Lue keskustelun säännöt.
Työttömällä ei ole varaa olla ystäviä
02.09.2023 |
On todella vaikeaa tavata ystäviä, kun kuitenkin ystäväporukalla tavataan ravintolaillallisen merkeissä ja muissa maksullisissa tapahtumissa, joihin työttömänä ei ole varaa. Toki joskus tehdään jotain ilmaista, mutta sosiaalinen elämä on kärsinyt todella paljon työttömyyden vuoksi, ja myös uusien ihmisten tapaaminen on vaikeaa tämän vuoksi. Samaten ystävien syntymäpäivät aiheuttavat stressiä, kun kuitenkin haluaisi ostaa kivan lahjan, mutta ei pysty.
Kommentit (187)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta varmasti muuttaa elämää, jos tipahtaa edes muutaman tuloluokan alaspäin ja aiemmin on ollut tapana ystävien kanssa tehdä kaikenlaista kallista. Mä olen varakkaasta perheestä lähtöisin, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut - ei edes nuorena - matkustelu, oopperat, fine dining illalliset jne. Olen aina ollut tavallaan perheen "musta lammas" ja jo nuorena aikuisena mun ystävät ja kaverit olivat sellaisia, joiden olisi pitänyt säästää monta vuotta päästäkseen edes viikoksi Torremolinokseen. Olen mä käynyt oopperassa, matkustellut jne, mutta niillä ei ole mun elämässäni niin suurta roolia, että pitäisi valita ystävätkin sen perusteella.
Tällä hetkellä - tosin en ole enää nuori - mun kolmesta läheisimmästä ystävästäni yksi on pienellä vanhuuseläkkeellä, toinen pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja kolmas puolisonsa omaishoitaja. Mä olen vielä työelämässä ja aika hyväpalkkaisessa työssäkin enkä koe lainkaan ongelmaksi, että ystävilläni ei ole varaa siihen tai tähän. Jos haluan mennä jonkun ystäväni kanssa ravintolaan syömään, festareille tms, mä tarjoan. Mulla toki iän lisäksi vielä se ero, että en ole koskaan ollut mikään "porukkaihminen". En kuulu mihinkäään porukkaan enkä haluakaan kuulua.
Olen kirjoittanut tästä joskus ennenkin palstalle, mutta ennen pandemiaa täällä oli silloin tälläin kirjoituksia, joissa kaivattiin takaisin kasarivuosien kyläilykulttuuriin. Siis siihen, että käytiin vain toisten luona kahvilla eikä tekemässä benji-hyppyjä tai muuta vastaavaa. Kun ei sellaista silloin oikein ollutkaan. Pandemian myötä hyvin moni tutuistani alkoikin arvostaa taas nostalgista "minä tuon pullat, keitä sinä kahvit" -systeemiä.
Tässähän se ongelma on, että kun oma tuloluokka laskee, ystävien taloudellinen tilanne pysyy samana. Vaikka itse olisi valmis tekemään edullisempia asioita, ystävät ovat tottuneet elämään elämää, jossa raha ei rajoita elämistä niin paljon. Tilanne voi olla erilainen, jos ystäväpiirissä on jo ennestään ihmisiä, jotka ovat vähävaraisia tai eivät muuten välitä kalliista asioista. Työttömänä on kuitenkin vaikea sopeutua tilanteeseen, koska uusia vähävaraisia ystäviä ei varmaankaan löydy niin helposti ja varmasti haluaa myös säilyttää vanhat ystävyyssuhteet ja tehdä samoja asioita kuin hekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Ratkaisu rahapulaan on kouluttautua alalle, jolla on paska palkka ja paskat työolot? Elämänlaatu vaan huononee entisestään kun sitten on vielä huonon rahatilanteen lisäksi valtava työkuormitus päällä.
Lähihoitajan tulot ovat pelkkää päivävuoroa tehdessäkin noin kaksinkertaiset työttömään verrattuna.
