40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohnyttaas kirjoitti:

Olen 42-vuotias sinkkunainen enkä ole todellisessa elämässä törmännyt vastaavaan "nelikymppinen nainen ei kelpaa kenellekään eikä saa mitään parempaa" -ilmiöön kuin mitä täällä jaksetaan aina jauhaa. Siksi käyn täällä palstalla niin harvoin. En oikein jaksa tällaista naistenkin itsensä lietsomaa ageismia.

Itse lähdin pari vuotta sitten suhteesta, jossa en kelvannut miehelleni seksuaalisena olentona vuosikausiin ja hän kohteli minua muutenkin huonosti. Lähdin silläkin uhalla, että olen koko loppuelämäni yksin.

Nyt nelikymppisenä olen saanut kokea koko edellisen kadotetun vuosikymmenen edestä oikein hyvää seksiä ja ihanaa läheisyyttä. Miehet ovat halunneet sitoutua, jopa ne, joiden kanssa homma on alkanut FWB-kuviolla. Viimeksi tänään aamulla olen herännyt tiukkaan rutistukseen ja suukkoihin niskassa. Entisessä elämässä olisin herännyt raivonpuuskiin mistä tahansa pikkuasiasta, kuten vääränmerkkisestä jogurtista kaapissa.

Vaikka tällekin miehelle olisi nuorempia tarjolla, hän on halunnut minut. Hänkään ei normaalisti deittaile ikäisiään, mutta ei siitä syystä mistä luulette vaan siksi, että kokee jääneensä niissä uusperhekuvioiden jalkoihin, prioriteettilistan häntäpäähän. Hän ei halua myöskään bonuslapsia, koska ei ole halunnut biologisiakaan. Lisäksi hän ei viehäty ylipainoisista seksuaalisesti ja monet ovat iän myötä lihoneet. Anteeksi raadollisuuteni tässä.

En katuisi kyllä eroa eksästäni, vaikka olisin yksinkin. Ei ole mitään järkeä jatkaa yhteiseloa, jos ei vuosiin ole onnellinen toisen kanssa.

Ja miettikääpä muuten, mitä neuvo "jää, et sinä saa enää parempaakaan" tarkoittaa sen miehen näkökulmasta. Olisipa epäkunnioittava syy jäädä! Tuleeko hänen elää loppuelämänsä naisen kanssa, joka ei rakasta häntä takaisin, vain siitä syystä ettei naisen kannata päästää irtikään? Eikö mieskin ansaitsisi rakastavan puolison, joka aidosti nauttii hänen kosketuksestaan?

Sitä paitsi, vaikkei uutta miestä löytyisi, on yksin eläminen oikein hyvä vaihtoehto. Minä ainakin elän nyt elämäni onnellista aikaa, vaikka asun yksin ja jouduin kohtaamaan silmästä silmään suomalaisen keski-ikäisen naisen pahimman pelon: sinkkuuden.

Nämä on varmasti näitä arvomaailma- ja näkemyseroja, ja jotkut tässä ketjussa katsovat asiaa varmasti eri tavalla, mutta myös minä ajattelen näin että parisuhteessa ollaan sen toisen ihmisen ja hänen seuransa takia, ei siksi että parisuhde kuuluu vain olla välttääkseen yksinäisyyttä tai vastaavaa. Miettikää jos oma puoliso sanoisi että en minä parempaakaan saa tai en jaksa etsiä uutta niin kuinka arvostettu olo olisi? Toki on varmaan heitä jotka rakastaa puolisoaan ja nauttii seurasta vaikka seksiä ja haluja ei puolison kanssa ole. Mutta on kyllä väkivaltaa väittää seksiä vain seksiksi niille joille se on tärkeää, sitä ei korvata millään koska se ei ole korvattavissa - kyse on kuitenkin aika ytimellisestä asiassa ihmisessä, seksuaalisuudesta ja elinvoimasta joka joillakin on vahvana - se ei ole alhaista tai turhaa. Mutta juju onkin siinä että pitää tuntea itsensä ja se mistä ei voi tehdä kompromisseja. Ja se puoli itsestä voi paljastua vasta nelikymppisenä. Tai kuusikymppisenä.

