Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteella useat köyhemmistä lähtökohdista olevat tytöt käyttivät välitunnit röökinpolttoon ja haaveilivat amiksesta ja olevansa äitejä ennen kuin täyttävät 20.
Itse olin välimallia, alempaa keskiluokkaa. Tunsin köyhiä, mutta suurin osa kavereista kuului rikkaisiin. Heidän seurassa vietin suurimman osan ajasta. Meillä oli kova kilpailu koulumenestyksestä (vähintään 9 piti saada kokeista, tai ei oltu tyytyväisiä) ja opiskelimme mm. kieliä vapaa-ajalla. Kesät kävimme töissä. Hyvillä papereilla lukio oli helppo ja me kaikki päädyttiin opiskelemaan it-puolelle, lääkikseen, kauppikseen tai biokemiaa ja pärjätään näin kolmikymppisenä hyvin elämässä.
Ylä-asteen kaverit, jotka päätyivät amikseen, alkoivat jo parikymppisenä postata kuvia lapsiarjestaan ja varmasti siitä nauttivat, mutta kyllähän se syö tulotasoa, jos ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta.
Me taas painitaan lapsettomuuden kanssa, kun mittarissa on jo vuosia ja nyt olisi uran kannalta sopiva tilanne lapsille.Jonkun niitä amistöitäkin pitää tehdä ja moni heistä tienaa erittäin hyvin. Sydämen sivistyskin on valuuttaa.
Sydämen sivistys on ehdottomasti kaikkein tärkeintä. Mutta jos haluaa puhua erittäin hyvin tienaamisesta, on joka alalla korkeakoulutetun palkka parempi kuin ammattitutkinnon tehneen.
Niin sanottu "sydämen sivistys" ei liity tämän ketjun aiheeseen mitenkään
Köyhät sillä itseään lohduttaa, kaikki rikkaat, eli jo Sari sairaanhoitaja ja Pertti bussikuski, on rahanahneita itsekkäitä paskiaisia, he köyhät vain parempia kuin muut, lämminsydämisiä enkeleitä jotka jakaisivat koko lottovoittonsakin muille. Joopa joo niin varmaan.
Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka suussa. Kaikille ei riitä elämän valttikortteja.
Koyhillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, sillä koulutus maksaa ja koulutusaika on hukkaan heitettyä aikaa. Parempi päästä työhön kiinni, kuin maksaa vuosikausien koulutksesta, millä sitä eläisi ja maksaisi kaiken.
Kun putoaa köyhyyskuoppaan, sieltä ei helpolla nousta ylös.
Köyhyys ja älykkyys ei ole rinnastettavissa toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko näköalattomuus
Ei opiskella
Ei nähdä mahdollisuuksia
Ei osata säästää eikä sijoittaa
Ei edes yritetä tavoitella muuta
Palkkapäivänä tuhlataan kaikkiPari faktaa, kun ollaan kaikkein köyhimpiä eli tt-tuella:
TT-tuella ei saa säästää eikä sijoittaa.
TT-tuella on järkevää "tuhlata", siis käyttää kaikki, koska perustarpeista säästetty tuki voi suoraan vähentää seuraavan kuun tukea.
Itselläni on esim. kyllä neljä tutkintoa, myös yliopistosta, mutta siitä huolimatta sellaisia esteitä ja tekijöitä elämässä, että tt-tuella ollaan ja olen ihan Te-keskuksen arvion mukaan vaikeasti työllistyvä.
Kylläpä saa. Säästöt vain vähentävät tulevaisuudessa saatavaa TTT:Tä. KIELLETTYÄ säästäminen ja sijoittaminen ei kuitenkaan ole.
Tuota kutsutaan pilkun viilaamiseksi. Vähän sama kuin antaisi rikkaalle neuvon sijoittaa tai säästää kaikki rahansa... joka tietenkin onnistuu rikkaalta paremmin, koska aina löytyy "puoliso, vanhemmat, isovanhemmat tai muut hyväksikäytettävät ihmiset" jotka maksavat elinkulut.
Tietenkään köyhältä ei ole kiellettyä sijoittaa tai säästää, mutta käytännössä tuo on tehty mahdottomaksi, koska säästöt ja sijoitukset on käytettävä ennen kuin saa toimeentulotukea. Rautalangasta väännettynä - ei asuntoa, eikä ruokaa, eikä mitään muutakaan, jos tarvitsee toimeentulotukea eikä luovu säästöistä ja luovu sijoituksista.
