Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vapaaehtoisesta lapsettomuudesta välttämättä mainita seuranhakupalvelun profiilissa
30.08.2023 |
Vai onko se niin että jos lapsia haluaa, pitää itse tuoda se esiin?
Entä jos lapsia on jo, pitääkö niistä mainita?
Tuntuu että aiheeseen liittyy paljon kirjoittamattomia sääntöjä.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?
Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).
Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.
Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.
Nyt puhutaan nettideittailusta, ei tilanteesta jossa kotibileissä kaverin kaverin kanssa juttu luistaa tai baaritiskillä ennustamatta katseet kohtaavat. Nettideittailussa kumppaniehdokas valitaan ennen treffejä, tapailemaan ei mitenkään ns. luontevasti ajauduta.
Ja toiseksi, puhut edelleen siis tilanteesta jossa vela ei halua parisuhdetta. Minun viestini joihin vastaat koskevat tilannetta jossa vela haluaa parisuhteen (ei kevytsuhdetta tai monogamisia kuvioita). Et siis ihan vastannut kysymyksiin. Tai siis ollenkaan.
Käsityksemme nettideittailun luonteesta ja siitä, minkälaisia parisuhteet voivat olla, taitavat erota toisistaan niin paljon, että asiasta ei ehkä kannata jatkaa.
Itse en valitse Tinderistä mitään kumppaniehdokkaita vaan tyyppejä, jotka voisivat minusta olla hauskaa seuraa lasillisen äärellä. Osasta näistä tulee kavereita, osasta yhden illan juttuja, osasta rakastajia, osasta kumppaneita pitkään suhteeseen.
En myöskään mitenkään ajattele että parisuhde vaatii monogamiaa, yhdessä asumista tai yhteistä asuntolainaa. Tällainen parisuhdekäsitys on minulle todella vieras, ja mitkään aikaisemmat kommenttini parisuhteista eivät oleta näitä asioita.
No, kerroinpa ainakin mitä itse tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä.
Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?
En ole se jota lainaat, mutta lomaromanssi ei ole parisuhde. Ei sen rantavahti-Jacobin kanssa ole tarkoitus lisääntyä vaikka molemmat joskus lapsia haluaisivatkin.
Suosittelen laajentamaan käsityksiäsi parisuhteesta. Kaikkia parisuhdemalleja ei näe Nurmon Prismassa.
Ja silti valtaosa etsii juuri sitä mitä näkee Nurmon Prismassa.
Tosin ei siellä katselemalla selviä suhteiden sisäiset kuviot ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä.
Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?
En ole se jota lainaat, mutta lomaromanssi ei ole parisuhde. Ei sen rantavahti-Jacobin kanssa ole tarkoitus lisääntyä vaikka molemmat joskus lapsia haluaisivatkin.
Suosittelen laajentamaan käsityksiäsi parisuhteesta. Kaikkia parisuhdemalleja ei näe Nurmon Prismassa.
Ja silti valtaosa etsii juuri sitä mitä näkee Nurmon Prismassa.
Tosin ei siellä katselemalla selviä suhteiden sisäiset kuviot ollenkaan.
Totta kai useimmat haluavat hyvin perinteisiä juttuja: aviopuolisoa, lapsia ja omistusasuntoa. Mutta olisi aika hölmöä olettaa, että kaikkien muidenkin on haluttava samaa koska minäkin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?
Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).
Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.
Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.
Nyt puhutaan nettideittailusta, ei tilanteesta jossa kotibileissä kaverin kaverin kanssa juttu luistaa tai baaritiskillä ennustamatta katseet kohtaavat. Nettideittailussa kumppaniehdokas valitaan ennen treffejä, tapailemaan ei mitenkään ns. luontevasti ajauduta.
Ja toiseksi, puhut edelleen siis tilanteesta jossa vela ei halua parisuhdetta. Minun viestini joihin vastaat koskevat tilannetta jossa vela haluaa parisuhteen (ei kevytsuhdetta tai monogamisia kuvioita). Et siis ihan vastannut kysymyksiin. Tai siis ollenkaan.
Käsityksemme nettideittailun luonteesta ja siitä, minkälaisia parisuhteet voivat olla, taitavat erota toisistaan niin paljon, että asiasta ei ehkä kannata jatkaa.
Itse en valitse Tinderistä mitään kumppaniehdokkaita vaan tyyppejä, jotka voisivat minusta olla hauskaa seuraa lasillisen äärellä. Osasta näistä tulee kavereita, osasta yhden illan juttuja, osasta rakastajia, osasta kumppaneita pitkään suhteeseen.
En myöskään mitenkään ajattele että parisuhde vaatii monogamiaa, yhdessä asumista tai yhteistä asuntolainaa. Tällainen parisuhdekäsitys on minulle todella vieras, ja mitkään aikaisemmat kommenttini parisuhteista eivät oleta näitä asioita.
No, kerroinpa ainakin mitä itse tarkoitin.
Aivan. Ongelma on siis siinä, kun sanoit että pariutumistilanteissa lapsettomalle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä, toisin kuin lapsettomalle. Tarkoitit että sinulle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä koska et etsi parisuhdetta.
Ei minuakaan kiinnosta se että Marko-sedän pihapuu on naapurin tontin puolella, kun itse asun viereisessä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
Kuulostat jotenkin täysin tunteettomalta ihmiseltä.