Sitäpaitsi lähihoitajana ei ole mikään pakko hoitaa vanhuksia. Ne niitä huonoja työpaikkoja ovat, mutta töitä on muutenkin. Esim. ensihoidossa tai vaikka mt-ja päihdetyössä.
Ja sen jälkeen, kun on lähihoitajan paperit ja voi heittää keikkaa, on helppo jatkaa sairaanhoitajaksi ja päästä vaikka leikkaussaliin.
https://www.hus.fi/ajankohtaista/instrumenttihoitaja-jennaa-innostaa-le…
Ja voihan sitä tehdä niinkin, että lukaisee itsensä lähihoitajaksi, tekee viikonloput ja pyhät keikkaa vaikka sitten vanhustenhuollossa ja opiskelee unelma-ammattiinsa. Ei tarvitse pyytää yhteiskunnalta mitään ja kitistä työkkärin ilkeyttä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta varmasti muuttaa elämää, jos tipahtaa edes muutaman tuloluokan alaspäin ja aiemmin on ollut tapana ystävien kanssa tehdä kaikenlaista kallista. Mä olen varakkaasta perheestä lähtöisin, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut - ei edes nuorena - matkustelu, oopperat, fine dining illalliset jne. Olen aina ollut tavallaan perheen "musta lammas" ja jo nuorena aikuisena mun ystävät ja kaverit olivat sellaisia, joiden olisi pitänyt säästää monta vuotta päästäkseen edes viikoksi Torremolinokseen. Olen mä käynyt oopperassa, matkustellut jne, mutta niillä ei ole mun elämässäni niin suurta roolia, että pitäisi valita ystävätkin sen perusteella.
Tällä hetkellä - tosin en ole enää nuori - mun kolmesta läheisimmästä ystävästäni yksi on pienellä vanhuuseläkkeellä, toinen pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja kolmas puolisonsa omaishoitaja. Mä olen vielä työelämässä ja aika hyväpalkkaisessa työssäkin enkä koe lainkaan ongelmaksi, että ystävilläni ei ole varaa siihen tai tähän. Jos haluan mennä jonkun ystäväni kanssa ravintolaan syömään, festareille tms, mä tarjoan. Mulla toki iän lisäksi vielä se ero, että en ole koskaan ollut mikään "porukkaihminen". En kuulu mihinkäään porukkaan enkä haluakaan kuulua.
Olen kirjoittanut tästä joskus ennenkin palstalle, mutta ennen pandemiaa täällä oli silloin tälläin kirjoituksia, joissa kaivattiin takaisin kasarivuosien kyläilykulttuuriin. Siis siihen, että käytiin vain toisten luona kahvilla eikä tekemässä benji-hyppyjä tai muuta vastaavaa. Kun ei sellaista silloin oikein ollutkaan. Pandemian myötä hyvin moni tutuistani alkoikin arvostaa taas nostalgista "minä tuon pullat, keitä sinä kahvit" -systeemiä.
Taustasi vastaa omaani sillä erotuksella, että jäin työttömäksi erittäin hyväpalkatusta työpaikasta.
Varakas perhetausta pyrki elämään hyvin tavallisennäköistä elämää. Oli kunnia-asia kohdella kaikkia ihmisiä samoin mistä tahansa taustasta riippumatta. Äitini helminauhoissaan saattoi jutella pitkään mukavia kaukaisen tutun kanssa vastaantulleen kaukaisen tutun kanssakin, vaikka toisella oli oksennukset rinnuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
En nyt kyllä ihan allekirjoita sitä, että se, että ei tule valituksi, johtuu pelkästään huonosta tuurista. Mitä enemmän koulutusta sinulla on ja mitä paremmin olet menestynyt aiemmissa töissäsi, sitä todennäköisemmin sinut valitaan myös uuteen työhön. Työhaastattelutaitojakin voi parantaa esimerkiksi esiintymisen taidon kurssilla
Oikeasti pitäisi opettaa Teams-haastattelutaitoja. Ihmisiä haastatellaan ilman mahdollisuutta katsekontaktiin. Näytät katsovan haastattelijaa, jos katsot ja puhut suoraan kameraan. Samalla et silloin pysty lukemaan vastapuolen reaktioita, joka tekee tilanteesta oudon.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko, missä ihmeen piireissä ystäviä nähdään vaan ravintoloissa ja konserteissa, ja aikuiset ihmiset antavat toisilleen lahjoja?