No eihän silloin TARVITSE toimeentulotukea jos on säästöjä ja sijoituksia. Ja kyllä se nimenomaan onkin tarkoitus että ITSE huolehtii omasta toimeentulostaan ja että tehdään kaikkensa että päästään pois toimeentulotuelta.
Et siis tiedä, mitä säästäminen ja sijoittaminen tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että pikku hiljaan kerrytät säätöjä ja/tai sijoituksia, joiden myötä saat korkotuloja tai osinkoja, joiden avulla voi rikastua ilman työntekoa. Rikastuminen ei onnistu, jos joka kuukausi syö säästöt.
Vaikka toimeentulotukea saavalta ei varsinaisesti ole kiellettyä säästää tai sijoittaa, niin käytännössä noilla keinoilla köyhä ei voi parantaa taloudellista asemaansa, koska toimeentulotukea ei myönnetä, jos ei ole PA.
Köyhyys harvoin tarkoittaa vain rahan puutetta. Valtaosalla köyhistä on myös sairauksia ja/tai traumoja menneisyydestä sekä yleisemmin elämänhallinnan ongelmia - ja varsin usein päihteidenkäyttöä edellä mainituista syistä. Vanhemmat eivät ole saaneet omilta vanhemmiltaan turvallista kasvuympäristöä ja kannustusta, joten eivät osaa sitä antaa omille lapsilleenkaan.
Asenne elämään, kouluttautumiseen, muihin ihmisiin jne. peritään vanhemmilta. Mikäli ei ole saanut kokea turvallista kiintymyssuhdetta edes johonkin aikuiseen, niin elämä lähtee usein eri tavoin alamäkeen, koska ihminen ei tunne että maailma olisi turvallinen paikka.
Tää on kyllä kiinnostava ja moniulotteinen aihe.
Köyhyys johtuu useimmiten elämänhallinnan, impulssin hallinnan ja rahan hallinnan ongelmista.
Siksi se periytyy kun kotona saa väärän mallin eikä mitään apua paremman mallin löytämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu useimmiten matalasta älykkyydestä. Äly on pitkälti perinnöllistä, ja älykkyys on suurin menestystä ennakoiva piirre ihmisessä.
Toki myös mielenterveysongelmat tai hankalat luonteenpiirteet (jotka pitkälti geneettisiä) vaikuttavat. Samoin verkostojen puute.
On lukuisia tutkimuksia, että nimenomaan kokemus taloudellisesta niukkuudesta heikentää väliaikaisesti kognitiivista suoriutumista jopa 13 pistettä:
"In a series of experiments, the researchers found that pressing financial concerns had an immediate impact on the ability of low-income individuals to perform on common cognitive and logic tests. On average, a person preoccupied with money problems exhibited a drop in cognitive function similar to a 13-point dip in IQ, or the loss of an entire night’s sleep."
https://www.princeton.edu/news/2013/08/29/poor-concentration-poverty-re…
Näissä tutkimuksissa tutkitaan siis samoja ihmisiä eri olosuhteissa ja tilanteissa. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa tutkittiin intialaisia maanviljelijöitä ja heidän älykkyyttään ennen sadonkorjuuta ja sen jälkeen. Tutkimuksen mukaan maanviljelijöiden älykkyys nousi sadonkorjuun jälkeen ja laski 13 pistettä sadonkorjuuta ennen. Älyllisen suorituskyvyn lasku on verrattavissa yhden yön unettomuuteen tai alkoholistien ja terveiden aikuisten väliseen älykkyyseroon normaalijakaumalla:
"Put simply, evoking financial concerns has a cognitive impact comparable with losing a full night of sleep. In addition, similar effect sizes have been observed in the performance on Raven’s matrices of chronic alcoholics versus normal adults (39) and of 60- versus 45-year-olds (40). By way of calibration, according to a common approximation used by intelligence researchers, with a mean of 100 and a standard deviation of 15 the effects we observed correspond to ~13 IQ points. These sizable magnitudes suggest the cognitive impact of poverty could have large real consequences."
https://scholar.harvard.edu/files/sendhil/files/976.full_.pdf
Kroonisen unettomuuden negatiivinen vaikutus on paljon suurempi kuin tuo tilapäisen unettomuuden aiheuttama 13 pistettä. Krooninen stressi laukaisee usein kroonisen unihäiriön, ja vaikka stressi poistuisi, krooninen unihäiriö jää jäljelle. Kannattaa välttää kroonista stressiä, koska se alentaa kognitiivista suorituskykyä valtavasti.
