Ystävystyykö uskovainen kristitty todennäköisemmin muslimin vai ateistin kanssa?
Kommentit (112)
Muhammed the pedo: “The Prophet married Aisha when she was six years old and he consummated his marriage when she was nine years old.” Sahih al-Bukhari, 5134; Book 67, Hadith 70.
Jeesus: "But whoso shall offend one of these little ones which believe in me, it were better for him that a millstone were hanged about his neck, and that he were drowned in the depth of the sea." (Matthew 18:6)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kiihkoateisti niin voi olla vaikeampaa kuin perusmuslimin kanssa. Riippuu kuinka tosissaan muslimi/ateisti ovat.
On esimerkkejä missä "ihan sairasta että uskoo johonkin mielikuvitusolentoon" -ateisti, aikuinen mies ei pystynyt olemaan avoimesti uskovaisten kanssa samassa harrastusryhmässä.
Ajatella. Surullista, miten joku on niin tiukasti hirttäytynyt kiinni omaan maailmankuvaansa, että tuomitsee toisella tavalla ajattelevat. Tämä on säälittävää, riippumatta uskon kohteesta. Jotain fobiaa?
Herää kysymys, mitä tässä tapauksessa tarkoittaa "avoimesti uskovainen". Jos se tarkoittaa sitä, ettei pyri kysyttäessä salaamaan vakaumustaan niin ihmettelen ateistin toimintaa.
Vaan minun korvaani "avoimesti uskovainen" tällaisessa yhteydessä haiskahtaa tyypille, joka pitää uskostaan jatkuvaa meteliä, rukoilee ääneen joka harrastuskerran alussa tmv., mikä ei todellakaan kuulu mihinkään harrastusryhmään ja jota en todellakaan itsekään alkaisi kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä häiritsisi lähinnä se miten kristinuskossa ja islamissa suhtaudutaan naisiin ja homoihin, kuin että uskotaan korkeampaan voimaan. On liian kaukana siitä mitä itse pidän eettisenä. Tosin on mulla ollut kristitty kaveri, mutta suhtautui tylysti omaan kiinnostukseeni suomenuskoon niin etäännyimme lopulta. Kävi raskaaksi kanssakäyminen.
Muistatko historiantunneilta ollenkaan, millainen naisen asema oli ennen kristinuskoa? Jeesushan toi tasa-arvon, sanoi usein, miten nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita Jumalalle.
Raamatussa nimenomaan sanotaan että naisen on miehen alainen. Ja nainen vaietkoon kirkossa. Se että nainen on miehen kylkiluusta, pelkästään lisäke mieheen, on myös alunperin miesten alemmuuskompleksia siitä että kaikki ihmiset synnyttää nainen.
Nainen käärmeen kanssa oli alunperin myös hedelmällisyyden ilmentymä, mutta kristinuskossa nainen leimattiin kaiken synnin aiheuttajaksi (ei tietenkään ainut uskonto missä näin tapahtui). Tyypillistä misogyniaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit järjestään halveksivat jos eivät nyt suoranaisesti vihaa kristinuskoa.
Eipä pidä paikkaansa. En tiedä, miksi näin kuvittelet. (Ehkä tälle palstalle kasaantuvien kiihkomielisten vuoksi?) Henkilökohtaisesti tuntemani ateistit suhtautuvat kiihkottomasti, jopa lempeästi toisten uskomuksiin, erityisesti kristillisyyteen, onhan siinä yhteistä kulttuuritaustaa pohjalla. Onpa eräs sanonut, että toivoisi voivansa uskoa, mutta kun ei pysty, niin minkäs sille mahtaa.
Näinhän se on, myös uskovaisten kanssa. Tosi paljon löytyy mukavia, jos vain uskaltautuu tutustumaan. Joillakin on omat ennakkoluulot niin vahvassa (esim. hellarit on kauheita), etteivät halua antaa minkäänlaista mahdollisuutta ihmiselle.
