Sara muutti alzheimeria sairastavan isoäidin luo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.

Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.

Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.

Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.

Kyllä minun isovanhempieni vanhemmat elivät niin pitkään, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat isovanhempieni kustannettavana ja hoivattavana.

Käytännössä yhdelle ostettiin ympärivuorokautinen hoitaja kotiin ja yhdelle maksettiin paikka vanhainkodissa. Muut hoidettiin vuorotellen lastensa kodeissa. (Vuosi kerrallaan kierrätettiin)

Hyvä jos olivat noin hyväkuntoisia, että voitiin siirrellä hoitopaikasta toiseen. 

Hoidettavuuden tasohan vaihtelee tosi paljon. Jollain ei pelitä jalat, jollain ei toimi pää, joltain menee molemmat. Noi kaksi viimeistä on sellaisia, että ei heitä siirrellä, vaan tarvii jatkuvaa valvontaa ja kaikessa autetaan, ei osaa syödä, ei osaa vessassa käydä, voi taantua taaperon tasolle raivareissaan jne.  

Vuodepotilas kuolee todennäköisesti ihan tavalliseen flunssaan tai muuhun tulehdukseen, joka normaali-ihmiseltä ei vie kuin muutaman toipumispäivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.

Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.

Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.

Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.

Kyllä minun isovanhempieni vanhemmat elivät niin pitkään, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat isovanhempieni kustannettavana ja hoivattavana.

Käytännössä yhdelle ostettiin ympärivuorokautinen hoitaja kotiin ja yhdelle maksettiin paikka vanhainkodissa. Muut hoidettiin vuorotellen lastensa kodeissa. (Vuosi kerrallaan kierrätettiin)

Hyvä jos olivat noin hyväkuntoisia, että voitiin siirrellä hoitopaikasta toiseen. 

Hoidettavuuden tasohan vaihtelee tosi paljon. Jollain ei pelitä jalat, jollain ei toimi pää, joltain menee molemmat. Noi kaksi viimeistä on sellaisia, että ei heitä siirrellä, vaan tarvii jatkuvaa valvontaa ja kaikessa autetaan, ei osaa syödä, ei osaa vessassa käydä, voi taantua taaperon tasolle raivareissaan jne.  

Vuodepotilas kuolee todennäköisesti ihan tavalliseen flunssaan tai muuhun tulehdukseen, joka normaali-ihmiseltä ei vie kuin muutaman toipumispäivän. 

Yleensä menevät aspiraatio pneumoniaan. Toki se voi uusiutua moneen kertaan ennenkuin menehtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.

Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.

Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.

Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.

Kyllä minun isovanhempieni vanhemmat elivät niin pitkään, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat isovanhempieni kustannettavana ja hoivattavana.

Käytännössä yhdelle ostettiin ympärivuorokautinen hoitaja kotiin ja yhdelle maksettiin paikka vanhainkodissa. Muut hoidettiin vuorotellen lastensa kodeissa. (Vuosi kerrallaan kierrätettiin)

Hyvä jos olivat noin hyväkuntoisia, että voitiin siirrellä hoitopaikasta toiseen. 

Hoidettavuuden tasohan vaihtelee tosi paljon. Jollain ei pelitä jalat, jollain ei toimi pää, joltain menee molemmat. Noi kaksi viimeistä on sellaisia, että ei heitä siirrellä, vaan tarvii jatkuvaa valvontaa ja kaikessa autetaan, ei osaa syödä, ei osaa vessassa käydä, voi taantua taaperon tasolle raivareissaan jne.  

Vuodepotilas kuolee todennäköisesti ihan tavalliseen flunssaan tai muuhun tulehdukseen, joka normaali-ihmiseltä ei vie kuin muutaman toipumispäivän. 

Muistisairas taantuu kaikessa lapsen tasolle. Käpertyvät sikiö asentoon.

