Lue keskustelun säännöt.
Muutama sananen siitä miltä pettäminen petetystä tuntuu.
01.09.2023 |
Karita Tykän aviomiehen tilanteesta inspiroituneena ajattelin kertoa miltä hänestä tuntuu, tiedän tasan tarkkaan. Itse olen joutunut nimittän petetyn osan kärsimään. Kun puolison sivusuhde paljastui, oli olo epäuskoinen, tuskainen, ahdistunut, naurunalainen, vihainen, pettynyt, surullinen, järkyttynyt, pahoinvoiva.....eli koko kamalien tunteiden kirjo siinä hetkessä tuli koettua. Petetyn osa on suoraan sanottuna hirveä, varsinkin kun se toinen on niin rakas ja häneen on luottanut sokeasti. Voin kertoa että luottamus lentää sen sileän tien, eikä helposti palaudu, jos koskaan, ketään kohtaan. Pettämiskokemus seuraa seuraaviinkiin parisuhteisiin, niin rikki revitty petetty on.
Älkää lähtekö pettämään omaa puolisoa, siitä seuraa paljon pahaa. Erotkaa ensin vanhasta suhteesta. Mutta ellette eroa, olisi mielestäni kohtuus että maksatte sen pettämänne ihmisen terapiakulut, että hänestä voi ehkä jälleen kasvaa ehjempi ihminen tekojenne jälkeen.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Mielestäni sitä kurssia ei tarvitse parisuhteessa aina edes kääntää, vaan voi olla ihan jokaiselle hyvä asia, että ero saadaan vihdoinkin alkuun ja elämä eteenpäin. Jos se parisuhde ei ole kerran ollut enää vuosiin mikään kovin ihmeellinen, vaan siihen on vain jääty, niin ei se ole mitään inspiroivaa.
Edes lapsille ei ole hyvä antaa mielestäni esimerkkiä, että kun tässä ollaan, niin ollaan sitten, koski asia vaikka avioliittoa tai työpaikkaa. Mielestäni elävän ihmisin tuleekin haluta jotain muutoksia elämäänsä ja jos väljähtynyt parisuhde on se jarru, niin eihän se ole kenellekään hyvä.
Tottakai ero kirpaisee, mutta asiat tulisi ajatella myös positiivisesti. Ero on vain ero ja toinen osapuoli on yhä vieläkin lasten toinen vanhempi. Hänestä saattaa tulla jopa parempi vanhempi eron myötä lapsille. Jos toinen ei pidä enää yhteyttä, niin se on hänen valintansa ja tuskinpa hän oli kovin kummoinen vanhempi siihenkään saakka, joten se on taas kaikille opin paikka.
Yksikään toinen ihminen ei voi kuitenkaan määritellä miten toinen saa toimia ja miten hänen tulee tuntea. Suositella voi, mutta siinä kaikki.
Kirjoituksesi paljastaa sen, ettei sinulla ole kokemusta pitkästä parisuhteesta eikä pitkästä ihmissuhteesta.
Ensinnäkin pitkässä parisuhteessa läheisyys ja etäisyys vellovat edestakaisin. Siis jos vain yhteistä tekemistä järjestetään ja asioista puhutaan, niin kyllä se läheisyys tulee takaisin. Se on virhe erota niinä etäisiBä hetkinä.
Ja miksi se on virhe, tulee siitä, millainen on pitkä ihmissuhde. Mikään ei ole sen tyydyttävämpää kuin kaveri, joka tuntee kaikki huonot puolesi, ja silti hyväksyy sinut täysin. Ihmissuhde vaatii aikaa syventyäkseen. Se ei tapahdu muutamassa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät ovat ihmiskunnan pohjasakkaa.
Erotkaa ensin, etsikää vasta eron jälkeen seksiseuraa.
