Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tästä joulusta tuli elämäni kammottavin joulu.
20.12.2006 |
Kirjoittelin jo aiemmin. Vastasyntynyt poikani kuoli kaksi viikkoa sitten. Oli hauras keskonen eikä kestänyt lopulta kasvaa.
Kaikki oli niin valmiiksi mietittynä ja odotettiin miehen kanssa oikein elämän parasta joulua. Kohta kotona olis kolme poikaa, joille järjestää joulua, perheen kesken.
Nyt on joulufiilis kaukana. Pojille ollaan ostettu muutama lahja. Mitään ruokia ei olla edes ostettu, eikä ainakaan tehdä. Koristeita on jonkun verran kun kynttilöistä tykkämme. Kuusi odottaa vielä ulkona.
Joulukortteja ei postitettu ollenkaan. Niitä on kyllä meille tullut. Monissa on enkeli aiheena. Miehellekkin pitäisi vielä jotain ostaa. Tuntuu vaan niin tyhjälle, etten keksi mitään.
Päivät kuluvat hitaasti, vaikka vanhemmat lapset vieressä touhuaakin. Ei tunnu yhtään joululle. Aattona anoppi saa häärätä meillä mielensä mukaan. Miehen sisarukset tulee meille. Mä en jaksa enkä halua tehdä mitään.
Viattomien lasten päivänä on sitten hautajaiset. Odotan niitä mieli ihan sekaisin. Meille piti tulla vieraita ristiäisten takia, ei vauvan hautajaisten takia. En pysty kuvailemaan mitään fiiliksiä. Pää on tyhjä ja täynnä, yhtä aikaa. Ajatukset on sekavia.
Muut ihmiset rakentaa iloista joulua ja kaikkialla kuulee joulujuttuja ja fiilistelyjä. Itellä vaan on niin ulkopuolinen olo.
Lohtua antaa kaksi lasta. Hekin keskosina syntyneet. Selvisivät. Onneksi.
Olen niin turta. kerron ihmisille avoimesti tapahtuneesta, mutta jotenkin puhun niinkuin ulkopuolinen. En ymmärrä tapahtunutta vieläkään. Haluaisin saada itseni takaisin ja tuntea jotain hyvää.
Tuntuu kuin syntyisin uudelleen uutena ihmisenä tämän kaiken prosessin alta.
Elämä heitti polvilleen. Enää en uskalla suunnitella mitään ja koen joka hetken olevan se mahdollinen viimeinen hetki. Olen nyt nöyrempi kuin koskaan. Kertakaikkiaan näen oman pienuuteni nyt.
Nyt enkeli poikani on poissa. Eikä hänen jälkeensä tule enää uusia. Vauvakoneeni on nyt rikki, kuten esikoinen asian ilmaisi. Olo on niin tyhjä. Loputtoman tyhjä.
Kommentit (48)
En tajua asiaa vieläkään. Kaikki on vain niin helvetin mustaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja saa nyt jonkin aikaa ollakin. Tällä hetkellä muistot pojastasi ovat tuoreimmillaan, joten nyt on aika vaalia niitä. Myöhemmin joskus taas elämä vähitellen jatkuu, ja sitten sinulla on reservissä paljon niitä muistoja näiltä päiviltä, joihin voit aina palata.
Elä vain päivä kerrallaan. Ei sinun sen enempää tarvi jaksaakaan.
eli on ehkä hyvä, että olet vielä ihan turta, et ehkä kestäisi koko surutyötä ihan täysjärkisenä. kaksi vuotta siihen menee ja sitten helpottaa, unohdu ei koskaan. jaksamista koko perheelle.
voimia, voimia, voimia... olen ihan sanaton,otan osaa suureen suruunne :(
toivotan paljon voimia Sinulle ja perheellesi suuren surun kohdattua.. luulen, että lapsen menetyksestä ei toivu ikinä - ehkä ajan kanssa helpottaa, mutta tuskin koskaan unohtaa.. Kuten monet ovat jo sanoneetkin, päivä kerrallaan, muuta ei voikaan..
Voimahalauksia teille, koko perheelle
rakkaudella Helmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en osaa sanoa... tuntuu niin pahalle puolestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitteko pitää pientä poikaa luonanne ollenkaan?
Sai äkillisen suolistoinfektion, harvinaisen sellaisen. Puhuttiin jo kovin kotinurkan sairaalaan siirtymisestä mutta kuitenkin kävi näin. Pieni söi jo tuttia ja sai maitomaistiaisia suuhun joista kovin piti. muuten ruokittiin letkulla. Hoivasin häntä niin hyvin kuin kaapissa olevaa pientä voi hoivata, syliini sain hänet eka kertaa vasta kuolleena.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle ja perheellesi tähän päivään.
Minun keskoseni selvisi. Kaikki kolme poikaani ovat syntyneet ennen laskettua aikaa, mutta yksi on rv. 33 syntynyt keskonen, jonka alku oli hankalaa.
En voi kuvitella tuskanne määrää!
Oletteko saaneet mitään keskusteluapua tai perheterapiaa? Hakekaa sellaista, kun jaksatte, niin saatte purkaa ajatuksianne.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvä osanotto suureen suruusi ap. Olen joutunut seuraamaan läheltä kun viime joulun alla kuoli yllättäen työtapaturmassa ystävä-perheen nuori isä. Kolme viikkoa oli jouluun, kun jäi puoli orvoksi neljä lasta ja suunnatonta ikävää tunteva vaimo. Ei siinä voi muuta läheiset tehdä, kuin rukoilla että tuska helpottaa aikanaan. Elämän on jatkuttava ja niin se on jatkunut tässäkin perheessä. Kuolema tuli lähelle ja muutti myös sukulaisten ja ystävien elämät. Surun helpottaessa jää paljon turhaa pois ja kiitollisuus kasvaa siitä mitä on jälellä.
Voimia sinne koko perheelle! Pienokainen on nyt siellä, missä ei ole koskaan liian heikko ja avuton, siellä on ikuinen joulu.
asun vaasassa ja olen juuri se ketä ajattelit.
Kiitos sinullekkin kaikesta.
ap
Halaus ap:lle ja muille lapsensa menettäneille ja kaksi nro 29:lle. Miten elämä voikaan olla julmaa kaikessa kauneudessaan.
Toivon että saat paljon tukea lähipiiriltäsi tänä raskaana aikana. Jaksaako miehesi? Muista että apua voi saada myös perheneuvolasta - sieltä löytyy aina olkapää jota vastaan voi itkeä jos lähipiiri ei pysty tukemaan. Sieltä voit saada myös kodinhoitoapua jos tuntuu ettet jaksa. Ja seurakunnastakin voi saada apua ja lohtua. Haleja ja rauhallista joulua koko perheellenne
terv. pienen keskostytön äiti
Lapsen menetys on varmasti kamalaa, mutta muista silti, että sinulla kuitenkin on kaksi poikaa, jotka tarvitsevat sinua.
Voimia koko perheelle!!
Alue: Aihe vapaa
" Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa. "