Jos lähipiirissäni on ihminen, joka kompastelee elämässään
Kykenetkö empatiaan? Osaatko kuvitella mikä olisi syynä ja että syy voi olla täysin tästä ihmisestä riippumaton vastoinkäyminen tai vastoinkäymisiä?
Vai ajatteletko helposti, että ihminen heikko, luuseri, epäonnistunut mt-ongelmainen, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni?
Nimittäin oman taustani tuntien, en tuomitse ihmisiä. Esim. paljon haukutuissa "tuilla eläjissä" on useimmiten traumataustaisia ihmisiä. Jopa heissä, jotka väittävät itseään elämäntapatyöttömiksi on heitä, jotka ovat todellisuudessa vakavasti traumatisoituneita.
Rikoksen uhreja tai ihmisiä, jotka ovat syntyneet järkyttäviin oloihin jne. tai kohdanneet elämässään vakavia traumoja.
Lopuksi, ole kiitollinen, jos olet välttynyt isoilta vastoinkäymisiltä tai niitä kohdatessasi ympärilläsi on ollut hyvät ja tasapainoiset turvaverkot. Älä tuomitse muita, koska et voi koskaan tietää mitä siellä taustalla on. Elämättä toisen elämää se on mahdotonta.
Kommentit (49)
Kohta tulee 10 akkaa kertomaan, kuinka ihanan empaattisia he ovatkaan. Jos noiden ihmisten tuntevilta kysyttäisiin, voisikin olla vastaus että ovat pyytämättä toisten asioihin sekaantuvia juorutätejä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjunpilaaja, hus pois.
Etkö siis olekaan lähimmäisellesi empaattinen, kun käsket pois? Kun empaattisen pintaa raaputtaa, löytyy kuspää. Aina.
Elän tavallaan empatia-ansassa. Siis oman empaattisuuteni takia. Ei silti tarkoita että kuvittelisin olevani hyvä ihminen - kaikkea muuta!
Mutta empatiakyvyttömiä, kovien arvojen kannattajia, köyhien potkijoita ja kiusaajia inhoan todella paljon.
Ja inhon kohteita riittää!
Tääkin palsta kiusaajia täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjunpilaaja, hus pois.
Etkö siis olekaan lähimmäisellesi empaattinen, kun käsket pois? Kun empaattisen pintaa raaputtaa, löytyy kuspää. Aina.
Kas näin puhuu kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Elän tavallaan empatia-ansassa. Siis oman empaattisuuteni takia. Ei silti tarkoita että kuvittelisin olevani hyvä ihminen - kaikkea muuta!
Mutta empatiakyvyttömiä, kovien arvojen kannattajia, köyhien potkijoita ja kiusaajia inhoan todella paljon.
Ja inhon kohteita riittää!
Tääkin palsta kiusaajia täynnä.
Eli et olekaan yhtään empaattinen. Kuka yllättyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjunpilaaja, hus pois.
Etkö siis olekaan lähimmäisellesi empaattinen, kun käsket pois? Kun empaattisen pintaa raaputtaa, löytyy kuspää. Aina.
Empatiaa on myös empatia itseä kohtaan. Ihminen, joka tulee tahallisesti ja sadistisesti kiusaamaan keskusteluun ei tarvitse empatiaani. Sitä tarvitsen minä ja muut hänen uhrinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjunpilaaja, hus pois.
Etkö siis olekaan lähimmäisellesi empaattinen, kun käsket pois? Kun empaattisen pintaa raaputtaa, löytyy kuspää. Aina.
Kas näin puhuu kiusaaja.
Joo, pahimmat kiusaajat yleensä ilmoittautuvat empaattisiksi ihmisiksi. Oikeaa ihmissaastaa, nauttivat muiden ongelmista ja asettuvat muiden yläpuolelle. Kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjunpilaaja, hus pois.
Etkö siis olekaan lähimmäisellesi empaattinen, kun käsket pois? Kun empaattisen pintaa raaputtaa, löytyy kuspää. Aina.
Kas näin puhuu kiusaaja.
Joo, pahimmat kiusaajat yleensä ilmoittautuvat empaattisiksi ihmisiksi. Oikeaa ihmissaastaa, nauttivat muiden ongelmista ja asettuvat muiden yläpuolelle. Kuten sinä.
Näin. Pointti ovat aina he itse, kuinka empaattisia he ovatkaan, kun tyhmät ihmiset "kompastelevat".