Nepotismi vaikuttaa hyvin paljon. Vaikka olisit lahjakkaampi, älykkäämpi ja työskentelisit 2x kovemmin, työpaikat menee silti todennäköisemmin sille jonka perheellä on suhteita ja vaikutusvaltaa.
Köyhillä on muutenkin paljon vähemmän vaihtoehtoja ja enemmän paineita ottaa se ensimmäinen varma työ vastaan mikä usein näkyy heikossa palkassa. Ei mikään "7 yritystä lääkikseen" todellakaan ole kaikkien etuoikeus, lahjomisesta ja valmennuskursseista puhumattakaan.
Tästäkään ei juuri puhuta vaan selitetään miten älykkyys ja ahkeruus periytyy. No joo, periytyyhän ne mutta mahdollisuudet ja elämän yleinen helppous periytyvät vielä kymmenen kertaa vahvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko näköalattomuus
Ei opiskella
Ei nähdä mahdollisuuksia
Ei osata säästää eikä sijoittaa
Ei edes yritetä tavoitella muuta
Palkkapäivänä tuhlataan kaikkiPari faktaa, kun ollaan kaikkein köyhimpiä eli tt-tuella:
TT-tuella ei saa säästää eikä sijoittaa.
TT-tuella on järkevää "tuhlata", siis käyttää kaikki, koska perustarpeista säästetty tuki voi suoraan vähentää seuraavan kuun tukea.
Itselläni on esim. kyllä neljä tutkintoa, myös yliopistosta, mutta siitä huolimatta sellaisia esteitä ja tekijöitä elämässä, että tt-tuella ollaan ja olen ihan Te-keskuksen arvion mukaan vaikeasti työllistyvä.
Kylläpä saa. Säästöt vain vähentävät tulevaisuudessa saatavaa TTT:Tä. KIELLETTYÄ säästäminen ja sijoittaminen ei kuitenkaan ole.
Tuota kutsutaan pilkun viilaamiseksi. Vähän sama kuin antaisi rikkaalle neuvon sijoittaa tai säästää kaikki rahansa... joka tietenkin onnistuu rikkaalta paremmin, koska aina löytyy "puoliso, vanhemmat, isovanhemmat tai muut hyväksikäytettävät ihmiset" jotka maksavat elinkulut.
Tietenkään köyhältä ei ole kiellettyä sijoittaa tai säästää, mutta käytännössä tuo on tehty mahdottomaksi, koska säästöt ja sijoitukset on käytettävä ennen kuin saa toimeentulotukea. Rautalangasta väännettynä - ei asuntoa, eikä ruokaa, eikä mitään muutakaan, jos tarvitsee toimeentulotukea eikä luovu säästöistä ja luovu sijoituksista.
No eihän silloin TARVITSE toimeentulotukea jos on säästöjä ja sijoituksia. Ja kyllä se nimenomaan onkin tarkoitus että ITSE huolehtii omasta toimeentulostaan ja että tehdään kaikkensa että päästään pois toimeentulotuelta.
Et siis tiedä, mitä säästäminen ja sijoittaminen tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että pikku hiljaan kerrytät säätöjä ja/tai sijoituksia, joiden myötä saat korkotuloja tai osinkoja, joiden avulla voi rikastua ilman työntekoa. Rikastuminen ei onnistu, jos joka kuukausi syö säästöt.
Vaikka toimeentulotukea saavalta ei varsinaisesti ole kiellettyä säästää tai sijoittaa, niin käytännössä noilla keinoilla köyhä ei voi parantaa taloudellista asemaansa, koska toimeentulotukea ei myönnetä, jos ei ole PA.
Ehkäpä tiedän jotain säästämisestä ja sijoittamisesta kun kerta niillä keinoin miljonääriksi asti olen päässyt.
Ja ihan köyhistä lähtökohdista. Kotoa en ottanut yhtään mitään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Huoh näitä kommentteja taas. Tyhmyys, laiskuus, opittu että tukien varassa on helpompaa jnejne.
Todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksissa puhutaan vaikeista ylisukupolvisista traumoista, sairauksista ja ihan vaan huonosta onnesta/kohtalosta. Kaikenlainen hyvin- ja pahoinvointi periytyy ja voi vaikuttaa pitkälle monen sukupolven ajan. Jos jossakin ketjun linkissä tapahtuu rankkoja traumoja jotka romuttaa elämän ja talouden niin sitä korjailee seuraavat polvet vielä pitkään.
Mielenterveyden merkitys koko elämässä on kiistaton ja koko käsite mielenterveys on aika hatara niille joilla sitä on. On vaikea samaistua ihmiseen jonka kasvuvuosina on ollut tekijöitä jotka rikkoo koko mielen, persoonallisuuden, identiteetin ja lähtökohdat. Ulospäin työ/opiskelukunnoton näyttää sitten normaalikuplassa eläville siltä että laiskuuttaan haluaa elää tuilla tai tyhmyyttään tekee vain vähän siivoustöitä, kun ei ole käsitystä mitä on loppuun kuluneet voimavarat.Pysytään nöyrinä, huomenna voi itsekin joutua autokolariin ja joutua sähköpyörätuoliin loppuelämäksi.
Juurikin näin. Oma tarinani on todella, todella raskas, vaikka olen ihan normaalista ja älykkäästä suvusta. Itsekin olen keskivertoälyn yläpuolella. Silti luullaan että olen tyhmä laiska ja saamaton, ja kaikki on omaa vikaa.
Köyhä perhe on usein myös kouluttamaton perhe, jolloin kodista ei saada mallia opiskeluun, siihen ei kannusteta tai ei osata tukea lasta eteenpäin. Koetaan, että on tärkeämpää "mennä töihin", kuin haikailla jotain kuita taivaalta (esim. mennä lukioon ja opiskella sen jälkeen jotain vielä vuosikaudet).
Näin ainakin meillä. Nyt sitten vuosien hanttihommien, työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen kolmekymppisenä ja persaukisena opiskelen yliopistossa. Ei tullut nuorena mieleenkään, että olisin voinut jatkaa lukioon ja yliopistoon, se oli vain hienojen perheiden penskoille ja muille paremmille ihmisille, hikareille ja lapsineroille.
En todellakaan tunne kuuluvani joukkoon akateemisissa piireissä, mutta aihe kiinnostaa ja olen hyvä siinä ja nautin siitä mitä teen. Kerrankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu useimmiten matalasta älykkyydestä. Äly on pitkälti perinnöllistä, ja älykkyys on suurin menestystä ennakoiva piirre ihmisessä.
Toki myös mielenterveysongelmat tai hankalat luonteenpiirteet (jotka pitkälti geneettisiä) vaikuttavat. Samoin verkostojen puute.
Mittasin juuri naapurin köyhän kallonympäryksen. Se oli selvästi pienempi kuin meidän perheessä jossa on rahaa
Oliko myös niin matala otsa,ettei veri mahdu päähän?
"Ei pahalla,mut tahallaa"
"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh näitä kommentteja taas. Tyhmyys, laiskuus, opittu että tukien varassa on helpompaa jnejne.
Todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksissa puhutaan vaikeista ylisukupolvisista traumoista, sairauksista ja ihan vaan huonosta onnesta/kohtalosta. Kaikenlainen hyvin- ja pahoinvointi periytyy ja voi vaikuttaa pitkälle monen sukupolven ajan. Jos jossakin ketjun linkissä tapahtuu rankkoja traumoja jotka romuttaa elämän ja talouden niin sitä korjailee seuraavat polvet vielä pitkään.
Mielenterveyden merkitys koko elämässä on kiistaton ja koko käsite mielenterveys on aika hatara niille joilla sitä on. On vaikea samaistua ihmiseen jonka kasvuvuosina on ollut tekijöitä jotka rikkoo koko mielen, persoonallisuuden, identiteetin ja lähtökohdat. Ulospäin työ/opiskelukunnoton näyttää sitten normaalikuplassa eläville siltä että laiskuuttaan haluaa elää tuilla tai tyhmyyttään tekee vain vähän siivoustöitä, kun ei ole käsitystä mitä on loppuun kuluneet voimavarat.Pysytään nöyrinä, huomenna voi itsekin joutua autokolariin ja joutua sähköpyörätuoliin loppuelämäksi.
