Sara muutti alzheimeria sairastavan isoäidin luo
24-vuotias nuori nainen muutti isoäitinsä luo, kun isoäidillä oli todettu alzheimer. "Haluan olla tukena".
Mitä ajatuksia? Ainakaan tämä mumma ei ole yksin. Hatunnosto lapsenlapselle, mutta voi kun olen pessimisti, tietääköhän mitä alzheimer tulee olemaan, kauanko näin jaksaa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75cb67ee-c69c-46c5-ac24-93892027073f…
Kommentit (28)
Ainakin kuva on otettu jonkun jugend-talon porttikäytävässä. Ei huono diili tytöllekään kevyttä sisätyötä vastaan, varmaan testamentissakin muistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kuva on otettu jonkun jugend-talon porttikäytävässä. Ei huono diili tytöllekään kevyttä sisätyötä vastaan, varmaan testamentissakin muistetaan.
No totta joo. On todennäköisesti ilmainen asuminen, hyvällä paikalla. Varmaan myös ilmainen ruoka, ja omaishoidon tuki hänelle myös.
Ei tullut nämä hyötynäkökohdat ollenkaan mieleen kun jutun luin.
Sellaisia ajatuksia herättää että kärkkymässä perintöä, jutun henkilöstä en mene sanomaan enkä juttua edes lukenut, mutta ikävä kyllä on suhtautuminen on muuttunut röyhkeämmäksi.
Muutimme vanhempieni luona ja tyttäreni on omaishoitajana. Hän on vuodessa täysin loppuunpalanut tuosta työstä ja aiomme vaihtaa minut tilalle.
Todella raskasta olla koko ajan valmiina työhän, vaikka toki haluaakin auttaa ja tukea, jotta rakkaat elää mahdollisimman kauan hyvää elämää.
Palkkio on aivan liian pieni työmäärään nähden. Ei voi verrata palkkatyöhön, kun asuu samassa ja apua pyydetään joka päivä.
Lomaa ei käytännössä ole, kun se lyhyt loma menee kiireellä omien asioiden hoitamiseen. Ei rentoutumiseen. Kun omaishoidossa on kiinni 7 päivää viikossa eikä 5, kuten palkkatyössä.
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas tyttö. Raskasta tulee olemaan , hän tietää sen varmasti. Ja jossain vaiheessa myöhemmin syntyneitä ihmisiä ei tunne. Omalla äidillä menee tällä hetkellä jonnekin 20 vuoden päähän. Ei aina tunnista 15-vuotiaita lapsenlapsia eikä joka kerta myöskään miestäni, jonka on tuntenut parikymmentä vuotta
Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka marttyyrimäisesti jatkaisi yhteisasumista sittenkin, kun se käy liian raskaaksi ja kun mummon paikka olisi jo muualla kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia herättää että kärkkymässä perintöä, jutun henkilöstä en mene sanomaan enkä juttua edes lukenut, mutta ikävä kyllä on suhtautuminen on muuttunut röyhkeämmäksi.
Tuossa vaiheessa ei enää perintöä kärkytä kun vanhus ei ole kykenevä muuttamaan testamenttia. Itse ajatteleen että näin kirjoittavat kertovat miten itse toimisivat ja millaisia itse olisivat, siksi eivät pysty miettimään asiaa miltään muulta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Ai, se oli ihan lain sanelema juttu. Sitä en tiennytkään. Luulin että kulttuuri ja asenteet vain ovat sittemmin muuttuneet.
Sitä varten maailmalta haalitut ammattilaiset, jotka osaavat työn ja ovat siihen koulutetut. Miksi vie työn heiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.
Kyllä minun isovanhempieni vanhemmat elivät niin pitkään, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat isovanhempieni kustannettavana ja hoivattavana.
Käytännössä yhdelle ostettiin ympärivuorokautinen hoitaja kotiin ja yhdelle maksettiin paikka vanhainkodissa. Muut hoidettiin vuorotellen lastensa kodeissa. (Vuosi kerrallaan kierrätettiin)
Vierailija kirjoitti:
Reipas tyttö. Raskasta tulee olemaan , hän tietää sen varmasti. Ja jossain vaiheessa myöhemmin syntyneitä ihmisiä ei tunne. Omalla äidillä menee tällä hetkellä jonnekin 20 vuoden päähän. Ei aina tunnista 15-vuotiaita lapsenlapsia eikä joka kerta myöskään miestäni, jonka on tuntenut parikymmentä vuotta
Jokaisella on tuo tauti erilainen. Isäni tunnisti loppuun asti kaikki, mutta oli sitten muuten muita vaikeita taudin aiheuttamia oireita. Kamala sairaus se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia herättää että kärkkymässä perintöä, jutun henkilöstä en mene sanomaan enkä juttua edes lukenut, mutta ikävä kyllä on suhtautuminen on muuttunut röyhkeämmäksi.