Oikeasti haaskoja ja juoruajia, joista ei ole mitään apua kenellekään. Heidän "tukensa" on huonosti kätkettyä uteliaisuutta ja pahansuopuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kykenen empatiaan monen kohdalla. Lähtökohtaisesti ajattelen, että ihmisellä on paljon pielessä, jos ei Freudin sanoin kykene tekemään töitä ja rakastamaan.
Mutta minulla on läheinen, jonka kanssa empatiani on koetuksella. Hänellä ei ole traumataustaa, mutta jatkuvasti munaa elämässään. Uhkrarohkeus ja impulsiivisuus ja korkea riskinotto, vaikka tietää seuraukset.
Mulla vähän sama kokemus. Kun jatkuvasti "siivoaa" toisen jälkiä, ja se vaikuttaa jo omaan elämään,niin alkaa empatia loppua..lähinnä pelkään jo vastata, jos näen puhelimessa, että kuka soittaa. Myönnän olevani vähän inhottava, mutta olen alkanut vältellä koko ihmistä (lähisukulainen).
Mikä on sitä työtä? Onko sinulla aavistustakaan miten laaja se käsite on?
Mikä on rakkaus? N.tsi-Sakassakin osasivat rakastaa ja tehdä töitä. Ei mikään tae ole nuo kriteerit todellakaan ainakaan mielenterveyksistä.
Itse olen luonteeltani empaattinen ja koko elämäni ajan tukenut muita tällaisia esimerkin omaisia traumatapauksia. Haluaisin vieläkin olla mutta tällaiset tapaukset vain vaikuttaa elämääsi niin huonosti että en tiedä enää pystynkö siihen vanhaan vaikka haluaisin. Jos mietitään esim että tällainen ihminen pystyy helposti tekemään mitä tahansa sinulle, käyttää hyväksi julmimalla mahdollisella tavalla.
Kykenen empatiaan, enkä tuomitse tuntematta. Olen itse lähtöisin rankoista taustoista, joten minun on helppo ymmärtää, kuinka paljon menneisyyden traumaattiset kokemukset vaikuttavat ihmiseen.
Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä oman vastuun ulkoistamista omille traumoille, mitä tulee omaan käytökseen muita kohtaan. Olen itse tehnyt paljon töitä tämän asian kanssa ja myönnän, että se täysin sairaiden ihmissuhteiden malli minkä lapsuudessani kotoa opin teki minusta ihmissuhteissa haastavan ihmisen. En voi kuitenkaan oikeuttaa muiden huonoa kohtelua traumoillani ja odottaa niiden perusteella anteeksiantoa.
Me traumataustaiset ihmiset tarvitsemme empatiaa ja ymmärrystä, mutta silti on meidän itsemme vastuulla ettemme siirrä traumojamme eteen päin.
Meillä on iso joukko iäkkäitä boomereita, jotka selvisi lapsina läpi sodan, mutta jostain syystä emme tunne empatiaa, päinvastoin syyttelemme heitä siitä, että pilasivat elämämme. Oikeastiko pitäisi surkutella hyvinvointivaltiossa kompastelevaa, joka saa ihan kaiken ja samaan aikaan haukkua niitä, jotka lapsena pakeni sotaa?
Jos elämässään saa pelkkää empatiaa, ei koskaan tule tarvetta tehdä itse mitään.
Olen itse se ihminen joka kompastelee elämässään, joten kyllä, pystyn todellakin empatiaan muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on iso joukko iäkkäitä boomereita, jotka selvisi lapsina läpi sodan, mutta jostain syystä emme tunne empatiaa, päinvastoin syyttelemme heitä siitä, että pilasivat elämämme. Oikeastiko pitäisi surkutella hyvinvointivaltiossa kompastelevaa, joka saa ihan kaiken ja samaan aikaan haukkua niitä, jotka lapsena pakeni sotaa?
Ajatus siitä, että vain sodan kokenut ansaitsee empatiaa ja muut ovat "lässyttävää pullamössöä" on jo lähtökohtaisesti epäempaattinen, julma ja sairas.
Tottakai boomereita kohtaan tulee tuntea empatiaa. Toisaalta heistä suurin osa pääsi työelämässä paljon vähemmällä kuin nykypäivän pätkätyöläiset.
Vierailija kirjoitti:
Nostan, kiinnostaa mielipiteet ja ihmisten kyky myötäelämiseen aidosti.
Eikä kiinnosta. Halusit vain saarnata myötämieliselle kuulijakunnalle. Ja halusit kehuja miten hyvä ihminen olet.
Karsin kaikki luuserit pois elämästä ne vetää vain mukanaan alaspäin.
Mikä ihmeen asenne? Miksi edes tuppaudut muiden elämään, ovatko he pyytäneet?