Itse olen nelikymppinen enemmän tai vähemmän keskiluokkainen nainen, eikä meillä ainakaan ole tuollaista. Nähdään kavereita lenkillä tai jonkun kotona kahvitellen. Tai on jotkut pihanlaittotalkoot tms. Miehet treenaa yhdessä ja rakentelee linnunpönttöjä sun muuta.
Itse en ole ikinä välittänyt kahviloista enkä niin hirveästi ravintoloistakaan. En käy ikinä ulkona syömässä tai jossain konsertissa tms. muuten kuin mieheni kanssa. Sinkkuna tietysti meni tyttökaverien kanssa, kun ei ollut vaihtoehtoa, mutta nyt kun on mies, en oikein tajua miksi tahtoisin katsella viinilasin takaa toista naista. Ja tosi harvoin tulee edes käytyä, kun tässä iässä myös osaa itse laittaa sen verran hyvää ruokaa, ettei se ravintola niin kummoinen kokemus ole.
Lahjoja minä ja ystäväni emme ole ostelleet koskaan, koska emme ole materialla rakastajia.
Eri ihmisillä on erilaisia ystäväpiirejä. Ne, jotka viihtyvät pihatalkoiden ja linnunpönttöjen parissa todennäköisesti valitsevat ystäväkseen muita samankaltaisia kun taas ne, jotka tykkäävät käydä kulttuririennoissa ja ravintoloissa löytävät ystäviä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
En nyt kyllä ihan allekirjoita sitä, että se, että ei tule valituksi, johtuu pelkästään huonosta tuurista. Mitä enemmän koulutusta sinulla on ja mitä paremmin olet menestynyt aiemmissa töissäsi, sitä todennäköisemmin sinut valitaan myös uuteen työhön. Työhaastattelutaitojakin voi parantaa esimerkiksi esiintymisen taidon kurssilla
Oikeasti pitäisi opettaa Teams-haastattelutaitoja. Ihmisiä haastatellaan ilman mahdollisuutta katsekontaktiin. Näytät katsovan haastattelijaa, jos katsot ja puhut suoraan kameraan. Samalla et silloin pysty lukemaan vastapuolen reaktioita, joka tekee tilanteesta oudon.
https://www.indeed.com/career-advice/interviewing/zoom-interview
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
Miksi ei lääkäriksi? Paljon parempi palkka ja töitä riittää heilläkin.
Työttömän on lähes mahdotonta päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Miksi?
Äärettömän kovat pääsyvaatimukset. Sinne pääsee lähinnä tuoreita vähintään 4-5 ällän ylioppilaita.
Miten nuo liittyy työttömyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä taas ei ehdi ja jaksa ystäviä näkemään :(
Oikeat ystävät joustavat kyllä. Voi mennä kävelylle, toisen luokse teelle, pitämään leffailtaa, tai vaikka pienet nyyttärit ystäväporukalle kotona. Myös ilmaistapahtumia on tosi paljon. Tai pieni syksyinen piknik? Itselläni ei työttömänä ystävyyssuhteet kärsineet yhtään, päinvastoin, oli ihanaa kun oli kerrankin todella paljon jaksamista ja aikaa vaalia ystävyyssuhteita, olla läsnä ihmisille ja oikeasti kiinnostua ja tukea. Nyt kun alkoi työt, eipä paljoa kiinnostele edes tavata ketään kun ei vaan jaksa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko, missä ihmeen piireissä ystäviä nähdään vaan ravintoloissa ja konserteissa, ja aikuiset ihmiset antavat toisilleen lahjoja?
Itse olen nelikymppinen enemmän tai vähemmän keskiluokkainen nainen, eikä meillä ainakaan ole tuollaista. Nähdään kavereita lenkillä tai jonkun kotona kahvitellen. Tai on jotkut pihanlaittotalkoot tms. Miehet treenaa yhdessä ja rakentelee linnunpönttöjä sun muuta.