Onko sinulla ollut esimerkiksi lomaromansseja tai muita lyhytaikaisia romanttisia suhteita? Olivatko nämä suhteet mielestäsi tunteettomia?
En ole se jota lainaat, mutta lomaromanssi ei ole parisuhde. Ei sen rantavahti-Jacobin kanssa ole tarkoitus lisääntyä vaikka molemmat joskus lapsia haluaisivatkin.
Suosittelen laajentamaan käsityksiäsi parisuhteesta. Kaikkia parisuhdemalleja ei näe Nurmon Prismassa.
Ja silti valtaosa etsii juuri sitä mitä näkee Nurmon Prismassa.
Tosin ei siellä katselemalla selviä suhteiden sisäiset kuviot ollenkaan.
Totta kai useimmat haluavat hyvin perinteisiä juttuja: aviopuolisoa, lapsia ja omistusasuntoa. Mutta olisi aika hölmöä olettaa, että kaikkien muidenkin on haluttava samaa koska minäkin haluan.
Ei kukaan oleta sellaista, osa vain toivoo että tekisit aikeesi selväksi jo profiilissasi. Säästyy aikaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?
Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).
Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.
Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.
Nyt puhutaan nettideittailusta, ei tilanteesta jossa kotibileissä kaverin kaverin kanssa juttu luistaa tai baaritiskillä ennustamatta katseet kohtaavat. Nettideittailussa kumppaniehdokas valitaan ennen treffejä, tapailemaan ei mitenkään ns. luontevasti ajauduta.
Ja toiseksi, puhut edelleen siis tilanteesta jossa vela ei halua parisuhdetta. Minun viestini joihin vastaat koskevat tilannetta jossa vela haluaa parisuhteen (ei kevytsuhdetta tai monogamisia kuvioita). Et siis ihan vastannut kysymyksiin. Tai siis ollenkaan.
Käsityksemme nettideittailun luonteesta ja siitä, minkälaisia parisuhteet voivat olla, taitavat erota toisistaan niin paljon, että asiasta ei ehkä kannata jatkaa.
Itse en valitse Tinderistä mitään kumppaniehdokkaita vaan tyyppejä, jotka voisivat minusta olla hauskaa seuraa lasillisen äärellä. Osasta näistä tulee kavereita, osasta yhden illan juttuja, osasta rakastajia, osasta kumppaneita pitkään suhteeseen.
En myöskään mitenkään ajattele että parisuhde vaatii monogamiaa, yhdessä asumista tai yhteistä asuntolainaa. Tällainen parisuhdekäsitys on minulle todella vieras, ja mitkään aikaisemmat kommenttini parisuhteista eivät oleta näitä asioita.
No, kerroinpa ainakin mitä itse tarkoitin.
Aivan. Ongelma on siis siinä, kun sanoit että pariutumistilanteissa lapsettomalle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä, toisin kuin lapsettomalle. Tarkoitit että sinulle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä koska et etsi parisuhdetta..
En tarkoittanut. Sinulla vain on hyvin kapea käsitys siitä, millaisia parisuhteet voivat olla ja miten niitä voidaan etsiä. Ei asiassa sen kummemmasta ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta paljon myöhemmin selvensit että puhuitkin tilanteesta jossa lapsia haluava haluaa parisuhteen ja lapsia haluamaton ei. Silloinhan velalle ei ole väliä kuka tahtoo lapsia ja kuka ei, se on selvä.
Vaikka vela haluaisikin parisuhteen, ei toisen lapsitoiveilla silti ole välttämättä mitään merkitystä, kun hän päättää, kenen kanssa haluaa treffeille ja kenen ei. Velalla kun on aikaa odottaa, että sopiva sattuu kohdalle, tai hän voi haluta myös sellaisen parisuhteen, jossa tämä asia ei ylipäätään ole kynnyskysymys. Lapsia haluavalla ei ole aikaa odottaa, ainakaan tietyn iän jälkeen.
En ymmärrä yhtään. Jos vela haluaa parisuhteen, miksi treffiseuran lapsitoiveilla ei olisi väliä? Eikö ole lähinnä hölmöä deittailla ihmisiä joiden kanssa suhdetta ei tule, jos siis tosiaan etsii sitä suhdetta eikä baari- ja/tai panoseuraa?
Ja miten vela voi valita parisuhteen jossa lapsiasia ei ole kynnyskysymys? Niitä lapsia joko tehdään tai ei tehdä, sehän on aina kynnyskysymys. Välimaastoa ei tässä asiassa ole (vrt. toinen haluaa maalle ja toinen kaupunkiin, muutetaan vihreään lähiöön kaupungin laidalle).
Ensimmäiseen kysymykseen: Ainakin omat parisuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että ensin on tapailtu, pidetty hauskaa ja nautittu toisen seurasta. Sitten joidenkuiden kanssa on ollut riittävästi yhteistä, jotta on kannattanut viritellä jotakin pitkäaikaisempaakin. Toisten kanssa ei ole ollut riittävästi yhteensopivuutta, jotta tämä olisi ollut mahdollista, joten seurauksena oli lyhyempi romanssi. Kummatkin lopputulokset ovat minun mielestäni hyviä ja kokemisen arvoisia. Se, että haluaa lopulta parisuhteen, ei tarkoita, että juuri seuraavan deitin kanssa pitäisi olla loppuelämä, tai että loppuelämän mittainen parisuhde on edes tavoitteena.
