Moni yritysjohtaja on nyt ihmeissään: Mihin katosi huippuosaajien nälkä tehdä uhrauksia työlle?

Monen monta työvuotta tein kuten yritysjohtajat haaveilivat, 110% työpanos 100% palkalla. Nautin työstäni enkä kokenut sitä ongelmaksi, sain sovitettua perheen ja työn vielä yhteen. 

Into katosi vähitellen kun työntekijöitä vähennettiin ympäriltä ja lopulta työpanos oli 3x edelleen vain yhden ihmisen palkalla. Joskus muinoin sai sentään ns "oto" lisän jos teki toisen työt oman toimen ohella. Siitäkin luovuttiin kun huomattiin että ihmiset tekivät usean työt kun vaihtoehtoja ei ollut. Enimmillään itsella 2-3 esimiestä ja tiimit 20-200 henkeä joille piti olla aina valmiina auttamaan. Ja jokaisen asia oli prior 1. Aikaerot tarkoittivat sitä että tarkistin meilit ja tein töitä vielä klo 21-22 ja ennen töihin lähtöä 6-7 aikoihin jotta olisin ajan tasalla kun pääsen töihin klo 8

Jossain vaiheessa oli vain tehtävä päätös että työaika on se 8h mistä maksetaan eikä yhtään yli. Jos työt kusee aikaeron tmv vuoksi, voi voi. Tästä sai kyllä paskaa niskaan aika ajoin mutta periaatteessa en tehnyt mitään virhettä. 

Omille lapsilleni olen opettanut että työ tehdään  vain se mitä on sopparissa ja mistä maksetaan. Ylimääräiseen ei ole pakko venyä ellei työnantaja veny myös. Tietenkin on hienoa että työstä nauttii mutta se ei saa olla koko elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin menen kotiin neulomaan tai leikittämään kissaani.

Jos voittaisin lotossa niin vaihtaisin työkseni kokopäiväisen kissojen leikittämisen. Siinä olisi työ jolla on merkitystä 🥰

M58

Musta tulisi kokopäiväinen mummi, jos voittaisin lotossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Joo toio kyl pyllystä.

Kaveri on tollanen lujuuslaskija, en tiedä mikä sen virallinen titteli on, mutta laskee esim miten paljon kerrostalon rakentamiseen menee tavaraa, että pysyy pystyssä. Ei ihan pieni homma. Palkka 7500ekk.

Hänellä on norjalainen vaimo ja kaveri on sitten verkostoitunut siellä norjassa sen verran hyvin, että muuttivat norjaan vaimonsa kotikulmille. Kaveri tekee siellä samoja hommia isossa firmassa ja palkka on 11500ekk. Autoetu, firman luottokortti, oma iso työhuone, saa bonukset, firmalla on oma virkistyspaikka kauniissa luonnossa missä on hirsimökit ja voi viettää perheen kanssa aikaa. Firma maksaa 50% lentolipuista, kun matkustaa suomeen jne. Siellä ne asuu leffamaisemisssa omakotitalossa pikkujärven rannalla.

Suomessa kaverilla ei ollut mitään noista asioista. Hänen vaimonsa on lainoppinut, niin hän ei päässyt suomessa mihinkään lakifirmaan edes töihin, niin sen vaimo oli töissä samassa firmassa kaverin kanssa missä hän pyöritteli toimistossa papereita. Norjassa sekin pääsi niihin lakihommiin mihin oli opiskellut.

Niiden elämä muuttu 100% paremmaksi. Muualla se on kaikki niin erilaista, kun asiat hoidetaan oikein.

Tässä maasssa on kaikki asiat epävarmaa. Nykyään ei voi oikein tulevaisuuttaan suunnitella sen kummemmin, koska jos käyrä näyttää alas, niin sitten on kortistossa.

Opin jo alle 30-vuotiaana, ettei elämää kannata uhrata työlle. Uhrasin huonosti palkatulle työlleni vapaa-aikani lisäksi sekä fyysisen että henkisen terveyteni. Kiitokseksi sain potkut YT-neuvotteluissa.

Katson sivusta hiljattain eläkkeelle jäänyttä isääni, jolle työ oli koko elämä. Hänen on pitänyt rakentaa koko identiteettinsä uudelleen, kun aiemmin kaikki ilo ja onni elämään tuli työsaavutuksista. Se on tuon ikäiselle vaikeaa. Olen todennut, etten missään nimessä haluaa samaa, vaikka mitä maksettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmalla työnantajalla oli YT-neuvottelut joka vuosi. Siis ihan koko ajan. Niihin turtui aika nopeasti, ei tuntunut missään. Samaan aikaan oli työpaikkoja auki muissa yksiköissä eri tehtäviin.

Kun firma ei sitoudu sinuun, niin miksi sinä sitoutuisit firmaan yhtään ylimääräistä.

Juuri näin.

