Tästä joulusta tuli elämäni kammottavin joulu.

osanotoista. Sinnittelen eteenpäin pienin askelin. Toivon ettei niin synkkää pilveä ole olemassakaan etteikö siinä olisi hopeareunusta. Toivon että joskus taas elän.



ap

asutko vaasassa, tapasimmeko kesällä kaupungintalon leikkipuistossa?

Olemmeko käyneet samassa äiti-lapsipiirissä?

Jos olet se joksi sinua luulen niin ensinnäkin voimahalit koko perheelle.

Olet ollut päivittäin mielessäni. Ja pikkuisesi. Hänen kuolemansa on uusi tieto minulle.

T: Minna, Jani, Jenna ja Ari

otan osaa.

olette koko perhe ajatuksissani.

voi että tuli paha mieli. en keksi mitään sanottavaa.

onneksi sinulla on kaksi lasta jotka pitää sinut edes jotenkin pystyssä, ja mies ja sukulaisia.

haluan elämäni takaisin. Mun on pakko alkaa elää. Mä vihaan tätä lohdutonta tuskaa. Mullahan on vielä paljon jäljellä. Mä haluan jonkun kivan duunin ja lunastaa paikkani täällä teidän kaikkien ihmisten joukossa. Mua ei haittaa vaikka muut odottavat ja saavat vauvoja, kenelläkään ei ole minun menetettyä vauvaani mahassaan tai sylissään. Se etten minä saa enää lapsia, on vain tosiasia ja se on nieltävä vaikka alle kolmikymppinen olenkin. Mulla on kuitenkin kaksi elävää lasta, yksi enkeli poika ja neljä pikkuenkeliä, alkuraskaudessa menetettyjä. Paljon on elämä eteen heittänyt.



En osaa sanoa mitään. Olen kiitollinen ja katkera. Ja lopulta en enää mitään. Pikkuasiat ei enää rassaa. Kaikki turha on mun elämästä ulos siivottu.



En toivo kenellekkään pahaa mutta kyllä nuo henkseleiden paukuttelijatkin vielä joskus huomaavat etteivät he pidä kaikkia elämän lankoja käsissään. Elämä heittää jokaisen polvilleen joskus. Jollakin tavalla. Tuntuu niin typerälle kun ihmiset kilpailee isoilla taloillaan, tuloillaan ja autoillaan ja ulkonäöllään ja materiallaan. Niinku sillä olisi lopulta mitään merkitystä?!



Mä en ole koskaan ollu pintaliitäjä mut nyt mä oikein todella säälin niitä ihmisiä joille arvomaailmassa ylhäällä on just tollaset pinnalliset asiat.



Kummasti silmät aukeaa kun oman lapsen menettää ja hautaan saattaa. Mutta elää mä haluan, vaikka sitten ihan uholla kohtaloa tai jotain suurempaa vastaan!! Heittäköön elämä vaikka miten paskaa niskaan ni mähän nousen ja menen eteenpäin vaikka sydän itkis verta ja tuska lamaisi kaikki elintoiminnot.



ap

Jotenkin vain pikkuhiljaa alkaa tuntumaan ettei tähän auta mikään, eikä kukaan. Yksin on vain puurrettava itseään eteenpäin, miehen ja kahden pojan avulla. Haluan selvitä ja sen tottavie teenkin, vaikka kalleinta vietiin, kun lapsestaan joutuu luopumaan. Näen kuitenkin jo hiukan edes sitä että elämä jatkuu, kaikesta huolimatta. Poikani muisto elää aina, mutta ei hän syntynyt ja kuollut siksi että minä lakkaisin olemasta elävä ihminen ja hyvä äiti ja puoliso. Tiedän ettei pienokaiseni haluaisi minun jäävän paikoilleen tuskan keskelle. Hänkin haluaa nähdä äitinsä ja muun perheensä menevän eteenpäin ja oppivan jälleen arvostamaan omaa elämäämme. Elämä on lahja. Aion yrittää kaikkeni jotta perheemme tulisi jälleen ehjäksi, vaikka yksi jäikin saapumatta kotiin.



Mä haluan elää.



ap

huomaamaan, miten pitkän matkan olet jaksanut parantumisen tiellä kulkea. Oikeasti, olet selvästi ihminen joka osaa kilmaista itseään sanallisesti. Kokemuksistasi on varmasti apua monelle muullekin.



Unohtaa sinun ei koskaan tarvitse, mutta terävin kipu hellittää aikanaan. Voimahalauksia sinne Vaasaan.



t. Tamperelainen äiti

Ensimmäinen vuosi on pahin, sitten tuska alkaa hellittää mutta ei koskaan poistu vaan kulkee siinä vierellä. Tuo on asia jota en ymmärrä! Miksi pienen ihmisen alun pitää kuolla ja varsinkin kun on syntynyt rakastettuna. Toivon että pääset tähän päivään kiinni lastesi vuoksi ja saat ympäriltäsi tukea ja kannustusta. Minulla olisi 3 pienempää sisarusta mutta kaksi keskimmäistä kuolivat kohtuun, äiti sai siis keskenmenoja ja sitten ei niitä sisaruksia kuulunutkaan vasta kun vuosien kuluttua.

Yritä jaksaa ja kuitenkin olla myös kiitollinen kahdesta terveestä lapsesta. Surra pitää, mutta etenkin lasten vuoksi yritä jaksaa alkaa myös näkemään elämän iloja. Puhu, puhu ja puhu, toivottavasti saat hyviä kuuntelijoita. Hae ammattiapua, jos vähänkään tuntuu siltä.



VOIMIA!