Toiseen kysymykseen: Parisuhteet, joiden aloittamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, haluaako toinen lapsia vai ei, sisältävät esimerkiksi ei-monogaamiset suhteet, jossa toinen on vapaa tavoittelemaan vanhemmuutta toisen kumppanin kanssa; suhteet, joissa kumpikin hyväksyy, että suhde saattaa päättyä tästä syystä; tai suhteet, joilla jo alusta saakka on tietty takaraja jonkin muun syyn takia. On paljon muitankin parisuhteita kuin sellainen, joka sisältää yhdessä asumisen, avioliiton ja yhteisen asuntolainan.
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän.
Nyt puhutaan nettideittailusta, ei tilanteesta jossa kotibileissä kaverin kaverin kanssa juttu luistaa tai baaritiskillä ennustamatta katseet kohtaavat. Nettideittailussa kumppaniehdokas valitaan ennen treffejä, tapailemaan ei mitenkään ns. luontevasti ajauduta.
Ja toiseksi, puhut edelleen siis tilanteesta jossa vela ei halua parisuhdetta. Minun viestini joihin vastaat koskevat tilannetta jossa vela haluaa parisuhteen (ei kevytsuhdetta tai monogamisia kuvioita). Et siis ihan vastannut kysymyksiin. Tai siis ollenkaan.
Käsityksemme nettideittailun luonteesta ja siitä, minkälaisia parisuhteet voivat olla, taitavat erota toisistaan niin paljon, että asiasta ei ehkä kannata jatkaa.
Itse en valitse Tinderistä mitään kumppaniehdokkaita vaan tyyppejä, jotka voisivat minusta olla hauskaa seuraa lasillisen äärellä. Osasta näistä tulee kavereita, osasta yhden illan juttuja, osasta rakastajia, osasta kumppaneita pitkään suhteeseen.
En myöskään mitenkään ajattele että parisuhde vaatii monogamiaa, yhdessä asumista tai yhteistä asuntolainaa. Tällainen parisuhdekäsitys on minulle todella vieras, ja mitkään aikaisemmat kommenttini parisuhteista eivät oleta näitä asioita.
No, kerroinpa ainakin mitä itse tarkoitin.
Aivan. Ongelma on siis siinä, kun sanoit että pariutumistilanteissa lapsettomalle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä, toisin kuin lapsettomalle. Tarkoitit että sinulle lapsettomuus- ja lisääntymispreferenssit eivät ole tärkeitä koska et etsi parisuhdetta..
En tarkoittanut. Sinulla vain on hyvin kapea käsitys siitä, millaisia parisuhteet voivat olla ja miten niitä voidaan etsiä. Ei asiassa sen kummemmasta ole kysymys.
Ei ole, vaan sinä puhut erilaisista suhteista kuin mistä oli puhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tai lapsettomuus on merkittävä osa elämää. Jos profiiliin tätä ei laitetakaan, mielestäni kohtuullista että kerrotaan hyvin pian jo olemassa olevista lapsista, ja sitten siitäkin jos ei lainkaan halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kaikkien osapuolten ajan tuhlauksena jos olemassa olevista lapsista, kantaa/toivetta lasten hankkimisen suhteen tai tietoa lemmikeistä ei kerrota. En haluaisi tuhlata minuuttiakaan aikaani keneenkään kellä on lapsia tai lemmikkejä (allergia), kummassakaan en tee kompromisseja. Laittaisin vastaavat tiedot omaan profiiliini.
Mielestäni esim tuollaisen tiedon pimittäminen liittyy siihen että yritetään jallittaa toinen ihastumaan tai antamaan edes mahdollisuus vaikka tietää sisimmässään että totuus jos tulisi heti ilmi niin treffejä ei koskaan tulisi. En kyllä ymmärrä ketä sellainen huijaaminen lopulta palvelee.
Jos tämä asia on sinulle hyvin oleellinen etkä halua tavata ketään, joka ei ole kanssasi samalla kannalla, sittenhän varmasti kysyt asiasta jo ennen ensimmäisiä treffejä ja hyväksyt vain selvästi oikeat vastaukset. Vastaus kysymykseen "Onko sinulla lapsia tai lemmikkejä?" on aika yksiselitteinen kuitenkin.
Tottakai kysyisin suunnilleen heti tervehtimisen jälkeen viestissä. Mutta pointti oli että jos esimerkiksi nämä tai monet muut, useille ihmisille dealbreaker-tason asiat olisi ilmoitettu profiilissa niin kenenkään ei tarvitsisi nähdä edes viestin laittamisen vaivaa aivan väärille ihmisille. Harvalla aikuisella, jos käy töissä, on aivan liikaa vapaata aikaa tuhlattavaksi, etenkin jos tavoitteena on vaikkapa se pidempi parisuhde eikä ajatus harrastaa yhden illan juttuja kenen kanssa tahansa hamaan tulevaisuuteen asti.
Jos asia on sinulle dealbreaker, otat siitä tietenkin vastuun itse. Muut eivät ole vastuussa sinun dealbreakereistasi, eikä sinun aikasi säästäminen ole heidän ongelmansa.
Ei tietenkään ole heidän ongelmansa, saavathan kaikki tuhlata omaa ja toisten aikaa mielin määrin, ei se ole rikos. Onko se sitten fiksua ja kenen mielestä on jo toinen kysymys. Pitäisikö jättää itsekin ilmoittamatta sukupuoli ja ikä koska kaikki ovat vastuussa vain omista dealbreakereistään. Järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en maininnut profiilissa, mutta heti ensimmäisessä tapaamisessa kerroin miehelle, että en halua koskaan lapsia. Nyt olemme olleet naimisissa jo 25 vuotta. Ja olemme siis tosiaan lapseton pariskunta.
