Pitääkö vapaaehtoisesta lapsettomuudesta välttämättä mainita seuranhakupalvelun profiilissa

Sellainenkin juttu vielä, että vaikka kiikarissa olisikin lopulta pitkä monogaaminen suhde, vapaaehtoisesti lapsettomalla on aikaa sitä odottaa ja nauttia siinä välissä tapailusta. Voi valita deittinsä ihan millä perusteella haluaa ja sitten siitä joukosta päätyä suhteeseen sellaisen kanssa, joka on riittävän yhteensopiva pitkään parisuhteeseen. Jos haluat lapsia seuraavan parin vuoden kuluttua, tätä luksusta sinulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nähdäkseni sille ei ole ainuttakaan hyvää syytä, jos jättää mainitsematta lapset tai sen, että on vela.

Jos etsii vaikkapa pelkästään kevyttä seksiseuraa, ei tällaisista asioista kannata mainita. Vaikka näillä asioilla ei sinänsä olisi merkitystä seksin harrastamisen kannalta, ihmiset saattavat silti suhtautua negatiivisesti siihen, että joku on vapaaehtoisesti lapseton ja pyyhkäistä vasemmalle. Tämä voi johtaa seksimahdollisuuksien missaamiseen ihan pelkkien ennakkoluulojen takia.

Näin olen neuvonut vapaaehtoisesti lapsetonta kaveriani.

En minä ainakaan haluaisi edes panna miestä jolle velauteni olisi joku ongelma. Pelottava tyyppi, ajattelisin.

Valitettavasti useimmat miehet eivät ole seksuaalisesti niin etuoikeutettuja, että tällaiseen karsintaan olisi välttämättä varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.

Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.

Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.

Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.

Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.

Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.

Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.

No, enpä tiedä. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja on ehdottoman tärkeää että myös kumppani on lapseton omasta tahdostaan nyt ja tulevaisuudessa. Turha rakentaa yhteistä tulevaisuutta jos se päättyy heti kun toinen päättää lisääntyä. En myöskään halua olla se syy minkä takia joku toinen jää lapsettomaksi. Se johtaa oletettavasti katumukseen ja katkeroitumiseen.

Niin, kuten sanottu vapaaehtoisesti lapsettomina meillä on vapaus tehdä tästä asiasta niin tärkeä tai vähämerkityksellinen kuin haluamme. Sinulle se sattuu olemaan tärkeä, minulle ei. Hänellä, joka lapsia kovasti toivoo, ei ole valinnanvaraa: asia on aina tärkeä.

En ihan ymmärrä miten se ei olisi lapsettomalle tärkeä asia. Tai siinä tapauksessa asialla ei ole kovinkaan paljon merkitystä jos etsii lyhytaikaista suhdetta tai yhdenillanjuttuja. Ns. vakavaa suhdetta etsiessä asia on yhtä tärkeä vapaaehtoisesti lapsettomalle ja lapsia toivovalle.

Vai onko järkeä mennä naimisiin ja ostaa talo, mökki ja vene yhteisillä lainoilla, jos kokoajan ollaan tietoisia siitä, että suhde päättyy kun toinen lähtee lisääntymään?

Ota huomioon, että tässä ketjussa puhutaan treffeille lähtemisestä, ei yhteen muuttamisesta. Jos haluat lapsia seuraavan parin vuoden aikana, et voi sivuuttaa tätä asiaa deittejä sopiessa. Jos et halua lapsia, voit sen sivuuttaa. Eiköhän nämä asiat joka tapauksessa aina puhuta selviksi ennen kuin asuntolainahakemus lähtee menemään.

Aika monet vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ylipäätään halua taloa ja mökkiä toisen kanssa. Kun päätyy epätavalliseen ratkaisuun yhdessä asiassa, on helpompi päätyä epätavallisiin ratkaisuihin myös muissa asioissa.

Miksi lapseton voi sivuuttaa tuon asian mutta lapsia haluava ei?