Se ateistin "lempeys" on kylläkin pelkkää verhottua sääliä kristittyjä kohtaan, koska ateistin mielestä kristityt "uskoo satuihin". Eli ts. ovat ylimielisiä kristittyjä kohtaan, eikä heitä kärsi kritisoida siitä asiasta tai saa kuulla kuinka tyhmiä kristityt ovat. Kaikki kristityt, oli mitä lajia tahansa, ja myös muutkin, jotka uskovat mihin tahansa jumalaan, yliluonnolliseen, mahdottomaan, omiin haaveissinsa, jne. Ylipäänsä jokainen, jolla on vielä elämäntoivoa jäljellä on ateistin pilkan kohteena, uskoi mihin jumalaan tai Jumalaan tahansa.
Nyt vedät kyllä mutkia suoriksi. Se, että ei usko jumalaan/jumaliin, ei tarkoita, etteikö voisi uskoa johonkin muuhun "satuun". Ateisti voi ihan vakavissaan uskoa vaikka esim. homeopatiaan.
Jotkut määrittelevät itsensä ateistiksi sillä perusteella, että eivät usko Raamatun eikä Koraanin määrittelemään jumalaan.
Ateistejakin on hyvin erilaisia, eivät ole samasta puusta. On kiihkoateisteja ja sitten rennommin ottavia, ja on tiukasti tieteellisyyteen vannovia ja sitten taas avarammin ottavia.
Jokainen, joka sanoo ääneen, ettei usko Jeesukseen, on menossa joko Helvettiin tai Taivaaseen, mutta kumpaan hän päätyy, riippuu siitä, miten kauan hänellä on aikaa elää. Jos ihminen elää tarpeeksi vanhaksi ja kokee tarpeeksi elämänsä aikana sellaisia tilanteita, mitkä on inhimillisesti mahdottomia kestää tai ratkaista, hänen mahdollisuutensa Taivaaseen pääsyyn moninkertaistuu. Miksi? Siksi, että niissä tilanteissa ihminen nöyrtyy ja tajuaa, ettei ikinä olisi selvinnyt ilman Jeesuksen apua.
Ateistit taas ovat niitä miehiä, kenelle ei koskaan tapahdu mitään. Ja se yhdistettynä ikävään nuivaan asenteeseen muita sellaisia kohtaan, kenelle on jo tapahtunut elämänsä aikana ne merkittävät uskon asiat, kertoo vain siitä, ettei ateistit ole vielä kokemuspohjansa puuttumisen vuoksi valmiita ottamaan vastaan sitä vastuuta, mitä Jeesukseen uskominen vaatii. He pakoilevat uskomiseen liittyviä vastuita, mikä näkyy kaikessa muussakin heidän elämässään ja tekemisessään. Eli siinä mielessä, muslimin on helpompi olla edes jossain mielessä kristityn kanssa samalla aaltopituudella ja toisinpäin, sillä heillä on yhteisymmärrys uskonnollisesta vastuusta (vaikkakin eri uskon kohteelle), mitä taas ateisteilla ei ole.
Sen kanssa, joka ei viiltäisi kurkkuani poikki. Arvaa!
Vierailija kirjoitti:
Sen kanssa, joka ei viiltäisi kurkkuani poikki. Arvaa!
Niin kumpi?
Vierailija kirjoitti:
Kristitty ja muslimi uskoo samaan jumalaan. Ateistin koko maailmankuva on aivan oleellisesti erilainen. Itselleni oikean ystävyyden este tulee jo siitä että aikuinen ihminen uskoo satuja, ja se on ihan sama, minkä tunnuksen alla hän niin tekee.
Eivät usko samaan jumalaan.
Raamatussa sanotaan myös: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä". " Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä."
Riippuu varmasti myös kemioista ja molemminpuolisesta viestinnästä.
Sellaisen filosofisen ateistin kanssa voisikin ystävystyä, muttei agressiivisen militanttiateistin kanssa, joka huutaa vain omia mielipiteitään. Pyrkimys rakentavaan dialogiin olisi tässä päällimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit järjestään halveksivat jos eivät nyt suoranaisesti vihaa kristinuskoa.
Eipä pidä paikkaansa. En tiedä, miksi näin kuvittelet. (Ehkä tälle palstalle kasaantuvien kiihkomielisten vuoksi?) Henkilökohtaisesti tuntemani ateistit suhtautuvat kiihkottomasti, jopa lempeästi toisten uskomuksiin, erityisesti kristillisyyteen, onhan siinä yhteistä kulttuuritaustaa pohjalla. Onpa eräs sanonut, että toivoisi voivansa uskoa, mutta kun ei pysty, niin minkäs sille mahtaa.