Tietenkin on hyvä mainita toiveet lapsista ja että onko jo ennestään lapsia.
En minä ainakaan halua edes alkaa tapailla yli 30-vuotiasta miestä, joka ehdottomasti haluaa omia lapsia. Siinä iässä on miehilläkin kiire alkaa etsiä sopivaa kumppania
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kaikkien osapuolten ajan tuhlauksena jos olemassa olevista lapsista, kantaa/toivetta lasten hankkimisen suhteen tai tietoa lemmikeistä ei kerrota. En haluaisi tuhlata minuuttiakaan aikaani keneenkään kellä on lapsia tai lemmikkejä (allergia), kummassakaan en tee kompromisseja. Laittaisin vastaavat tiedot omaan profiiliini.
Mielestäni esim tuollaisen tiedon pimittäminen liittyy siihen että yritetään jallittaa toinen ihastumaan tai antamaan edes mahdollisuus vaikka tietää sisimmässään että totuus jos tulisi heti ilmi niin treffejä ei koskaan tulisi. En kyllä ymmärrä ketä sellainen huijaaminen lopulta palvelee.
Jos tämä asia on sinulle hyvin oleellinen etkä halua tavata ketään, joka ei ole kanssasi samalla kannalla, sittenhän varmasti kysyt asiasta jo ennen ensimmäisiä treffejä ja hyväksyt vain selvästi oikeat vastaukset. Vastaus kysymykseen "Onko sinulla lapsia tai lemmikkejä?" on aika yksiselitteinen kuitenkin.
Tottakai kysyisin suunnilleen heti tervehtimisen jälkeen viestissä. Mutta pointti oli että jos esimerkiksi nämä tai monet muut, useille ihmisille dealbreaker-tason asiat olisi ilmoitettu profiilissa niin kenenkään ei tarvitsisi nähdä edes viestin laittamisen vaivaa aivan väärille ihmisille. Harvalla aikuisella, jos käy töissä, on aivan liikaa vapaata aikaa tuhlattavaksi, etenkin jos tavoitteena on vaikkapa se pidempi parisuhde eikä ajatus harrastaa yhden illan juttuja kenen kanssa tahansa hamaan tulevaisuuteen asti.
Jos asia on sinulle dealbreaker, otat siitä tietenkin vastuun itse. Muut eivät ole vastuussa sinun dealbreakereistasi, eikä sinun aikasi säästäminen ole heidän ongelmansa.
Ei tietenkään ole heidän ongelmansa, saavathan kaikki tuhlata omaa ja toisten aikaa mielin määrin, ei se ole rikos. Onko se sitten fiksua ja kenen mielestä on jo toinen kysymys. Pitäisikö jättää itsekin ilmoittamatta sukupuoli ja ikä koska kaikki ovat vastuussa vain omista dealbreakereistään. Järkevää?
Voit ilmoittaa profiilissasi tai olla ilmoittamatta ihan mitä tietoja haluat, ja mikä sinun tavoitteitasi parhaiten palvelee. Ihmiset osaavat kyllä kysyä, jos he välttämättä haluavat tietää jotakin ennen treffeille suostumista. Jos on niin kiire, ettei ehdi tätä tehdä, tuskinpa silloin on aikaa edes niille treffeille lähteä.
"Mutta sä et lukenut mun ajatuksia?!" nyyhkyttää nainen ja kuivaa kyyneleitään mänkkisiin lakanoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.
Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.
Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.
Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.
Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.
Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.
Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.
Ihme kyllä, myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista rakastuu ja löytää itsensä syvemmästä parisuhteesta. Se on aika tuskallista erota lapsiasian takia. Toki jos tiedät, ettei mikään vakava kiinnosta etkä tule kiintymään tapailukumppaniin, niin sekin olisi reilua kertoa toiselle ja alkuvaiheessa.
Tuskinpa mitään syvempää parisuhdetta kehittyisi sellaisen kanssa, joka lapsia ehdottomasti haluaa esimerkiksi 3-5 vuoden sisään. Ainakaan omalta osaltani en oikein näe tuollaista tapahtuvaksi, vaan tapailu olisi sitten väistämättä kevyempää, tai sitten lyhyt ja intensiivinen romanssi.
Noin yleensä olen sitä mieltä, että suhde saa kestää sen aikaa kuin se kestää. Erot ovat surullisia mutta lopulta vain osa elämää.
Kuulostat aika kylmältä. Ymmärräthän, että se toinen osapuoli saattaa tuntea syvemmin ja satuttaa itsensä.
Tasapainoinen ihminen osaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sallii itselleen niiden kokemisen ja antaa niiden sitten lopulta mennä ohi. Tämä pätee erosuruun ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Tunteita ei tarvitse pelätä, eikä epämiellyttävien tunteiden välttely kannata. Terve ihminen ei niihin hajoa.
Tämä ei ole kylmyyttä vaan ihan normaalia emotionaalista kypsyyttä.
Sinä sotket nyt asioita. Emotionaalista kypsyyttä on myös olla hakeutumatta ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa niiden ikävien tunteiden syntyminen on väistämätöntä. Olla turhaan hakkaamatta päätä seinään. Tietysti sitten jos sydänsuru siitä huolimatta tulee, niin aika pitkälti noin miten kuvasit. Mutta välinpitämättömyys omista ja muiden tunteista ei ole kypsää tai tasapainoista.
