Moni yritysjohtaja on nyt ihmeissään: Mihin katosi huippuosaajien nälkä tehdä uhrauksia työlle?

Pitäiskö voodoo-tyylisesti uhrata kukko työn jumalille vai mikä uhri tässä on puheena?

Yritysjohtajat voivat nauttia vapaa-ajan puutteesta ja kurnivasta vatsasta ihan keskenään.

Ihmiset ovat siis tulleet vihdoin järkiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämätöntä elämää ei saa millään rahalla takaisin. Toki jos kunnianhimo ja pätemisen tarve on tapissa, työ voi riittää elämänsisällöksi.

Sinä myyt ainutkertaisesta elämästäsi ison pätkän ja työnantajalle olet jotain helposti korvattavaa. Ei ole samalla viivalla työntekijä ja työnantaja

Tämän vuoksi on olemassa palkkiojärjestelmät, millä voi luovuttaa osan firman  omistuksesta avainhenkilölle.

Nyt vasta kohta viisikymppisenä olen kunnolla tajunnut, että elämässä pitää olla muutakin työn lisäksi.

Nyt harrastan onnellisena rakastamaani lajia useampana päivänä viikossa, ja näpertelen sen parissa usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Työni hoidan kyllä, mutta työn ulkopuolisesta elämästä saan sitä virtaa ja voimaa ja onnelllisuutta. Ja onnistumisen riemua.

Huippuosaajat meni sinne missä on huippuliksat. Esim. Googlella mediaanipalkka on 300 tuhatta dollaria vuodessa.

Silloin, kun tajusivat, että heitä kusetetaan ja heiltä vaaditaan palkattomia töitä, jotta muut saavat enemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykysukupolvi arvostaa itseään ja hyvinvointiaan työn yli

Se on o.k.; he eivät voi kuitenkaan vaatia asioita itselleen panematta tikkua ristiin tai/ ja käyttämällä eri järjestelmiä hyväkseen tekemättä itse mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen työntekijän pitää muistaa, ettei yritys koskaan rakasta työntekijöitään niin paljon, kuin jotkut työmuurahaiset rakastaa yritystä.

Äitini oli tällainen työpaikkansa rakastaja  aj työnarkomaani. Teki ilmaista työnkuvaansa kuulumatonta työtäkin työpäivän päälle joka päivä useita tunteja koska ei haluttu palkata ihmistä siihen hommaan mutta jonkun oli sekin tehtävä, jopa viikonloppuja ilmaiseksi. Mitä ne teki kun tuli lama? Ne leikkasi äidin kuukausipalkkaa 30% säästösyistä. Näin palkitaan kun on hyvä ja omistautunut työntekijä. 

Näinhän se menee. Meillä töissä osa on tehokas työssään ja tekee merkittävästi parempaa tulosta kuin toiset. Ne, jotka saavat enemmän valmista aikaan, palkitaan lisätöillä. Ne, jotka tekevät rauhalliseen tahtiin, seurustelevat työkavereiden kanssa, käyvät rauhassa lounailla eivätkä edes saa niin paljoa töitä. Itse olen se tehokas enkä hyödy tästä sen enempää kuin nuo laiskuritkaan. Tästä syystä, jos minä tai lapset olemme yhtään kipeitä, jään kotiin. Saan tekemättömät työt nopeasti kiinni.

Suomessa ei oikein arvosteta osaajia. Meillä toimitusjohtaja nauttii 30000€/kk palkasta ja supertekijä max 5000€ palkasta. Jos tilanne olisi  vaikka 30000 ja 20000, meillä olisi paljonkin hyviä tekijöitä hommissa. 

Itse maksan omille työntekijöilleni hyvää liksaa ja kaikki ovat myös osakkaita yrityksessä(kaikilla nyt 1%), eli saavat osinkoja tuloksen mukaan, joka motivoi hommiin.

