Olen ollut melkein 20v. kotirouvana, haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kuvitteli, että on työkyvytön tuon ajan jälkeen?

En tiedä mistä puhut joten en varmaankaan ole. En todellakaan ole työkyvytön. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet olevasi niin kiinnostava että olisi jotain kysyttävää?

En kuvittele mitään, tässähän sitä testataan tuleeko kysymyksiä. On tullut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet päivisin? Minäkin olen ollut 15 vuotta kotiäiti ja kotirouva.

Luen, kirjoitan, urheilen, opiskelen ja autan miestäni yritykseen liittyvissä töissä. Tällä hetkellä myös remontoin satavuotiasta hirsitaloa, joka oli lähes autiotalokunnossa vielä viime keväänä. Ap

Kuulostaa kivalta kesälomalta! Mutta että jatkuvasti... huh huh. 

On hän kuitenkin miehensä apuna. Ja hoitaa kotia, joten mies voi tehdä enemmän töitä. Talon remontoiminen kuulostaa raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole lainkaan omanarvontuntoa ja ammattiylpeyttä? Tarvetta seisoa omilla jaloilla olematta riippuvainen taloudellisesti kenestäkään toisesta?

Molempia ensinmainittua löytyy. Taloudellinen riippuvaisuus on vähän kinkkinen juttu, ovathan lähes kaikki riippuvaisia rahasta. On pakko käydä töissä, kun velat on maksettava - kuka seisoo omilla jaloillaan tuossa mielessä: aika harva. Mieluiten olen riippuvainen omasta miehestäni taloudellisesti kuin jostain työnantajasta. Ap

Siis olet ylpeä mistä?

Se on hyvä, että on ylpeä itsestään ja tekemisistään. Tosi harva täällä tekee mitään tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet päivisin? Minäkin olen ollut 15 vuotta kotiäiti ja kotirouva.

Luen, kirjoitan, urheilen, opiskelen ja autan miestäni yritykseen liittyvissä töissä. Tällä hetkellä myös remontoin satavuotiasta hirsitaloa, joka oli lähes autiotalokunnossa vielä viime keväänä. Ap

Minusta et kuulosta kotirouvalta. Olet vain käymättä töissä ja teet itseäsi miellyttäviä asioita. Olet koko elämän pituiselle lomalla.

Minusta kotirouva elää miehensä mukaan. Hoitaa kodin ja on edustava ulkoisesti ja sisäisesti.

Tässä piti kysellä minulta eikä päinvastoin, mutta kysyn silti mitä mahdat tarkoittaa tuolla, että "elää miehensä mukaan"? Voi minun elämääni tosiaan niinkin kuvata, että olen lomalla, mutta eihän sitä tiedä kestääkö se koko loppuelämän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet päivisin? Minäkin olen ollut 15 vuotta kotiäiti ja kotirouva.

Luen, kirjoitan, urheilen, opiskelen ja autan miestäni yritykseen liittyvissä töissä. Tällä hetkellä myös remontoin satavuotiasta hirsitaloa, joka oli lähes autiotalokunnossa vielä viime keväänä. Ap

Kuulostaa kivalta kesälomalta! Mutta että jatkuvasti... huh huh. 

On hän kuitenkin miehensä apuna. Ja hoitaa kotia, joten mies voi tehdä enemmän töitä. Talon remontoiminen kuulostaa raskaalta.

Remontointi kuulostaa ennemminkin harrastukselta, pitäähän sitä jotain tekemistä vissiin olla.  Kummallinen koti on joillain, kun sitä pitää niin paljon "hoitaa", kyllä se useimmilla ihan normiviikkosiivouksella hoituu sen hoito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kuvitteli, että on työkyvytön tuon ajan jälkeen?

Kyllähän sitä tulee työkyvyttömäksi pitkän ajan kuluessa. Ihmissuhdetaidot hiipuu, kun ei tarvitse olla kuin valitsemiensa ihmisten kanssa tekemisissä. Aamuisin aikaisin herääminen on mahdotonta.

Miksi ajattelet, että kotirouva nukkuisi pitkään? Tai normityötönkään, sen puoleen?

Minä olen ollut pois työelämästä 13 vuotta erilaisten sairauksien takia. Herään joka aamu kuudelta, talviaikaan seitsemältä. Ilman kelloa.

Ei se pitkään sängyssä notkuminen ole kaikille ihmisille mikään elämän autuaaksi tekevä asia. Ja jos puoliso menee töihin, useimmat tietysti heräävät samaan aikaan kuin sekin.

Kotirouva esimerkiksi epäilemättä keittää miehelleen aamukahvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kuvitteli, että on työkyvytön tuon ajan jälkeen?

Kyllähän sitä tulee työkyvyttömäksi pitkän ajan kuluessa. Ihmissuhdetaidot hiipuu, kun ei tarvitse olla kuin valitsemiensa ihmisten kanssa tekemisissä. Aamuisin aikaisin herääminen on mahdotonta.

Luuletko ettei työpaikoilla ole kuppikuntia? Ei meille ainakaan viiteen vuoteen ole tullut yhtään uutta työntekijää joten on samojen kanssa toimeen tultava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole lainkaan omanarvontuntoa ja ammattiylpeyttä? Tarvetta seisoa omilla jaloilla olematta riippuvainen taloudellisesti kenestäkään toisesta?

