Lue keskustelun säännöt.
Muutama sananen siitä miltä pettäminen petetystä tuntuu.
01.09.2023 |
Karita Tykän aviomiehen tilanteesta inspiroituneena ajattelin kertoa miltä hänestä tuntuu, tiedän tasan tarkkaan. Itse olen joutunut nimittän petetyn osan kärsimään. Kun puolison sivusuhde paljastui, oli olo epäuskoinen, tuskainen, ahdistunut, naurunalainen, vihainen, pettynyt, surullinen, järkyttynyt, pahoinvoiva.....eli koko kamalien tunteiden kirjo siinä hetkessä tuli koettua. Petetyn osa on suoraan sanottuna hirveä, varsinkin kun se toinen on niin rakas ja häneen on luottanut sokeasti. Voin kertoa että luottamus lentää sen sileän tien, eikä helposti palaudu, jos koskaan, ketään kohtaan. Pettämiskokemus seuraa seuraaviinkiin parisuhteisiin, niin rikki revitty petetty on.
Älkää lähtekö pettämään omaa puolisoa, siitä seuraa paljon pahaa. Erotkaa ensin vanhasta suhteesta. Mutta ellette eroa, olisi mielestäni kohtuus että maksatte sen pettämänne ihmisen terapiakulut, että hänestä voi ehkä jälleen kasvaa ehjempi ihminen tekojenne jälkeen.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!
Uhriutumista nimenomaan. Erotkaa tai korjatkaa parisuhteenne jos ei se toimi, mutta mitä järkeä lähteä pettäjän tielle? Siinä ei koskaan käy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää istua kotona koko elämä, ei tule yllätyksiä.
Tai vaikka jättää pettämiset väliin?! 🧐
Meinaatko, että se kun toinen tulee ja kertoo haluavansa erota, on helpompi ratkaisu? Tai se, että toinen löytää pian uuden ystävän vierelleen? No ei ole yhtään. Vaikka toisella ei olisi ollut yhtään ketään erotessa, niin ei se ero silti ole pitkästä parisuhteesta kovin helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!
Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
Sitä en tiedä, mutta tässä ketjussa kyse on petetyksi tulemisen tunteista ja pettämisestä. Luulisin että esittämäsi vaihtoehto olisi kuitenkin parempi kuin pettäminen. Sentään suoraselkäistä kertoa jos asia on tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Ei. Salasuhde ei ole mahdollisuus. Kaikki paljastuu aina, tavalla tai toisella, joten salasuhde vain pitkittää väistämätöntä. Valinta ja päätös erota on tehty jo siinä hetkessä kun päättää aloittaa salasuhteen, koska mitä ilmeisemmin siihen ajaa sellaiset syyt jotka saavat kokemaan, ettei parisuhdetta voi jatkaa nykyisellään.
Samoin en ymmärrä yksittäisiä hairahduksia. Oikeastaan vielä vähemmän. Siinä taas ei ole uhrattu sekuntiakaan sille ajatukselle, miten käy parisuhteen, vaan pettäjä pitää sitä käytännössä mitättömänä, koska muitta mutkitta arvottaa hetken kiihkon yhdessä koetun edelle. Humala ei ole lieventämisperuste, kuten ei rikoksissakaan, vaan mahdollistaja.
Olkaa ihmiset rehellisiä edes itsellenne.
Jos joku näissä uhriutuu, niin pettäjät. Ajatellaan, että sitä ollaan jotenkin parisuhteen ja sen toisen osapuolen kahleissa. Kun toi toinen ei sitä tai tätä niin petän. Miksi ei riitä rohkeus lähteä suoraselkäisesti parisuhteesta ennen kuin tekee jotain tyhmää?
Pettäminen ja eroaminen ovat aina valinta. Tulee mieleeni Johnny Depp, joka epätoivoisesti rakastui Amber Heardiin lausuen kuuluisan lauseen "jos se olisi ollut tosirakkautta ensimmäisen kanssa, et olisi langennut seuraavaan". Ei pidä paikkaansa, kyllä se vain on valinta. Jos valitset ensimmäisesi, se on tosirakkautta. Vai olemmeko tahdottomia ajopuita? Katsokaa nyt, miten Johnnylle kävi. Et sinä taloakaan osta niin, että rakastut ja ostat hometalon, koska tunteet vie. Ainakaan toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Ei. Salasuhde ei ole mahdollisuus. Kaikki paljastuu aina, tavalla tai toisella, joten salasuhde vain pitkittää väistämätöntä. Valinta ja päätös erota on tehty jo siinä hetkessä kun päättää aloittaa salasuhteen, koska mitä ilmeisemmin siihen ajaa sellaiset syyt jotka saavat kokemaan, ettei parisuhdetta voi jatkaa nykyisellään.
