Lue keskustelun säännöt.
Väitän että yleisin ja suurin syy lapsettomuuteen on vauvakuumeen puute, mutta mistä se vauvakuumeen puute puolestaan johtuu?
27.08.2023 |
Itse olen siis lapseton, koska ei koskaan tullut sitä pakottavaa tarvetta/halua saada lapsia josta moni puhuu. Uskon että lapsia tehdään huonommissakin oloissa jos tuo kuume iskee, lääketieteelliset syyt tietenkin poislukien.
Tietääkö kukaan siis, onko vauvakuumeen lähtöperää koskaan tutkittu? Onko se geneettinen piirre vai jokin kasvatukseen liittyvä? Oma äitini tuli ainakin puolittain vastentahtoisesti äidiksi aikanaan ja kumpikaan hänen lapsistaan ei ole kiinnostunut lisääntymisestä koskaan.
Voisiko vauvakuumeen puute olla luonnon järjestämä säätelykeino joka aktivoituu kun elintaso on liian korkea = myös kulutus ylenmääräistä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintasoni on korkea, mutta en kuluta mitenkään ylenmääräisesti. En vain näe järkevää syytä hankkia lapsia, koska koen että en olisi hyvä äiti.
Onko sun sisaruksilla sama vai/tai olitko ainoa lapsi? -ap
Minulla on sisaruksia, jokaisella heistä on enemmän kuin yksi lapsi. Olen itse lapsentekoiässä, ja kumppanini ei myöskään lapsia halua. Pidämme toki eläimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintasoni on korkea, mutta en kuluta mitenkään ylenmääräisesti. En vain näe järkevää syytä hankkia lapsia, koska koen että en olisi hyvä äiti.
Jos asut Suomessa ympäri vuoden ja elintasosi on suomalaisittain mitattuna korkea (matkustelet ulkomaille usein, isohko asunto, ainakin kaksi autoa, kenties vapaa-ajan asunto ja/tai vene jne), niin tiedoksi että kulutat ylenmääräisesti kertaa kymmenen.
Valitettavasti en sitten ole keskimääräinen kuluttaja. Ja olen myös vegaani. Emme matkustele, mutta iso asunto löytyy.
Ei ole ikinä tullut tunnetta, että pitäisi raskaaksi hankkiutua. Sisaruksia neljä eikä heille kellekään tullut tätä tunnetta. Yhdessä veljistä on lapsia, koska vaimonsa halusi. Veljeä ottaa tilanne nyt päähän.
Tuntuu vieraalta ajatukselta, että niitä tehtäisi tai tehdään ilman mitään tunnetta mikä puskisi tekemään niin, onhan se kuitenkin aika iso juttu.
Suvussani harva on lisääntynyt. Tein sukututkimusta ja yhdestä lapsesta oli kiinni tämän sukuhaaran jatkuminen.
En ole ikinä tykännyt lapsista. Siis jotkut sukulaislapset on kivoja, mutta siinäkin on enemmän kyse siitä että he ovat persoonaltaan mukavia ihmisiä. Sama siis kuin kaikissa muissakin ikäluokissa. Tämä on kyllä jännä asia, en koe mitään vetoa lisääntymiseen. Ihan pienet lapset koen vähän jopa vastenmielisiksi, jokin niissä saa aikaan aivoissa sellaisen alkukantaisen välttelyreaktion. En vaan tajua mikä "juttu" siinä lisääntymisessä on joillekin, samalla tavalla kun en tajua miten jotkut jaksaa kiinnostua niin vahvasti jalkapallosta, star warsista tai realityjulkkiksista.
Tuo periytyvyys on jännä näkökulma, oma äitini ei ole kovin lapsirakas tai äidillinen. On kyllä aivan ihana äiti, mutta luonteeltaan aika äijämäinen ja töksäyttelevä.
Jos se on jotenkin biologista ja trendi on laskeva niin ei sitä kyllä politiikalla pysty muuttamaan sitten. Mediaanipalkka kotiäitiydestä alkaisi tosin olla sellainen johon itsekin voisin tarttua. Sitten toki kohtuullisen eläkkeen pitäisi taattu myös. Eli mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva kuume hourailu taitaa olla vain patriarkaatin keksimää höttöä niin kuin niin moni muukin asia
Onko?
Vaikkei itselläni koskaan ole ollut vauvakuumetta niin saan pienen ymmärryksen, kun lähipiiriini tulee koiranpentu. Jonnekin vaan katoaa se pääosin fiksusta käytytyvä ja keskusteleva aikuinen, kun lepertelyä alkaa täältäkin suunnasta kuulumaan.
Itselläni on hyvä työ, parisuhde, en käytä hormoniehkäisyä, mitkä ovat aiemmin lueteltuja syitä. Oma äitini on toki rakastanut minua, muttei häntään ole erityisemmin lapsirakas. Sukumme on sukupolvesta toiseen hiipunut ja tällä hetkellä omia perillisiä ei ole tulossa kummankan isovanhemman kautta. Luulen, että tapamme sukumme ihan itse, vaikka kaikki meistä ovat ihan keskimääräisen tavallisia taustoiltamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintasoni on korkea, mutta en kuluta mitenkään ylenmääräisesti. En vain näe järkevää syytä hankkia lapsia, koska koen että en olisi hyvä äiti.
Onko sun sisaruksilla sama vai/tai olitko ainoa lapsi? -ap
Minulla on sisaruksia, jokaisella heistä on enemmän kuin yksi lapsi. Olen itse lapsentekoiässä, ja kumppanini ei myöskään lapsia halua. Pidämme toki eläimistä.