Mä oon täysin samaa mieltä ja olen vannonut itselleni että tästä edespäin mä käräytän jokaisen pettäjän ja salasuhteen jonka tiedän. Oon tehnyt sen virheen että olen aikoinaan vaiennut ja kääntänyt katseeni vaikka olen ollut tietoinen että joku pettää. Ehkä olen pelännyt että sanansaattajaa ammutaan ja voihan niinkin käydä, mutta mitä sitten? Jokaisella puolisolla on oikeus tietää mitä selän takana tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Mielestäni sitä kurssia ei tarvitse parisuhteessa aina edes kääntää, vaan voi olla ihan jokaiselle hyvä asia, että ero saadaan vihdoinkin alkuun ja elämä eteenpäin. Jos se parisuhde ei ole kerran ollut enää vuosiin mikään kovin ihmeellinen, vaan siihen on vain jääty, niin ei se ole mitään inspiroivaa.
Edes lapsille ei ole hyvä antaa mielestäni esimerkkiä, että kun tässä ollaan, niin ollaan sitten, koski asia vaikka avioliittoa tai työpaikkaa. Mielestäni elävän ihmisin tuleekin haluta jotain muutoksia elämäänsä ja jos väljähtynyt parisuhde on se jarru, niin eihän se ole kenellekään hyvä.
Tottakai ero kirpaisee, mutta asiat tulisi ajatella myös positiivisesti. Ero on vain ero ja toinen osapuoli on yhä vieläkin lasten toinen vanhempi. Hänestä saattaa tulla jopa parempi vanhempi eron myötä lapsille. Jos toinen ei pidä enää yhteyttä, niin se on hänen valintansa ja tuskinpa hän oli kovin kummoinen vanhempi siihenkään saakka, joten se on taas kaikille opin paikka.
Yksikään toinen ihminen ei voi kuitenkaan määritellä miten toinen saa toimia ja miten hänen tulee tuntea. Suositella voi, mutta siinä kaikki.
Kirjoituksesi paljastaa sen, ettei sinulla ole kokemusta pitkästä parisuhteesta eikä pitkästä ihmissuhteesta.
Ensinnäkin pitkässä parisuhteessa läheisyys ja etäisyys vellovat edestakaisin. Siis jos vain yhteistä tekemistä järjestetään ja asioista puhutaan, niin kyllä se läheisyys tulee takaisin. Se on virhe erota niinä etäisiBä hetkinä.
Ja miksi se on virhe, tulee siitä, millainen on pitkä ihmissuhde. Mikään ei ole sen tyydyttävämpää kuin kaveri, joka tuntee kaikki huonot puolesi, ja silti hyväksyy sinut täysin. Ihmissuhde vaatii aikaa syventyäkseen. Se ei tapahdu muutamassa vuodessa.
No jaa, olen ollut mieheni kanssa yhdessä vasta 25 vuotta, mutta ehkä se ei ole tarpeeksi pitkä aika. :)
En kuitenkaan ole sinisilmäinen millään tavoin ja minäkin olen ihminen, jolla on muutakin elämää kuin kotona. Miehelläni samoin. En omista yhä vieläkään miestäni. Vaikka mieheni tuntee minut periaatteessa läpikotaisin, niin voin sanoa, että yksikään ihminen ei pääse minun pääni sisälle täysin. En ala levittelemään kaikkia syviä aatoksiani ikinä kenellekään ja en halua kuulla myöskään mieheni syvimpiä täysin henkilökohtaisi ajatuksia, vaan minulle riittää oikein hyvin se mitä häneltä saan. Enempää en vaadi ja olen onnellinen kaikesta mitä meillä on.
Minulla on ollut lapsesta saakka esimerkiksi hyvin vilkas mielikuvitus ja olen kirjoittanut teinistä lähtien pöytälaatikkoromaaneja. Ne eivät ole muiden silmille, vaan yksityisiä. Niistä varmasti löytyisi jonkun mielestä aiheita eroon, mutta omasta mielestäni ne ovat vain minun tarinoitani. En katso olevani velvollinen selittämään kirjoituksiani auki koskaan kenellekään ja mieheni kunnioittaa tätä harrastustani.
Kaikkein ällöttävin pettäjä on sellainen pettäjä joka tietoisesti pettää puolisoaan, mutta ei kysyttäessä myönnä niin tekevänsä?!!! Apua mikä jänishousu. Pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ällöttävin pettäjä on sellainen pettäjä joka tietoisesti pettää puolisoaan, mutta ei kysyttäessä myönnä niin tekevänsä?!!! Apua mikä jänishousu. Pohjasakkaa.