Tuo on minusta nimenomaan sitä epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Itse en koskaan jättäisi kokematta vaikkapa ihanaa lomaromanssia vain sen vuoksi, että tiedän sen joskus päättyvän. Kaikki suhteet alkavat ja päättyvät, ja se mitä siinä välissä tapahtuu, määrittää suhteen arvon.
Toki jos ajattelet eri tavoin, olet toki vapaa tekemään eri valintoja. Jokaisen kannattaa valita sellainen filosofia, joka parhaiten sopii omiin arvoihin.
Mutta entä jos se toinen näkee asian toisin? Olet sille täysin välinpitämätön, sinua ei toisen kipu ja pettymys kiinnosta jos saat itsellesi selitettyä että se oli toisen oma vika? En vaan tajua tuollaista ajattelua. Miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jonka tunteet on yhdentekeviä? Eikö kannattaisi tapailla ihmisiä, joista tykkää ja välittää?
Minäkään en tiedä, miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jolle tunteet ovat yhdentekeviä. Tunteethan ovat deittailussa se oleellisin asia, etenkin tykkääminen ja välittäminen. Sitä en tiedä, miksi mainitset asiassa minun viestini alla.
Onko sinulla ollut koskaan lyhyttä ja kiihkeää romanssia? Koitko siinä, että tunteilla ei ollut merkitystä?
Ei onneksi ole ollut sellaista, joissa toinen olisi tietoisesti pimittänyt minulta suhteen jatkumisennusteen kannalta olennaista tietoa. Minusta se on julmaa. Sinä tunnut näkevän vain sen, ettei sinua kiinnosta vaikka juttu loppuisi muutaman kuukauden jälkeen. Jos toinen meneekin rakastumaan, niin asenteesi on mikä, oma vika mitäs läksit? Ei se kovin välittävältä kuulosta.
Ei rakastumisessa ole mitään vikaa. Sehän on seurustelun luonnollinen seuraus siitä, että viettää aikaa ja harrastaa seksiä kivan ihmisen kanssa. Minua ei haittaa rakastua, eikä minua myöskään haittaa, jos seurustelu ei jatku paria viikkoa, kuukautta tai vuotta kauempaa. Pääasia, että siitä jää hyvät muistot.
Jos et missään tapauksessa halua rakastua kehenkään, jonka kanssa et suunnittele viettäväsi loppuelämää, varmasti osaat tehdä myös deittailuvalintasi sen mukaisesti.
Sitä en tiedä, miksi puhut tässä yhteydessä jostakin pimittämisestä. Ketjuhan käsittelee sitä, täytyykö lastenhankintasuunnitelmat kirjata deittiprofiiliin vai ei. Jos onnistut mätsäämisen ja aiheen puheeksi ottamisen välillä rakastumaan vastoin tahtoasi, niin kyllä, tämä on kyllä ihan oma vikasi. En kyllä ymmärrä, miten näin voisi edes käydä.
Kuten aiemmin, sinä puhut vain omista tunteistasi. Sinulle on ok, sinua ei haittaa. Vastapuolen tunteet ei kiinnosta pätkääkään, tai jos niitä loukataan, niin asenteesi on "eevk omaa syytäsi". Toivon, että tämä ilmenee profiilistasi vaikkei lapsitoiveet ilmenisikään. Minusta sinulla on äärimmäisen kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen potentiaalisten treffikumppaneiden tunteita kohtaan, ja se on asia joka heidän olisi syytä tietää. Veikkaan, että aika harvaa haluaa treffata ihmistä jonka asenne muiden tunteisiin on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän kaikkien osapuolten ajan tuhlauksena jos olemassa olevista lapsista, kantaa/toivetta lasten hankkimisen suhteen tai tietoa lemmikeistä ei kerrota. En haluaisi tuhlata minuuttiakaan aikaani keneenkään kellä on lapsia tai lemmikkejä (allergia), kummassakaan en tee kompromisseja. Laittaisin vastaavat tiedot omaan profiiliini.
Mielestäni esim tuollaisen tiedon pimittäminen liittyy siihen että yritetään jallittaa toinen ihastumaan tai antamaan edes mahdollisuus vaikka tietää sisimmässään että totuus jos tulisi heti ilmi niin treffejä ei koskaan tulisi. En kyllä ymmärrä ketä sellainen huijaaminen lopulta palvelee.
Jos tämä asia on sinulle hyvin oleellinen etkä halua tavata ketään, joka ei ole kanssasi samalla kannalla, sittenhän varmasti kysyt asiasta jo ennen ensimmäisiä treffejä ja hyväksyt vain selvästi oikeat vastaukset. Vastaus kysymykseen "Onko sinulla lapsia tai lemmikkejä?" on aika yksiselitteinen kuitenkin.
Tottakai kysyisin suunnilleen heti tervehtimisen jälkeen viestissä. Mutta pointti oli että jos esimerkiksi nämä tai monet muut, useille ihmisille dealbreaker-tason asiat olisi ilmoitettu profiilissa niin kenenkään ei tarvitsisi nähdä edes viestin laittamisen vaivaa aivan väärille ihmisille. Harvalla aikuisella, jos käy töissä, on aivan liikaa vapaata aikaa tuhlattavaksi, etenkin jos tavoitteena on vaikkapa se pidempi parisuhde eikä ajatus harrastaa yhden illan juttuja kenen kanssa tahansa hamaan tulevaisuuteen asti.