Mielenkiintoista, olet siis tavallaan poikkeus. Noh, eihän lähes mikään ole 100% periytyvää tietenkään.
Olispa rajattomat resurssit ja taidot tutkia mitä ikinä mieleen juolahtais. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tykännyt lapsista. Siis jotkut sukulaislapset on kivoja, mutta siinäkin on enemmän kyse siitä että he ovat persoonaltaan mukavia ihmisiä. Sama siis kuin kaikissa muissakin ikäluokissa. Tämä on kyllä jännä asia, en koe mitään vetoa lisääntymiseen. Ihan pienet lapset koen vähän jopa vastenmielisiksi, jokin niissä saa aikaan aivoissa sellaisen alkukantaisen välttelyreaktion. En vaan tajua mikä "juttu" siinä lisääntymisessä on joillekin, samalla tavalla kun en tajua miten jotkut jaksaa kiinnostua niin vahvasti jalkapallosta, star warsista tai realityjulkkiksista.
Tuo periytyvyys on jännä näkökulma, oma äitini ei ole kovin lapsirakas tai äidillinen. On kyllä aivan ihana äiti, mutta luonteeltaan aika äijämäinen ja töksäyttelevä.
Sama! Mun äiti on kylmä töksäyttelijä eikä ole vauvakuumetta kuulunut..
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/ohi-on/
Mitä tapahtui noin v. 2010?
https://fi.wikipedia.org/wiki/IPhone
Älylaitteet tulisi kieltää lapsettomilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä kommentoi, että koko vauvakuumetta ei ole oikeasti olemassa. Heti nousi foliohattu päähän ja tuli mieleen, että jopa raamatussa kehotettiin täyttämään maa. Eli oliko jo silloin haluttomuutta lisääntyä? Ja nyt puhutaan synnytystalkoista jne..
Toisaalta, kaikki varmaan tuntee ainakin yhden sellaisen joka on selvästi vauvakuumeinen.. eli on siinä jotain perää oltava.
30-vuotias olen, 9v vakituisessa parisuhteessa, työt ja talot on. Mulle on aina tuntunut jotenkin hirveen vieraalta ja absurdilta ajatus lapsesta. Onneksi puoliso samaa mieltä. Kierukan vaihto olisi pian edessä, mietin sen ja sterilisaation välillä. Tykkään työstäni ja koen intohimoa sitä kohtaan, eläimiä hellin mielelläni. Vauvakuumetta ei koskaan ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut lapsia. Muistan kuinka mua ällötti, kun lapsuuden kaveripiirin kotileikeissä mulle arvottiin kumingattaren rooli, jossa piti esittää, että imetän lasta. Olin silloin noin 7-vuotias.
Lapsi tehtiin ihan tietoisesti ilman vauvakuumetta. En ole luonteeltani kuumeilija, joka tekee päätöksiä jonkin sisäisen pakon sanelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuli vauvakuume, kun tapasin mieheni, johon rakastuin aivan valtavasti. Sitä ennen eivät lapset kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tehtiin ihan tietoisesti ilman vauvakuumetta. En ole luonteeltani kuumeilija, joka tekee päätöksiä jonkin sisäisen pakon sanelemana.
Mulla jotkut kaverit sanoneet samaa. Jos haluat kertoa, niin mikä oli siis se syy sitten tehdä ne lapset, jos ei varsinaista halua/paloa ollut?
Kaverit on sanoneet jotain, että järkisyistä, myöhemmin ei olis enää ehtinyt tms mutta edelleenkään en tajua, että miksi sitten ne lapset pitää kuitenkin olla? Onko siinä fomo taustalla vai mikä se "järkisyy" on?
Olen miettinyt samaa ja odottanut koko elämäni ajan, että milloin se vauvakuume iskee. Ei ole iskenyt ja ikää jo reilusti yli 30 vuotta.
Hormonaalista ehkäisyä käytin alle vuoden ajan, mutta se aiheutti niin pahoja sivuoireita, että oli pakko lopettaa. Eikä tee mieli enää ikinä koskea noihin pillereihin.
Oma lapsuus oli lasinen ja vaikea. Tulen kaikenlisäksi köyhistä oloista.
Olen kärsinyt mt-ongelmista lähes koko ikäni ajan ja terapiassa ollaan käyty.
Silti minussa jäytää se ajatus, ettei minusta ole ikinä vanhemmaksi. Että olisin huono äiti. Vaikka tiedä, että rakastaisin lastani, veisin ulos leikkimään, lukisin iltasatuja, en ikinä olisi kännissä lapseni edessä, jne, vaan olisin tuki ja turva, niin silti pelkään, että en silti olisi tarpeeksi hyvä äidiksi. Sellainen riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto ajaa ajattelemaan näin.
Parisuhteen puute myös vaikuttaa lapsettomuuteen, viimeksi ollut parisuhteessa 6 vuotta sitten ja se oli hirveä suhde (olin kynnysmatto, enkä osannut pitää puoliani). Siitäkin jäi sellainen olo, etten uskalla hakeutua parisuhdemarkkinoille.
Minulla on siis epäterve suhtautuminen asioihin ja tämä varmasti vaikuttaa siihen, ettei biologinen kelloni ole koskaan tikittänyt. Vaikka kuukautiset ja ovulaatio on tullut aina ajallaan/säännöllisesti.
Jos asut Suomessa ympäri vuoden ja elintasosi on suomalaisittain mitattuna korkea (matkustelet ulkomaille usein, isohko asunto, ainakin kaksi autoa, kenties vapaa-ajan asunto ja/tai vene jne), niin tiedoksi että kulutat ylenmääräisesti kertaa kymmenen.