Samoin en ymmärrä yksittäisiä hairahduksia. Oikeastaan vielä vähemmän. Siinä taas ei ole uhrattu sekuntiakaan sille ajatukselle, miten käy parisuhteen, vaan pettäjä pitää sitä käytännössä mitättömänä, koska muitta mutkitta arvottaa hetken kiihkon yhdessä koetun edelle. Humala ei ole lieventämisperuste, kuten ei rikoksissakaan, vaan mahdollistaja.
Olkaa ihmiset rehellisiä edes itsellenne.
Jos joku näissä uhriutuu, niin pettäjät. Ajatellaan, että sitä ollaan jotenkin parisuhteen ja sen toisen osapuolen kahleissa. Kun toi toinen ei sitä tai tätä niin petän. Miksi ei riitä rohkeus lähteä suoraselkäisesti parisuhteesta ennen kuin tekee jotain tyhmää?
Pettäminen ja eroaminen ovat aina valinta. Tulee mieleeni Johnny Depp, joka epätoivoisesti rakastui Amber Heardiin lausuen kuuluisan lauseen "jos se olisi ollut tosirakkautta ensimmäisen kanssa, et olisi langennut seuraavaan". Ei pidä paikkaansa, kyllä se vain on valinta. Jos valitset ensimmäisesi, se on tosirakkautta. Vai olemmeko tahdottomia ajopuita? Katsokaa nyt, miten Johnnylle kävi. Et sinä taloakaan osta niin, että rakastut ja ostat hometalon, koska tunteet vie. Ainakaan toivottavasti.
Näin juuri! 🙏🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
No et sinä sitä eroa ainakaan pehmitä sillä että koet kiihkon hetkiä jo jonkun toisen kanssa, herranjessus! Ja kyllä, minä olisin onnellisempi niin kuin siinä tilanteessa voi olla. Eroaminen sattuu joka tapauksessa toiseen, mutta sen voi hoitaa kunniakkaastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen edes kykenee tietoisesti ja useaan kertaan pettämään? Aika sysimusta on sellaisen sisus. Ehkä joku yksittäinen hairahdus nyt jollain tapaa on ymmärrettävissä jos sitä oikeasti katuu, mutta systemaattinen pettäminen kertoo kyllä ihmisistä jotain, myös siitä suhteen "kolmannesta pyörästä". Kuka edes lähtee siihen leikkiin varatun kanssa kun usein palaa omatkin näpit siinä....
Kun aina mennyt hyvin ja sit yhtäkkiä suhde notkahtaa taaksepäin, kun ei aina ole ihanaa. Sitten sitä lähtee hakemaan sitä muualta. Kolmatta osapuolta ei kiinnosta yhtään kenenkään avio-ongelmat.
Mun kaverilla oli kaikki mistä ihmiset unelmoi, mutta se ei riittänyt. Petti miestään ja jäi kiinni. Kaveri ulos talosta eikä saanut erossa muuta, kun omat vatteensa. Sitten hänen mies ei edes ruikuttanut perään tai kommentoinut mitään, niin se asia käänty niin, että kaverini alkoi sekoilemaan exänsä perään.
Se oli kova pala nieltävä, kun iso talo muuttui ns uuden kumppanin yksiöön lähiöön, kun asui arvoalueella yli 10 vuotta. Sitten hän itkee, kun elämä pilalla. Niin olis miettinyt kannattaako se pettäminen sitten kuitenkaan. EIkä se hänen uusi suhdekkaan kestänyt ja nyt se asuu äitinsä luona.. Aikamoinen matka takas äitin luokse. Hänellä ei ollut lapsia ex miehen kanssa.
