Väitän että yleisin ja suurin syy lapsettomuuteen on vauvakuumeen puute, mutta mistä se vauvakuumeen puute puolestaan johtuu?

Parisuhteen puute.

Kännykän räplääminen kiinnostaa enemmän kuin paneminen.

Elintasoni on korkea, mutta en kuluta mitenkään ylenmääräisesti. En vain näe järkevää syytä hankkia lapsia, koska koen että en olisi hyvä äiti.

Hormonaalinen ehkäisy nyt ainakin yksi syy.

Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Mutta tykkään hoivata ja rakastaa eläimiä jne. Tosin omia ei ole tällä hetkellä niitäkään.

Meiltä ainakin puuttuu hoivavietti. Ei kiinnosta lasten, vanhusten eikä eläinten hoitaminen.

Vauva kuume hourailu taitaa olla vain patriarkaatin keksimää höttöä niin kuin niin moni muukin asia

Voi olla, että sitä kuumetta pyrkii alitajuisesti kytkemään pois päältä, kun vanhemmuudesta puhutaan koko ajan niin negatiiviseen sävyyn. Että on niin kamalan raskasta ja väsyttää jne.

Itse sain lapsen puolivahingossa, ilman vauvakuumeilua, vähän sillä meiningillä että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin ollaan sitten kahdestaan. Ja oli kyllä elämäni paras tulos. Nyt 10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että äitiys on ollut parasta ikinä ja pelottelut ylimitoitettuja.

Olisin hyvinkin saattanut jättää vanhemmuuden väliin, mutta nyt hirvittää ajatellakin, miten suuresta onnesta ja rakkaudesta olisin jäänyt paitsi ilman lasta.

Itselläni johtuu sopivan miehen puutteesta. Olen kokenut vauvakuumeen joitain vuosia sitten mutta se liittyi vahvasti silloiseen tapailusuhteeseeni. Sen miehen kanssa olisin voinut perustaa perheen heti, vaikken ollut koskaan edes haaveillut perheestä. Kun suhde päättyi, ei enää perheen perustaminen kiinnostanut. Mulla ei siis ole sellaista "kokoaikaista" vauvakuumetta päällä, vaan se syntyy sopivan miehen myötä. 

Uskon, että se on hormonaalista ja kiinni biologiasta. Joillain, kuten minulla lienee vain jollain tapaa vauvakuume-asetus rikki. 

Pidän lapsista, lapset ovat veikeitä ja tunnen vahvaa suojenlunhalua heitä kohtaan, mutta vauvat eivät herätä minussa kovin vahvoja tuntemuksia. Sen sijaan esimerkiksi koiran tai kissan pennut laukaisevat välittömän hoivavietin. Uskoisin, että normaalisti naisten kuuluisi tuntea samaa tunnetta ihmisvauvan edessä. Siis tottakai haluan pelkkää hyvää kaikille maailman vauvoille ja heitäkin kuuluu suojella ja heidän elämänsä alku kuuluu olla niin turvallinen ja hyvä kuin mahdollista. Mutta se voimakas hoivavietti puuttuu. 

Jostain syystä olen aina kokenut ajatuksen äitiydestä hyvin vieraaksi, mutta sen sijaan välillä miettinyt, että voisin olla erinomainen äitipuoli, jos joskus rakastuisin mieheen jolla on lapsia edellisestä liitosta. Voisin olla turvallinen aikuinen mutta ehkä kuitenkaan en haluaisi olla se joka on äärimmäisessä ja viimesijaisessa vastuussa. 

Ystäväni joka ei koskaan kokenut vauvakuumetta on todella vastuuntuntoinen ja epäitsekäs. Halusi hoitaa asiat järjestykseen ennen vauvaa. Nyt alkaakin olla liian myöhäistä.

Kaiken kukkuraksi juuri hänestä olisi mielestäni pitänyt tulla äiti. Tulee lasten kanssa todella hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että sitä kuumetta pyrkii alitajuisesti kytkemään pois päältä, kun vanhemmuudesta puhutaan koko ajan niin negatiiviseen sävyyn. Että on niin kamalan raskasta ja väsyttää jne.

Itse sain lapsen puolivahingossa, ilman vauvakuumeilua, vähän sillä meiningillä että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin ollaan sitten kahdestaan. Ja oli kyllä elämäni paras tulos. Nyt 10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että äitiys on ollut parasta ikinä ja pelottelut ylimitoitettuja.

Olisin hyvinkin saattanut jättää vanhemmuuden väliin, mutta nyt hirvittää ajatellakin, miten suuresta onnesta ja rakkaudesta olisin jäänyt paitsi ilman lasta.

Tämä voi olla selitys joidenkin kohdalla, mutta tuntuu siltä että suurin osa meistä vapaaehtoisesti lapsettomista on tehnyt päätöksensä jo niin varhain, ettei lapsiperhearjen yhteiskunnallinen keskustelu ole vielä ehtinyt meitä tavoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Mutta tykkään hoivata ja rakastaa eläimiä jne. Tosin omia ei ole tällä hetkellä niitäkään.

Mulla on kanssa aivan älytön hoivavietti eläimiä kohtaan, mutta vauvat ei kiinnosta yhtään. Kavereilla taas melkeinpä toisinpäin! Miksi?

Vapaana olevien miesten surkea taso. Hyviä miehiä ei enää riitä kaikille ja itse olen ennemmin yksin kuin suhteessa mieheen jonka kanssa ei kemiat kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Elintasoni on korkea, mutta en kuluta mitenkään ylenmääräisesti. En vain näe järkevää syytä hankkia lapsia, koska koen että en olisi hyvä äiti.

Onko sun sisaruksilla sama vai/tai olitko ainoa lapsi? -ap

Ei mulla ole koskaan ollut vauvakuumetta, mutta lapsista olen aina tykännyt. Viisi lasta on itselläni, ja kyllä se oma vauvakin on aina ihanalta tuntunut ja sitä on rakastanut enemmän kuin koskaan mitään muuta asiaa maailmassa.

Eihän tuo ole ihme, kun opetetaan, että toinen sukupuoli on toksinen ja se sortaa. Rakkaus perustuu luottamukseen, kuka nyt sortajaan luottaisi?

Ei ole ollut ikinä vauvakuumetta, enkä hoitanut vauvanukkeja edes lapsena.

Se on synnynnäinen juttu. Ei vaan ole niitä vaistoja.

Tai onko sitä tutkittu, että perityykö lapsiluku kuinka vahvasti? Koska sittenhän se voisi olla ainakin osin geneettistä. Siis tietysti ennenvanhaan lapsia saivat myös vauvakuumeettomat, mutta nykyään ei, niin olisi mielenkiintoista tietää.

Nythän on uutisoitu siitä liha-allergiastakin, niin pistää miettimään että mihin luonto ei pystysi :) -ap

Suuri syy on varmasti vapaamatkustajamiehet. Miksi nainen haluaisi yksin vastuun lapsista? Lapset, työ, kotityöt. Miehellä vain se työ. Ei kiitos.