Biologisen ja sosiaalisen kellon takia. Lapsia kovasti haluavan täytyy tiettyyn ikään tullessaan etsiä tietoisesti sitä suhdetta, johon ne lapset tehdään. Tai jos hän haluaa vielä tänä vuonna deittailla kevyesti ilman sen kummempia tavoitteita, hänen täytyy ainakin tiedostaa ja hyväksyä tämän päätöksen sisältämät riskit. Asiaa ei pääse pakoon.

Jos lapsia taas ei halua, on vapaa deittailemaan ilman sen kummempia tavoitteita tai huolia. Voi katsella rauhassa, sattuisiko jonkun kanssa natsaamaan riittävän hyvin pidempään suhteeseen, vai nautitaanko vain lyhyemmästä suhteesta tai parin illan mittaisesta kohtaamisesta. Lastenhankinta- tai hankkimattomuusasioita ei tarvitse ottaa treffikumppanin valintakriteeristöön mukaan ollenkaan, jos ei koe sitä tärkeäksi.

Totta kai myös vapaaehtoisesti lapseton voi etsiä pelkästään loppuelämän parisuhdetta yhtä vimmaisella fokuksella kuin lapsia haluavakin. Mutta mikään pakko ei ole.

Joo, nyt tajusin. Sinä puhut aidoista ja minä aidan seipäistä. Lapsiasialla ei ole väliä jos ei ole tarkoitus pariutua.

Riippuu täysin, minkälainen pariutuminen on mielessä. Jos olet esimerkiksi monisuhteinen etkä halua lapsia, ei toisen lastenhankintapreferensseillä ole välttämättä väliä, koska hän voi halutessaan toteuttaa tämän jonkin toisen kumppanin kanssa.

Kaikki eivät myöskään kaipaa parisuhteeltaan samanlaista lupausta siitä, että ollaan varmasti yhdessä koko loppuelämä, vaan molemmille on selvää, että suhde on arvokas vaikka se myöhemmin päättyisikin.

Minun tuntemistani vapaaehtoisesti lapsettomista suurin osa elää hyvin vaihtoehtoista elämää muutenkin. Siitä nämä esimerkit.

Totta, puhuimme vain eri asioista. Minä puhuin perinteisestä monogamisesta suhteesta jossa yleensä ajatellaan myös tulevaisuutta, sinä muunlaisista suhteista.

Hyvä esimerkki siitä, mihin olettaminen johtaa. :D

No joo, tosin alusta asti tuossa viestiketjussa puhuttiin ihmisistä (veloista ja lapsia haluavista) jotka haluavat parisuhteeseen. Siihen kommentoit että lapsiasia on tärkeä vain lapsia haluavalle, ei velalle. Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Ehdottomasti pitää mainita, että onko lapsia, haluaako niitä tulevaisuudessa vai onko vapaaehtoisesti lapseton. Ei vaan jaksa haaskata kenenkään aikaan. 

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja lapsellisten kanssa ei vaan elämäntavat kohtaa. Lapselliset eivät voi vaatia lapsettomilta uhrauksia lapsiarjen pyöritykseen tai tapaamisiin vain lapsettomilla viikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nähdäkseni sille ei ole ainuttakaan hyvää syytä, jos jättää mainitsematta lapset tai sen, että on vela.

Jos etsii vaikkapa pelkästään kevyttä seksiseuraa, ei tällaisista asioista kannata mainita. Vaikka näillä asioilla ei sinänsä olisi merkitystä seksin harrastamisen kannalta, ihmiset saattavat silti suhtautua negatiivisesti siihen, että joku on vapaaehtoisesti lapseton ja pyyhkäistä vasemmalle. Tämä voi johtaa seksimahdollisuuksien missaamiseen ihan pelkkien ennakkoluulojen takia.

Näin olen neuvonut vapaaehtoisesti lapsetonta kaveriani.

Jos olet sen seksiseuran haun suhteen rehellinen, niin eiköhän ne samat tyypit swaippaa silloinkin vasuriin.

