaakin.
Sitten minut haukuttiin että elän kuin eläkeläinen, kun ravintoloiden, matkustelun, shoppailun, yms. juhlien pintaliidon tilalle tuli niinkin rahvaat ja yksinkertaiset luontoa säästävät ja ilmastoa suojelevat kuten puutarha harrastukset, kotoilu ja käsityöt.
No en minäkään ymmärrä kuinka joillain voi olla aina samat harrastukset alusta hautaan asti. Eikö ihminen muutu iän myötä yhtään järkevämmäksi vai mennäänkö sillä heikolla järjellä loppuun asti.
Kyllä mulla on paljon harrastuksia, joista olen tykännyt jo nuorena, esim. matkustaminen, jota on nyt helpompi tehdä kun on enemmän rahaa ja ravintoloissakin tykkään käydä. Mielestäni on järkevää tehdä niitä asioita mistä nauttii oli se sitten mikä asia tahansa.
Varmaan oma aktiivisuus ratkaisee tässäkin. Mulla työtön ystävä, joka pyytää aina miettimäänsä paikkaan tai tapahtumaan ja aina saa seuraa. Kesällä esim. kysyi, että kuka lähtee nyyttärihengessä piknikille ensi viikon lauantaina ja hän tuo leivät. Oli leiponut sämpylöitä ja parilla eurolla täytteet. Muut toivat sitten juomia ja jälkkäreitä jne.
Pyytää myös ilmaistapahtumiin, lenkille yms. Kyllä minäkin käyn kalliilla illallisilla ja teattereissa ystävien kanssa, mutta enemmän on näitä halvempia aktiviteettejä. Ei kannata jäädä vellomaan vaan järjestää itse sopivia juttuja.
Jaksuhali. Nyt ei ole Sanna Marin makselemassa työttömille huvituksia ja ravintolaillallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisi lottovoiton tai miljoonan euron yllätysperinnön niin kyllähän niitä 'ystäviä' varmaan yllättäen pörräilisi ympärillä niin paljon että niitä saisi kai alkaa jo vähän hätistelläkin...
Meillä on kaikennäköisiä tyyppejä kaveriporukassa ja paljon tehdään kaikkea yhdessä.
Me tiedämme kenellä on rahaa ja kenellä ei. Yhteiset tekemiset menee sitten sen mukaan, ketkä ovat mukana menossa. Joskus lähdetään ulkomaille urheilua katsomaan ja joskus käydään lenkillä tai kaupan kaljoilla viltin päällä. Tehdään asioita, mihin kaikki osallistuu ja jos kaverilla ei ole rahaa muutamaan kaljaan, niin kyllä ne joku ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Miksi?
Äärettömän kovat pääsyvaatimukset. Sinne pääsee lähinnä tuoreita vähintään 4-5 ällän ylioppilaita.
Työtön voi tehdä saman kuin muutkin eli opiskella pääsykokeisiin. Ihan turha kirjoittaa itselleen "työttömänä ei voi" tarinaa, ihan samalla tavalla ne työssä olevat ne kirjat ottavat käteen ja opiskelevat. Työttömällä on vielä aikaakin työssäkäyvää enemmän.
Onko työttömällä varaa valmennuskurssiin? Ilman sitä on sisäänpääsystä turha haaveilla. Ei huippu-urheilijaksikaan pääse jos ei ole mahdollisuutta riittävän tasokkaaseen valmennukseen.
Täällä elävä esimerkki entisestä työttömästä, joka pääsi lääkikseen ei ensikertalaisena ja valmennuskursseitta. Ihan ilmaiseksi lainasin kirjastosta lukion kirjat, kymmenen edellisvuoden yo-tehtävät ratkaisuineen (fy ja ke) ja valmennuskurssien tehtävävihkoja. Itsekseni opiskelin matskut ja pääsykokeella sisään. Haaveilu pelkästään on turhaa, mutta sinnikkäällä työllä haave on tavoitettavissa. Eikä maksanut kuin halvan laskimen, pari kynää lyijyineen ja kasan ruutuvihkoja. Viivotin ja pyyhekumi löytyivät entuudestaan. Kokonaiskustannus kymppejä (+bensat pääsykokeeseen).