Meidän 30-vuotiaan firman ainoat YT-neuvottelut pidettiin 2009 ja 2010 kun meinattiin kansainvälisten markkinoiden mentyä sekaisin ihan oikeasti kaatua. Sen jälkeen ei ole moisia tarvinnut tehdä. Palkkamme ovat alaan nähden pienet, mutta väittäisin että työolosuhteet aivan poikkeuksellisen vakaat. Mutta sen näkee työntekijöissäkin: monessako IT-alan firmassa merkittävä osa työntekijöistä on ollut samassa firmassa yli 20 vuotta? Siinä meinaan on säilynyt firmassa ihan älytön määrä sitä hiljaista tietoa, kun vanhojen softien alkuperäiset kirjoittajat ovat usein vielä talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Nykynuoret tykkäävät tuhlata/käyttää rahaa aika vapaasti. Mistäs se raha siihen vapaa-ajan viettoon? Matkustelukin maksaa ja syödäkin pitäisi...ja kapakoissakin käydä? Entäpä se "katto pään päälle?!"

Missä kapakoissa ne nuoret käyvät? Kielenkäyttösi kertoo jo, että olet kaukana nykyajan nuorison tekemisistä.

Mitä nykyajan nuoriso tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Nykynuoret tykkäävät tuhlata/käyttää rahaa aika vapaasti. Mistäs se raha siihen vapaa-ajan viettoon? Matkustelukin maksaa ja syödäkin pitäisi...ja kapakoissakin käydä? Entäpä se "katto pään päälle?!"

Uhrautujalla ei ole tuota ongelmaa. Ei ole vapaa-aikaa, kun joutuu olemaan kaiken liikenevän ajan töissä.

Vierailija kirjoitti:

No Suomessa sanoisin, että nälkää ei ole koska verotuksen progressio pitää huolen siitä, että noin 5000k€ kk-palkan jälkeen käteen jäävä lisäpalkka on mitätön. Työssä työntekijä kuitenkin myy aikaansa rahaa vastaan. On todettu tutkimuksissa, että työtä halutaan tehdä noin enemmän siihen rajaan saakka kun palkka on noin 100 000 (varmaankin $) vuodessa. Ja sen jälkeen vapaa-aikaa preferoidaan lisäpalkan sijaan. (Epäilen kuitenkin, että tuo 100k€ vuosipalkka ei ole Suomen verotuksen alaista.)

Niin että ihan työmuurahaisen tunteita säästääkseen eivät työnantajat sitten maksakaan niitä isompia liksoja?

Sen vuoksi, että kun työnantaja ajattelee paikallista sopimista, hän ajattelee arkipyhien ja ylityölisien poistamista, ei suinkaan missään tilanteissa parempaa palkkaa kuin alan TES tarjoaa. Jos siis edes noudattaa alan TESiä.

Sen vuoksi, että yrityksien etujärjestöt ajavat kärppänä helpompaa irtisanomista ja oikeutta pätkittää työ määräaikaisuuksiin.

Niille huippuosaajille kuiskutellaan kyllä, miten tärkeä heppu olet, mutta kissa kiitoksella elää. Muuta ei saatavissa olekaan kuin potkut, kun täytät 55v, olit sitten mikä osaaja hyvänsä.

Itse asiassa mua naurattaa, että tuo paikallinen sopiminen tulee vihdoin kun EK sori kokoomus pääsi taas hallitusvaltaan. Tähän saakka on aina ollut vastaus palkankorotuspyyntöön, että kun tes ja tes. Nyt aionkin sanoa, että mennään tohon naapuriin, ne on kysellyt, ja nythän ei sielläkään sitten ole vastassa tes.

Ero 3000e ja 6000e palkan välillä? Mahdollisuus uhrata oma terveys vastineeksi siitä riemusta, että saa elättää useampaa kyljen kääntäjää (aka progressiivinen verotus) ja muutama satanen jäi enemmän tilille. Ne meni oikeastaan siihen, että ruoka ja ostokset piti tilata kotiovelle ja ostaa valmista, sillä töiden jälkeen (mikä oikeastaan muuttui olemattomaksi käsitteeksi, ei ole mitään jälkeen) ei jaksa tehdä enää mitään muuta, kuin tuijottaa seinää. 

Jos työnantajat vääntää joka välissä rautalangasta että heidän oma sitoutumisensa henkilöstöönsä on aika tarkalleen nollassa niin ne älykkäämmät duunarit jotka tuppaa olemaan niitä huippuosaajia antaa sitten vastaavan sitoutumisen työnantajaan.

Lisäksi tuntuu että työnantajiksi on päätynyt yllättävänkin paljon porukkaa jolla ei ole mitään kykyjä hommaan ja kyseessä on lähinnä powertrippi alaisten kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Ero 3000e ja 6000e palkan välillä? Mahdollisuus uhrata oma terveys vastineeksi siitä riemusta, että saa elättää useampaa kyljen kääntäjää (aka progressiivinen verotus) ja muutama satanen jäi enemmän tilille. Ne meni oikeastaan siihen, että ruoka ja ostokset piti tilata kotiovelle ja ostaa valmista, sillä töiden jälkeen (mikä oikeastaan muuttui olemattomaksi käsitteeksi, ei ole mitään jälkeen) ei jaksa tehdä enää mitään muuta, kuin tuijottaa seinää. 

