Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelujen aloitus yliopistossa pelottaa ja ahdistaa
27.08.2023 |
Olen tosiaan aloittamassa yliopisto-opinnot tekniikan alalla ensi viikolla. Olen juuri 20 vuotta täyttänyt nuori nainen. Varsinkin alun tutustumiset ja bileet pelottaa. En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen ja sosiaaliset tilanteet ihan ahdistaa välillä. Varsinkin ryhmätilanteet, kun en ole sellainen rempseä läpänheittäjä ja en meinaa saada suunvuoroa. Ihan pienissä ryhmissä taas onnistuu paremmin. Bileetkään ei ole ihan mun oma juttu ja enemmänkin humalaiset ihmiset ovat ahdistavia, vaikka itse joskus joisinkin.
Yritän toki ainakin alussa olla mukana kaikenmaailman jutuissa ja tapahtumissa mahdollisimman avoimellä mielellä, jos sieltä sitten kavereita ja tuttavuuksia tarttuisi mukaan. Silti ajatukset itsellä pyrkii negatiiviseen suuntaan ja ahdistus tulevasta on valtava. Kärsin tosin ahdistuksesta ja masennuksesta aika ajoin, mutta ne ovat viime aikoina olleet paremmalla tolalla. Nyt pelottaa, että mikään ei sujukaan ja alkaa taas ahdistaa ja masentaa uudestaan.
Ala sinänsä kiinnostaa ja odotan opiskelua itsessään, mutta tälläinen yleinen epävarmuus kaikesta ahdistaa. Toisaalta myös se, että jos ala ei olekaan sopiva pelottaa, koska alanvaihto ei nykyään ole enää niin helppoa, kun on ensikertalaisuuskiintiöt yms.
Onko täällä muita joilla on/ollut samanlaisia tuntemuksia? Miten niistä olette selvinneet ja ovatko asiat setviytyneet ihan omalla painollaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Mä oon kyllä löytänyt kaikki työpaikkani ilman verkostoja. Itse vaan kyselly.
Toki se riippuu alasta. Esimerkiksi lääkärit ja lastentarhanopettajat työllistyvät ihan vaan itse kyselemällä. Sen sijaan esimerkiksi humanistit, yhteiskuntatieteilijat ja ekonomit eivät yleensä työllisty ilman verkostoja.
Onkin aika sairasta ja seksististä, ettei miehille ole mitään omia verkostoitumisyhteisöjä olemassa vaikka naisille on.
Mitä naisille muka on? Samat järjestöt molemmille sukupuolille on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus on, että yliopistossa ei ole mitään koulukiusaajia. Sinne voi mennä rauhallisin mielin. Porukka on fiksua ja tosi suvaitsevaista erilaisia ihmisiä kohtaan. Kivaa opiskelijaelämää! Nauti!
Omasta yliopistoajasta sen verran, että minähän en osallistunut ollenkaan ekan viikon ohjelmaa..olin ollut sairaana, enkä olisi voinut juoda alkoholia. Jätin siis kokonaan väliin. No eka tentti oli sitten noin 1,5 viikkoa opiskelujen alkamisesta. Siellä oli minun lisäksi kaksi muuta ihmistä, koska kukaan muu ei ollut juhlimiseltaan ehtinyt lukea..
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että yliopistossa ei ole mitään koulukiusaajia. Sinne voi mennä rauhallisin mielin. Porukka on fiksua ja tosi suvaitsevaista erilaisia ihmisiä kohtaan. Kivaa opiskelijaelämää! Nauti!
Valitettavasti erityisesti miesvaltaisilla aloilla on vihapuhujia joiden vuoksi nainen tai muu vähemmistöön kuuluva opiskelija ei kykene tuntemaan oloaan turvalliseksi.
Naisena tekniikan alalla on siinä mielessä hyvä olla, että sinun ei tarvitse tutustua kehenkään, miehet tutustuvat sinuun. Luennoilla, kiltahuoneella, ruokalassa, ihan missä vaan. Ei tarvitse juhlia tai ryypätä. Missä oletkin, olet keskipiste. Mukavia opintovuosia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Olen hakenut aikpinaan ensin harjoittelupaikkoja ja myöhemmin työpaikkoja ihan omana itsenäni. Ihan turhaa säikytellä verkostoilla ja ainejärjestöillä... aktiiveista tulee mieleen lähinnä ammattialkoholistit.
Omaan opiskeluaikaani kauan sitten ne aktiivit olivat lähinnä mukana politiikassa, lähinnä paikallispolitiikassa, mutta toisen järjestön aktiivista tuli ihan ministeri. Luonnontieteellisen puolella opiskelin. Teekkareiden aktiiveina oli kyllä jokunen iki-teekkari ammattialkoholisti.
Tiedän paikkoja, missä työpaikalla joku sisäänpäässyt on jatkossa hoitanut uusiin ja entisiin tehtäviin omia kavereitaan, esim talon sisäpuolella olevia ei ole ottanut lainkaan huomioon paikkoja täyttäessä.