Jos olisit tehnyt duunarihommia ja tutustunut ihmisiin, olisit itsekin huomannut omituisia ajatusvääristymiä mitä voi olla. Rahankäyttö on aivan holtitonta, säästäminen on vieras ajatus ja koulutusta ihan oikeasti halveksitaan. Nämä eivät ole ulkoisia tekijöitä vaan ihmisen omia ajatuksia, joita ei voi muuttaa kukaan muu kuin tämä ihminen itse.
En pelkää yhtään sanoa tätä, vaikka manaat minulle sen takia auto-onnettomuutta ja loppuelämää pyörätuolissa. Varo ettei se ole oma kohtalosi.
Olen tehnyt duunarihommia ja nähnyt ihmisiä. Ehkä en osannut nyt muotoilla ajatuksiani ihan oikein, tuntuu että ymmärsit ehkä vähän väärin. Totta kai olen samaa mieltä että luettelemasi asiat ovat ihmisen omia ajatuksia ja ihmisen itsen korjattavissa, ainakin jossakin määrin, tiettyyn pisteeseen asti. Monet mielen asiat eivät ole päätöksestä ja tahdosta kiinni. Erilaisten kasvuvuosina syntyneiden ajatusmallien purkamiseen ja korjaamiseen voi tarvita psykoterapeuttista apua että muutos lähtee liikkeelle. Esimerkiksi holtittoman rahankäytön taustalla voi olla epävakaapersoonallisuushäiriö/kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka johtuu niistä traumaattisista kasvuoloista ja tapahtumista.
Kaikenlaisia omituisia ajatusvääristymiähän kyllä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista laidasta laitaan. Köyhä tuhlaa holtittomasti tuet, rikas tuhlaa perintörahojansa. Sama ongelma mutta eri portaalla vaan.
Ei. En ymmärtänyt väärin. Vaan tartuin siihen että kuittasit kaiken sairauksien ja traumojen aiheuttamaksi, kuten monet tekevät. Et puhunut mistään muusta. Mutta ajatusmallit eivät ole sairauksia, vaan asenteita. Ne tarttuvat lähipiirin puheista, ei traumaattisista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuminen rahaan on opittua. Jos rahaa saa niin se käytetään kaikenlaiseen huvitukseen, asutaan vuokralla. Ei mietitä pitkäjänteisesti. Jos säästäisikin pitkäjänteisesti asp-lainaan ja sijoittaisi edes muutaman kympin kuussa.
Luulen että suhtautuminen rahaan on opittua. Jos en äkkiä kuluta näitä niin kela vie. Eikä osata ajatella sellaista elämää mahdolliseksi, missä kelan rahoja ei tarvittaisi.
Jos saa palkkaa 1700€ niin eipä siitä paljoa säästellä tai sijoiteta. Ainakaan niin, että olisi todellinen mahdollisuus vaikka omaan asuntoon.
Lapsuuden perheelläni oli kaikki edellytykset tulla ylemmän keskiluokan perheeksi, mutta erinäisten vastoinkäymisten seurauksena äidilläni oli aikaa, rahaa ja voimavaroja vain yhteen lapseen. Sen sijaan, että tämä olisi jaettu puoliksi kahdelle lapselle, äitini antoi minulle vain minimin, kun taas lähes samanikäinen siskoni sai kivan keskiluokkaisen lapsuuden. (Katkerasti ajatellen äitini ei piitannut, kuinka alas hän minut polkee, kunhan saa työnnettyä siskoni ylempään keskiluokkaan.)
Minulle ei ostettu vaatteita, ei autettu työhakemusten teossa, ei annettu lounasseteleitä tai elokuvalippuja, en päässyt tietyn iän jälkeen Linnanmäelle, mutta siskoni pääsi joka vuosi niin pitkään kuin halusi. Minulle ei ostettu edes silmälaseja. Siskoni myös kiusasi minua, mutta äitini ei ikinä puuttunut siihen, ja jos siskoni vinkaisi jonkun asian suosivan minua, tämä korvattiin hänelle ylenpalttisesti. (Esimerkiksi, kun saimme omat huoneet, siskoni ja äitini olivat vihaisia isälle, joka oli kehdannut ostaa minulle radion ilman että siskoni sai mitään. Äitini oli antanut siskoni valita huoneen, osti hänelle uuden työpöydän, uuden tietokoneen, paremman sängyn kuin minulle…) Ainoa mihin minua kannustettiin oli opiskelu.