Alzheimerin kesto on yksilöllistä. Oma läheiseni on saanut kyseisen diagnoosin jo noin 15 vuotta sitten, hoivakodissakin on asunut jo useamman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas tyttö. Raskasta tulee olemaan , hän tietää sen varmasti. Ja jossain vaiheessa myöhemmin syntyneitä ihmisiä ei tunne. Omalla äidillä menee tällä hetkellä jonnekin 20 vuoden päähän. Ei aina tunnista 15-vuotiaita lapsenlapsia eikä joka kerta myöskään miestäni, jonka on tuntenut parikymmentä vuotta

Jokaisella on tuo tauti erilainen. Isäni tunnisti loppuun asti kaikki, mutta oli sitten muuten muita vaikeita taudin aiheuttamia oireita. Kamala sairaus se on.

Olisi sitten kyllä ensimmäinen.

"Tiedätkös, kuka minä olen?"

"Kyllähän minä nyt sinut tunnen!"

Omainen on mielissään, vanhus on "tunnistanut" isänsä/veljensä/naapurinsa tms.

Mun mummi ainakin muisti minut, ainoan lapsenlapsensa. Hänellä oli hyvin huono näkö, mutta kun sanoin nimeni, alkoi kovasti innostua siellä vanhustentalon vuodepaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että vielä 1960-luvulla lain mukaan lapset hoitivat vanhempiensa vanhuudenhoivan.

Eli joko maksoivat yksityisen hoivan ilman tukia kokonaan, tai hoivasuvat itse.

Eli ei uutta auringon alla. Nyt sentään saa vähän rahaa. Ja vanhuskin vähintään kansaneläkettä.

Vanhuksest eivät eläneet silloin niin pitkään.

Kyllä minun isovanhempieni vanhemmat elivät niin pitkään, että yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat isovanhempieni kustannettavana ja hoivattavana.

Käytännössä yhdelle ostettiin ympärivuorokautinen hoitaja kotiin ja yhdelle maksettiin paikka vanhainkodissa. Muut hoidettiin vuorotellen lastensa kodeissa. (Vuosi kerrallaan kierrätettiin)

Hyvä jos olivat noin hyväkuntoisia, että voitiin siirrellä hoitopaikasta toiseen. 

Hoidettavuuden tasohan vaihtelee tosi paljon. Jollain ei pelitä jalat, jollain ei toimi pää, joltain menee molemmat. Noi kaksi viimeistä on sellaisia, että ei heitä siirrellä, vaan tarvii jatkuvaa valvontaa ja kaikessa autetaan, ei osaa syödä, ei osaa vessassa käydä, voi taantua taaperon tasolle raivareissaan jne.  

Vuodepotilas kuolee todennäköisesti ihan tavalliseen flunssaan tai muuhun tulehdukseen, joka normaali-ihmiseltä ei vie kuin muutaman toipumispäivän. 

Muisti oli mennyt vain yhdeltä. Sillä oli se kotiin palkattu hoitaja. Hoitaj a oli vanhempi kuin hoidettava, mutta kun ei ollut kunnon vanhusturvaa, niin otti pestin vastaan. Alunperin ihan Tuntematon.

Yhdellä oli paha reumatismi, mutta jotenkuten häntäkin saatiin hoidettua. (Olikohan se oikeasti nivelrikko)

Yhdellä oli luultavasti mahasyöpä, mutta loppuvaiheessa oli kahden naimattoman lapsensa kanssa asumassa kodissaan, kun oli tehnyt aiemmin kierroksen muilla. Sota-aikaan ei tutkimuksia eikä hoitoa juuri saanut työväestöön kuuluva siviili. Sinne kuoli kotiinsa Tampereen keskustassa. Kauhea kärsimys varmaan. (Isoisäni pääsi sairaalaan sentään kuolemaan, mutta hänellä oli enemmän vaikutusvaltaa)

Eikös juuri tämä likka taannoin kehunut mediassa naineensa yli sadan kanssa vuoden sisään? Liekö mumma tietoinen tytön harrastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Eikös juuri tämä likka taannoin kehunut mediassa naineensa yli sadan kanssa vuoden sisään? Liekö mumma tietoinen tytön harrastuksesta?

Joo. Sitten oli sen jälkeen taas uutisissa, kun sanoi etsivänsä jotain vakavampaa. Nyt taas uutisissa. Sarasta on varmaan tulossa medialle uusi henkilö, josta uutisoidaan epäsäännöllisen säännöllisesti.