Kyseessä on ulkomainen haastattelu joten ne huippuosaajat tienaa kyllä paljon enemmän kuin 3000 tai 6000 kuussa. 

omituista. se on sillä tavalla, että työaika esim. 8h, jonka jälkeen alkaa oma aika. jos työnantaja haluaa työpanoksen jatkuvan yli normaalin työajan, työnantaja maksaa siitä vaikka +200% palkkaa. ei se sen kummempaa ole. minun vapaa-aika maksaa tällähetkellä vain 250e/h. työaikana tunti maksaa satasen. siksi olenkin kotivaimona. 

Onhan se sääli, jos ahkeruutta ei arvosteta. Monilla ollut kuitenkin hyvä työmoraali ja joustavuutta työnantajan hyväksi. Mutta toisaalta hyvä, jos tekijät huomannut ettei siitä välttämättä ole hyötyä. Joutuu vain hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Kortistoon vain ne, joille työ ei ole prioriteetti. Aasiasta saadaan paljon osaajia, joilla on kova työmoraali.

No, voithan muuttaa sinne Aasiaan itsekin jos sikäläinen meininki kiehtoo!

Moni ihminen on ihmeissään miten kyvyttömiä johtajia on valittu. Liiketoiminta ajetaan visioiden puutteessa nurin. Hi techissä tehty järjettömiä valintoja. Johtajiksi valikoituu miljonäärejä tai näiden sukulaisia. Ulkolaiset yritykset ovat parempia, minkä näkee osakekursseista.

Sitä kehitetään ja tehdään mitä pyydetään eikä akateemisia osaajia johdeta kuin mehubaaria tai maahantuonti yritystä jossa vain 1 osaa ja muut ovat kuulemma tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on tollanen lujuuslaskija, en tiedä mikä sen virallinen titteli on, mutta laskee esim miten paljon kerrostalon rakentamiseen menee tavaraa, että pysyy pystyssä. Ei ihan pieni homma. Palkka 7500ekk.

Hänellä on norjalainen vaimo ja kaveri on sitten verkostoitunut siellä norjassa sen verran hyvin, että muuttivat norjaan vaimonsa kotikulmille. Kaveri tekee siellä samoja hommia isossa firmassa ja palkka on 11500ekk. Autoetu, firman luottokortti, oma iso työhuone, saa bonukset, firmalla on oma virkistyspaikka kauniissa luonnossa missä on hirsimökit ja voi viettää perheen kanssa aikaa. Firma maksaa 50% lentolipuista, kun matkustaa suomeen jne. Siellä ne asuu leffamaisemisssa omakotitalossa pikkujärven rannalla.

Suomessa kaverilla ei ollut mitään noista asioista. Hänen vaimonsa on lainoppinut, niin hän ei päässyt suomessa mihinkään lakifirmaan edes töihin, niin sen vaimo oli töissä samassa firmassa kaverin kanssa missä hän pyöritteli toimistossa papereita. Norjassa sekin pääsi niihin lakihommiin mihin oli opiskellut.

Niiden elämä muuttu 100% paremmaksi. Muualla se on kaikki niin erilaista, kun asiat hoidetaan oikein.

Tässä maasssa on kaikki asiat epävarmaa. Nykyään ei voi oikein tulevaisuuttaan suunnitella sen kummemmin, koska jos käyrä näyttää alas, niin sitten on kortistossa.

Samanlaisia kokemuksia Norjasta. Olin töissä siellä useamman vuoden ns. asiantuntijatehtävissä. Huvittavin tilanne sattui kun aloitin työt kahdeksan vuotta sitten, oli juuri syyskuun alku. Paikalliset olivat toki olleet kesälomilla ja pomo varoitteli, että lomien jälkeen on aina kiirettä kun kesän aikana kasaantuneita asioita täytyy alkaa hoitamaan. Muutama viikko siinä meni töitä tehdessä tehdessä ilman sen suurempia ponnisteluja, eli kaikki ehdin hyvin hoitamaan normaalin työajan puitteissa. Odottelin koko ajan, että milloin se kiire alkaa. Sitten pomo tuli juttusille ja kyseli että miten on mennyt. Oli hyvillään, että mielestäni oli sujunut oikein mukavasti , ja sitten vielä pahoitteli, että töiden alkaminen sattui juuri kiireen keskellä, että kyllä se työtahti tästä muutaman viikon sisällä alkaa helpottamaan. 

Helpottihan se, jatkossa ehdin hoitamaan päivän työt noin viiden tai kuuden tunnin aikana. En valittanut kun palkka oli myös erinomainen ja kaikenlaisia etuja tuli roppakaupalla päälle. 

Se katosi kun yritysjohtajat alkoivat paljastua ylipalkatuiksi tolloiksi. Ei kukaan järkevä ihminen halua tappaa itseään työllä niin että tollo pomoporras saisi astronomisia bonuksia.