Itse en ole ikinä välittänyt kahviloista enkä niin hirveästi ravintoloistakaan. En käy ikinä ulkona syömässä tai jossain konsertissa tms. muuten kuin mieheni kanssa. Sinkkuna tietysti meni tyttökaverien kanssa, kun ei ollut vaihtoehtoa, mutta nyt kun on mies, en oikein tajua miksi tahtoisin katsella viinilasin takaa toista naista. Ja tosi harvoin tulee edes käytyä, kun tässä iässä myös osaa itse laittaa sen verran hyvää ruokaa, ettei se ravintola niin kummoinen kokemus ole.
Lahjoja minä ja ystäväni emme ole ostelleet koskaan, koska emme ole materialla rakastajia.
Kyllä meillä ainakin ystäväporukassa aina lahjoja toisille synttäreiden yhteydessä, mielestäni pikemminkin omituista se, että ystävää ei muisteta lahjalla kuulostaa kummalliselta. Veikkaisin että tämä ravintolahomma taas on enemmän sellaisten ihmisten homma, jotka asuvat suurissa kaupungissa missä se ajanviete on enimmäkseen juuri sitä paikallista kulttuuritarjontaa, ravintoloita, cocktailbaareja sun muita. Toki varmaan riippuu ihmistyypistäkin paljon. Kyllä minunkin tuttavapiirissä tämmöinen on todella yleistä, vaikka kyllä toki sitten välillä tulee ystäviä päivälliselle tai illanistujaisiin sinne omaan kotiinkin tai mennään ulos lenkille. Yleensä esim. töitten jälkeen vaan paljon kätevämpää tavata kaverit keskustan ravintolassa kun matkustaa kauemmaksi sinne kaverin luokse.
Ai, no, minä en tunne ketään joka näkisi kavereita työpäivän jälkeen. Paitsi tietysti niitä, joiden kanssa on sama harrastus. Eihän kenelläkään ole edes aikaa töiden jälkeen mennä johonkin istumaan ja juoruilemaan.
Miksi ihmeessä haluat antaa lahjan aikuiselle ihmiselle, jolla luultavasti on jo kaikki tarvitsevansa? Minä en edes tiedä ystävieni syntymäpäiviä, eivätkä ne minun. On jotenkin tosi infantiilia tuo syntymäpäivien vietto.
Mikään ei ole niin rasittavaa kuin ihmiset, jotka väen väkisin tahtovat tyrkyttää sinulle jotain väsynyttä krääsää, koska sattuu olemaan joulu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä meillä ainakin ystäväporukassa aina lahjoja toisille synttäreiden yhteydessä, mielestäni pikemminkin omituista se, että ystävää ei muisteta lahjalla kuulostaa kummalliselta."
Meillä on ihan kaikkea mitä tarvitaan ja emme tarvitse mitään lahjoja. Tuntuisi kummalliselta saada lahjoja meille kun meillä on ihan kaikkea ja krääsääkin on ihan liikaa jota lahjoitetaan pois. Sain perintönä yli 1500 euron lahjakortin jota on käytetty ruokaostoksiin.
Meistä toinen on saanut jo perintönsä ja minä saan kuukausittain jonkun summan tilille ennakkoperintöä tipottain. Emme huolisi mitään lahjoja muilta ihmisiltä. Käyttäköön nekin rahat omaan hyvinvointiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ystävien kanssa voi nostaa asiaa esille? Olishan se kiva jos ymmärtäisivät ihan itse, että työttömällä ei oo kaikkeen rahaa, mutta ainahan asiasta voi puhua.