Niin on. Mun mies käyttäytyi noin ja lähinnä suuttui kun julkesin epäillä. Olin milloin vainoharhainen, milloin kyttääjä jne. Yhä vieläkään en ymmärrä miksi kielsi pettämisensä vaikka asia oli päivänselvä. Hyi mikä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Sinänsä en todellakaan kannata näitä avautumisia, vaikka toinen tekisikin väärin. Julkinen likapyykki on todella ikävää, varsinkin lapsen kannalta.
Mutta toisaalta inhoan myös näitä "kiitos näistä vuosista, erotaan yhdessä, jatkamme ystävinä!" Tämähän on trendi. Näin kuuluu sanoa nyt.
Varmuudella ainakin puolet noista täyttä paskaa ja se näkyy kyllä muille. Ero voi ja saa sattua, ei sitä tarvitse näyttää mitään harmoniahöttönä, jos se ei sitä ole. Kuinkahan moni "ystävä" on oikeesti aivan riekaleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä en todellakaan kannata näitä avautumisia, vaikka toinen tekisikin väärin. Julkinen likapyykki on todella ikävää, varsinkin lapsen kannalta.
Mutta toisaalta inhoan myös näitä "kiitos näistä vuosista, erotaan yhdessä, jatkamme ystävinä!" Tämähän on trendi. Näin kuuluu sanoa nyt.
Varmuudella ainakin puolet noista täyttä paskaa ja se näkyy kyllä muille. Ero voi ja saa sattua, ei sitä tarvitse näyttää mitään harmoniahöttönä, jos se ei sitä ole. Kuinkahan moni "ystävä" on oikeesti aivan riekaleina.
No ne ei halua että eroa riepotellaan julkisuudessa ja siksi ilmoittavat asian hajuttomasti ja mauttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Kyllä, mutta tämän ketjun aiheena on pettäminen.
Mun miehellä on muuten ystävä jonka jokainen parisuhde kaatuu siihen että ko miehellä ei vaan millään pysy housut jalassa vieraiden naisten kanssa. Joku vinksallaan tyypin korvien välissä? Tässäkin tapauksessa terapia tekisi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ällöttävin pettäjä on sellainen pettäjä joka tietoisesti pettää puolisoaan, mutta ei kysyttäessä myönnä niin tekevänsä?!!! Apua mikä jänishousu. Pohjasakkaa.
Niin on. Mun mies käyttäytyi noin ja lähinnä suuttui kun julkesin epäillä. Olin milloin vainoharhainen, milloin kyttääjä jne. Yhä vieläkään en ymmärrä miksi kielsi pettämisensä vaikka asia oli päivänselvä. Hyi mikä kokemus.
No tuskinpa parisuhteenne oli muiltakaan osin terve ja onnellinen, joten eiköhän jo se asia, että pääsit eroon siitä tyypistä, ollut paras juttu. Siinä on ihan turha silloin enää valittaa siitä miten ero tuli.
En oikein haksa ihmisiä, jotka eivät mene eteenpäin elämässään, vaan vielä vuosienkin jälkeen narisevat pettämisasiaa ja toisen syytöksiä. Antakaa asian jo olla ja ottakaa se opin paikkana tulevissa suhteissanne. Opetelkaa kuuntelemaan itseänne ja tykkäämään itsestänne niin paljon, että ette jää enää koskaan kiinni huonoihin valintoihin, vaan lähdette niistä ajoissa pois ja säilytätte itsetuntonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä en todellakaan kannata näitä avautumisia, vaikka toinen tekisikin väärin. Julkinen likapyykki on todella ikävää, varsinkin lapsen kannalta.
Mutta toisaalta inhoan myös näitä "kiitos näistä vuosista, erotaan yhdessä, jatkamme ystävinä!" Tämähän on trendi. Näin kuuluu sanoa nyt.
Varmuudella ainakin puolet noista täyttä paskaa ja se näkyy kyllä muille. Ero voi ja saa sattua, ei sitä tarvitse näyttää mitään harmoniahöttönä, jos se ei sitä ole. Kuinkahan moni "ystävä" on oikeesti aivan riekaleina.
No ne ei halua että eroa riepotellaan julkisuudessa ja siksi ilmoittavat asian hajuttomasti ja mauttomasti.
