Mies kuoli keväällä ja ollaan asuttu pojan kanssa kaksin siitä asti
Käyn terapiassa itse ja ihan pahin shokki on mennyt ohi. Olen mä jo töissäkin. Pojasta, koirasta ja kodista huolehtiminen on pitänyt mut järjissäni tän kaiken keskellä.
Viikonloput ja yöt ovat surun kanssa vaikeimpia kun on niin paljon aikaa omille ajatuksille. Samoin ne hetket kun poika lähtee kavereiden kanssa tai pojalla on paha olla.
Mulla ei ole tässä kaupungissa ystäviä tai sukulaisia ja mulla olisi kova kaipuu muuttaa kotiseudulle omien vanhempien lähelle... Täällä on kuitenkin pojan toinen mummo, kaverit ja koulu. Lapsi on tärkein ja ei muuteta minnekään, mutta välillä leikin sellaista ajatusleikkiä ja se tekee mut onnelliseksi.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee pojasta sun uskottua
Mitä tuo edes tarkoittaa? lienee jo kastettu ja tärkein asia hänelle? Pojalla on enään äiti jäljellä?
Ikävä kyllä jos poika kasvaa yksin äidin kanssa voi tulla liian läheinen suhde joka tekee pojasta homon
Onneksi sinulla oli terve isä ja sinusta kasvoi noin normaali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mummolta kuoli poika ja nyt pitäisi viedä pojan poikakin pois. Lisäksi pojan koti ja kaverit on siellä. Kaikkea kanssa!
No eihän ole viemässä...
Vierailija kirjoitti:
Onko vain yksi lapsi?
Mitä väliä sillä on? Tuo lapsi on äitinsä tukipilari joka on pitänyt hänet elämässä kiinni. Mitä väliä onko lapsia yksi vai kymmenen?
Elämä kantaa, lapsen takia ei hyödytä jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Ihana idea mutta ei ole valitettavasti sellaiseen energiaa tällä hetkellä. Käyn töissä, teen meille ruokaa, lenkitän ja leikitän koiraa, käyn kaupassa, siivoan ja pesen pojan harrastuskamoja niin siinä on mulle tällä hetkellä tarpeeksi. Ap
Edes mihinkään kerran viikossa -harrastukseen?
Ei. En jaksa. Ap
Olisko tuo merkki että palaa kotipuoleen, jos sinulla on siellä ystäviä ja omat vanhemmat. Älä yritä selvitä yksin ilman apua. Jos ajat itsesi täysin tyhjäksi, kuka on poikasi tukena?
Pitääkö nyt pojan koko elämä sotkea muuttamalla toiselle paikkakunnelle?
Voi miten surullinen olo tästä tuli. Voimia molemmille!
Jos jaksat osallistua niin ympäri Suomen järjestetään vertaistukiryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee pojasta sun uskottua
Mitä tuo edes tarkoittaa? lienee jo kastettu ja tärkein asia hänelle? Pojalla on enään äiti jäljellä?
Ikävä kyllä jos poika kasvaa yksin äidin kanssa voi tulla liian läheinen suhde joka tekee pojasta homon
Mitä sitten vaikka poika olisikin homo? En tietystikään aloittajaa tunne mutta näiden viestien perusteella väitän, että tuo lapsi on hänelle rakkain, oli poika homo tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Ihana idea mutta ei ole valitettavasti sellaiseen energiaa tällä hetkellä. Käyn töissä, teen meille ruokaa, lenkitän ja leikitän koiraa, käyn kaupassa, siivoan ja pesen pojan harrastuskamoja niin siinä on mulle tällä hetkellä tarpeeksi. Ap
Edes mihinkään kerran viikossa -harrastukseen?
Ei. En jaksa. Ap
Olisko tuo merkki että palaa kotipuoleen, jos sinulla on siellä ystäviä ja omat vanhemmat. Älä yritä selvitä yksin ilman apua. Jos ajat itsesi täysin tyhjäksi, kuka on poikasi tukena?
Pitääkö nyt pojan koko elämä sotkea muuttamalla toiselle paikkakunnelle?
Eikö se ole jo sotkeentunut ja äidin turvaverkko on muualla. Äidin pitää varmaan selvitä jotta voi tukea poikaa?
Onko vain yksi lapsi?