Lopun lauseista olen eri mieltä. Silloin itsetuntemus vaillinaista.

Eri ihmisillä itsetuntemus kehittyy erilaisessa tahdissa ja joillakin se näkemys omasta elämänpolusta kypsyy vasta keski-iässä. Toki näillä onkin ollut nuoruudessa vaillinainen itsetuntemus. Rohkenen väittää, että useimmilla ihmisillä on.

Riippuu tapauksesta. Yleensä vakaissa ydinperheissä joissa ollut rakkautta ja huolenpitoa kasvaneilla se on jo nuorena hyvällä pohjalla. Siispä vaalikaa ydinperheitä jos haluatte lapsillenne hyvän itsetuntemuksen.

No en kyllä omalla kokemuksella yhtään allekirjoita tuota. Useimmat ihmiset on parikymppisenä vielä hyvin keskeneräisiä, oli se perhetausta mikä tahansa. Toki toiset enemmän hukassa ja hajalla kuin toiset. Jos kuuluun niihin harvinaisiin varhaiskypsiin traumattomiin yksisarvisiin, niin toki kannattaa panostaa samanlaisen etsimiseen. Turha mennä sille keskenkasvuiselle ja rikkinäiselle möyhöämään, että älä ole kesken ja rikki. Ei sitä voi nalkuttaa ehjäksi.

Traumat tulee hoitaa kuntoon viimeistään ennen lasten hankkimista. Näin tekee vastuulliset ihmiset.

Juuri näin. Muuten niiden aktivoiuessa tulee siirtäneeksi traumaa lapsilleen. Ja eihän nyt kukaan niin surkea ja huono vanhempi voi olla. Vai voiko?

Tuo vastuullisuus-tyyppi on ainakin perinyt perfektionismin trauman vanhemmiltaan - eikä edes huomaa sitä! :D

Joo, vaativuuden tunnelukko haisee kilometrin päähän kommenteista. Todennäköistä muutama muukin mukana.

Jollain on tällä palstalla kyllä todella monia tunnelukkoja kun tänne tulee aina välillä puolustamaan mitä törkeintä käytöstä.

Ei kertaakaan kykene sanomaan että epärehellisyys olisi huonoa. Manipuloi, keksii vaihtoehtoisia ns. totuuksia ahtaalla ollessaan.

Hyvin reaktiivinen. Taustalla varmaan hylkäämisen tunnelukko jota kompensoi oikeutuksen tunnelukolla.

Kyllä tuo tiedetään. Ei kykene kasvuun ihmisenä varmaan edes terapiassa vaan pahenee siellä.

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.

En ole vieläkään vaan oppinut tietämään, miten siihen hiillokseen puhalletaan...

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Loppuiko halu ihan yhtäkkiä vai pikkuhiljaa? Tapahtuiko silloin jotain erikoista? Tai tapahtuiko joskus jo aiemmin, mutta ehdit tajuta sen vasta myöhemmin? Voisiko siihen olla jokin syy, että halut loppui? Esim. joku käsittelemätön asia menneisyydessä, jokin mitä mies sanoi tai teki, jokin mitä tajusit. Puuttuuko seksistä tunne ja yhteyden kokemus? Onko se vain teknistä suorittamista? Onko miehesi itsekäs sängyssä tai muuten? Huomioiko hän sinua muulloin kuin halutessaan seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Riippuu paljonko AP on valehdellut ja manipuloinut matkan varrella. Mutta joo, erohan APsta miehen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten.

Jos naiset vain hyväksyisivät sen, että heillä seksuaalinen vietti katoaa 30 ikävuoden jälkeen. Moni liitto kestäisi pidempää. Ei välittävää, mukavaa miestä pidä jättää. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksinautinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Riippuu paljonko AP on valehdellut ja manipuloinut matkan varrella. Mutta joo, erohan APsta miehen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten.

No jos minun kumppanini kertoisi olevansa aseksuaali ja suostuisi vain silloin tällöin väkinäiseen seksiin, hänestä tulisi saman tien entinen kumppani. Tuohan on aivan ilmeinen yhteensopimattomuus, jos toisen seksuaalinen suuntautuminenkin on väärä. Tässä tapauksessa miehen kannalta ei pitäisi olla merkitystä sillä, mikä totuus on.