Joo, mutta voihan sen sanoa ilman tuota paskanjauhantaakin. Voi sanoa, että "eroamme, emme kommentoi, toivottavasti kunnioitatte yksityisyyttämme tässä asiassa"
Tuohan on märkä rätti sille, joka on erosta enemmän rikki, ehkä petettykin... Eli et sun "pitää" myöntää jotain, mitä et tunne. Esittää jotain.
Tuossa voittaa vain se vahvemmilla oleva. Saa pelastettua kasvonsa, vaikka olis ollut kuinka kuspäinen pettäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Kyllä, mutta tämän ketjun aiheena on pettäminen.
Mun miehellä on muuten ystävä jonka jokainen parisuhde kaatuu siihen että ko miehellä ei vaan millään pysy housut jalassa vieraiden naisten kanssa. Joku vinksallaan tyypin korvien välissä? Tässäkin tapauksessa terapia tekisi hyvää.
Kyllä, mutta entä muodikas mikropettäminen? Siitähän on nyt lehdissäkin taas vouhotettu.
Joillekin mikropettäminen on jo sitä, että ajattelee toista ihmistä. Jopa se, että katsoo ihaillen jotain leffan miessankaria saattaa olla liikaa jollekin hyvin mustasukkaiselle tyypille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Kyllä, mutta tämän ketjun aiheena on pettäminen.
Mun miehellä on muuten ystävä jonka jokainen parisuhde kaatuu siihen että ko miehellä ei vaan millään pysy housut jalassa vieraiden naisten kanssa. Joku vinksallaan tyypin korvien välissä? Tässäkin tapauksessa terapia tekisi hyvää.
Kyllä, mutta entä muodikas mikropettäminen? Siitähän on nyt lehdissäkin taas vouhotettu.
Joillekin mikropettäminen on jo sitä, että ajattelee toista ihmistä. Jopa se, että katsoo ihaillen jotain leffan miessankaria saattaa olla liikaa jollekin hyvin mustasukkaiselle tyypille.
No sitähän nyt harrastaa varmasti jokainen! Jo on termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
Totta helvetissä olisin!
Erossa katoaa se eks-puoliso tulevasta elämästä. Pettämisen paljastuessa myös kaikesta edeltävästä, ja koko maailmankuva järkkyy, kun läheisin ihminen on valehdellut määrittämättömän ajan ja se, mitä on pitänyt totena ei olekaan.
Kysehän on vain siitä, että olet liian vässykkä, itsekeskeinen ja laiska lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja vaikka tämä asia onkin av:n mammoille hyvin vaikea, niin täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Eli myös siinä jätetyssä osapuolessa on varmasti vikansa, joita se eroava osapuoli ei enää jaksa katsoa.
Juttelemalla ei asioita saa todellakaan aina hyväksi muuttumaan ja kaikkea järjestymään. Kun ketutus toiseen iskee, niin se iskee ja tottakai on hyvä puhua, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa ja joskus itse haluaa elämäänsä jotain muuta kuin sen toisen ihmisen. Kolmansia osapuolia ei tarvitse olla, vaan vain sisällä kasvava ärsytys ja halu elää toisella tavalla.
Ja ei, en ole eronnut, vaan pitkässä parisuhteessa, mutta lähipiirissä on erottu ja en ole sinisilmäinen.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Se, että olemme ihmisiä, ei oikeuta pettämään. Se, että ettemme ole täydellisiä, ei oikeuta pettämään.
Sellaisesta Puolisosta erotaan ilman kolmansia osapuolia, joka ketuttaa paljon. Sitä tietää, että parempi olla yksin kuin tämän kanssa.
Siksi Minusta pettäminen lähtee siitä, ettei omassa suhteessa ole mikään niin vialla, että viitsisi erota. Jokin ketuttaa, ja aika usein se onnihan henkilökohtainen kriisi. Puoliso on ihan kiva, vaikka arkinen. On luottamusta puolin ja toisin. Miksi sitä ihan hyvästä liitosta lähtisi.
