Lue keskustelun säännöt.
Hauskinta, mitä on ventovieraan kanssa tapahtunut
Aka
27.08.2023 |
Onko kokemuksia satunnaisista tapaamisista
kaupassa, tankilla, kadulla?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Tätä miestä ei naurattanut,minua ja perhettä kyllä.
Olimme käyneet kirjastolla miehen ja 12v tyttären kanssa,mies avasi auton ovet lukosta ja hyppäsin normaalisti kyytiin kun samassa tajusin että vieressä on vieras mies. Mitä hel""iä?
Tytär tuijotti tyrmistyneenä takapenkiltä ja mieheni seisoi suu auki ulkona. Vieras mies alkoi hokea "minu auto minu auto ' ja välin venäjää. Sanoin "No no!" Ja mies sanoi myös ulkoa jotain. Lopulta tyyppi loikkasi mitään sanomatta autosta hämillinen hymy kasvoilla ja kiirehti pois.
Aloimme kaikki hihittää,tilanne oli niin älytön ja lopullisesti repesimme kun pohdin ääneen "toivottavasti sen ruokaostokset eivät ole takakontissa!"
"Minä en ole minä eikä tämä ole minun hevonen. "
Venäläinen sanonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutsan parkkipaikalla ei ukon auton ovi auennut. Ei kaukaa, ei läheltä. Ei avaimella. Outoa napsutusta kuului kyllä parinkymmenen metrin päästä. Samanlaisesta autosta...
Luikin tieheni, toivoin ettei kukaan ventovieraista parkkipaikalla kävelleistä huomannut mitään...
Muutaman kerran tankilla ollut tosi kiva kohtaaminen...💕
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tankilla ollut tosi kiva kohtaaminen...💕
Kerro lisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tankilla ollut tosi kiva kohtaaminen...💕
Kerro lisää!
Nooh...
Ihan vaan jutteluja bensanhinnoista, säästä, kesästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt äkkiseltään tulisi mieleen... Oltiin miehen kanssa jossain Prisma tyylisessä paikassa katselemassa vaatteita yms. Näin, kun mies nosti paidan jostain kasasta. Ajatuksissani menin siihen miehen viereen ja kuiskasin "karmee paita." Ei ollut mun mies. Pyytelin sitten anteeksi ja poistuin.
Voi ei. 🤣
Pyöräilin kerran töihin yhden bussipysäkin ohi, joka oli sutotien toisella puolella. Yhtäkkiä kuului lapsen äänellä "Moi!" Mä ihmettelin mistä ääni kuului. Sit katsahdin bussipysäkille ja siellä oli äiti odottamassa bussia lastenrattaiden kanssa, jossa pieni tyttö viuhtoi kädellä menemään ja huusi uudestaan "Moi!".
Mä huusin ohiajaessani "moi" ja heilutin takaisin. Pikkulapset on sitten ihanan vekkuleita. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2016 olin autiolla uimarannalla, kun sinne tuli komea mies. Tilanne päätyi lopulta 69:iin ja molemminpuoliseen laukeamiseen. Mies olen siis itsekin.
Marjametsässä usein ihmisiä kohdatessa tulee ihan hauskoja keskusteluja. Siellä ei vain mennä ohitse sanomatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muutamia tosi koskettavia kohtaamisia, jos toki hauskojakin on. Kannattaa vastata toisen aloitukseen tai aloittaa itse keskustelu.
Hauskimpia yllättäviä tapaamisia oli kohdata entinen työkaveri kaupan pihalla ( ei ollut ventovieras, mutta eri osastolta ).
Töissä ei siis juurikaan tutustuttu, oli vain lyhyen aikaa.
Siinä pihassa sit puhuttiin ja puhuttiin, naurettiin, hassuteltiin ja viimein vaihdettiin puhelinnumerot. Hänestä tuli aikuiselämäni rakkaimpia ystäviä.
Tapahtui muutama viikko takaperin japanilaisessa postitoimistossa.
Päätimme veljeni kanssa lähettä läjän vanhoja kunnon postikortteja.
Kirjoitimme niitä siellä pöydän ääressä ja juttelimme keskenämme jotakin.
Pöydän toiselle puolelle istuutui paikallinen 50-60 nainen, joka hetken kuunneltuaan kysyi meiltä ihan hyvällä englannin kielellä että mistä olemme kotoisin.
Kuultuaan vastauksemme kävimme läpi tyypilliset asiat: Helsinki, Iittala, muumit, marimekko jne. Oli hän aikoinaan Suomessa kerran käynyt.
Minulla oli myös tuskallinen määrä matkamuistoja jotka halusin lähettää pakettina Suomeen, joten kysyin tältä naiselta ehtisikö hän mahdollisesti auttaa meitä.
Hänellä ei ollut kiire ja auttoi mielellään.
No, siinä operaatiossa kestikin sitten yli tunti:
Tavaroita ei voinut listata suoraan postin työntekijöille vaan piti äpin kautta tehdä.
Listaat eka kaikki tavarat ja niiden arvot, lähettäjän ja vastaanottajan tiedot yms.
Mutta sitten ongelmaksi muodostui osoite. Turistina et voi lähettää pakettia ellei sinulla ole osoitetta, esim. hotellihuonetta varattuna. No meillä ei ollut juuri tuolloin hotellia vielä varattuna, mutta tämä nainen korjasi tilanteen ja antoi oman osoitteensa jotta saamme homman hoidettua.
