Hauskinta, mitä on ventovieraan kanssa tapahtunut

Saako puhelinkeskustelusta kertos?

Sattui varmaan 20 v sitten.

Meilllä oli hirveästi sähköpiuhoja olohuoneesa ja työpaikallani oli sellaisia kierteisiä johtosuojuksia ja soitin Etolaan, jos heiltä niitä löytyisi.

Mies henkilö vastasi puhelimeen ja hän ymmärsi asian hyvin.

Kerroin että pitäisi saada ne piuhat sinne putkiloon sisälle.

Hän sanoi, että heiltä löytyy semmoista, joka on lepotilassa 2,5 cm.

Siihen minä kommentoin, että haluaisin vähintään 5 cm.

Siinä samassa me molemmat purskahdettiin hillittömään nauruun, kun tajusimme, miltä juttu kuulosti.

Tosiasiassa se johtojen suojus on spiraalimainen putkilo, jonka sisään ne piuhat saa nippuun.

Tästä on jäänyt meille kotiin vitsi, että miten paljon mikäkin on lepotilassa.🙄

Menin kännissä ventovieraiden ihmisten ovelle keskellä yötä koputtamaan, että tarvin terveyssiteen, kun alkoi menkat..oven avannutta miestä ei naurattanut, mutta hänen puolisonsa hihitteli tuodessaan minulle siteen. Muakin nauratti, mutta nyt 20vuoden jälkeen asia nolottaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneessa norjalaisen miehen kanssa. Kumpikin oli yksin reissussa ja kumpikin oli paennut viimeisille penkkiriveille istumaan tilavasti ja rauhassa. En muista kumpi aloitti keskustelun, mutta meillä vaan synkkasi.

Tilattiin viiniä, ja määränpäässä olimme jo niin kekkulissa että matkalaukut noukittuamme makasimme lentokentän pihalla nurmikolla ja nauroimme kippurassa.

Lopulta ryhdistäydyimme ja jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme. Emme vaihtaneet puhelinnumeroita tai mitään, se oli vain sellainen kohtaaminen.

Minä olin parikymppinen ja mies kolmissakymmenissä. Nuorena kaikki oli niin hauskaa.

Tästä sais elokuvan, vai onkohan tehty jo???

Yksi ilta Kööpenhaminassa esim nimenä

Ainakin Before sunrise, suomeksi Rakkautta ennen aamua, on asetelmaltaan vähän samantyyppinen :)

Mulle on käynyt niin, että vastaan tulee nainen ja molemmat yritetään välttää törmäystä, mutta silti koko aika astutaan samalle linjalle, kunnes oltiin lähes nenät vastakkain.

Tämä kuulostaa ehkä romanttiselta, mutta sitä se ei ollut tippaakaan. Tämä nainen alkoi nauraa ihan sikana tälle jutulle ja alkoi se itseänikin huvittaa.

M30

Tää nyt ei ole irl- kohtaaminen, mutta.

"Voitin " 18-vuotiaana arvonnasta kuntosalille tutustumiskäynnin.

Paikkaa ei löytytynyt,ajeltiin kaverin kanssa edes takaisin erään keskisuuren kaupungin keskustaa etsien paikkaa. Kello kävi ja ahdisti, kun kysymyksessä oli tiettyyn aikaan tapahtuva salin esittelykierros. Soitin salille kiukkuisen puhelun onko sitä olemassakaan, annoin hermostuksissani täyslaidallisen. Vänkäsin ja kiukuttelin puhelimessa pitkään.

Ihminen luurin päässä oli hämmentynyt ja löi lopulta luurit.

Myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi jolle soitin, oli eksäni inttikaveri eikä luonnollisesti tajunnut tilanteesta mitään. Eksä oli lainannut kaverin puhelinta mulle soitellessaan, ja luulin tietysti soittavani salille kun vieras numero oli puheluhistoriassa.

Häpesin. En mennyt salille. Enkä mene jatkossakaan.