No Suomessa sanoisin, että nälkää ei ole koska verotuksen progressio pitää huolen siitä, että noin 5000k€ kk-palkan jälkeen käteen jäävä lisäpalkka on mitätön. Työssä työntekijä kuitenkin myy aikaansa rahaa vastaan. On todettu tutkimuksissa, että työtä halutaan tehdä noin enemmän siihen rajaan saakka kun palkka on noin 100 000 (varmaankin $) vuodessa. Ja sen jälkeen vapaa-aikaa preferoidaan lisäpalkan sijaan. (Epäilen kuitenkin, että tuo 100k€ vuosipalkka ei ole Suomen verotuksen alaista.)

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Nykynuoret tykkäävät tuhlata/käyttää rahaa aika vapaasti. Mistäs se raha siihen vapaa-ajan viettoon? Matkustelukin maksaa ja syödäkin pitäisi...ja kapakoissakin käydä? Entäpä se "katto pään päälle?!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen työntekijän pitää muistaa, ettei yritys koskaan rakasta työntekijöitään niin paljon, kuin jotkut työmuurahaiset rakastaa yritystä.

Äitini oli tällainen työpaikkansa rakastaja  aj työnarkomaani. Teki ilmaista työnkuvaansa kuulumatonta työtäkin työpäivän päälle joka päivä useita tunteja koska ei haluttu palkata ihmistä siihen hommaan mutta jonkun oli sekin tehtävä, jopa viikonloppuja ilmaiseksi. Mitä ne teki kun tuli lama? Ne leikkasi äidin kuukausipalkkaa 30% säästösyistä. Näin palkitaan kun on hyvä ja omistautunut työntekijä. 

Asia voi nähdä myös niin, että tyhmyydestä sakotetaan.

Ilmaisen työn tekeminen on äärimmäisen tyhmää.

Uhrauksista on tullut aika merkityksettömiä, kun kuitenkaan ei ole tai tule olemaan mihinkään varaa. Itse tein pari vuotta niska limassa töitä että sain ylimääräisen palkankorotuksen. Todellisuus: palkkakuittiin ilmestyi 40 eur/kk ekstraa. Kaksi euroa per työpäivä. Yksi kauppareissu. Yksi ravintola-illallinen yhdelle.

Nyt tietokone napsahtaa kiinni juuri sillä sekunnilla kun palkka lopettaa juoksemisen. Mitä ihmeen väliä sillä on jos ikinä ei tule olemaan varaa perheeseen tai edes autoon. Jos työllä ei voi enää saavuttaa mitään elintasoa, niin ei minuakaan kiinnosta tavoitella enää mitään saavuttamatonta. Mieluummin menen kotiin neulomaan tai leikittämään kissaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Nykynuoret tykkäävät tuhlata/käyttää rahaa aika vapaasti. Mistäs se raha siihen vapaa-ajan viettoon? Matkustelukin maksaa ja syödäkin pitäisi...ja kapakoissakin käydä? Entäpä se "katto pään päälle?!"

Missä kapakoissa ne nuoret käyvät? Kielenkäyttösi kertoo jo, että olet kaukana nykyajan nuorison tekemisistä.

Neljän tunnin työpäivät riittäisi, samalla palkalla kuin nykyisin.

Kummat tämän lojaliteetin rikkoivat ensin? Työntekijät vai työnantajat? Mietitään oikein tarkkaan

Armeijaan menijän kultainen sääntö, älä ole koskaan ensimmäinen tai viimeinen, ne palkittiin aina lisähommilla. Piti paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin menen kotiin neulomaan tai leikittämään kissaani.

Jos voittaisin lotossa niin vaihtaisin työkseni kokopäiväisen kissojen leikittämisen. Siinä olisi työ jolla on merkitystä 🥰

M58

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvä, että työntekijä joutuu pitämään järjen päässään ja harkitsemaan, miten paljon on valmis uhraamaan työn vuoksi.

Tänä päivänä on tyypillistä, että paraskin asiantuntija voidaan irtisanoa, jotta saadaan säästöä. Tilalle palkataan joku halpa työntekijä. Johto ajattelee, ettei huippuosaamista tarvita, vaan riittää, että perustason työntekijä tekee tiketin systeemiin ja homma hoituu.

Ja sen jälkeen hehkutetaan kun firmassa saadaan kerran 10 vuodessa voitollinen tulos.

:DDD