Ei pidä paikkaansa. Myös ihmiset, joille kevyt seksiseura on okei, voivat silti suhtautua ennakkoluuloisesti vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja svaipata vasemmalle, vaikka ominaisuudella ei ole tapaamisen luonteen kannalta mitään merkitystä. Vähän sama kuin vaikkapa biseksuaalisuuden kanssa. Tällaiset asiat eivät kuulu Tinder-säädölle, eikä niistä kannata mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista tuntuu aika hyvin olevan maininnat profiilissa. Hyvin harvoin paljastuu myöhemmin. Minulle ei kuitenkaan ole mikään ongelma kysyä asiasta. Eivät ihmiset ole siellä sovelluksessa minua palvelemassa.

Mä ehdin jutella jonkun äijän kanssa Tinderissä varmaan viikon päivät kunnes se jotenkin melko kömpelösti otti yhtäkkiä jollain aasinsillalla esiin sen että hänellä on päiväkoti-ikäinen lapsi. Oli aivan selvästi pitkittänyt kertomista sillä ajatuksella että kun on tarpeeksi tutustuttu niin asian voi ikään kuin hivuttaa esiin. Lapsi ei olisi ollut ylivoimainen ongelma, mutta meni kyllä tämän takia niin maku koko tyyppiin että jätin sikseen.

Mulle mies sanoi viikon jälkeen, että hänellä on kuusi lasta ja kolme kertaa oli ollut naimisissa. Juu kiitoksia en halua jonon jatkoksi ja lopetin viestittelyn. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän kaikkien osapuolten ajan tuhlauksena jos olemassa olevista lapsista, kantaa/toivetta lasten hankkimisen suhteen tai tietoa lemmikeistä ei kerrota. En haluaisi tuhlata minuuttiakaan aikaani keneenkään kellä on lapsia tai lemmikkejä (allergia), kummassakaan en tee kompromisseja. Laittaisin vastaavat tiedot omaan profiiliini.

Mielestäni esim tuollaisen tiedon pimittäminen liittyy siihen että yritetään jallittaa toinen ihastumaan tai antamaan edes mahdollisuus vaikka tietää sisimmässään että totuus jos tulisi heti ilmi niin treffejä ei koskaan tulisi. En kyllä ymmärrä ketä sellainen huijaaminen lopulta palvelee.

Jos tämä asia on sinulle hyvin oleellinen etkä halua tavata ketään, joka ei ole kanssasi samalla kannalla, sittenhän varmasti kysyt asiasta jo ennen ensimmäisiä treffejä ja hyväksyt vain selvästi oikeat vastaukset. Vastaus kysymykseen "Onko sinulla lapsia tai lemmikkejä?" on aika yksiselitteinen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?

Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?

Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).

Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.

Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.

Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä. 

Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.

Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.

Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.

Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.

Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.

Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.

Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.

Ihme kyllä, myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista rakastuu ja löytää itsensä syvemmästä parisuhteesta. Se on aika tuskallista erota lapsiasian takia. Toki jos tiedät, ettei mikään vakava kiinnosta etkä tule kiintymään tapailukumppaniin, niin sekin olisi reilua kertoa toiselle ja alkuvaiheessa.

Tuskinpa mitään syvempää parisuhdetta kehittyisi sellaisen kanssa, joka lapsia ehdottomasti haluaa esimerkiksi 3-5 vuoden sisään. Ainakaan omalta osaltani en oikein näe tuollaista tapahtuvaksi, vaan tapailu olisi sitten väistämättä kevyempää, tai sitten lyhyt ja intensiivinen romanssi.

Noin yleensä olen sitä mieltä, että suhde saa kestää sen aikaa kuin se kestää. Erot ovat surullisia mutta lopulta vain osa elämää.

Kuulostat aika kylmältä. Ymmärräthän, että se toinen osapuoli saattaa tuntea syvemmin ja satuttaa itsensä.

Tasapainoinen ihminen osaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sallii itselleen niiden kokemisen ja antaa niiden sitten lopulta mennä ohi. Tämä pätee erosuruun ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Tunteita ei tarvitse pelätä, eikä epämiellyttävien tunteiden välttely kannata. Terve ihminen ei niihin hajoa.

Tämä ei ole kylmyyttä vaan ihan normaalia emotionaalista kypsyyttä.