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset vain hyväksyisivät sen, että heillä seksuaalinen vietti katoaa 30 ikävuoden jälkeen. Moni liitto kestäisi pidempää. Ei välittävää, mukavaa miestä pidä jättää. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksinautinnot.

Elämässä voi ollakin tärkeämpiä asioita, mutta seksittömällä parisuhteella ei tee mitään, kun arki rullaa hyvin yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Riippuu paljonko AP on valehdellut ja manipuloinut matkan varrella. Mutta joo, erohan APsta miehen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten.

No jos minun kumppanini kertoisi olevansa aseksuaali ja suostuisi vain silloin tällöin väkinäiseen seksiin, hänestä tulisi saman tien entinen kumppani. Tuohan on aivan ilmeinen yhteensopimattomuus, jos toisen seksuaalinen suuntautuminenkin on väärä. Tässä tapauksessa miehen kannalta ei pitäisi olla merkitystä sillä, mikä totuus on.

APn avaus ja kommentit ovat ristiriitaisia, joko valehtelee täälläkin tai sitten on vaan ihan silkka trolli joka provoaa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Riippuu paljonko AP on valehdellut ja manipuloinut matkan varrella. Mutta joo, erohan APsta miehen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten.

No jos minun kumppanini kertoisi olevansa aseksuaali ja suostuisi vain silloin tällöin väkinäiseen seksiin, hänestä tulisi saman tien entinen kumppani. Tuohan on aivan ilmeinen yhteensopimattomuus, jos toisen seksuaalinen suuntautuminenkin on väärä. Tässä tapauksessa miehen kannalta ei pitäisi olla merkitystä sillä, mikä totuus on.

APn avaus ja kommentit ovat ristiriitaisia, joko valehtelee täälläkin tai sitten on vaan ihan silkka trolli joka provoaa aiheesta.

No, todennäköisesti AP on keksitty hahmo. Itsekin olen joskus kehitellyt tällaisia ihmissuhdeskenaarioita tänne omaksi huvikseni. Mutta näistä ketjuista voi silti saada oivalluksia irti, kun niihin suhtautuu totena. Joten siinä mielessä asialla ei ole minulle niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että AP pohtii tilannettaan ääneen ja hakee tukea päätökselleen toimia vihdoin oikein. Mutta tosiasia on myös, että ainoastaan hyvin tarvitsevalle ja epäitsenäiselle miehelle kelpaa tällainen kumppani ja tällainen seksielämä. Toivottavasti AP:n mies reflektoi myös, miksi on sietänyt tällaista näin kauan, sillä normaalia ei sekään ole.

Riippuu paljonko AP on valehdellut ja manipuloinut matkan varrella. Mutta joo, erohan APsta miehen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten.

No jos minun kumppanini kertoisi olevansa aseksuaali ja suostuisi vain silloin tällöin väkinäiseen seksiin, hänestä tulisi saman tien entinen kumppani. Tuohan on aivan ilmeinen yhteensopimattomuus, jos toisen seksuaalinen suuntautuminenkin on väärä. Tässä tapauksessa miehen kannalta ei pitäisi olla merkitystä sillä, mikä totuus on.

APn avaus ja kommentit ovat ristiriitaisia, joko valehtelee täälläkin tai sitten on vaan ihan silkka trolli joka provoaa aiheesta.

No, todennäköisesti AP on keksitty hahmo. Itsekin olen joskus kehitellyt tällaisia ihmissuhdeskenaarioita tänne omaksi huvikseni. Mutta näistä ketjuista voi silti saada oivalluksia irti, kun niihin suhtautuu totena. Joten siinä mielessä asialla ei ole minulle niin väliä.

Näkee ihmisten ajattelua ainakin. Ja toisaalta kipupisteitä joillakin valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.

En ole vieläkään vaan oppinut tietämään, miten siihen hiillokseen puhalletaan...

Otetaan yhteistä aikaa irti arjesta, huomioidaan toista, kysytään kuulumisia ja ollaan oikeasti kiinnostuneita toisen asioista ja mielen liikkeistä, tuetaan toista, jos hänen elämässään on raskas vaihe menossa jne....

