Hauskinta, mitä on ventovieraan kanssa tapahtunut

90-luvulla lähdin kaverini kanssa Tukholman risteilylle Helsingistä. Paluumatkalla melko täydessä tanssiravintolassa eräs pariskunta kysyi asiallisesti på svenska, voisivatko he liittyä pöytäseuraamme. Siinä sitten ainakin puoli tuntia keskustelimme ruotsiksi, ennen kuin meille selvisi, että he olivat ruotsinsuomalaisia ja heille selvisi että mekin olemme suomalaisia. Emme siis olleet kukaan äidinkieleltään ruotsinkielisiä, mutta luulimme toisiamme ruotsalaisiksi. Voi olla että baarin drinksut häivyttivät tarkemmat havainnot. Siitä alkoi kiva ilta "ruotsalaisten" kesken.

Käyttäjä31541 kirjoitti:

90-luvulla lähdin kaverini kanssa Tukholman risteilylle Helsingistä. Paluumatkalla melko täydessä tanssiravintolassa eräs pariskunta kysyi asiallisesti på svenska, voisivatko he liittyä pöytäseuraamme. Siinä sitten ainakin puoli tuntia keskustelimme ruotsiksi, ennen kuin meille selvisi, että he olivat ruotsinsuomalaisia ja heille selvisi että mekin olemme suomalaisia. Emme siis olleet kukaan äidinkieleltään ruotsinkielisiä, mutta luulimme toisiamme ruotsalaisiksi. Voi olla että baarin drinksut häivyttivät tarkemmat havainnot. Siitä alkoi kiva ilta "ruotsalaisten" kesken.

Hauska kohtaaminen

Vierailija kirjoitti:

Marjametsässä usein ihmisiä kohdatessa tulee ihan hauskoja keskusteluja. Siellä ei vain mennä ohitse sanomatta mitään.

Sama juttu vaellusreissuilla. Kun ollaan erämaassa keskellä ei mitään. Kai siinä tulee joku sellainen me-henki ja tietty turvan tunne, kun näkee siellä toisen ihmisen. Aina pysähdytään juttelemaan :)

Mennessäni yli kadun manskulla Sokosta kohti, vieras mies ilahtui suuresti minut nähtyäni:

"Merikukka, hei!"

Sanottuani ettei se ole nimeni, mies jäi katsomaan hyvin, hyvin hämmentyneenä.

Oli kai sitten kaksoisolentoni.

Isossa kaupungissa koettua: aamulenkillä 7-9.00 aikaan pururadalla vastaantulijat moikkaa toisiaan. Iltapäivällä ei...???

Useamman vuoden kokemus

Up

Yleensä kotiseutujuhlassa jutellaan vieruskaverin kanssa, kahvipöydässä ym ventovieraidenkin kanssa. Rattoisaa. Viimeksi vieressäni oli tyhjä paikka. Ikäiseni mies kysyi, onko vapaa. Myönsin. Kahvin jälkeen mies ei palannut. Joku nainen kysyi, voiko istua. Myönsin. Mämä oli ainoat sanat koko nelituntisen tilaisuuden aikana.

Tämä oli tosi outoa, ei niinkään hauskaa. En vain ollut juttutuulella, eikä ollut puhehousut jalassa koska leninki.

Tämä ei sillä hetkellä ollut hauska mutta tapahtuman jälkeen kyllä. Tyttöystävän koira asteli lasinsiruun, verta tuli. Lähellä oli huoltoasema, muistin että joku oli tilapäisesti käyttänyt kortsua koiran tassuun. Mentiin huoltsikan tiskille, tyttöystävä osti ässäarvan ja sanoi myyjälle noita kortsuja sit viel. Myyjä kysyi, mitä kokoa ? Spontaanisti tyttöystävä sanoi, ei väliä ne tulee koiralle. Myyjä oli aika omituisen näköinen, kun päästii ulos naurettiin vedet silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran olen suureen ääneen kehunut asiakasta, joka onkin seisonut selän takana

Minulla niin päin, että olen haukkunut.

Up

Ylös

Kimppaseksiä hotellissa ventovieraan parin kanssa.

Nuorena sattui ja tapahtui. Liftailin siihen aikaan paljon. Kerrankin olin menossa Turusta Joensuuhun. Kas kummaa, kuskilla oli sama matka, mutta ensin piti tehdä Jyväskylässä tyttären muutto. "Tuletko mukaan muuttamaan tytärtä? Jatketaan sitten matkaa.." Minähän menin. Tyttären ilme, kun ihan outo muuttonainen tuli ovesta. Mistäs aletaan kantamaan. Käytiin vielä syömässäkin muuton jälkeen. Joensuuhun pääsin.