Englannin kielen kanssa tuli myös ongelmia kun postin virkailijat takertuivat muutamiin sanavalintoihin joita he eivät ymmärtäneet.
Saatiinhan se paketti sitten vihdoin ja viimein menemään ja itse olin jo turhautunut asiasta, mutta emme voineet millään jättää meitä auttanutta naista ilman kiitosta, joten kysyin josko voisimme tarjota hänelle päivällisen tarjoamastaan avusta ja pienen maanittelun jälkeen hän suostui.
Siellä ravintolassa kuluikin sitten kaksi tuntia hiljalleen syöden ja juoden ja käytyä puolin ja toisin kaiken maailman asioita läpi.
Lopussa kysyin että josko voisimme vaihtaa sähköpostiosoitteet keskenämme ja lupasimme että jos hän koskaan matkustaa Suomeen tai tarvitsee apua Norjan matkalla, joka hänellä oli haaveena niin minä ja veljeni autamme mielellämme.
Täysin sattuman kauppaa koko juttu, mutta parhaiten jäi mieleen koko reissusta.
Höpötin ventovieraalle kaupassa olevista tuotteista kun oletin mieheni olevam vieressä... kiitos vauvan kanssa valvottujen öiden ja univelkojen. Siinä sitten toinen kuunteli varmasti ihmeissään, ei kuitenkaan sanonut mitään. Katsahdin häneen ja hiippailin nolona pois mieheni luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vento vieraalla ei ollut hauskaa mutta mulla ja tyttöystävälläni oli. Odotin tyttöystävääni saapuvaksi mun luo. Olin juuri tullut suihkusta ja pukemassa, tyttöystävälläni oli muutamia rintsikoita, pikkareita kaapissani. Ja jälleen spontaani hauskuutus mielessä. laitoin päälleni rintsikat ja pikkarit, oon siis mies. Katsoin pihalle ja näin tutun hahmon pihalla. tästä tulee hyvät naurut kun avaan oven ajattelin. Ovikello soi, avasin ja vastassa oli huoltomies, hän jäykistyi täysin kun näki mut, värisevällä äänellä hän sanoi, tulin asentamaan sen pesukoneen. Sanoin oot erehtynyt ovesta, mulla on jo kone, mies vilkaisi lappua uudestaan ja sanoi, niinpä oonkin, anteeksi. Pari minuuttia niin taas soi ovikello, tyttöystäväni repesi täysin kun näki mut. Mutta todellinen hauskuus vasta alkoi kun kerroin tarinan. Tosin en hirveästi välitä nähdä samaa huoltomiestä.
Huoltomies jäykistyi? No eipä ihme!
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui muutama viikko takaperin japanilaisessa postitoimistossa.
Päätimme veljeni kanssa lähettä läjän vanhoja kunnon postikortteja.
Kirjoitimme niitä siellä pöydän ääressä ja juttelimme keskenämme jotakin.
Pöydän toiselle puolelle istuutui paikallinen 50-60 nainen, joka hetken kuunneltuaan kysyi meiltä ihan hyvällä englannin kielellä että mistä olemme kotoisin.
Kuultuaan vastauksemme kävimme läpi tyypilliset asiat: Helsinki, Iittala, muumit, marimekko jne. Oli hän aikoinaan Suomessa kerran käynyt.
Minulla oli myös tuskallinen määrä matkamuistoja jotka halusin lähettää pakettina Suomeen, joten kysyin tältä naiselta ehtisikö hän mahdollisesti auttaa meitä.
Hänellä ei ollut kiire ja auttoi mielellään.No, siinä operaatiossa kestikin sitten yli tunti:
Tavaroita ei voinut listata suoraan postin työntekijöille vaan piti äpin kautta tehdä.
Listaat eka kaikki tavarat ja niiden arvot, lähettäjän ja vastaanottajan tiedot yms.
Mutta sitten ongelmaksi muodostui osoite. Turistina et voi lähettää pakettia ellei sinulla ole osoitetta, esim. hotellihuonetta varattuna. No meillä ei ollut juuri tuolloin hotellia vielä varattuna, mutta tämä nainen korjasi tilanteen ja antoi oman osoitteensa jotta saamme homman hoidettua.
Englannin kielen kanssa tuli myös ongelmia kun postin virkailijat takertuivat muutamiin sanavalintoihin joita he eivät ymmärtäneet.Saatiinhan se paketti sitten vihdoin ja viimein menemään ja itse olin jo turhautunut asiasta, mutta emme voineet millään jättää meitä auttanutta naista ilman kiitosta, joten kysyin josko voisimme tarjota hänelle päivällisen tarjoamastaan avusta ja pienen maanittelun jälkeen hän suostui.
Siellä ravintolassa kuluikin sitten kaksi tuntia hiljalleen syöden ja juoden ja käytyä puolin ja toisin kaiken maailman asioita läpi.
Lopussa kysyin että josko voisimme vaihtaa sähköpostiosoitteet keskenämme ja lupasimme että jos hän koskaan matkustaa Suomeen tai tarvitsee apua Norjan matkalla, joka hänellä oli haaveena niin minä ja veljeni autamme mielellämme.Täysin sattuman kauppaa koko juttu, mutta parhaiten jäi mieleen koko reissusta.
Ihana tarina...
Naiminen tietty! Ilolintusten kanssa!