On varmaan selvää, että tämä vaikutti elämänpolkuihimme suunnattomasti, vaikka tietysti persoonallisuuseroillakin on jonkin verran vaikutusta. Luin itseni maisteriksi, mutta en ole koskaan menestynyt samalla tavalla kuin tiedän, että olisin pystynyt. Minulla on köyhän identiteetti, mikään tarpeeni ei ole tärkeä, enkä panosta itseeni yhtään (koska en ole sen arvoinen). CV:ni on surkea, ja pidän kynsin hampain kiinni huonosta työpaikasta, koska se on paras mitä minulla on koskaan ollut. Siskonikin luki maisteriksi, hänet palkattiin heti koulunpenkiltä kovapalkkaiseksi konsultiksi ja pitää menestystään itsestäänselvyytenä ja ansaittuna, eikä ikinä tule ymmärtämään, että se kaikki oli mahdollista minun kustannuksellani.
Uskon siis täysin tuon, että 70% köyhän lapsuuden kokeneista, on aikuisenakin köyhiä. Minusta ainakin tuli juuri sellainen, miksi minut kasvatettiin. Samoin siskostani. (Ja kyllä, olen katkera.)
Vanhempani saivat olla koko työikänsä vakitöissä, jotka ovat omalla kohdallani jääneet haaveiksi. Äiti oli silti alkkis ja mulla oli pirullinen kiire pois kotoa, ei puhettakaan, että olisin jäänyt kotiin lukiota käymään. Mulla oli paha syömishäiriö ja pelastin itseni.
Omat lapseni menivät lukioon ja vanhempi aloitti yliopistossa. Saivat itse tehdä päätökset. Saavat halutessaan asua kotona niin kauan kuin tahtovat. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta jotenkin yritetään pärjätä.
Heko heko. Koko lapsuuden kun elin köyhäni, niin opin säästämään. Nyt en sitten osaa käyttää säästämääni rahaa, kun pyrin säästämään alitajuisestikin.
Mielestäni asenne vaikuttaa paljon. Vaikka perhe olisi köyhä, mutta jos asenne on positiivinen, menestymään kannustava, opiskelua tukeva jne, on jälkikasvulla hyvät mahdollisuudet.
Jos vanhemmilta periytyy uhriasenne, miten he ovat vähäosaisia, heitä syrjitään ja maailma on epäreilu, voi "sopeutua" /lannistua samaan kohtaloon. Miten vanhemmat puhuvat menestyvistä, rikkaista? Oppiiko kotoa miten "raha ei tuo onnea" ja katkeran asenteen paremmin tienaavia kohtaan? Jos vanhemmat ovat tukien varassa, oppii näkemään sen puolen, niistä puhutaan, oppii mitä haetaan ja saa mistäkin.
Sosiokulttuurinen pääoma. Todennäköisesti köyhyys myös muovaa aivoja ja ihmisen tapoja ajatella asioista. Tietysti taloudellisilla resursseilla on myös merkitystä. Stressittömämpi elämä vapauttaa resursseja itsensä kehittämiseen.
Isä rakennusmies, äiti toimistoapulainen.
Vanhemmilta ei juuri saanut mallia koulutuksen hankkimiseen, mutta yrittämiseen ja työntekoon kylläkin.
Luin tieni yliopistoon opiskelemaan teknisen alan tutkintoa kaupallisella sivuaineella, suurimman osan työuraa ollut palkkatyöläisenä vaikka lyhyen pätkän myös yrittäjänä. Aina olen työssä keskittynyt siihen miten voin auttaa asiakastani tai työnantajaani pärjäämään liiketoiminnassaan paremmin, ja se on johtanut hyvään ura- ja palkkakehitykseen.
Nykyään olen johtavassa asemassa isossa firmassa ja vuositulot yli 120000€.
Eli Suomessa voi vallan mainiosti menestyä erinomaisesti riippumatta lähtökohdista.
Sanoisin että köyhistä oloista ponnistava voi pärjätä jopa paremmin kuin varakkaasta kodista tuleva koska jälkimmäisellä on kovempi motivaatio.
Luitko tuon kommentin johon vastasin? Huokuuko siitä sinun mielestäsi sydämen sivistys? Voi toki olla että kirjoittaja on itse "tyhmä, köyhä aasi", mutta todennäköisempää on, että ylemmyydentuntoinen kuvailee alas päin katsomiaan tuolla tavalla.