Jos asia on sinulle dealbreaker, otat siitä tietenkin vastuun itse. Muut eivät ole vastuussa sinun dealbreakereistasi, eikä sinun aikasi säästäminen ole heidän ongelmansa.
Älä treffaile ihmisiä, joihin sinulla on noin vihamielisen välinpitämätön suhtautuminen, ettei toisen toiveet liikuta sinua pätkääkään vaan oma on ongelmansa.
Kaikilla menisi paremmin, kun ihmiset tapailisivat vain ihmisiä joista välittävät niin paljon, että haluavat ihan itse olla avoimia ja rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.
Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.
Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.
Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.
Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.
Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.
Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.
Ihme kyllä, myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista rakastuu ja löytää itsensä syvemmästä parisuhteesta. Se on aika tuskallista erota lapsiasian takia. Toki jos tiedät, ettei mikään vakava kiinnosta etkä tule kiintymään tapailukumppaniin, niin sekin olisi reilua kertoa toiselle ja alkuvaiheessa.
Tuskinpa mitään syvempää parisuhdetta kehittyisi sellaisen kanssa, joka lapsia ehdottomasti haluaa esimerkiksi 3-5 vuoden sisään. Ainakaan omalta osaltani en oikein näe tuollaista tapahtuvaksi, vaan tapailu olisi sitten väistämättä kevyempää, tai sitten lyhyt ja intensiivinen romanssi.
Noin yleensä olen sitä mieltä, että suhde saa kestää sen aikaa kuin se kestää. Erot ovat surullisia mutta lopulta vain osa elämää.
Kuulostat aika kylmältä. Ymmärräthän, että se toinen osapuoli saattaa tuntea syvemmin ja satuttaa itsensä.
Tasapainoinen ihminen osaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sallii itselleen niiden kokemisen ja antaa niiden sitten lopulta mennä ohi. Tämä pätee erosuruun ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Tunteita ei tarvitse pelätä, eikä epämiellyttävien tunteiden välttely kannata. Terve ihminen ei niihin hajoa.
Tämä ei ole kylmyyttä vaan ihan normaalia emotionaalista kypsyyttä.
Sinä sotket nyt asioita. Emotionaalista kypsyyttä on myös olla hakeutumatta ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa niiden ikävien tunteiden syntyminen on väistämätöntä. Olla turhaan hakkaamatta päätä seinään. Tietysti sitten jos sydänsuru siitä huolimatta tulee, niin aika pitkälti noin miten kuvasit. Mutta välinpitämättömyys omista ja muiden tunteista ei ole kypsää tai tasapainoista.
Tuo on minusta nimenomaan sitä epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Itse en koskaan jättäisi kokematta vaikkapa ihanaa lomaromanssia vain sen vuoksi, että tiedän sen joskus päättyvän. Kaikki suhteet alkavat ja päättyvät, ja se mitä siinä välissä tapahtuu, määrittää suhteen arvon.
Toki jos ajattelet eri tavoin, olet toki vapaa tekemään eri valintoja. Jokaisen kannattaa valita sellainen filosofia, joka parhaiten sopii omiin arvoihin.
Mutta entä jos se toinen näkee asian toisin? Olet sille täysin välinpitämätön, sinua ei toisen kipu ja pettymys kiinnosta jos saat itsellesi selitettyä että se oli toisen oma vika? En vaan tajua tuollaista ajattelua. Miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jonka tunteet on yhdentekeviä? Eikö kannattaisi tapailla ihmisiä, joista tykkää ja välittää?
Minäkään en tiedä, miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jolle tunteet ovat yhdentekeviä. Tunteethan ovat deittailussa se oleellisin asia, etenkin tykkääminen ja välittäminen. Sitä en tiedä, miksi mainitset asiassa minun viestini alla.
Onko sinulla ollut koskaan lyhyttä ja kiihkeää romanssia? Koitko siinä, että tunteilla ei ollut merkitystä?
Ei onneksi ole ollut sellaista, joissa toinen olisi tietoisesti pimittänyt minulta suhteen jatkumisennusteen kannalta olennaista tietoa. Minusta se on julmaa. Sinä tunnut näkevän vain sen, ettei sinua kiinnosta vaikka juttu loppuisi muutaman kuukauden jälkeen. Jos toinen meneekin rakastumaan, niin asenteesi on mikä, oma vika mitäs läksit? Ei se kovin välittävältä kuulosta.
Ei rakastumisessa ole mitään vikaa. Sehän on seurustelun luonnollinen seuraus siitä, että viettää aikaa ja harrastaa seksiä kivan ihmisen kanssa. Minua ei haittaa rakastua, eikä minua myöskään haittaa, jos seurustelu ei jatku paria viikkoa, kuukautta tai vuotta kauempaa. Pääasia, että siitä jää hyvät muistot.
Jos et missään tapauksessa halua rakastua kehenkään, jonka kanssa et suunnittele viettäväsi loppuelämää, varmasti osaat tehdä myös deittailuvalintasi sen mukaisesti.
Sitä en tiedä, miksi puhut tässä yhteydessä jostakin pimittämisestä. Ketjuhan käsittelee sitä, täytyykö lastenhankintasuunnitelmat kirjata deittiprofiiliin vai ei. Jos onnistut mätsäämisen ja aiheen puheeksi ottamisen välillä rakastumaan vastoin tahtoasi, niin kyllä, tämä on kyllä ihan oma vikasi. En kyllä ymmärrä, miten näin voisi edes käydä.