Me käytiin vasta meidän ystäväpariskunnan kanssa vasta veneilemässä saaristossa meidän potskilla.
Terveisin työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin vasta meidän ystäväpariskunnan kanssa vasta veneilemässä saaristossa meidän potskilla.
Terveisin työtön
Nyt SIB haluaa auttaa korkeastikoulutettua työllistymään. Kysynpähän vaan, että miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Miksi?
Äärettömän kovat pääsyvaatimukset. Sinne pääsee lähinnä tuoreita vähintään 4-5 ällän ylioppilaita.
Työtön voi tehdä saman kuin muutkin eli opiskella pääsykokeisiin. Ihan turha kirjoittaa itselleen "työttömänä ei voi" tarinaa, ihan samalla tavalla ne työssä olevat ne kirjat ottavat käteen ja opiskelevat. Työttömällä on vielä aikaakin työssäkäyvää enemmän.
Onko työttömällä varaa valmennuskurssiin? Ilman sitä on sisäänpääsystä turha haaveilla. Ei huippu-urheilijaksikaan pääse jos ei ole mahdollisuutta riittävän tasokkaaseen valmennukseen.
Täällä elävä esimerkki entisestä työttömästä, joka pääsi lääkikseen ei ensikertalaisena ja valmennuskursseitta. Ihan ilmaiseksi lainasin kirjastosta lukion kirjat, kymmenen edellisvuoden yo-tehtävät ratkaisuineen (fy ja ke) ja valmennuskurssien tehtävävihkoja. Itsekseni opiskelin matskut ja pääsykokeella sisään. Haaveilu pelkästään on turhaa, mutta sinnikkäällä työllä haave on tavoitettavissa. Eikä maksanut kuin halvan laskimen, pari kynää lyijyineen ja kasan ruutuvihkoja. Viivotin ja pyyhekumi löytyivät entuudestaan. Kokonaiskustannus kymppejä (+bensat pääsykokeeseen).
Moni työtön maksaa itselleen kalliita kursseja. Varovainen kannattaa olla huijareiden ja epäpätevien avuntarjoajien suhteen. Menetät rahasi ja tyhjä jää käteen.
Tätä kannattaa varoa. Huijariapua on kyllä tarjolla ja se on business.
Korkeakoulupääsykokeiden valmennuskursseillakin on parempi tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Ei helppoa, muttei mahdotonta. Tosin työttömyysrahalla et ikinä saa lupaa. Läpi voi välkky ihminen päästä pääsykokeidenkin kautta, mutta se ei ole helppoa.
Eniten harmittaa ne, jotka passitetaan ammattikouluun ja väitetään, että kaikkien toisten asteen tutkinnoilla pääsee yliopistoon. Vaikeuskerroin on vaan eri. Ammattikoulusta ammattikorkeaan tarvitaan monesti pitkän matemikkan lukenut vanhempi, joka osaa auttaa. Nyt kyse eiole opinnoista, vaan pääsykoekysymyksiin opettamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Ei helppoa, muttei mahdotonta. Tosin työttömyysrahalla et ikinä saa lupaa. Läpi voi välkky ihminen päästä pääsykokeidenkin kautta, mutta se ei ole helppoa.
Eniten harmittaa ne, jotka passitetaan ammattikouluun ja väitetään, että kaikkien toisten asteen tutkinnoilla pääsee yliopistoon. Vaikeuskerroin on vaan eri. Ammattikoulusta ammattikorkeaan tarvitaan monesti pitkän matemikkan lukenut vanhempi, joka osaa auttaa. Nyt kyse eiole opinnoista, vaan pääsykoekysymyksiin opettamisesta.