N30

Olin Maltalla ja päädyin juomaan ventovieraassa sakissa. Ilta alkoi kivikkorannalla maltalaisten jätkien kanssa, ja viskikolien vahvistamana aloitin juttelemaan lähellä olleen venäläisporukan kanssa. Juotiin kalliorannoilla halpoja viskikolia sekä vodkaa ja appelsiinimehua, kun "yhtä drinkkiä ei voi jättää yksin". Illan myötä edettiin baarikadulle koko konkkaronkan kanssa. Ilta päättyi paikallisen jätkän huvilalle, kun ensin oltiin ahtauduttu miniauton takapenkille neljän hengen voimin. Kartanolla sukelleltiin uima-altaisiin ja ihailtiin kartanon marmorilattioita.  Kuusitoistakesäisenä. Ihme kun mitään pahaa ei tapahtunut. Siinä hetkessä ole kyllä eniten hauskaa kun mitä koko pienen elämäni olin ehtinyt silloin elää. Ja ehkä senkin jälkeen myös.

Olin K-raudassa etsimässä tarvikkeita kodin remppaamiseen. Kävelin reippaasti myyjän luokse ja kysyin, että mistä heillä mahtaa löytyä köydet. Hetken päästä marssin vielä kysymään jakkaroita.

Ihnettelin kovin myyjän ilmettä. Myöhemmin tajusin...

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole irl- kohtaaminen, mutta.

"Voitin " 18-vuotiaana arvonnasta kuntosalille tutustumiskäynnin.

Paikkaa ei löytytynyt,ajeltiin kaverin kanssa edes takaisin erään keskisuuren kaupungin keskustaa etsien paikkaa. Kello kävi ja ahdisti, kun kysymyksessä oli tiettyyn aikaan tapahtuva salin esittelykierros. Soitin salille kiukkuisen puhelun onko sitä olemassakaan, annoin hermostuksissani täyslaidallisen. Vänkäsin ja kiukuttelin puhelimessa pitkään.

Ihminen luurin päässä oli hämmentynyt ja löi lopulta luurit.

Myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi jolle soitin, oli eksäni inttikaveri eikä luonnollisesti tajunnut tilanteesta mitään. Eksä oli lainannut kaverin puhelinta mulle soitellessaan, ja luulin tietysti soittavani salille kun vieras numero oli puheluhistoriassa.

Häpesin. En mennyt salille. Enkä mene jatkossakaan.

N30

Noi on noita mukamas voitettu juttuja. Tolla tavalla vain yritetään saada vain uusia asiakkaita.

Festareilla esiintyjä sanoi, että ottakaapa vierustoveri kainaloonne ja mun vieressä ollut mies otti mut kainaloonsa ja se tilanne alkoi meitä molempia naurattaa.

T:Mies

Hirtehishumoristi kirjoitti:

Olin K-raudassa etsimässä tarvikkeita kodin remppaamiseen. Kävelin reippaasti myyjän luokse ja kysyin, että mistä heillä mahtaa löytyä köydet. Hetken päästä marssin vielä kysymään jakkaroita.

Ihnettelin kovin myyjän ilmettä. Myöhemmin tajusin...

Voi ei, mustaa huumoria. Repesin! 😄

Vierailija kirjoitti:

Festareilla esiintyjä sanoi, että ottakaapa vierustoveri kainaloonne ja mun vieressä ollut mies otti mut kainaloonsa ja se tilanne alkoi meitä molempia naurattaa.

T:Mies

Tää oli hauska😉

En tiedä hauskimmasta, mutta tuli mieleen kun työpaikallani asiakas pysäytti minut kysyäkseen suuntaohjeita. Lattia oli juuri vahattu ja crocsini takertuivat siihen kiinni. Mies ehti huikata takaani että hei! Tasan samalla nanosekunnilla jalkani tökkäsi lattiaan ja meinasin kaatua näyttävästi nokilleni. Vielä näyttävämmin sain käsillä huitoen pysyttyä pystyssä. Käännyin miehen puoleen, hän näytti säikähtäneeltä. Selvästi luuli että olin pahasti pelästynyt hänen huikkaustaan. Nauroin jo valmiiksi, ja kun näin miehen ilmeen meinasin kuolla nauruun. Mies katsoi sekunnin hölmistyneenä ja alkoi sitten itsekin nauraa vatsaansa pidellen. Naurettiin siinä vedet silmissä samalla kun yritin sönkätä jotain hyvästä ajoituksesta ja vahatusta lattiasta. Mies ei meinannut millään saada naurua loppumaan sen vertaa että olisi kysynyt kysymyksensä, enkä minä tiennyt enää missä edes olen töissä kun nauroin hulluna.