Tuossa vaiheessa ei enää perintöä kärkytä kun vanhus ei ole kykenevä muuttamaan testamenttia. Itse ajatteleen että näin kirjoittavat kertovat miten itse toimisivat ja millaisia itse olisivat, siksi eivät pysty miettimään asiaa miltään muulta kantilta.
Samaa mieltä, paitsi että mistä tiedät ettei häntä katsota siihen kykeneväksi? Ei alkuvaiheen muistisairaus välttämättä ole este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.
Sekin on kyllä totta. Aina jotkut kuitenkin elivät nykymittapuullakin vanhoiksi. Ja heitä hoitavat lapset ja miniät olivat hekin usein raskaan elämän ennen aikojaan vanhentamia, hoitaen huushollin ja lapset siinä vanhusten hoidon lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.
Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.
Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.
Ai, se oli ihan lain sanelema juttu. Sitä en tiennytkään. Luulin että kulttuuri ja asenteet vain ovat sittemmin muuttuneet.
Joo, se oli Suomen laissa, että lasten on kustannettava ja järjestettävä vanhempiensa vanhuudenhoiva. 1960-luvulle saakka.
(Onkohan tässä yksi syy, miksi lapsia tehtiin paljon. Olihan ehkäisymenetelmätkin huonompia, mutta kyllä niitä oli jo 1900-luvun alussa hyvin saatavilla.) Minun sukulaiseni ovat asuneet yleensä kaupungissa, ei maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia herättää että kärkkymässä perintöä, jutun henkilöstä en mene sanomaan enkä juttua edes lukenut, mutta ikävä kyllä on suhtautuminen on muuttunut röyhkeämmäksi.
Tuossa vaiheessa ei enää perintöä kärkytä kun vanhus ei ole kykenevä muuttamaan testamenttia. Itse ajatteleen että näin kirjoittavat kertovat miten itse toimisivat ja millaisia itse olisivat, siksi eivät pysty miettimään asiaa miltään muulta kantilta.
Kuuluu siitä työstä maksaa korvaus vaikka olisi testamenttikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia herättää että kärkkymässä perintöä, jutun henkilöstä en mene sanomaan enkä juttua edes lukenut, mutta ikävä kyllä on suhtautuminen on muuttunut röyhkeämmäksi.
Tuossa vaiheessa ei enää perintöä kärkytä kun vanhus ei ole kykenevä muuttamaan testamenttia. Itse ajatteleen että näin kirjoittavat kertovat miten itse toimisivat ja millaisia itse olisivat, siksi eivät pysty miettimään asiaa miltään muulta kantilta.
Samaa mieltä, paitsi että mistä tiedät ettei häntä katsota siihen kykeneväksi? Ei alkuvaiheen muistisairaus välttämättä ole este.
Eiköhän ole edunvalvoja jo hänellä, jos on noin avun tarpeessa että ei pärjää yksin. Jos on edunvalvoja niin ei taida enää testamentin muuttaminen onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas tyttö. Raskasta tulee olemaan , hän tietää sen varmasti. Ja jossain vaiheessa myöhemmin syntyneitä ihmisiä ei tunne. Omalla äidillä menee tällä hetkellä jonnekin 20 vuoden päähän. Ei aina tunnista 15-vuotiaita lapsenlapsia eikä joka kerta myöskään miestäni, jonka on tuntenut parikymmentä vuotta
Jokaisella on tuo tauti erilainen. Isäni tunnisti loppuun asti kaikki, mutta oli sitten muuten muita vaikeita taudin aiheuttamia oireita. Kamala sairaus se on.
Olisi sitten kyllä ensimmäinen.
"Tiedätkös, kuka minä olen?"
"Kyllähän minä nyt sinut tunnen!"
Omainen on mielissään, vanhus on "tunnistanut" isänsä/veljensä/naapurinsa tms.
Reipas tyttö. Raskasta tulee olemaan , hän tietää sen varmasti. Ja jossain vaiheessa myöhemmin syntyneitä ihmisiä ei tunne. Omalla äidillä menee tällä hetkellä jonnekin 20 vuoden päähän. Ei aina tunnista 15-vuotiaita lapsenlapsia eikä joka kerta myöskään miestäni, jonka on tuntenut parikymmentä vuotta