Lue keskustelun säännöt.
Mies kuoli keväällä ja ollaan asuttu pojan kanssa kaksin siitä asti
26.08.2023 |
Käyn terapiassa itse ja ihan pahin shokki on mennyt ohi. Olen mä jo töissäkin. Pojasta, koirasta ja kodista huolehtiminen on pitänyt mut järjissäni tän kaiken keskellä.
Viikonloput ja yöt ovat surun kanssa vaikeimpia kun on niin paljon aikaa omille ajatuksille. Samoin ne hetket kun poika lähtee kavereiden kanssa tai pojalla on paha olla.
Mulla ei ole tässä kaupungissa ystäviä tai sukulaisia ja mulla olisi kova kaipuu muuttaa kotiseudulle omien vanhempien lähelle... Täällä on kuitenkin pojan toinen mummo, kaverit ja koulu. Lapsi on tärkein ja ei muuteta minnekään, mutta välillä leikin sellaista ajatusleikkiä ja se tekee mut onnelliseksi.
Kommentit (71)
Oletko kysynyt poikasi mielipidettä? Ehkä hän haluaisi myös uuden alun ja uuden kodin joka ei joka hetki muistuttaisi isästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö teidän hankkia koira?
Meillä on jo koira.
Ja mitä muuttoon tulee: mun lapsi on menettänyt isänsä puoli vuotta sitten, mutta mikä on minun mielestäni häntä eniten tsempannut jaksamaan eteenpäin on kaverit. Sitä mä en lapselleni voi tehdä että isän lisäksi hän joutuisi luopumaan kavereistakin. Kyllä lapsi menee nyt mun haaveiden edelle. Ap
Hurjasti tsemppiä ap, vaikutat tosi mukavalta ja vastuuntuntoiselta, olen ihan samaa mieltä, että pojalle oli jo muutosta tarpeeksi, kun hänen isänsä kuoli, olisi raastavaa, jos tuollaisessa tilanteessa pitäisi vielä muuttaakin ja jättää melkein kaikki muukin tuttu taakseen.
Saahan poikakin apua? Osanotot <3
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Osanottoni suureen suruunne. Sanoisin, että ehkä kannattaa antaa ajan kulua vielä nykyisellä asuinpaikallanne. Ei tehdä tässä vaiheessa päätöksiä, kun haavat on vielä auki. Jos pojalle kaverit on hyvin tärkeitä. Ehkä kohtalo tuo elämääsi uusia ihmisiä lähempää? Rohkene myös kysyä tukea ystäviltä ja suvulta, voisivatko viettää enemmän aikaa teilläpäin nyt kun sitä tarvitsette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap:n oma äiti sitten saapua vähäksi aikaa ap:n luo?
Mun äiti oli meillä aluksi muutaman viikon pitämässä musta ja pojasta huolta. Äiti oli silloin korvaamaton. Teki meille ruokaa, muistutti että pitää syödä ja auttoi siivoamaan ja järjestämään hautajaisia. Edelleenkin äiti tai isä soittaa joka päivä ja kysyy kuulumisia ja välillä tulevat kylään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Saahan poikakin apua? Osanotot <3
Saa apua! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erokin on kuolema. Itse olen elänyt poikani kanssa kaksin 10 vuotta. Hyvin on pärjätty. Pojan isää ei ole oma lapsensa kiinnostanut, joten ei ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Elämä on. Elämä kaksin lapsen kanssa on ollut paljon parempaa. On ollut ihanaa elää kaksin. Meillä on ihana ja rauhallinen koti. Ihan ilman miestäkin pärjää. Ei se ole maailmanloppu. Vastoinkäymiset kasvattavat luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Ihana idea mutta ei ole valitettavasti sellaiseen energiaa tällä hetkellä. Käyn töissä, teen meille ruokaa, lenkitän ja leikitän koiraa, käyn kaupassa, siivoan ja pesen pojan harrastuskamoja niin siinä on mulle tällä hetkellä tarpeeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö teidän hankkia koira?
Meillä on jo koira.
Ja mitä muuttoon tulee: mun lapsi on menettänyt isänsä puoli vuotta sitten, mutta mikä on minun mielestäni häntä eniten tsempannut jaksamaan eteenpäin on kaverit. Sitä mä en lapselleni voi tehdä että isän lisäksi hän joutuisi luopumaan kavereistakin. Kyllä lapsi menee nyt mun haaveiden edelle. Ap
Hurjasti tsemppiä ap, vaikutat tosi mukavalta ja vastuuntuntoiselta, olen ihan samaa mieltä, että pojalle oli jo muutosta tarpeeksi, kun hänen isänsä kuoli, olisi raastavaa, jos tuollaisessa tilanteessa pitäisi vielä muuttaakin ja jättää melkein kaikki muukin tuttu taakseen.