Kuten aiemmin, sinä puhut vain omista tunteistasi. Sinulle on ok, sinua ei haittaa. Vastapuolen tunteet ei kiinnosta pätkääkään, tai jos niitä loukataan, niin asenteesi on "eevk omaa syytäsi". Toivon, että tämä ilmenee profiilistasi vaikkei lapsitoiveet ilmenisikään. Minusta sinulla on äärimmäisen kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen potentiaalisten treffikumppaneiden tunteita kohtaan, ja se on asia joka heidän olisi syytä tietää. Veikkaan, että aika harvaa haluaa treffata ihmistä jonka asenne muiden tunteisiin on tuo.
Jos joku romahtaa sen vuoksi, ettei kolmen viikon tapailu johtanutkaan elämänmittaiseen parisuhteeseen, ei hänelle kyllä voi suositella deittailua ollenkaan. Jos taas lyhyet romanssit eivät sytytä, ei sellaisiin kannata hakeutua. Omistani on kyllä jäänyt hyvät muistot molemmille osapuolille.
Te jotka ette halua ilmoittaa lapsitoiveasiaa profiilissa. Huomioitteko kuitenkin treffikumppanin profiilissa ilmoitetut lapsitoiveet? Jos olet Tinderissä, niin swaippaatko suoraan vasuriin kaikki, joilla lukee että toivovat lapsia ja hakevat pitkää suhdetta? Vai laitatko tykkäyksen, vaikka tiedät ettei sinulla ole aikomustakaan antaa sitä mitä toinen hakee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on ns isoja asioita. Esim avioliitto, lapset, jne. Niistä vaan pitää olla avoin alusta asti, esim jos ei lapsia halua.
Minulle ei ainakaan ole millään lailla iso asia, haluaako toinen lapsia tulevaisuudessa. Tiedän, etten itse niitä tule hankkimaan, mutta voin ihan hyvin tapailla sellaista, joka voi niitä haluta joskus tulevaisuudessa.
Näin. Lisääntyjät kuvittelevat, että koska asia on heille elämää suurempi vedenjakajakysymys, sen täytyy olla sitä myös kaikille muille.
Onhan se silloin, jos tapailun tarkoituksena on edetä parisuhteeseen ja mahdollisesti olla siinä loppuelämä. Jos tarkoitus on joku muu niin sama kai se mitä kumppani tulevaisuudessa tekee kun eri teitä kuljetaan kuitenkin.
Lisääntyjälle kyseessä on aina tärkeä kysymys, koska biologinen ikkuna pienenee koko ajan. Näin on asian laita, etsi sitten pitkäaikaista tai lyhyempää suhdetta, koska kello jatkaa aina tilittämistä.
Jos ei lapsia halua, asiasta voi sen sijaan tehdä niin tärkeän tai vähämerkityksellisen kuin haluaa. Ei myöskään tarvitse etukäteen päättää, minkälaista suhdetta on etsimässä, kun pelivaraa on paljon enemmän.
Tämän vuoksi suhtautuminen tähän kysymykseen on väistämättä vähän erilainen lisääntyjillä ja muilla.
Ihme kyllä, myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista rakastuu ja löytää itsensä syvemmästä parisuhteesta. Se on aika tuskallista erota lapsiasian takia. Toki jos tiedät, ettei mikään vakava kiinnosta etkä tule kiintymään tapailukumppaniin, niin sekin olisi reilua kertoa toiselle ja alkuvaiheessa.
Tuskinpa mitään syvempää parisuhdetta kehittyisi sellaisen kanssa, joka lapsia ehdottomasti haluaa esimerkiksi 3-5 vuoden sisään. Ainakaan omalta osaltani en oikein näe tuollaista tapahtuvaksi, vaan tapailu olisi sitten väistämättä kevyempää, tai sitten lyhyt ja intensiivinen romanssi.
Noin yleensä olen sitä mieltä, että suhde saa kestää sen aikaa kuin se kestää. Erot ovat surullisia mutta lopulta vain osa elämää.
Kuulostat aika kylmältä. Ymmärräthän, että se toinen osapuoli saattaa tuntea syvemmin ja satuttaa itsensä.
Tasapainoinen ihminen osaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sallii itselleen niiden kokemisen ja antaa niiden sitten lopulta mennä ohi. Tämä pätee erosuruun ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Tunteita ei tarvitse pelätä, eikä epämiellyttävien tunteiden välttely kannata. Terve ihminen ei niihin hajoa.
Tämä ei ole kylmyyttä vaan ihan normaalia emotionaalista kypsyyttä.
Sinä sotket nyt asioita. Emotionaalista kypsyyttä on myös olla hakeutumatta ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa niiden ikävien tunteiden syntyminen on väistämätöntä. Olla turhaan hakkaamatta päätä seinään. Tietysti sitten jos sydänsuru siitä huolimatta tulee, niin aika pitkälti noin miten kuvasit. Mutta välinpitämättömyys omista ja muiden tunteista ei ole kypsää tai tasapainoista.
Tuo on minusta nimenomaan sitä epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Itse en koskaan jättäisi kokematta vaikkapa ihanaa lomaromanssia vain sen vuoksi, että tiedän sen joskus päättyvän. Kaikki suhteet alkavat ja päättyvät, ja se mitä siinä välissä tapahtuu, määrittää suhteen arvon.