Näinhän se on, myös uskovaisten kanssa. Tosi paljon löytyy mukavia, jos vain uskaltautuu tutustumaan. Joillakin on omat ennakkoluulot niin vahvassa (esim. hellarit on kauheita), etteivät halua antaa minkäänlaista mahdollisuutta ihmiselle.
Se ateistin "lempeys" on kylläkin pelkkää verhottua sääliä kristittyjä kohtaan, koska ateistin mielestä kristityt "uskoo satuihin". Eli ts. ovat ylimielisiä kristittyjä kohtaan, eikä heitä kärsi kritisoida siitä asiasta tai saa kuulla kuinka tyhmiä kristityt ovat. Kaikki kristityt, oli mitä lajia tahansa, ja myös muutkin, jotka uskovat mihin tahansa jumalaan, yliluonnolliseen, mahdottomaan, omiin haaveissinsa, jne. Ylipäänsä jokainen, jolla on vielä elämäntoivoa jäljellä on ateistin pilkan kohteena, uskoi mihin jumalaan tai Jumalaan tahansa.
Nyt vedät kyllä mutkia suoriksi. Se, että ei usko jumalaan/jumaliin, ei tarkoita, etteikö voisi uskoa johonkin muuhun "satuun". Ateisti voi ihan vakavissaan uskoa vaikka esim. homeopatiaan.
Jotkut määrittelevät itsensä ateistiksi sillä perusteella, että eivät usko Raamatun eikä Koraanin määrittelemään jumalaan.
Ateistejakin on hyvin erilaisia, eivät ole samasta puusta. On kiihkoateisteja ja sitten rennommin ottavia, ja on tiukasti tieteellisyyteen vannovia ja sitten taas avarammin ottavia.
Jokainen, joka sanoo ääneen, ettei usko Jeesukseen, on menossa joko Helvettiin tai Taivaaseen, mutta kumpaan hän päätyy, riippuu siitä, miten kauan hänellä on aikaa elää. Jos ihminen elää tarpeeksi vanhaksi ja kokee tarpeeksi elämänsä aikana sellaisia tilanteita, mitkä on inhimillisesti mahdottomia kestää tai ratkaista, hänen mahdollisuutensa Taivaaseen pääsyyn moninkertaistuu. Miksi? Siksi, että niissä tilanteissa ihminen nöyrtyy ja tajuaa, ettei ikinä olisi selvinnyt ilman Jeesuksen apua.
Ateistit taas ovat niitä miehiä, kenelle ei koskaan tapahdu mitään. Ja se yhdistettynä ikävään nuivaan asenteeseen muita sellaisia kohtaan, kenelle on jo tapahtunut elämänsä aikana ne merkittävät uskon asiat, kertoo vain siitä, ettei ateistit ole vielä kokemuspohjansa puuttumisen vuoksi valmiita ottamaan vastaan sitä vastuuta, mitä Jeesukseen uskominen vaatii. He pakoilevat uskomiseen liittyviä vastuita, mikä näkyy kaikessa muussakin heidän elämässään ja tekemisessään. Eli siinä mielessä, muslimin on helpompi olla edes jossain mielessä kristityn kanssa samalla aaltopituudella ja toisinpäin, sillä heillä on yhteisymmärrys uskonnollisesta vastuusta (vaikkakin eri uskon kohteelle), mitä taas ateisteilla ei ole.
Siis mitä mä just luin?
Et voit tehdä syntiä koko ikäsi.
Sit tulee vanhuus ja alat käydä kirkossa?
Kaikki anteeksi?
Olen ateisti.
Noudatan lakeja ja olen hyvä lähimmäinen.
En aio pyytää anteeksi kuin niiltä joiden mielen olen pahoittanut.
Muistatko historiantunneilta ollenkaan, millainen naisen asema oli ennen kristinuskoa? Jeesushan toi tasa-arvon, sanoi usein, miten nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita Jumalalle.