Sitten tapaa jonkun, on vetovoimaa, mikä on normaalia. Mutta sitten ylitetään se raja, joka johtaa pettämiseen: vietetään aikaa, keskustellaan, ja nämä kaikki ovat puun heittämistä nuotioon, jonka jälkeen tulee lopullinen niitti, eli rakastuminen.näin se usein menee, näin meni itselläkin. Ei suuria ongelmia, ei vain minkäänlaista fiilistä enää pitkäaikaista kumppania kohtaan. Erosta puhuttiin, mut lapset jne, ei vaan ollut sitä lopulliseen päätökseen johtavaa syytä. Vuosia kului, kunnes joku tuttavuus oli vaan liian houkutteleva, että olisi jättänyt tutkimatta kuka tämä ihminen on. Yhteinen keskustelunaihe, joka rönsyili ihan harmittomaan hauskojen meemien jakamiseen, huomaat, että puhut ja naurat enemmän ihan toisen miehen kanssa kuin sen puolison siellä kotona, ja sitten oletkin korviasi myöten rakastunut.
Juurisyy koko tilanteeseen oli pitkä parisuhde jota kumpikaan ei pitänyt riittävän arvokkaana, että olisi vaaranmerkeistä huolimatta tarttunut toimeen ja koettanut kääntää kurssia.
Mielestäni sitä kurssia ei tarvitse parisuhteessa aina edes kääntää, vaan voi olla ihan jokaiselle hyvä asia, että ero saadaan vihdoinkin alkuun ja elämä eteenpäin. Jos se parisuhde ei ole kerran ollut enää vuosiin mikään kovin ihmeellinen, vaan siihen on vain jääty, niin ei se ole mitään inspiroivaa.
Edes lapsille ei ole hyvä antaa mielestäni esimerkkiä, että kun tässä ollaan, niin ollaan sitten, koski asia vaikka avioliittoa tai työpaikkaa. Mielestäni elävän ihmisin tuleekin haluta jotain muutoksia elämäänsä ja jos väljähtynyt parisuhde on se jarru, niin eihän se ole kenellekään hyvä.
Tottakai ero kirpaisee, mutta asiat tulisi ajatella myös positiivisesti. Ero on vain ero ja toinen osapuoli on yhä vieläkin lasten toinen vanhempi. Hänestä saattaa tulla jopa parempi vanhempi eron myötä lapsille. Jos toinen ei pidä enää yhteyttä, niin se on hänen valintansa ja tuskinpa hän oli kovin kummoinen vanhempi siihenkään saakka, joten se on taas kaikille opin paikka.
Yksikään toinen ihminen ei voi kuitenkaan määritellä miten toinen saa toimia ja miten hänen tulee tuntea. Suositella voi, mutta siinä kaikki.
Kirjoituksesi paljastaa sen, ettei sinulla ole kokemusta pitkästä parisuhteesta eikä pitkästä ihmissuhteesta.
Ensinnäkin pitkässä parisuhteessa läheisyys ja etäisyys vellovat edestakaisin. Siis jos vain yhteistä tekemistä järjestetään ja asioista puhutaan, niin kyllä se läheisyys tulee takaisin. Se on virhe erota niinä etäisiBä hetkinä.
Ja miksi se on virhe, tulee siitä, millainen on pitkä ihmissuhde. Mikään ei ole sen tyydyttävämpää kuin kaveri, joka tuntee kaikki huonot puolesi, ja silti hyväksyy sinut täysin. Ihmissuhde vaatii aikaa syventyäkseen. Se ei tapahdu muutamassa vuodessa.
No jaa, olen ollut mieheni kanssa yhdessä vasta 25 vuotta, mutta ehkä se ei ole tarpeeksi pitkä aika. :)
En kuitenkaan ole sinisilmäinen millään tavoin ja minäkin olen ihminen, jolla on muutakin elämää kuin kotona. Miehelläni samoin. En omista yhä vieläkään miestäni. Vaikka mieheni tuntee minut periaatteessa läpikotaisin, niin voin sanoa, että yksikään ihminen ei pääse minun pääni sisälle täysin. En ala levittelemään kaikkia syviä aatoksiani ikinä kenellekään ja en halua kuulla myöskään mieheni syvimpiä täysin henkilökohtaisi ajatuksia, vaan minulle riittää oikein hyvin se mitä häneltä saan. Enempää en vaadi ja olen onnellinen kaikesta mitä meillä on.