Kiitos, sait mut hymyilemään :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö teidän hankkia koira?
Ei tuntuisi niin tyhjältä?
Lukutaito much? Heillähän on koira.
Ai sori
Mulla on lukihäiriö
Anteeksi
Mullakin on lukihäiriö, enkä silti kehoita leskeä hommaamaan koiraa lohdutukseksi. Tosin minun lukihäiriö vaikuttaa vain lukemiseen ja kirjoittamiseen, ei ikinä ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Ihana idea mutta ei ole valitettavasti sellaiseen energiaa tällä hetkellä. Käyn töissä, teen meille ruokaa, lenkitän ja leikitän koiraa, käyn kaupassa, siivoan ja pesen pojan harrastuskamoja niin siinä on mulle tällä hetkellä tarpeeksi. Ap
Edes mihinkään kerran viikossa -harrastukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa nyt syksyllä jonkun harrastuksen, niin tapaat uusia ihmisiä? En nyt tarkoita uutta heilaa, vaan monesti harrastuksista voi löytää ystäviä. Voi olla joku ihan saman konenutkin kuin sinä.
Ihana idea mutta ei ole valitettavasti sellaiseen energiaa tällä hetkellä. Käyn töissä, teen meille ruokaa, lenkitän ja leikitän koiraa, käyn kaupassa, siivoan ja pesen pojan harrastuskamoja niin siinä on mulle tällä hetkellä tarpeeksi. Ap
Edes mihinkään kerran viikossa -harrastukseen?
Ei. En jaksa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erokin on kuolema. Itse olen elänyt poikani kanssa kaksin 10 vuotta. Hyvin on pärjätty. Pojan isää ei ole oma lapsensa kiinnostanut, joten ei ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Elämä on. Elämä kaksin lapsen kanssa on ollut paljon parempaa. On ollut ihanaa elää kaksin. Meillä on ihana ja rauhallinen koti. Ihan ilman miestäkin pärjää. Ei se ole maailmanloppu. Vastoinkäymiset kasvattavat luontoa.
Minulla samanlainen tilanne, paitsi että lapset jo isoja ja heitä on useampi. Meillä on ollut tosi hyvää perhe-elämää ilman kelvotonta isää. Mutta en voi kuvitellakaan, mitä ap ja hänen lapsensa joutuvat kärsimään. Onhan se nyt ihan eri asia surra hyvää puolisoa ja isää, jonka olisi halunnut pitää perheen jäsenenä, kuin sellaista joka ei isyyteen tai puolisouteen kyennyt ja joka tekee nyt ihan muita naisia onnettomiksi jossain muualla. En todellakaan vertaa omaa elämääni surevaan lesken elämään enkä (aiheellista) eroa kuolemaan.
Minkä ikäinen poika? Valtava menetys vanhemman kuolema.
Epäkorrektia, mutta kysyn silti. Mihin miehesi menehtyi? Vakava sairaus vai onnettomuus vai mikä? Vaikuttaa suuresti selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Erokin on kuolema. Itse olen elänyt poikani kanssa kaksin 10 vuotta. Hyvin on pärjätty. Pojan isää ei ole oma lapsensa kiinnostanut, joten ei ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Elämä on. Elämä kaksin lapsen kanssa on ollut paljon parempaa. On ollut ihanaa elää kaksin. Meillä on ihana ja rauhallinen koti. Ihan ilman miestäkin pärjää. Ei se ole maailmanloppu. Vastoinkäymiset kasvattavat luontoa.
Puolison kuolema on verrattavissa sinun paskaan valintaan? "Vastoinkäymiset kasvattavat luontoa", sinä panit väärää ja toisen puoliso on kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ja osanotto. Poika varmaan silti tottuu paremmin kuin sinä uuteen? Ehkä sinun pitäisi palata sinne missä saat tukea ja on ystäviä? Jos jäät täysin yksin sinne, tuskin se palvelee lastasi?
Tämä. Oman edun saa kyllä jotenkin seliteltyä lapsen eduksi. Lapsen etu ei mene koskaan edelle.
Tinder kutsuu pian. Ellei ole jo kutsunut?
Voisiko ap:n oma äiti sitten saapua vähäksi aikaa ap:n luo?