Niin, IT-alaa opiskelin (tai siis sen ajan ATK); siellä nörttejä eli ihan ok-tyyppejä, kaikkia vaan ei kiinnostanut ne "nasujaiset". Ei minuakaan; en silti mitenkään "eristäytynyt". Solukämpässä asuin (3 jäbää): sit kun eka yhteinen kaljailta :) , niin siitä se lähti. :)
(purettiin kaikki: miks v*ssa teet noin etkä näin ..... jäbä-meinkiä, siivous- yms. hommat sitten hoidettiin .... )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Höpöhöpö, millään ainejärjestöllä ole mitään väliä työllistymiselle. Tämä p-puhetta koko kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde kännäämään, jos se ei ole juttusi. Pahimmassa tapauksessa saatat tulla/ tulet alkkikseksi. Alkon avulla "rentoudut" ja sitä ilman sitten et osaakaan enää osallistua mihinkään. Etsi selväpäistä porukkaa. Tekemistä löytyy muutenkin kuin kännäilyä haalareissa. Tekemistä löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Elä oman näköistä elämää! Haalaripakkokännäilyä ei ole. Et jää mistään paitsi. Tsemppiä opiskelueloon!
Kiitos. Tämä vastaus jotenkin auttoi vähän. Ajattelin kuitenkin alussa käydä ainakin yksissä bileissä pyörähtämässä. Aikaisemminkin olen lukiokavereiden kanssa bilettänyt ja muutaman miedon yleensä olen ottanut eikä minulla ole tarvetta enemmälle. Tosin en usko, että minusta mitään jokaviikkoista bilettäjää tulee. Ei tee mieli. Tosin hirveä painostus kaikkialla, että jos et ole mukana kaikessa niin syrjäydyt heti. Toivoisin, että löytäisin oman porukan, jonka kanssa viettää aikaa muutenkin kuin bilettäen. Vaikka sekin välillä ihan hauskaa on.
Tämä kommentti jo viimeistään osoittaa sen, että aloitus on taas trolli.
Ap on muka huolissaaan vain BILEISTÄ ja BILETYKSESTÄ.
Käytännössä oltaisiin huolissaan siitä, että selviynkö opinnoista.
Miten vaativat opinnot on.
Myös monet ovat vähän huolissaan siitäkin, miten sopeutuu uuteen kaupunkiin, jossa yliopisto sijaitsee.
Ja yuliopisto opintojen myötä, alkaa myös todella ensimmäisen kerran itsenäinen asuminen.
Ja itsenäinen elämä.
Varsin moni ajattelee myöskin raha tilannettaan.
Aloitus on suoraan sanottuna täyttä paskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta yliopistoajasta sen verran, että minähän en osallistunut ollenkaan ekan viikon ohjelmaa..olin ollut sairaana, enkä olisi voinut juoda alkoholia. Jätin siis kokonaan väliin. No eka tentti oli sitten noin 1,5 viikkoa opiskelujen alkamisesta. Siellä oli minun lisäksi kaksi muuta ihmistä, koska kukaan muu ei ollut juhlimiseltaan ehtinyt lukea..
Eka tentti 1,5. viikkoa, opintojen alkamisesta !
Olet hullu.
Mene välittömästi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Naisena tekniikan alalla on siinä mielessä hyvä olla, että sinun ei tarvitse tutustua kehenkään, miehet tutustuvat sinuun. Luennoilla, kiltahuoneella, ruokalassa, ihan missä vaan. Ei tarvitse juhlia tai ryypätä. Missä oletkin, olet keskipiste. Mukavia opintovuosia sinulle!
Onnittelut. Onnistuit viestilläsi provosoimaan minut paiskomaan huonekaluja. Näin yksinäisenä tekniikan opiskelijamiehenä on äärim. raivostuttavaa lukea kuinka helppoa elämä olisi, jos olisin syntynyt naiseksi.
Voi hyvänen aika kuinka vihaankaan naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista kuinka kovasti jännitin silloin sitten mutta sen muistan, että olin heti ekassa tapaamisessa helpottunut huomatessani, etten ole ainoa sosiaalisesti kiusallinen ihminen ryhmässämme. Vastoin odotuksiani löysin heti ensimmäisinä viikkoina samanhenkisen porukan.
Vierailija kirjoitti:
Itse ottaisin bentson varmaan jokaisena päivänä kun on näitä ryhmäytymisjuttuja.
Ponileikki on paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan rennosti vaan. Opettajat ja muut oppilaat haukkuvat heitä, joita pitävät huonompinaan ihan samoin kuin ala-asteella. Ei mitään muutosta.
Yliopisto ei ole peruskoulu. Eikä ammattikoulu.
Eikä ammattikorkeakoulu.
Heh heh, kaikki ne täällä kommentoikin, kun eivät edes käsitä,
millaista opiskelu yliopistossa on.
Ja olen samaa mieltä, aloitus on helvetim tyhmä trolli.