Enkä tarkoita mitään "nyt puhutaan vakavia" - keskustelua. Vaan että sanoo suoraan miksi ei voi lähteä vaikka johonkin kalliimpaan tapahtumaan tms. Ja ehdottaa toiselle kertaa jotain omaan budjettiin sopivaa tekemistä :)
Tämä. Jos ystävät tietäisivät, miksi AP ei lähde mukaan, ja ne ystävät oikeasti haluaisivat hänet mukaan, he saattaisivat maksaa porukalla sen AP:n lipun. AP sitten tarjoaa jotain vastapalvelusta. Esim. lähtee kuskiksi, jolloin muut voivat nauttia alkoholia. Ja AP:n osuus reissusta tulee silloin halvemmaksikin, kun ei tarvitse alkoholijuomia ostaa hänelle.
Siinäpä varsinainen hyväksikäyttökierteen alku: muutama euro per nenä kaveriporukalta AP:n lippuun, ja AP:ltä monen tunnin työsuoritus autokuskina ja kaveriporukan nousuhumalan kuuntelijana. Seuraavaksi voikin kahvikupposella palkata AP:n vaikka perunannostoon tai kotisiivoushommiin.
Ihmissuhteet eivät aina kestä suuria muutoksia yhden osapuolen elämäntilanteessa. Kun vastavuoroisuus ei enää ole tasavertaista ja luontevaa, vaan mielessä on se, miten se rahaton osapuoli korvaa lipun/lounaan/autokyydin työnteolla, suhteen tasapaino kärsii. Puhun kokemuksesta entisen osa-aikapalvelijan roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystäviä eikä läheisiä. Olen yksin tällä planeetalla. Kellään ei voi huonommin elämä olla. Vanhemmat hylkäs minut ja olen ollut yksin siitä saakka. En tunne ketään täältä joten olen aina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Haluan kuulla miten sinä tekisit viemärisukeltajan työn mielenkiintoiseksi ja kuinka innokkaana haluat koko ajan oppia lisää viemärisukellusta.
Tuo viemärisukeltajan homma itse asiassa kuulostaa sellaiselta, että tekisin sitä oikeasti mielelläni:
https://telma-lehti.fi/viemarisukeltaja
Oikeasti tosi kiinnostavaa ja vaihtelevaa. Eikä tarvitse olla asiakaspalveluhenkinen. Eli otan takaisin sen, että viemärisukeltaja tuskin on kenenkään unelma-ammatti.
Norjalainen Erling Kagge (seikkailija, ensimmäinen ihminen joka on käynyt sekä molemmilla navoilla että Everestillä) muuten teki yhden retken New Yorkin viemäreissä. Laittomasti. Koska ne oli siellä.
-lainaamasi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Haluan kuulla miten sinä tekisit viemärisukeltajan työn mielenkiintoiseksi ja kuinka innokkaana haluat koko ajan oppia lisää viemärisukellusta.
Tuo viemärisukeltajan homma itse asiassa kuulostaa sellaiselta, että tekisin sitä oikeasti mielelläni:
https://telma-lehti.fi/viemarisukeltaja
Oikeasti tosi kiinnostavaa ja vaihtelevaa. Eikä tarvitse olla asiakaspalveluhenkinen. Eli otan takaisin sen, että viemärisukeltaja tuskin on kenenkään unelma-ammatti.
Norjalainen Erling Kagge (seikkailija, ensimmäinen ihminen joka on käynyt sekä molemmilla navoilla että Everestillä) muuten teki yhden retken New Yorkin viemäreissä. Laittomasti. Koska ne oli siellä.
-lainaamasi-
No eikö silloin ole parempi, että sinunkaltaisesi ihmiset hakeutuvat unelma-ammaattiinsa viemärisukeltajaksi ja ne joita se ei kiinnosta hakeutuvat muihin hommiin.
Kiltti mies kirjoitti:
Ei ole ystäviä eikä läheisiä. Olen yksin tällä planeetalla. Kellään ei voi huonommin elämä olla. Vanhemmat hylkäs minut ja olen ollut yksin siitä saakka. En tunne ketään täältä joten olen aina yksin.
Mene johonkin harrastamaan niin saat ystäviä eikä kukaan tule sieltä kotoa hakemaan. Miksi vanhemmat hylkäsivät? Kiinnostaisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä työttömällä työnhakijalla on lähihoitajatutkintoa korkeampi koulutus, osaaminen ja työkokemus. Eivät vaan tule huonolla tuurilla valituksi hakemiinsa työpaikkoihin.