Kysymys on myös motivaatiosta. Miksi mennä ammattikouluun, jos tavoitteena on lääketieteellinen? Jos kuitenkin on käyty ammattikoulu, niin voihan sen pitkän matematiikan ym. opiskella aikuislukiossa työttömänäkin. Ei sille ole mitään estettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
Ei se ihan sama asia ole, koska lääkäreille on omankin alan töitä.
Mutta jos se oma ala ei työllistä, niin kannattaa miettiä muuta. Tosin minunkaan mielestä korkeakoulutetun ihmisen ei kannata lähteä lähihoitajaksi opiskelemaan, koska samassa ajassa voi tehdä esimerkiksi jonkin sote-alan AMK-tutkinnon, joilla saa myös hyvin töitä. Jos minä olisin työtön korkeakoulutettu, lähtisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai ensihoitajaksi.
Olen tavannut lääkärin, joka oli sairaalassa siivoojana. Oli muuttanut Suomeen muistaakseni Kiinasta, mutta jostakin syystä ei sitten onnistunut alan opiskelu Suomessa niin, että olisi kelvannut edes lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoja ystäviä, jos tietävät toisen olevan työtön/rahallisesti tiukkaa ja silti haluavat nähdä ravintolaillallisen tai muun maksullisen touhun merkeissä..
Samoin on kummaa olettaa että se työtön ystävä on joku surkea valittaja, joka yrittää koko ajan pummata rahaa muilta. Jos tavataan kaveriporukalla kahvilassa, niin tuskinpa siinä vain märehditään jotain työmarkkinatilannetta vaan puhutaan vapaasti aiheesta kuin aiheesta. Voihan se oma taloudellinen tilannekin huonontua eikä sen takia kaveria jätetä.
Yleensäkin ystävyyssuhteisiin ei pidä sekoittaa mitään raha-asioita eikä satunnainen ravintolassa syöminen kaada kenenkään taloutta. Jos raha-asiat ovat tiukoilla, niin voihan sen sanoa ja kokoontua vaikka yksityisasunnossa nyytikestien merkeissä jonne jokainen tuo jotakin. Opiskeluaikana kokoonnuimme usein viettämään kortti-iltoja, niin että illan isännän ei tarvinnut yksin vastata tarjoilusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoja ystäviä, jos tietävät toisen olevan työtön/rahallisesti tiukkaa ja silti haluavat nähdä ravintolaillallisen tai muun maksullisen touhun merkeissä..
Samoin on kummaa olettaa että se työtön ystävä on joku surkea valittaja, joka yrittää koko ajan pummata rahaa muilta. Jos tavataan kaveriporukalla kahvilassa, niin tuskinpa siinä vain märehditään jotain työmarkkinatilannetta vaan puhutaan vapaasti aiheesta kuin aiheesta. Voihan se oma taloudellinen tilannekin huonontua eikä sen takia kaveria jätetä.
Yleensäkin ystävyyssuhteisiin ei pidä sekoittaa mitään raha-asioita eikä satunnainen ravintolassa syöminen kaada kenenkään taloutta. Jos raha-asiat ovat tiukoilla, niin voihan sen sanoa ja kokoontua vaikka yksityisasunnossa nyytikestien merkeissä jonne jokainen tuo jotakin. Opiskeluaikana kokoonnuimme usein viettämään kortti-iltoja, niin että illan isännän ei tarvinnut yksin vastata tarjoilusta.
Tämä voi olla osalle ongelma, mutta kyseessä ei ole työtön kaveri, vaan köyhä kaveri.
Työtön ei edelleenkään tarkoita automaattisesti köyhää.
Ilman rahaa ei voi nykyään tehdä yhtään mitään. Jos menee vaikka kaupungille, ei siellä ole muuta tekemistä kuin kävellä tai käydä kirjastossa- kaikki muu maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilman rahaa ei voi nykyään tehdä yhtään mitään. Jos menee vaikka kaupungille, ei siellä ole muuta tekemistä kuin kävellä tai käydä kirjastossa- kaikki muu maksaa.