Toki jos ajattelet eri tavoin, olet toki vapaa tekemään eri valintoja. Jokaisen kannattaa valita sellainen filosofia, joka parhaiten sopii omiin arvoihin.
Mutta entä jos se toinen näkee asian toisin? Olet sille täysin välinpitämätön, sinua ei toisen kipu ja pettymys kiinnosta jos saat itsellesi selitettyä että se oli toisen oma vika? En vaan tajua tuollaista ajattelua. Miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jonka tunteet on yhdentekeviä? Eikö kannattaisi tapailla ihmisiä, joista tykkää ja välittää?
Minäkään en tiedä, miksi kukaan haluaisi deittailla ihmistä, jolle tunteet ovat yhdentekeviä. Tunteethan ovat deittailussa se oleellisin asia, etenkin tykkääminen ja välittäminen. Sitä en tiedä, miksi mainitset asiassa minun viestini alla.
Onko sinulla ollut koskaan lyhyttä ja kiihkeää romanssia? Koitko siinä, että tunteilla ei ollut merkitystä?
Ei onneksi ole ollut sellaista, joissa toinen olisi tietoisesti pimittänyt minulta suhteen jatkumisennusteen kannalta olennaista tietoa. Minusta se on julmaa. Sinä tunnut näkevän vain sen, ettei sinua kiinnosta vaikka juttu loppuisi muutaman kuukauden jälkeen. Jos toinen meneekin rakastumaan, niin asenteesi on mikä, oma vika mitäs läksit? Ei se kovin välittävältä kuulosta.
Ei rakastumisessa ole mitään vikaa. Sehän on seurustelun luonnollinen seuraus siitä, että viettää aikaa ja harrastaa seksiä kivan ihmisen kanssa. Minua ei haittaa rakastua, eikä minua myöskään haittaa, jos seurustelu ei jatku paria viikkoa, kuukautta tai vuotta kauempaa. Pääasia, että siitä jää hyvät muistot.
Jos et missään tapauksessa halua rakastua kehenkään, jonka kanssa et suunnittele viettäväsi loppuelämää, varmasti osaat tehdä myös deittailuvalintasi sen mukaisesti.
Sitä en tiedä, miksi puhut tässä yhteydessä jostakin pimittämisestä. Ketjuhan käsittelee sitä, täytyykö lastenhankintasuunnitelmat kirjata deittiprofiiliin vai ei. Jos onnistut mätsäämisen ja aiheen puheeksi ottamisen välillä rakastumaan vastoin tahtoasi, niin kyllä, tämä on kyllä ihan oma vikasi. En kyllä ymmärrä, miten näin voisi edes käydä.
Kuten aiemmin, sinä puhut vain omista tunteistasi. Sinulle on ok, sinua ei haittaa. Vastapuolen tunteet ei kiinnosta pätkääkään, tai jos niitä loukataan, niin asenteesi on "eevk omaa syytäsi". Toivon, että tämä ilmenee profiilistasi vaikkei lapsitoiveet ilmenisikään. Minusta sinulla on äärimmäisen kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen potentiaalisten treffikumppaneiden tunteita kohtaan, ja se on asia joka heidän olisi syytä tietää. Veikkaan, että aika harvaa haluaa treffata ihmistä jonka asenne muiden tunteisiin on tuo.
Jos joku romahtaa sen vuoksi, ettei kolmen viikon tapailu johtanutkaan elämänmittaiseen parisuhteeseen, ei hänelle kyllä voi suositella deittailua ollenkaan. Jos taas lyhyet romanssit eivät sytytä, ei sellaisiin kannata hakeutua. Omistani on kyllä jäänyt hyvät muistot molemmille osapuolille.
Ja mistähän se toinen tietää sen olevan lyhyt romanssi, jos et ole kertonut ettet ole kiinnostunut kuin hetken huvista?
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua ilmoittaa lapsitoiveasiaa profiilissa. Huomioitteko kuitenkin treffikumppanin profiilissa ilmoitetut lapsitoiveet? Jos olet Tinderissä, niin swaippaatko suoraan vasuriin kaikki, joilla lukee että toivovat lapsia ja hakevat pitkää suhdetta? Vai laitatko tykkäyksen, vaikka tiedät ettei sinulla ole aikomustakaan antaa sitä mitä toinen hakee?
Laitan tykkäyksen ihan oman kiinnostukseni mukaan. Olen joitakin kertoja päätynyt harrastamaan seksiä tällaisen naisen kanssa, vaikka kummallekin tuli keskusteluissa täysin selväsi, ettemme halua tulevaisuudelta samoja asioita. Kerran taas laitoin tykkäyksen ihan vaiksi, että halusin päästä kysymään eräästä esineestä, joka esiintyi hänen profiilikuvassaan. (Tämän naisen kanssa olemme kavereita.)
Kannattaa muistaa, että vaikka joku etsisikin pitkää parisuhdetta ja haluaisi lapsia tulevaisuudessa, hän voi silti olla avoin myös muille jutuille sitä odotellessa. Tinderöinti ei ole niin vakavaa.
Jos asia on sinulle dealbreaker, otat siitä tietenkin vastuun itse. Muut eivät ole vastuussa sinun dealbreakereistasi, eikä sinun aikasi säästäminen ole heidän ongelmansa.