Sama kuin käskisin lääkäriä sairaalassa siivoamaan leikkaussalin.
En nyt kyllä ihan allekirjoita sitä, että se, että ei tule valituksi, johtuu pelkästään huonosta tuurista. Mitä enemmän koulutusta sinulla on ja mitä paremmin olet menestynyt aiemmissa töissäsi, sitä todennäköisemmin sinut valitaan myös uuteen työhön. Työhaastattelutaitojakin voi parantaa esimerkiksi esiintymisen taidon kurssilla
Oikeasti pitäisi opettaa Teams-haastattelutaitoja. Ihmisiä haastatellaan ilman mahdollisuutta katsekontaktiin. Näytät katsovan haastattelijaa, jos katsot ja puhut suoraan kameraan. Samalla et silloin pysty lukemaan vastapuolen reaktioita, joka tekee tilanteesta oudon.
https://www.indeed.com/career-advice/interviewing/zoom-interview
Ei toimi. Näitä on nähty tusinoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko, missä ihmeen piireissä ystäviä nähdään vaan ravintoloissa ja konserteissa, ja aikuiset ihmiset antavat toisilleen lahjoja?
Itse olen nelikymppinen enemmän tai vähemmän keskiluokkainen nainen, eikä meillä ainakaan ole tuollaista. Nähdään kavereita lenkillä tai jonkun kotona kahvitellen. Tai on jotkut pihanlaittotalkoot tms. Miehet treenaa yhdessä ja rakentelee linnunpönttöjä sun muuta.
Vaikka ihan erilaisissa piireissä kuin sinun omassa kuplassasi, johon ei oteta mukaan esim. kerrostalossa asuvia ihmisiä (jos edes ihmisiksi heitä kutsut). Ehei, sinulle kelpaa kavereiksi vain okt-asujat, joiden pihoissa tehdään linnunpönttöjä ja pidetään talkoita.
Asun kyllä ihan itse kerrostalossa. Linnunpönttöjä voi tiedätkö nikkaroida ihan tuossa pihalla, tai vaikka olkkarissa -tai okt:ssa asuvan kaverin luona. Kun ei ole omaa pihaa, menee mielellään puuhastelemaan toisen avuksi. Siitä ne talkoot.
Ja minun okt-asuvat kaverini itse asiassa käyvät meillä useammin kuin minä heillä. Pitkälti siksi, että minulla on aina jotain herkkuja leivottuna kun tykkään leipoa.
Keskiluokka ei mitenkään välttämättä asu okt:ssa; meillä esim. on niin paljon harrastuksia, jotka vievät viikonloput, että tulisi vaan stressi jos olisi oma talo ja piha ylläpidettäväksi. Tilanne on win-win, kun kaverit saavat sitten ilmaista puutarhanhoitoapua toisinaan ja itsekin pääsee puuhailemaan ja muistamaan, että en todellakaan tahtoisi tehdä tätä koko ajan, vaikka välillä kivaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Haluan kuulla miten sinä tekisit viemärisukeltajan työn mielenkiintoiseksi ja kuinka innokkaana haluat koko ajan oppia lisää viemärisukellusta.
Tuo viemärisukeltajan homma itse asiassa kuulostaa sellaiselta, että tekisin sitä oikeasti mielelläni:
https://telma-lehti.fi/viemarisukeltaja
Oikeasti tosi kiinnostavaa ja vaihtelevaa. Eikä tarvitse olla asiakaspalveluhenkinen. Eli otan takaisin sen, että viemärisukeltaja tuskin on kenenkään unelma-ammatti.
Norjalainen Erling Kagge (seikkailija, ensimmäinen ihminen joka on käynyt sekä molemmilla navoilla että Everestillä) muuten teki yhden retken New Yorkin viemäreissä. Laittomasti. Koska ne oli siellä.
