Kun inhoaa omaa aviomiestä niin paljon ettei halua enää edes nähdä häntä, miten tulla toimeem?

Itse valitsit hänet.

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsit hänet.

Kiitos hyvästä neuvosta.

No jos tilanne on tuo, kannattaa se eroasia viedä loppuun. Muutenhan tilanne vaan jatkuu tuollaisena. Kun päätös erosta on tehty ja asumisjärjestelyt tekeillä, alkaa henkisesti helpottaa, kun tietää, että kohta siitä pääsee. Siinä sitten pystyy joten kuten tulemaan toimeen.

Se sun on kuitenkin hyväksyttävä, että lasten vuoksi kaikkien kannalta paras, että välit exään on asialliset. Ystävä ei tarvitse olla, mutta yhteisvanhemmuudessa. Ja on se vähemmän vaadittu kuin asua ja elää yhteistä elämää sellaisen kanssa, jota ei siedä.

Ensin on ajatus ja sen jälkeen tunne. Valitsemalla omat ajatuksensa vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Jos haluat hyvän mielen, ajattele kivoja asioita eli älä ajattele miestäsi. Jos on PAKKO ajatella, niin yritä etsiä mahdollisimman positiivisia ajatuksia. Jopa neutraalit ajatukset ovat parempia kuin negatiiviset. Esim vaikka on täys kuspää, eipähän ole pedari.

Miehesi EI ole syypää pahaan oloosi, vaan sinä itse olet. Itse valitset ajatuksesi -> olet vapaa valitsemaan jopa omat kahleesi.

Lumolta saa netistä vuokrakämppiä. Torissa on halpoja vuokramökkejä. Joko jätät erohakemuksen suoraan tai esim. asunnon myynnin ajaksi meet johonkin noista.

Lähde vieraan miehen matkaan. Asiat nopeutuvat.

Minä inhoan näitä oman miehen inhoajia täällä.

Asunto hakuun heti, jotta erosta tulee totta nopeasti.

Itsellä ei eron hetkellä ex inhottanut ja ero oli neutraali. Inho tuli myöhemmin enkä halua olla missään tekemisissä.

Miksi ette käy erokeskustelua loppuun? Vaikutat tuntemani pariskunnan naiselta. Erosta on puhuttu mutta kumpikaan ei "suostu" viemään keskustelua loppuu ja kumpikin on onneton ja voi huonosti. Jos et halua kekustelua viedä loppuun ja aloittaa käytännön järjestelyjä niin sitten vaan vietät aikaa maksimaalisesti pois kotoa, mökillä, veneessä, reissuissa, kavereilla....Oikeasti siinä menee yksi ilta että asian keskustelee loppuun , vuokra-asuntoon pääsee alle kuukaudessa ja muut asiat voi järkätä sen kuukauden aikana. Ongelmasi johtuu siitä että et halua ratkaista niitä.

Etsi netistä joku jonka kanssa voisit naida niin ettei kukaan oleta puolisoa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette käy erokeskustelua loppuun? Vaikutat tuntemani pariskunnan naiselta. Erosta on puhuttu mutta kumpikaan ei "suostu" viemään keskustelua loppuu ja kumpikin on onneton ja voi huonosti. Jos et halua kekustelua viedä loppuun ja aloittaa käytännön järjestelyjä niin sitten vaan vietät aikaa maksimaalisesti pois kotoa, mökillä, veneessä, reissuissa, kavereilla....Oikeasti siinä menee yksi ilta että asian keskustelee loppuun , vuokra-asuntoon pääsee alle kuukaudessa ja muut asiat voi järkätä sen kuukauden aikana. Ongelmasi johtuu siitä että et halua ratkaista niitä.

Olen ollut tosi uupunut, kun vuosia mennyt huonossa suhteessa. Mies on täysin kieltäytynyt keskustelemaan erosta, enkä vaan yksinkertaisesti ole jaksanut yksin alkaa tehdä kaikkia käytännön järjestelyitä. Toki olen kokoajan enemmän ja enemmän valmis, olo on sen verran sietämätön nykytilanteessa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan näitä oman miehen inhoajia täällä.