Se kovin pala oli, kun ex mies ei sanonut sanaakaan mistään pettämisistä tai ruikuttanut perään. Ei se mies alentunut sellaiseen ja sillä on uusi nainen mitä kaverini ei itse kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
No et sinä sitä eroa ainakaan pehmitä sillä että koet kiihkon hetkiä jo jonkun toisen kanssa, herranjessus! Ja kyllä, minä olisin onnellisempi niin kuin siinä tilanteessa voi olla. Eroaminen sattuu joka tapauksessa toiseen, mutta sen voi hoitaa kunniakkaastikin.
Joku tässä ketjussa yrittää hirveesti puolustaa pettäjiä ja alapeukuttaa kommentteja joissa heidän toimintaansa moititaan (miten joku voi alapeukuttaa pettäjien moittimista?). Osuikohan omaan nilkkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Hei, me av-mammat ollaan hyvin tietoisia ettei täydellisiä ihmisiä ole olemassakaan, mutta ketjuhan käsittelee pettämistä petetyksi tulleen näkökulmasta. Tää sun kommentti meni nyt jollain tapaa asian viereen, eikös? Jos ei parisuhde suju, silloin on järkevää erota tai yrittää korjata ne asiat jotka halutaan korjata, mutta se vaatii kummankin osapuolen tahtoa. Pettäminen ei ole ikinä ratkaisu yhtään mihinkään. Se ei saa aikaan kuin tuhoa kaikissa sen osapuolissa. Ja lopulta kaikki ovat kuitenkin yksin. Useastihan sivusuhde ei johda yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen edes kykenee tietoisesti ja useaan kertaan pettämään? Aika sysimusta on sellaisen sisus. Ehkä joku yksittäinen hairahdus nyt jollain tapaa on ymmärrettävissä jos sitä oikeasti katuu, mutta systemaattinen pettäminen kertoo kyllä ihmisistä jotain, myös siitä suhteen "kolmannesta pyörästä". Kuka edes lähtee siihen leikkiin varatun kanssa kun usein palaa omatkin näpit siinä....
Kun aina mennyt hyvin ja sit yhtäkkiä suhde notkahtaa taaksepäin, kun ei aina ole ihanaa. Sitten sitä lähtee hakemaan sitä muualta. Kolmatta osapuolta ei kiinnosta yhtään kenenkään avio-ongelmat.
Mun kaverilla oli kaikki mistä ihmiset unelmoi, mutta se ei riittänyt. Petti miestään ja jäi kiinni. Kaveri ulos talosta eikä saanut erossa muuta, kun omat vatteensa. Sitten hänen mies ei edes ruikuttanut perään tai kommentoinut mitään, niin se asia käänty niin, että kaverini alkoi sekoilemaan exänsä perään.
Se oli kova pala nieltävä, kun iso talo muuttui ns uuden kumppanin yksiöön lähiöön, kun asui arvoalueella yli 10 vuotta. Sitten hän itkee, kun elämä pilalla. Niin olis miettinyt kannattaako se pettäminen sitten kuitenkaan. EIkä se hänen uusi suhdekkaan kestänyt ja nyt se asuu äitinsä luona.. Aikamoinen matka takas äitin luokse. Hänellä ei ollut lapsia ex miehen kanssa.
Se kovin pala oli, kun ex mies ei sanonut sanaakaan mistään pettämisistä tai ruikuttanut perään. Ei se mies alentunut sellaiseen ja sillä on uusi nainen mitä kaverini ei itse kestä.
Näinhän siinä lähes aina käy, tavallinen tarina. Joten kannattaa oikeasti miettiä mihin ryhtyy, ennen kuin ryhtyy. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen edes kykenee tietoisesti ja useaan kertaan pettämään? Aika sysimusta on sellaisen sisus. Ehkä joku yksittäinen hairahdus nyt jollain tapaa on ymmärrettävissä jos sitä oikeasti katuu, mutta systemaattinen pettäminen kertoo kyllä ihmisistä jotain, myös siitä suhteen "kolmannesta pyörästä". Kuka edes lähtee siihen leikkiin varatun kanssa kun usein palaa omatkin näpit siinä....
Kun aina mennyt hyvin ja sit yhtäkkiä suhde notkahtaa taaksepäin, kun ei aina ole ihanaa. Sitten sitä lähtee hakemaan sitä muualta. Kolmatta osapuolta ei kiinnosta yhtään kenenkään avio-ongelmat.