Sinä sotket nyt asioita. Emotionaalista kypsyyttä on myös olla hakeutumatta ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa niiden ikävien tunteiden syntyminen on väistämätöntä. Olla turhaan hakkaamatta päätä seinään. Tietysti sitten jos sydänsuru siitä huolimatta tulee, niin aika pitkälti noin miten kuvasit. Mutta välinpitämättömyys omista ja muiden tunteista ei ole kypsää tai tasapainoista.

Tuo on minusta nimenomaan sitä epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Itse en koskaan jättäisi kokematta vaikkapa ihanaa lomaromanssia vain sen vuoksi, että tiedän sen joskus päättyvän. Kaikki suhteet alkavat ja päättyvät, ja se mitä siinä välissä tapahtuu, määrittää suhteen arvon.

Toki jos ajattelet eri tavoin, olet toki vapaa tekemään eri valintoja. Jokaisen kannattaa valita sellainen filosofia, joka parhaiten sopii omiin arvoihin.

Mutta entä jos se toinen näkee asian toisin? Olet sille täysin välinpitämätön, sinua ei toisen kipu ja pettymys kiinnosta jos saat itsellesi selitettyä että se oli toisen oma vika? En vaan tajua tuollaista ajattelua. Miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jonka tunteet on yhdentekeviä? Eikö kannattaisi tapailla ihmisiä, joista tykkää ja välittää?

Minäkään en tiedä, miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jolle tunteet ovat yhdentekeviä. Tunteethan ovat deittailussa se oleellisin asia, etenkin tykkääminen ja välittäminen. Sitä en tiedä, miksi mainitset asiassa minun viestini alla.

Onko sinulla ollut koskaan lyhyttä ja kiihkeää romanssia? Koitko siinä, että tunteilla ei ollut merkitystä?

Ei onneksi ole ollut sellaista, joissa toinen olisi tietoisesti pimittänyt minulta suhteen jatkumisennusteen kannalta olennaista tietoa. Minusta se on julmaa. Sinä tunnut näkevän vain sen, ettei sinua kiinnosta vaikka juttu loppuisi muutaman kuukauden jälkeen. Jos toinen meneekin rakastumaan, niin asenteesi on mikä, oma vika mitäs läksit? Ei se kovin välittävältä kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?

Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).

Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.

Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.

Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.

Minäminäminä, muilla ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nähdäkseni sille ei ole ainuttakaan hyvää syytä, jos jättää mainitsematta lapset tai sen, että on vela.

Jos etsii vaikkapa pelkästään kevyttä seksiseuraa, ei tällaisista asioista kannata mainita. Vaikka näillä asioilla ei sinänsä olisi merkitystä seksin harrastamisen kannalta, ihmiset saattavat silti suhtautua negatiivisesti siihen, että joku on vapaaehtoisesti lapseton ja pyyhkäistä vasemmalle. Tämä voi johtaa seksimahdollisuuksien missaamiseen ihan pelkkien ennakkoluulojen takia.

Näin olen neuvonut vapaaehtoisesti lapsetonta kaveriani.

Juu, mutta jos etsii pelkkää seksiseuraa niin silloin ainoa oleellinen tieto on nimenomaan se, että haet ihmisiä joiden kanssa hinkata sukuelimiä yhteen. Mitään muuta ei tarvitse kertoa kunhan se on mainittu. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole treffisovelluksissa tällä asialla.

Olet tässä kyllä sikäli väärässä, että ainakaan naisen ei missään tapauksessa kannata kertoa olevansa etsimässä pelkästään tai etupäässä seksiseuraa. Sillä tavoin tulee altistaneeksi itsensä törkyviesteille ja laarin pohjimmaisille tyrkyille. Miestenkin kannattaa tätä asiaa miettiä. Itsestään voi välittää halutunlaisen kuvan muutenkin.

Tiedätkö kokemuksesta vai huuteletko nyt muuten vain? Hain itse aikoinaan seksiseuraa mainitsemalla asian ihan suoraan mutta jotenkin suhteellisen tyylikkäästi profiilissa ja matchien käytös oli pääosin täysin asiallista. Ja miksipä ei olisi, nehän halusivat tehdä lähempää tuttavuutta. Eihän sulle kukaan random luuseri edes pysty laittamaan viestiä jos et ole itse tykännyt sen profiilista. Valitsin vain miehiä joista pystyi päättelemään että ajatukset on yhteneväiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?

Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).

Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.

Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.

Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.

Nyt puhutaan nettideittailusta, ei tilanteesta jossa kotibileissä kaverin kaverin kanssa juttu luistaa tai baaritiskillä ennustamatta katseet kohtaavat. Nettideittailussa kumppaniehdokas valitaan ennen treffejä, tapailemaan ei mitenkään ns. luontevasti ajauduta.

Ja toiseksi, puhut edelleen siis tilanteesta jossa vela ei halua parisuhdetta. Minun viestini joihin vastaat koskevat tilannetta jossa vela haluaa parisuhteen (ei kevytsuhdetta tai monogamisia kuvioita). Et siis ihan vastannut kysymyksiin. Tai siis ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä. 

Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?

En ole se jota lainaat, mutta lomaromanssi ei ole parisuhde. Ei sen rantavahti-Jacobin kanssa ole tarkoitus lisääntyä vaikka molemmat joskus lapsia haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.

Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.

Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.

Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.

Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.

Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.

Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.

Ihme kyllä, myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista rakastuu ja löytää itsensä syvemmästä parisuhteesta. Se on aika tuskallista erota lapsiasian takia. Toki jos tiedät, ettei mikään vakava kiinnosta etkä tule kiintymään tapailukumppaniin, niin sekin olisi reilua kertoa toiselle ja alkuvaiheessa.

Tuskinpa mitään syvempää parisuhdetta kehittyisi sellaisen kanssa, joka lapsia ehdottomasti haluaa esimerkiksi 3-5 vuoden sisään. Ainakaan omalta osaltani en oikein näe tuollaista tapahtuvaksi, vaan tapailu olisi sitten väistämättä kevyempää, tai sitten lyhyt ja intensiivinen romanssi.

Noin yleensä olen sitä mieltä, että suhde saa kestää sen aikaa kuin se kestää. Erot ovat surullisia mutta lopulta vain osa elämää.

Kuulostat aika kylmältä. Ymmärräthän, että se toinen osapuoli saattaa tuntea syvemmin ja satuttaa itsensä.

Tasapainoinen ihminen osaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sallii itselleen niiden kokemisen ja antaa niiden sitten lopulta mennä ohi. Tämä pätee erosuruun ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Tunteita ei tarvitse pelätä, eikä epämiellyttävien tunteiden välttely kannata. Terve ihminen ei niihin hajoa.

Tämä ei ole kylmyyttä vaan ihan normaalia emotionaalista kypsyyttä.

Sinä sotket nyt asioita. Emotionaalista kypsyyttä on myös olla hakeutumatta ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa niiden ikävien tunteiden syntyminen on väistämätöntä. Olla turhaan hakkaamatta päätä seinään. Tietysti sitten jos sydänsuru siitä huolimatta tulee, niin aika pitkälti noin miten kuvasit. Mutta välinpitämättömyys omista ja muiden tunteista ei ole kypsää tai tasapainoista.

Tuo on minusta nimenomaan sitä epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Itse en koskaan jättäisi kokematta vaikkapa ihanaa lomaromanssia vain sen vuoksi, että tiedän sen joskus päättyvän. Kaikki suhteet alkavat ja päättyvät, ja se mitä siinä välissä tapahtuu, määrittää suhteen arvon.

Toki jos ajattelet eri tavoin, olet toki vapaa tekemään eri valintoja. Jokaisen kannattaa valita sellainen filosofia, joka parhaiten sopii omiin arvoihin.

Mutta entä jos se toinen näkee asian toisin? Olet sille täysin välinpitämätön, sinua ei toisen kipu ja pettymys kiinnosta jos saat itsellesi selitettyä että se oli toisen oma vika? En vaan tajua tuollaista ajattelua. Miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jonka tunteet on yhdentekeviä? Eikö kannattaisi tapailla ihmisiä, joista tykkää ja välittää?

Minäkään en tiedä, miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jolle tunteet ovat yhdentekeviä. Tunteethan ovat deittailussa se oleellisin asia, etenkin tykkääminen ja välittäminen. Sitä en tiedä, miksi mainitset asiassa minun viestini alla.