Joten ymmärrät varmaan, että voi inhota jotakin.

Oliko jännä?

Alat kyllä tulla toimeen kun kustannat itse oman elämäsi.

Yleensä erotessa muutetaan erilleen. Ei siitä mieheltä lupaa kysytä. Vai onko kunnia k an salainen?

Jos on riittävän hyvät syyt niin kamat kassiin ja toiseen osoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä erotessa muutetaan erilleen. Ei siitä mieheltä lupaa kysytä. Vai onko kunnia k an salainen?

Jos on riittävän hyvät syyt niin kamat kassiin ja toiseen osoitteeseen.

Ymmärsitköhän nyt ollenkaan aloitusta? Eiköhän tuo muuttaminen erilleen ole AP:lla finanssikysymys. 

Empatia ja anteeksianto vapauttavat. 

Ei tarkoita, että jäät avioon, vaan että annat anteeksi KAIKEN, epäröinti jättää takaoven auki.

Ihmisessä on jotain syvempää ja ikuisempaa kuin avioliitot.

Jos löydät yhteyden ajattomaan ja ikuiseen itseesi, sinulla ei ole tarvetta kostaa, koska se osa

sinussa on tuhoutumaton. 

Vaihda väriä?

Vierailija kirjoitti:

Ensin on ajatus ja sen jälkeen tunne. Valitsemalla omat ajatuksensa vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Jos haluat hyvän mielen, ajattele kivoja asioita eli älä ajattele miestäsi. Jos on PAKKO ajatella, niin yritä etsiä mahdollisimman positiivisia ajatuksia. Jopa neutraalit ajatukset ovat parempia kuin negatiiviset. Esim vaikka on täys kuspää, eipähän ole pedari.

Miehesi EI ole syypää pahaan oloosi, vaan sinä itse olet. Itse valitset ajatuksesi -> olet vapaa valitsemaan jopa omat kahleesi.

Tuo on naurettavaa puhetta. Jos mies jatkuvasti mitätöi, halveksii, osoittaa ettei riitä ja pyrkii "kouluttamaan", moittimaan ja komentelemaan, niin vaan idiootti pysyy siinä positiivisella mielellä. Itse muutin omaan asuntoon ja jätin lapset miehelle. No ne ovat kyllä jo teinejä, joten pärjäävät.

Vierailija kirjoitti:

Oliko jännä?

Siis onko tämän "jännä" sana nykyään vastine itsekkälle ja ilkeälle? Koska ilkeitä ja itsekkäitä tms. ihmisiä on hyvin monenlaisia, kaikennäköisiä, suosittuja, syrjäytyneitä, introverttejä, exstrovertteja , älykkäitä, tyhmiä, lyhyitä ja pitkiä jne jne.

Ja myös hyvännäköinen ja suosittu voi olla empaattinen, reilu ja mukava. Yllättääkö tämä todella?

Vai tarkoitatko renttua? itsekästä, päihdeongelmaista, ehkä taiteellista, viehättävää hyvännäköistä seikkailijaa? Vai mikä tämä jännän määritelmä nyt sitten mahtaa olla?

ps. Se taiteellinen viehättävä seikkailijakin voi muuten olla myös mukava ja välittävä. Ihmisiä on niin erilaisia ja kaikenlaista yhdistelmää kyllä löytyy.

Jännän huutelija on ehkäpä itse vaan itse katkera, kun ei onnistu naisten kanssa? Piikikkyys, perusteeton syyllistäminen, katkeruus ja vääristyneet luulot kollektiivisesti naisista sekä epäempaattisuus, eivät kyllä ole kovin viehättäviä ja puoleensavetäviä ominaisuuksia. Toki voi sitten olla helpompi etsiä syitä muista ja osoitella esim. niitä, joilla on vaikea elämäntilanne...