Mun kaverilla oli kaikki mistä ihmiset unelmoi, mutta se ei riittänyt. Petti miestään ja jäi kiinni. Kaveri ulos talosta eikä saanut erossa muuta, kun omat vatteensa. Sitten hänen mies ei edes ruikuttanut perään tai kommentoinut mitään, niin se asia käänty niin, että kaverini alkoi sekoilemaan exänsä perään.
Se oli kova pala nieltävä, kun iso talo muuttui ns uuden kumppanin yksiöön lähiöön, kun asui arvoalueella yli 10 vuotta. Sitten hän itkee, kun elämä pilalla. Niin olis miettinyt kannattaako se pettäminen sitten kuitenkaan. EIkä se hänen uusi suhdekkaan kestänyt ja nyt se asuu äitinsä luona.. Aikamoinen matka takas äitin luokse. Hänellä ei ollut lapsia ex miehen kanssa.
Se kovin pala oli, kun ex mies ei sanonut sanaakaan mistään pettämisistä tai ruikuttanut perään. Ei se mies alentunut sellaiseen ja sillä on uusi nainen mitä kaverini ei itse kestä.
tuota.. jos ex kumppanini ensimmäisenä mainitsisi menetyksistään ison talon arvoalueella, olisin hyvilläni, että ero tuli, emme selvästikään olleet yhdessä oikeista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.
näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen edes kykenee tietoisesti ja useaan kertaan pettämään? Aika sysimusta on sellaisen sisus. Ehkä joku yksittäinen hairahdus nyt jollain tapaa on ymmärrettävissä jos sitä oikeasti katuu, mutta systemaattinen pettäminen kertoo kyllä ihmisistä jotain, myös siitä suhteen "kolmannesta pyörästä". Kuka edes lähtee siihen leikkiin varatun kanssa kun usein palaa omatkin näpit siinä....
Kun aina mennyt hyvin ja sit yhtäkkiä suhde notkahtaa taaksepäin, kun ei aina ole ihanaa. Sitten sitä lähtee hakemaan sitä muualta. Kolmatta osapuolta ei kiinnosta yhtään kenenkään avio-ongelmat.
Mun kaverilla oli kaikki mistä ihmiset unelmoi, mutta se ei riittänyt. Petti miestään ja jäi kiinni. Kaveri ulos talosta eikä saanut erossa muuta, kun omat vatteensa. Sitten hänen mies ei edes ruikuttanut perään tai kommentoinut mitään, niin se asia käänty niin, että kaverini alkoi sekoilemaan exänsä perään.
Se oli kova pala nieltävä, kun iso talo muuttui ns uuden kumppanin yksiöön lähiöön, kun asui arvoalueella yli 10 vuotta. Sitten hän itkee, kun elämä pilalla. Niin olis miettinyt kannattaako se pettäminen sitten kuitenkaan. EIkä se hänen uusi suhdekkaan kestänyt ja nyt se asuu äitinsä luona.. Aikamoinen matka takas äitin luokse. Hänellä ei ollut lapsia ex miehen kanssa.
Se kovin pala oli, kun ex mies ei sanonut sanaakaan mistään pettämisistä tai ruikuttanut perään. Ei se mies alentunut sellaiseen ja sillä on uusi nainen mitä kaverini ei itse kestä.
tuota.. jos ex kumppanini ensimmäisenä mainitsisi menetyksistään ison talon arvoalueella, olisin hyvilläni, että ero tuli, emme selvästikään olleet yhdessä oikeista syistä.
Näin on, en varmasti haluaisi olla edes tuollaisen tyypin kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Mielestäni sitä kurssia ei tarvitse parisuhteessa aina edes kääntää, vaan voi olla ihan jokaiselle hyvä asia, että ero saadaan vihdoinkin alkuun ja elämä eteenpäin. Jos se parisuhde ei ole kerran ollut enää vuosiin mikään kovin ihmeellinen, vaan siihen on vain jääty, niin ei se ole mitään inspiroivaa.
Edes lapsille ei ole hyvä antaa mielestäni esimerkkiä, että kun tässä ollaan, niin ollaan sitten, koski asia vaikka avioliittoa tai työpaikkaa. Mielestäni elävän ihmisin tuleekin haluta jotain muutoksia elämäänsä ja jos väljähtynyt parisuhde on se jarru, niin eihän se ole kenellekään hyvä.