Keksittyä sopertamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta yliopistoajasta sen verran, että minähän en osallistunut ollenkaan ekan viikon ohjelmaa..olin ollut sairaana, enkä olisi voinut juoda alkoholia. Jätin siis kokonaan väliin. No eka tentti oli sitten noin 1,5 viikkoa opiskelujen alkamisesta. Siellä oli minun lisäksi kaksi muuta ihmistä, koska kukaan muu ei ollut juhlimiseltaan ehtinyt lukea..
Eka tentti 1,5. viikkoa, opintojen alkamisesta !
Olet hullu.
Mene välittömästi hoitoon.
Eikö nykyään ole alkutenttejä, minkä suorittamalla voi kuitata koko kurssin käymättä sitä? -eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin AMKin viime syksynä ja jännitin niin, että oksensin parina ensimmäisenä päivänä ennen auditorioon menoa. Kaikki ryhmäytymisleikit ja "kerro jotain itsestäsi" -asiat ovat mielestäni kamalia, mutta siitä selvittiin ja nyt mulla on oma porukka samanhenkisiä ihmisiä.
Tsemppiä!
Joo itselläkin jännitys ihan huipussaan ja fyysisestikin paha olo meinaa tulla, vaikka yritän kertoa itselleni, että kyllä se menee ihan hyvin. Huomenna alkaa. En varmaan saa edes nukuttua. Lohduttaa kuulla, että löysit oman porukkasi. Kiitos myös tsempeistä!
apOmilla ajatuksilla pystyy lieventämään jännitystä, kun vähän lisää positiivisuutta. Heti kun tunnet jännityksen alkavan, ota pieni hymy huulille ja sano itsellesi pääsi sisällä, että onpa mukavaa kokea jotain uutta ja jännittävää. Kukaan ei pakota sinua olemaan siellä, eli karkuunkin aina pääsee. :D Mutta koita ensin kääntää asenteesi hyväksi jännitykseksi. Sellaiseksi kutkuttavaksi mielenkiinnoksi, että uu kivaa, mitäs nyt tapahtuu.
Kiitos tämä vaikuttaa hyvältä neuvolta. Olen tätä joskus aina tehnytkin, mutta kovan ahdistuksen keskellä unohtuu joskus miten toimia sen lievittämiseksi parhaiten.
ap
Sinä et ole menossa mihinkään yliopistoon opiskelemaan.
Sinä olet tämän palstan, satuileva eukko, tai satuileva äijä.
Nuo sekasotluiset aloituksesi ja kommenttisi, osoittavat sen vääjäämättämömästi.
Venlafaxiini itselläni on auttanut. Ilman sitä jäisin kotiin ja elämä jäisi elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et sosiaalisten vaikeuksien vuksi pysty luomaan verkostoja opinto-aikana, niin työllistymisestä luultavasti tulee todella hankalaa. Harvalla yliopistoalalla itse tutkintotodistus mahdollistaa työllistymistä, vaan ammatti syntyy vasta työkokemuksen kautta. Sopivaa työkokemusta taas ei saa ilman verkostoja. Juuri tästä syystä esimerkiksi ainejärjestöt ovat niin tärkeitä.
Olen hakenut aikpinaan ensin harjoittelupaikkoja ja myöhemmin työpaikkoja ihan omana itsenäni. Ihan turhaa säikytellä verkostoilla ja ainejärjestöillä... aktiiveista tulee mieleen lähinnä ammattialkoholistit.
Omaan opiskeluaikaani kauan sitten ne aktiivit olivat lähinnä mukana politiikassa, lähinnä paikallispolitiikassa, mutta toisen järjestön aktiivista tuli ihan ministeri. Luonnontieteellisen puolella opiskelin. Teekkareiden aktiiveina oli kyllä jokunen iki-teekkari ammattialkoholisti.
Tiedän paikkoja, missä työpaikalla joku sisäänpäässyt on jatkossa hoitanut uusiin ja entisiin tehtäviin omia kavereitaan, esim talon sisäpuolella olevia ei ole ottanut lainkaan huomioon paikkoja täyttäessä.
Meillä esimies valitsee tiiminsä. Harva äskettäin valmistunut on esimies. En ole havainnut tuollaista opiskeluaikojen verkottumisen vaikutusta. Usein on vielä soveltuvuustestit.
Ei meillä ainakaan HY:ssä mitään tutustumisleikkejä ollut kun 3 vuotta sitten opinnot aloitin. Muista, ettei sinun ole mikään pakko juoda jos et halua. Ryyppäystapahtumia on kyllä paljon, mutta opiskelijoiden toiveesta alkoholittomiakin tapahtumia järjestetään nykyään. Yritä olla oma itsesi ja löytää samanhenkistä porukkaa, on turhaa viettää aikaa sellaisten kanssa, joista ei pidä.
Alue: Aihe vapaa
Ei itseään pysty pakottaa kaveriporukkaan. Sinne pääsee ne, ketkä siihen halutaan ottaa. Ei kukaan voi pakottaa toista itsensä kaveriksi. AP:lla on edessä sama kohtalo kuin sinulla ja minulla.