Kuulostaa ihan mun opiskeluajalta. Luin kaikki kiinnostavat lehdet kirjastosta ja lainasin kiinnostavat kirjat ilmaiseksi. Kävelin 10 km lenkkejä ilmaiseksi ja yökerhossa näyttävälle naiselle tarjottiin drinkit ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta varmasti muuttaa elämää, jos tipahtaa edes muutaman tuloluokan alaspäin ja aiemmin on ollut tapana ystävien kanssa tehdä kaikenlaista kallista. Mä olen varakkaasta perheestä lähtöisin, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut - ei edes nuorena - matkustelu, oopperat, fine dining illalliset jne. Olen aina ollut tavallaan perheen "musta lammas" ja jo nuorena aikuisena mun ystävät ja kaverit olivat sellaisia, joiden olisi pitänyt säästää monta vuotta päästäkseen edes viikoksi Torremolinokseen. Olen mä käynyt oopperassa, matkustellut jne, mutta niillä ei ole mun elämässäni niin suurta roolia, että pitäisi valita ystävätkin sen perusteella.
Tällä hetkellä - tosin en ole enää nuori - mun kolmesta läheisimmästä ystävästäni yksi on pienellä vanhuuseläkkeellä, toinen pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja kolmas puolisonsa omaishoitaja. Mä olen vielä työelämässä ja aika hyväpalkkaisessa työssäkin enkä koe lainkaan ongelmaksi, että ystävilläni ei ole varaa siihen tai tähän. Jos haluan mennä jonkun ystäväni kanssa ravintolaan syömään, festareille tms, mä tarjoan. Mulla toki iän lisäksi vielä se ero, että en ole koskaan ollut mikään "porukkaihminen". En kuulu mihinkäään porukkaan enkä haluakaan kuulua.
Olen kirjoittanut tästä joskus ennenkin palstalle, mutta ennen pandemiaa täällä oli silloin tälläin kirjoituksia, joissa kaivattiin takaisin kasarivuosien kyläilykulttuuriin. Siis siihen, että käytiin vain toisten luona kahvilla eikä tekemässä benji-hyppyjä tai muuta vastaavaa. Kun ei sellaista silloin oikein ollutkaan. Pandemian myötä hyvin moni tutuistani alkoikin arvostaa taas nostalgista "minä tuon pullat, keitä sinä kahvit" -systeemiä.
Tässähän se ongelma on, että kun oma tuloluokka laskee, ystävien taloudellinen tilanne pysyy samana. Vaikka itse olisi valmis tekemään edullisempia asioita, ystävät ovat tottuneet elämään elämää, jossa raha ei rajoita elämistä niin paljon. Tilanne voi olla erilainen, jos ystäväpiirissä on jo ennestään ihmisiä, jotka ovat vähävaraisia tai eivät muuten välitä kalliista asioista. Työttömänä on kuitenkin vaikea sopeutua tilanteeseen, koska uusia vähävaraisia ystäviä ei varmaankaan löydy niin helposti ja varmasti haluaa myös säilyttää vanhat ystävyyssuhteet ja tehdä samoja asioita kuin hekin.
Juuri näin. Ja juuri tuosta syystä en ole koskaan halunnut, että mun tulotasoni määrittelisi mun ystävyyssuhteeni. Tai että kuuluisin porukkaan, jossa pitäisi "näyttää, haista ja maistua" samalta kuin porukan muutkin ja sitten, kun ei enää "näytä, haise tai maistu", tipahtaa porukasta pois.
Työtöntä pummia ei jaksa kukaan joka on aina lainaamassa rahaa, joka ei omaa budjettiaan osaa laskea.
Minun tuttuni kärsii ystävästä joka pyytää ihan koko ajan jotain ja siis hyväksikäyttää mutta kun on tämmöiseen lähtenyt niin kärsiköön. Mitä sitten valittaa muille jos haluaa tämmöisen ystävä olla.