Onko sinulla ollut koskaan lyhyttä ja kiihkeää romanssia? Koitko siinä, että tunteilla ei ollut merkitystä?

Ei onneksi ole ollut sellaista, joissa toinen olisi tietoisesti pimittänyt minulta suhteen jatkumisennusteen kannalta olennaista tietoa. Minusta se on julmaa. Sinä tunnut näkevän vain sen, ettei sinua kiinnosta vaikka juttu loppuisi muutaman kuukauden jälkeen. Jos toinen meneekin rakastumaan, niin asenteesi on mikä, oma vika mitäs läksit? Ei se kovin välittävältä kuulosta.

Ei rakastumisessa ole mitään vikaa. Sehän on seurustelun luonnollinen seuraus siitä, että viettää aikaa ja harrastaa seksiä kivan ihmisen kanssa. Minua ei haittaa rakastua, eikä minua myöskään haittaa, jos seurustelu ei jatku paria viikkoa, kuukautta tai vuotta kauempaa. Pääasia, että siitä jää hyvät muistot.

Jos et missään tapauksessa halua rakastua kehenkään, jonka kanssa et suunnittele viettäväsi loppuelämää, varmasti osaat tehdä myös deittailuvalintasi sen mukaisesti.

Sitä en tiedä, miksi puhut tässä yhteydessä jostakin pimittämisestä. Ketjuhan käsittelee sitä, täytyykö lastenhankintasuunnitelmat kirjata deittiprofiiliin vai ei. Jos onnistut mätsäämisen ja aiheen puheeksi ottamisen välillä rakastumaan vastoin tahtoasi, niin kyllä, tämä on kyllä ihan oma vikasi. En kyllä ymmärrä, miten näin voisi edes käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kaikkien osapuolten ajan tuhlauksena jos olemassa olevista lapsista, kantaa/toivetta lasten hankkimisen suhteen tai tietoa lemmikeistä ei kerrota. En haluaisi tuhlata minuuttiakaan aikaani keneenkään kellä on lapsia tai lemmikkejä (allergia), kummassakaan en tee kompromisseja. Laittaisin vastaavat tiedot omaan profiiliini.

Mielestäni esim tuollaisen tiedon pimittäminen liittyy siihen että yritetään jallittaa toinen ihastumaan tai antamaan edes mahdollisuus vaikka tietää sisimmässään että totuus jos tulisi heti ilmi niin treffejä ei koskaan tulisi. En kyllä ymmärrä ketä sellainen huijaaminen lopulta palvelee.

Jos tämä asia on sinulle hyvin oleellinen etkä halua tavata ketään, joka ei ole kanssasi samalla kannalla, sittenhän varmasti kysyt asiasta jo ennen ensimmäisiä treffejä ja hyväksyt vain selvästi oikeat vastaukset. Vastaus kysymykseen "Onko sinulla lapsia tai lemmikkejä?" on aika yksiselitteinen kuitenkin.

Tottakai kysyisin suunnilleen heti tervehtimisen jälkeen viestissä. Mutta pointti oli että jos esimerkiksi nämä tai monet muut, useille ihmisille dealbreaker-tason asiat olisi ilmoitettu profiilissa niin kenenkään ei tarvitsisi nähdä edes viestin laittamisen vaivaa aivan väärille ihmisille. Harvalla aikuisella, jos käy töissä, on aivan liikaa vapaata aikaa tuhlattavaksi, etenkin jos tavoitteena on vaikkapa se pidempi parisuhde eikä ajatus harrastaa yhden illan juttuja kenen kanssa tahansa hamaan tulevaisuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.

Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.

Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä. 

Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?

En ole se jota lainaat, mutta lomaromanssi ei ole parisuhde. Ei sen rantavahti-Jacobin kanssa ole tarkoitus lisääntyä vaikka molemmat joskus lapsia haluaisivatkin.

Suosittelen laajentamaan käsityksiäsi parisuhteesta. Kaikkia parisuhdemalleja ei näe Nurmon Prismassa.