Vuosia myöhemmin tämä liftikuski, joka oli veturinkuljettaja ammatiltaan, oli nähnyt vähän samantapaisen goottirokkarin asemalla kuin minä ja kysynyt, että tunteeko se minua? Tuttu gootti oli tuntenut ja toi mulle terveisiä joensuulaiselta veturinkuljettajalta kommentilla, että kaikki sinäkin tunnet... No älä. 

Vierailija wrote:

Nuorena sattui ja tapahtui. Liftailin siihen aikaan paljon. Kerrankin olin menossa Turusta Joensuuhun. Kas kummaa, kuskilla oli sama matka, mutta ensin piti tehdä Jyväskylässä tyttären muutto. "Tuletko mukaan muuttamaan tytärtä? Jatketaan sitten matkaa.." Minähän menin. Tyttären ilme, kun ihan outo muuttonainen tuli ovesta. Mistäs aletaan kantamaan. Käytiin vielä syömässäkin muuton jälkeen. Joensuuhun pääsin.

Vuosia myöhemmin tämä liftikuski, joka oli veturinkuljettaja ammatiltaan, oli nähnyt vähän samantapaisen goottirokkarin asemalla kuin minä ja kysynyt, että tunteeko se minua? Tuttu gootti oli tuntenut ja toi mulle terveisiä joensuulaiselta veturinkuljettajalta kommentilla, että kaikki sinäkin tunnet... No älä. 

No jopas oli uskomaton tarina. Hauska kerrassaan😉

Olin jäämässä bussista pois ja odotin että ovet aukeaa. Minulla oli kuulokkeet päässä. Edessäni seisoi tyttö joka myöskin odotti päästäkseen ulos. Kun ovet aukenivat, tyttö veti hupun päähän ja kiskoi minulta samalla kuulokkeet päästä kun tarrasi vahingossa kuulokkeeni johtoon. Naurettiin molemmat hetki hysteerisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olin jäämässä bussista pois ja odotin että ovet aukeaa. Minulla oli kuulokkeet päässä. Edessäni seisoi tyttö joka myöskin odotti päästäkseen ulos. Kun ovet aukenivat, tyttö veti hupun päähän ja kiskoi minulta samalla kuulokkeet päästä kun tarrasi vahingossa kuulokkeeni johtoon. Naurettiin molemmat hetki hysteerisenä.

Tää oli tosi hauska. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan

Mä joskus aloin äännellä... oikeastaan ölistä ja seinän toisella puolella olijat alkoi nauraa äänilleni. Ei ollut mitään hajua minkälaisia ihmisiä siellä toisella puolella seinää oli. Tarkoitukseni oli vain tehdä outoa tilannetta kun kuulin sen seinän takana olevan joitain. Ei ollut mitään järkeä siinä käyttäytymisessäni, mutta vaikutti piristävän joidenkin päivää.

Up

Yli kaksimymmetä vuotta sitten tuli toimistoomme komea nuori mies ostamaan erästä tuotetta.  Valikoimissamme oli kaksi ko tuotetta, hieman eri kokoisina.  Ehdotin asiakkaalle että hän menisi varastoon ja siellä hänelle esiteltäisiin molemmat tuotteet joista voisi sitten valita.  Toimiston ja varaston väilillä oli sen aikainen yhteysväline, stentofoni.  Kaiutin jonka äänen kuulivat kaikki lähellä olevat.  Soitin mukavalle varasto rouvalle ja kerroin että asiakas oli tulossa ja jos hän ystävällisesti esittelisi tuotteet.  Rouva kysyi kovalla, reippaalla kuuluvalla äänellä: Näytäks mää vaa, vai annaks mää oikke? (ollaan Turkulaisia)  Ääni pidätetystä naurusta väristen vastasin: Näytä ny ensi, ja anna sit jos miällyttä!  Hetki hiljaisuutta ja sitten repesi nauru josta ei meinannut tulla loppua lainkaan...... Asiakas kävi vuosia asioimassa meillä ja aina kun hän saapui, nauru repesi uudelleen, ennen kuin pääsimme asialliseen kaupantekoon. Vieläkin huvittaa!!!!

Up