Molempia ensinmainittua löytyy. Taloudellinen riippuvaisuus on vähän kinkkinen juttu, ovathan lähes kaikki riippuvaisia rahasta. On pakko käydä töissä, kun velat on maksettava - kuka seisoo omilla jaloillaan tuossa mielessä: aika harva. Mieluiten olen riippuvainen omasta miehestäni taloudellisesti kuin jostain työnantajasta. Ap

Siis olet ylpeä mistä?

Siitä, että minulla on ammattiylpeyttä, sitähän kysyttiin, onhan minulla ammatti myös. Olen tehnyt työni hyvin enkä tekisi sitä huonosti kuten en tee mitään mihin ryhdyn. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet päivisin? Minäkin olen ollut 15 vuotta kotiäiti ja kotirouva.

Luen, kirjoitan, urheilen, opiskelen ja autan miestäni yritykseen liittyvissä töissä. Tällä hetkellä myös remontoin satavuotiasta hirsitaloa, joka oli lähes autiotalokunnossa vielä viime keväänä. Ap

Minusta et kuulosta kotirouvalta. Olet vain käymättä töissä ja teet itseäsi miellyttäviä asioita. Olet koko elämän pituiselle lomalla.

Minusta kotirouva elää miehensä mukaan. Hoitaa kodin ja on edustava ulkoisesti ja sisäisesti.

Tässä piti kysellä minulta eikä päinvastoin, mutta kysyn silti mitä mahdat tarkoittaa tuolla, että "elää miehensä mukaan"? Voi minun elämääni tosiaan niinkin kuvata, että olen lomalla, mutta eihän sitä tiedä kestääkö se koko loppuelämän. Ap

Onko sinulla rahaa säästössä? Tai saisitko mieheltäsi rahaa mahdollisen eron koittaessa? Jos ei ja etkä, niin miten uskallat olla toisen ihmisen varassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kuvitteli, että on työkyvytön tuon ajan jälkeen?

Kyllähän sitä tulee työkyvyttömäksi pitkän ajan kuluessa. Ihmissuhdetaidot hiipuu, kun ei tarvitse olla kuin valitsemiensa ihmisten kanssa tekemisissä. Aamuisin aikaisin herääminen on mahdotonta.

Luuletko ettei työpaikoilla ole kuppikuntia? Ei meille ainakaan viiteen vuoteen ole tullut yhtään uutta työntekijää joten on samojen kanssa toimeen tultava.

Sitä nimenomaan tarkoitin. Jotkut ihmiset osaavat olla järkyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kuvitteli, että on työkyvytön tuon ajan jälkeen?

Kyllähän sitä tulee työkyvyttömäksi pitkän ajan kuluessa. Ihmissuhdetaidot hiipuu, kun ei tarvitse olla kuin valitsemiensa ihmisten kanssa tekemisissä. Aamuisin aikaisin herääminen on mahdotonta.

Miksi ajattelet, että kotirouva nukkuisi pitkään? Tai normityötönkään, sen puoleen?

Minä olen ollut pois työelämästä 13 vuotta erilaisten sairauksien takia. Herään joka aamu kuudelta, talviaikaan seitsemältä. Ilman kelloa.

Ei se pitkään sängyssä notkuminen ole kaikille ihmisille mikään elämän autuaaksi tekevä asia. Ja jos puoliso menee töihin, useimmat tietysti heräävät samaan aikaan kuin sekin.

Kotirouva esimerkiksi epäilemättä keittää miehelleen aamukahvin.

Tätä minäkin aina ihmettelen, miksi luullaan, että oli ihminen käymättä töissä mistä syystä hyvänsä, sen kaikkein rakkainta puuhaa on maata aamulla pitkään?

Vissiin nuo kuvittelijat itse ovat niitä vetelyksiä, jotka makaavat viikonloppuisin kymmeneen, yhteentoista ja se on sitten niin hienoa ja ihmeellistä.

Mitenkäs eläke?

Miten olet järjästänyt eläkeasiasi? Mitä tekisit, jos mies haluaisi erota?

Vierailija kirjoitti:

Harrastan taidemaalausta, saan päivät kulumaan sillä. Edellinen vastaaja.

Olen huono taiteilija, mutta rahoitan harrastukseni itse. Minulla on rahaa säästössä pahan päivän ja vanhuuden varalle. Ei ole paniikkia.

Vierailija kirjoitti:

Onks kivaa?

Kivaa, jäin miettimään onko kivaa. Ihan joka ikinen päivä ei ole kivaa, mutta pääsääntöisesti nautin elämästäni ja arjestani todella paljon. Ap

Etkö kyseenalaista edes ripausta siitä, että olet rakentanut koko viimeaikaisen elämäsi toisen siivellä matkustamiselle?

Vierailija kirjoitti:

Millä aiot elättää itseni vanhana, kun miehesi on vaihtanut sut sihteeriinsä?

Tähän Ap ei selkeästikään osaa vastata.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet järjästänyt eläkeasiasi? Mitä tekisit, jos mies haluaisi erota?

Vastaan, vaikka en ole ap. Menen takuueläkkeelle suoraan. Saatan tehdä läpimurron jossain vaiheessa, silloin saan rahaa. Minulla on isohko omaisuus.

Minäpäs olen kotiherra, hähäh!