Tottakai ero kirpaisee, mutta asiat tulisi ajatella myös positiivisesti. Ero on vain ero ja toinen osapuoli on yhä vieläkin lasten toinen vanhempi. Hänestä saattaa tulla jopa parempi vanhempi eron myötä lapsille. Jos toinen ei pidä enää yhteyttä, niin se on hänen valintansa ja tuskinpa hän oli kovin kummoinen vanhempi siihenkään saakka, joten se on taas kaikille opin paikka.
Yksikään toinen ihminen ei voi kuitenkaan määritellä miten toinen saa toimia ja miten hänen tulee tuntea. Suositella voi, mutta siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se päähän ottaa ,mutta pitää muistaa ettei se suhde missä elää välttämättä kestä ikuisesti.
Kaikki on mahdollista. Myös se, että itse tai toinen rakastuu johonkin toiseen. Eikä siinä nyt sitten oo mitenkään voinut ehtiä erota ensin välttämättä.
Omia tunteitaan, kun ei pääse karkuun.
Tietysti se ois paras, jos samantien pystyis kertomaan kumppanille asiasta, mutta todella harvalla riittää siihen ns. ballsseja
Elämä ei ole mustaa ja valkoista. Olemme ihmisiä kaikki. Myös se puoliso.
Suomen kielessä on ihan hyvä sana rohkeus.
Minua ei loukannut se, että toinen rakastuu uuteen ihmiseen, sehän on ihan mahdollista.
Minua loukkasi ja loukkaa yhä, ne syyt, joita vielä viimeisenä päivänä keksi miksi hän täytyy lähteä, miksi vielä kun suoraan kysyin onko sinulla toinen, valehteli.
Miksi lasten täytyi kertoa, että isän uudessa kodissa asuu nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Sinä vaiheessa kun huomaat että uuden ihmisen kanssa on hauskempaa kuin kotona, teet jotain muuta kuin petät. Menet kotiin ja mietit onko ne meemit tärkeämpiä kuin se perhe. Jos on eroat, etkä aloita mitään salasuhdetta.
Aikuisen ihmisen pitäisi siihen pystyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Mielestäni sitä kurssia ei tarvitse parisuhteessa aina edes kääntää, vaan voi olla ihan jokaiselle hyvä asia, että ero saadaan vihdoinkin alkuun ja elämä eteenpäin. Jos se parisuhde ei ole kerran ollut enää vuosiin mikään kovin ihmeellinen, vaan siihen on vain jääty, niin ei se ole mitään inspiroivaa.
Edes lapsille ei ole hyvä antaa mielestäni esimerkkiä, että kun tässä ollaan, niin ollaan sitten, koski asia vaikka avioliittoa tai työpaikkaa. Mielestäni elävän ihmisin tuleekin haluta jotain muutoksia elämäänsä ja jos väljähtynyt parisuhde on se jarru, niin eihän se ole kenellekään hyvä.
Tottakai ero kirpaisee, mutta asiat tulisi ajatella myös positiivisesti. Ero on vain ero ja toinen osapuoli on yhä vieläkin lasten toinen vanhempi. Hänestä saattaa tulla jopa parempi vanhempi eron myötä lapsille. Jos toinen ei pidä enää yhteyttä, niin se on hänen valintansa ja tuskinpa hän oli kovin kummoinen vanhempi siihenkään saakka, joten se on taas kaikille opin paikka.
Yksikään toinen ihminen ei voi kuitenkaan määritellä miten toinen saa toimia ja miten hänen tulee tuntea. Suositella voi, mutta siinä kaikki.
Teot voi tuomita, tunteita ei.
Ehkä ei kannattaisi roikkua siinä parisuhteen tousessa osapuolessa ihan kokonaan, vaan elää omaakin elämää, pitää omat ystävänsä, harrastuksensa ja ehdottomasti myös rahaa ihan itsellä.
En oikeasti ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole edes omaa tiliä ja rahoja, vaan kaikki on yhteistä. Se on typeryyttä.
Tottakai jos eroaisin nyt, niin iso osa elämää menisi uusiksi, mutta aika reilu osa elämääni pysyisi myös samana ja nousisi vahvemmaksi kuin tähän asti tärkeydessään. Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja eroa ei ole näkyvissä, mutta eihän sitä koskaan tiedä muistakaan asioista.