Minulla on ollut lapsesta saakka esimerkiksi hyvin vilkas mielikuvitus ja olen kirjoittanut teinistä lähtien pöytälaatikkoromaaneja. Ne eivät ole muiden silmille, vaan yksityisiä. Niistä varmasti löytyisi jonkun mielestä aiheita eroon, mutta omasta mielestäni ne ovat vain minun tarinoitani. En katso olevani velvollinen selittämään kirjoituksiani auki koskaan kenellekään ja mieheni kunnioittaa tätä harrastustani.
No, tämänkin lisäyksen jälkeen edelleen ymmärrän, miksi kirjoitit aiemmin, mitä kirjoitit.
Niin se vaan on, että emotionaalinen läheisyys syntyy niiden syvien aatoksien jakamisesta.
Jos sitä läheisyyttä ei ole, niin ilmankos ajattelet, että suhteesta on helppo erota ja se on helposti korvattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa kotona huonoa seksiä ja haluaisi kuitenkin elää yhdessä, on salasuhde ainoa mahdollisuus. Jos kotona tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, niin syytä vieraaseen ei ole.
Väliin ei pääse ellei väliä ole.
Tämähän on sitä pettäjien uhriutumista. Ei ajatustakaan sille, että kävisi peilin edessä itseltään kysymässä, voisiko se olla oma vika, että suhde ei toimi.
Suomi on siitä hieno maa, että aina voi erota, jos ei halua saada suhdetta toimimaan, ei ole pakko olla pettäjä.
Ne tarinat on sataan kertaan kuultu, että byääh, vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua, niiks!! Oksettavaa uhriutumista!Yhä vieläkin, olisitko onnellisempi, jos toinen sanoisi sinulle yhtenä päivänä, että hänellä ei ole enää mitään lämpimiä tunteita sinua kohtaan ja että eroaa? Siis ilman, että siinä on kolmansia pyöriä? Olisitko siitä tyytyväisempi?
Totta helvetissä olisin!
Erossa katoaa se eks-puoliso tulevasta elämästä. Pettämisen paljastuessa myös kaikesta edeltävästä, ja koko maailmankuva järkkyy, kun läheisin ihminen on valehdellut määrittämättömän ajan ja se, mitä on pitänyt totena ei olekaan.
Kysehän on vain siitä, että olet liian vässykkä, itsekeskeinen ja laiska lähtemään.
Kyllä! Jos kerrotaan tilanteen oikea laita, se on suoraselkäistä toimintaa. Mutta jos touhuat puolison selän takana, se on salailua, valehtelua, epämääräistä ja totaalisen VÄÄRIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Kyllä, mutta tämän ketjun aiheena on pettäminen.
Mun miehellä on muuten ystävä jonka jokainen parisuhde kaatuu siihen että ko miehellä ei vaan millään pysy housut jalassa vieraiden naisten kanssa. Joku vinksallaan tyypin korvien välissä? Tässäkin tapauksessa terapia tekisi hyvää.
Joo, mutta jos mennään siihen mitä terapiakuluja kenenkin pitäis maksaa.. eiköhän niissä tultais pian siihen lopputulemaan, että olisi kaksi maksajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ehdotus että pettäjän täytyisi maksaa petetyn terapiakulut on aivan mahtava! Ai että kun voisin tägätä tähän jonkun päättäjän. 💕
Suhteessa voi pettää ja loukata toista monella muullakin tavalla kuin seksuaalisesti.
Kyllä, mutta tämän ketjun aiheena on pettäminen.
Mun miehellä on muuten ystävä jonka jokainen parisuhde kaatuu siihen että ko miehellä ei vaan millään pysy housut jalassa vieraiden naisten kanssa. Joku vinksallaan tyypin korvien välissä? Tässäkin tapauksessa terapia tekisi hyvää.
Joo, mutta jos mennään siihen mitä terapiakuluja kenenkin pitäis maksaa.. eiköhän niissä tultais pian siihen lopputulemaan, että olisi kaksi maksajaa.
Pettäjän jos petetty on terapian tarpeessa, tietysti. Sen joka romahduttaa toisen maailman niin että sen kokoamiseen tarvitaan terapiaa.
Pettäjät ovat ihmiskunnan pohjasakkaa.
Erotkaa ensin, etsikää vasta eron jälkeen seksiseuraa.