-lainaamasi-
Olen korkeastikoulutettu työtön ja minua kiinnostaa viemärisukeltaminen paljonkin. Minulla on VPK:n koulutus savusukeltamiseen ja rankat treenit päälle. Harrastuksiini kuuluu myös sukeltaminen. Laitteet löytyy kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kouluttautua lähihoitajaksi jotta työllistyt.
En pysty sairauden vuoksi tekemään töitä tällä hetkellä ja lähihoitaja olisi kyllä varmasti vihoviimeinen valinta jos uudelleen kouluttautumaan lähtisin.
Jos olet sairaslomalla niin sittenhän et ole työtön.
Mitä alanvalintaan taas tulee, niin ensi sijassa tulisi valita sellainen ala missä on mahdollista työllistyä eikä ns. unelma-alaa.
Mielestäni yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on opiskella alaa, joka ei kiinnosta häntä vain siksi, että se työllistää hyvin. Tällä tavalla tulee vain katkeraksi ja masentuneeksi, kun viettää elämänsä työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
T. Eri.
Meinaat että on parempi olla yhteiskunnan elättinä 500 euron työmarkkinatuella, kuin elättää itse itsensä työllä, joka nyt ei ehkä ole kaikkein mieluisinta?
Aika moni välttämätön työ tässä yhteiskunnassa jäisi tekemättä, jos kaikki tekisivät vain sitä, mikä on kivaa. Tuskin esim. viemärisukeltaja on kenenkään unelma-ammatti... Ne uivat paskassa ettei meidän muiden tarvitse.
Sitäpaitsi melkein minkä hyvänsä asian voi tehdä itselleen kiinnostavaksi, kun ottaa sen asenteen että tahtoo oppia koko ajan uutta, ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Kun elättää itsensä, on tallella arvokkuus ja itsekunnioitus. Työttömänä, joka kieltäytyy tekemästä muita kuin just sitä unelmahommaa, ei ole kumpaakaan.
Rehellinen työnteko EI katkeroita ketään, ellei satu olemaan alunperinkin tavattoman viallinen luonne.
-itsekin työtön-
Haluan kuulla miten sinä tekisit viemärisukeltajan työn mielenkiintoiseksi ja kuinka innokkaana haluat koko ajan oppia lisää viemärisukellusta.
Tuo viemärisukeltajan homma itse asiassa kuulostaa sellaiselta, että tekisin sitä oikeasti mielelläni:
https://telma-lehti.fi/viemarisukeltaja
Oikeasti tosi kiinnostavaa ja vaihtelevaa. Eikä tarvitse olla asiakaspalveluhenkinen. Eli otan takaisin sen, että viemärisukeltaja tuskin on kenenkään unelma-ammatti.
Norjalainen Erling Kagge (seikkailija, ensimmäinen ihminen joka on käynyt sekä molemmilla navoilla että Everestillä) muuten teki yhden retken New Yorkin viemäreissä. Laittomasti. Koska ne oli siellä.
-lainaamasi-
Olen korkeastikoulutettu työtön ja minua kiinnostaa viemärisukeltaminen paljonkin. Minulla on VPK:n koulutus savusukeltamiseen ja rankat treenit päälle. Harrastuksiini kuuluu myös sukeltaminen. Laitteet löytyy kotoa.
Et siis ole vanha, sairas, työkyvytön tai kouluttamaton.. Eikös olekin kummallista, millaiset ihmiset ovat työttömiä? Tämä vaan on tänäpäivänä totta.
Tämä on yksi iso ongelma Suomen työmarkkinoilla tällä hetkellä. "työttömänä" on paljon ihmisiä, jotka ovat liian terveitä eläkkeelle tai edes sairauslomalle, mutta liian sairaita työelämään. Työttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään 90%, kun kaikista hakemuksista hylsy tulee n. 30%:lle. Eli jos ei ole työsuhteessa, on lähes mahdoton päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Fakta on myös se, että mitä korkeampi on sosioekonominen status, sitä helpompi on päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Johtajatason henkilö pääsee helpommin kuin fyysisesti raskasta työtä tekevä duunari.