Se oli hauska kohtaaminen, hymyilytti vähän väliä koko loppupäivän.

Myöhään paikallisjunassa kotimatkalla. Keski-ikäinen näyttelijätär, vielä osin roolimeikissä ja esityksen jälkiadrenaaleissa. Puhuimme taiteesta, suhteista, elämästä. Jouduin jäämään pois aikaisemmalla asemalla. Hän jatkoi Keravalle. Ei kuitenkaan enää.

Tuuppasin naapurin emäntää heinäpellolla perseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useinkin sattunut puheisiin ventovieraiden kanssa. Tosi antoisia keskusteluja. Terkkarissa kuolemansairas nainen, Keravan juna-asemalla, tankilla, Lappeenrannan puistossa...

*** no tuo terkkarikestustelu ei ollut varsinaisesti "hauska"

Kuolevia tavanneena voin kyllä vakuuttaa, etteivät läheskään kaikki siinä kuoleman porteilla syntejään viime tingassa anteeksi itkien pyytele ja väistämätöntä yritä väistellä.  Kyllä huumorin viljely auttaa siinä vuoroa odotellessa. Varsinkin, jos kipulääkitys on kohdallaan.

Lisää, lisää

Jos hauskaa voi tulkita mukavana niin sain suukon poskelle.

En ehtinyt synkän metsän läpi kulkevalle valaistulle pururadalle ennen pimeää. Pelästyin, kun näin mutkasta kääntyessäni edelläni koukkuselkäisen, hitaasti raahustavan hahmon, jota ympäröi aavemainen sininen hohde. Käännyin takaisin ja lähdin juoksemaan pakoon niin kovaa kuin jaksoin.

Muutaman minuutin kestäneen paniikin jälkeen sain vakuutettua itselleni, ettei kummituksia ole olemassa, ja päätin juosta lenkin loppuun. Ympyrän muotoisella pururadalla tuo hahmo tuli lopulta minua vastaan, ja näin vasta silloin, että koukkuselkäinen hahmo oli lastenvaunuja työntävä nuori isä, joka katseli hitaasti kulkiessaan samalla jotain ohjelmaa vaunujen peitteen päällä asetetusta isosta tabletista ja joka oli siksi kumarassa.

En kertonut vastaantulijalle, kuinka olin luullut häntä kummitukseksi ja juossut siksi maksimisykkeillä häntä pakoon monen minuutin ajan. Sydän pompotteli vielä tuntikausia myöhemmin.

Erään päivän iltana 1980-luvulla kävelin Suomenlinnassa kohti lauttalaituria. Vähän matkaa minun edessäni ryhmä nuoria naisia nousi ylös nurmikolta ja lähti myös kävelemään lauttalaiturin suuntaan. Huomasin, että siinä paikassa, missä he olivat istuneet, oli jonkun lompakko. Otin sen mukaani ja nopeutin kävelyäni tavoittaakseni naiset. Heidän luo ehdittyäni kysyin kuivan asiallisesti, onko joku heistä kadottanut jotakin. Naisporukka oli hieman hiprakassa. Juuri se heistä, joka osoittautui lompakon omistajaksi, tulkitsi kysymykseni iskurepliikiksi ja jopa vastasi siihen hieman flirttailevaan sävyyn. Nostettuani lompakon näkyviin sen omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan sen takaisin niin nopeasti. Naisporukka jatkoi matkaansa edellä ja minä sopivan kaukana perässä. Sen pituinen se. Jos sama tapahtuisi nyt, lompakko jäisi maahan, jottei siihen tulisi minun sormenjälkiäni ja minua syytettäisi sen varastamisesta, enkä tietenkään kysyisi keneltäkään mitään, jottei minua syytettäisi ahdistelusta.

M59

Ajoin töistä kotiin mustalla pikkuautollani. Pysäköin kaaran kadun varteen kerrostalon eteen jossa asun. Otin avaimet virtalukosta. Samalla aukesi apukuskin ovi ja sisään istahti nuori opiskelija. Katsoin kysyvästi häntä ja repesin nauruun. Opiskelija oli erehtynyt autosta. Nauraen lähti ulos.

Edessäni oli musta pieni auto johon opiskelija sitten loikki nauraen.