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.[/quote

Olen hyvin helpottunut siitä, ettei minun parisuhteessani tule ikinä olemaan sellaista kautta, jossa kumppanini pitää minua seksuaalisesti vastenmielisenä. Mutta standardinsa kullakin.

Missä tuollaisesta vastenmielisyydestä on puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.

En ole vieläkään vaan oppinut tietämään, miten siihen hiillokseen puhalletaan...

Otetaan yhteistä aikaa irti arjesta, huomioidaan toista, kysytään kuulumisia ja ollaan oikeasti kiinnostuneita toisen asioista ja mielen liikkeistä, tuetaan toista, jos hänen elämässään on raskas vaihe menossa jne....

Tällä tavalla saa hyvän ystävän mutta ei välttämättä hyvää rakastajaa. Molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostus vaatii aika paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.[/quote

Olen hyvin helpottunut siitä, ettei minun parisuhteessani tule ikinä olemaan sellaista kautta, jossa kumppanini pitää minua seksuaalisesti vastenmielisenä. Mutta standardinsa kullakin.

Missä tuollaisesta vastenmielisyydestä on puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.[/quote

Olen hyvin helpottunut siitä, ettei minun parisuhteessani tule ikinä olemaan sellaista kautta, jossa kumppanini pitää minua seksuaalisesti vastenmielisenä. Mutta standardinsa kullakin.

Missä tuollaisesta vastenmielisyydestä on puhuttu?

AP puhuu kommenteissaan. Suostuu harrastamaan seksiä vain miehensä mieliksi eikä onnistu kiihottumaan tästä missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.

Olen hyvin helpottunut siitä, ettei minun parisuhteessani tule ikinä olemaan sellaista kautta, jossa kumppanini pitää minua seksuaalisesti vastenmielisenä. Mutta standardinsa kullakin.

Mistä ajattelit sen tietää? Vai luuletko, että näistä asioista kumppanille kerrotaan? Ne pidetään omassa mielessä ja odotellaan, että tunteet menee ohi. Useinhan ongelma on itsessä, eikä siinä toisessa. Kukaan täyspäinen ihminen ei riko parisuhdetta ja perhettä ohimenevien tunteiden takia.

No en kyllä ole keksitty hahmo, ihan totta kirjoitan. Vaikka samapa se uskotteko. Ihmetyttää vain, mikä tässä pohdinnassani ja tilanteessani muka on niin epätavallista, että tätä epäillään provoksi.

Olen ainakin itse törmännyt irl paljonkin ihmeellisempiin asioihin ja tapahtumiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset vain hyväksyisivät sen, että heillä seksuaalinen vietti katoaa 30 ikävuoden jälkeen. Moni liitto kestäisi pidempää. Ei välittävää, mukavaa miestä pidä jättää. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksinautinnot.

Tuo on räikeä vale. Monella naisella halut lisääntyy vaihdevuosia lähestyttäessä. 50-60+ ikä onkin sitten jo eri juttu. Mutta jos kolmekymppisenä loppuu halut, niin on syytä vaihtaa kumppania ellei se seksin loppuminen noin nuorena ole molemmille ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta parisuhteessa kirjoitti:

Kyllä pitkässä parisuhteessa tulee monenlaisia kausia ihan kuin muussakin elämässä. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Olen alkanut luottamaan, että huonon jakson jälkeen tulee parempi aika, kunhan jaksaa puhaltaa hiillokseen. Se on tärkeää, ettei anna tulen kokonaan sammua.

Olen hyvin helpottunut siitä, ettei minun parisuhteessani tule ikinä olemaan sellaista kautta, jossa kumppanini pitää minua seksuaalisesti vastenmielisenä. Mutta standardinsa kullakin.

Mistä ajattelit sen tietää? Vai luuletko, että näistä asioista kumppanille kerrotaan?

Ei sitä tarvitse mitenkään kertoa. Kyllä sen huomaa ihan seksin laadusta ja seksuaalisen yhteyden luonteesta, kun toisen kanssa on säännöllisesti seksiä harrastanut.