Lue keskustelun säännöt.
Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
26.08.2023 |
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Yksi tyyppi just sanoi että ihmettelee miksi muut vanhemmat on jotekin ylpeitä kun lapset on kesätöissä. Hän on sanonut omilleen että töitä ehtii tehdä myöhemminkin... Tuo näkyy aikanaa ensimmäisten työpaikkojen saannissa (saamatta jäämisessä) ja palkassa. Ja se kertautuu, joten köyhyys tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosioekonominen asema periytyy. Asenteet opiskelua, rikastumista ja myös rahankäyttöä kohtaan siirtyvät oppina lapsille. Uskoisin, että jokin hetkellinen esim. vanhempien kouluttautumisesta johtuva köyhyys ei niinkään ole se periytyvä asia vaan nimenomaan ne asenteet. Kouluttautumisesta johtuva tilapäinen köyhyyshän voi toki kestää sen 5 vuotta, mutta sitä kestetään, jotta voidaan opintojen jälkeen vaurastua.
Karkeasti yleistäen sanoisin, että kouluttamattomat vanhemmat eivät pidä koulutusta niin suuressa arvossa eikä siten lasten peruskouluun ja vapaa-ajan oppimiseenkaan panosteta yhtä paljon kuin koulutettujen vanhempien perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin kysyisi, miksi yliopiston käyneiden lapsista suurin osa menee yliopistoon. Tai miksi rikkaiden lapsista ei tule yleensä köyhiä.
Hyvä vertaus. Vastaus:
Minä olen käynyt yliopiston, koska vanhempani olivat akateemisia. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kukaan ei edes ehdottanut minulle muuta.
En ole rikas, mutta ihan hyvin toimeentuleva. Myös vanhempani olivat sitä. Nyt kun vietän paljon aikaa ikääntyneen äitini kanssa niinnhuimaan, että asenteeni rahaan ja rahankäyttöön on samat kuin hänellä. Opittua siis.
Isovanhemmat oli maanviljelijöitä, vanhemmat teollisuusyrittäjiä, minä akateeminen. Tosin kaikilla oli kuluttamiseen sama asenne, kaikessa säästetään että rahaa on siihen mitä tarvitaan. Oli se sitten vaikka automaatiokone tai vaikka maailmanympärysmatka. Arjessa säästetään että voidaan investoida.
Olemme sanoneet lapsille ettei nyky-Suomessa kannata kouluttautua akateemiseksi, kun osaamista ei enää arvosteta. Parempi alkaa sähkömieheksi. Vähemmän stressiä ja parempi palkka.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli jokunen vuosi sitten suomalainen dokkari. Siinä osuvasti sanottiin, että elämä köyhässä perheessä luo tietynlaista näköalattomuutta. Kun ei olla itse koulutettuja ja kiinnostuneita itsensä kehittämisestä, välittyy sama ajattelutapa sitten lapsillekin. Lapsia ei välttämättä edes osata kannustaa lukemiseen, opiskeluun, parempien olojen tavoitteluun vaan elämä on sitä samanlaista yksiössä sotkun keskellä elämistä ja tukien varassa nyhjäämistä; karrikoidusti sanoen.
Minun kaverini koti oli ns. Sivistyskoti. Paljon lapsia, Vanhemmat opiskelivat, tekivät väitöskirjaa, elivät tiukasti. Leivän päällä ei ollut muuta kuin voita ja sossu antoi lapsikatraalle vaatteet kerran vuodessa. Oltiin yhdessä, keskusteltiin ja leivottiin, kyläiltiin.
Jokainen näistä viidestä lapsesta on korkeakouluettu, ja ei vain kerran, vaan kahdesti. Kaikki ovat työelämässä, eivätkä minun tietääkseni elä tuilla. Yksi heistä tavoittelee korkeampaa elintasoa, mutta muut neljä elävät lähellä köyhyysrajaa.
Eli ei koulutus selitä köyhyyden puutosta, vaan pakko olla kyse asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen omista köyhistä vanhemmistani opettaa, että rahalla ei ole merkitystä. Se ei tuo onnea. Vain perhe-elämällä on merkitystä. Tuo on johtanut moneen tragediaan.
Itsenäisenä ajattelijana en lähtenyt tuohon mukaan ja olen ihan kohtuullisesti tienaamalla nostanut itseni jopa jonkin verran varakkaaksi ja aika onnelliseksikin.
Useissa heikosti pärjäävissä perheissä vain opetetaan surkeita elämäntapoja sukupolvesta toiseen, kun taas pärjäävissä perheissä toimitaan juuri päinvastoin.
Kyse on usein siitä mitä lapsille opetetaan.
No ei raha kyllä tuo onnea. On tärkeää että tulee toimeen, mutta eivät miljoonat oikeasti tuo onnea, sekin on ihan tutkittu juttu.
Ei pidä paikkansa omien kokemusteni perusteella ja tutkimuksetkin väittävät muuta. Raha tuo onnea.
Mä luen noita tutkimuksia siten, että jos rahaa/tuloja on niin paljon, että sillä voi ostaa siinä omassa kontekstissa vapaasti mitä haluaa, ruokakaupasta omaan kotiin, se tuo onnea. Tosi isot omaisuudet tuovat myös stressiä ja Suomen mittakaavassa samassa kuplassa eläviä kavereita voi olla vähän joka osaltaan. Vähän kuin käänteinen vähävaraisuus - rahaa miettii taas enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni itse rahansa tehdyistä miljonääreistä ihan tilastollisesti todeta, että suurin osa heistä on todella köyhistä oloista. Keskiluokkaisesta tulee harvemmin rikasta, koska hänellä ei ole palavaa halua saada omille lapsilleen parempia olosuhteita.
Päteekö tilasto Suomeen? Amerikkaan ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli jokunen vuosi sitten suomalainen dokkari. Siinä osuvasti sanottiin, että elämä köyhässä perheessä luo tietynlaista näköalattomuutta. Kun ei olla itse koulutettuja ja kiinnostuneita itsensä kehittämisestä, välittyy sama ajattelutapa sitten lapsillekin. Lapsia ei välttämättä edes osata kannustaa lukemiseen, opiskeluun, parempien olojen tavoitteluun vaan elämä on sitä samanlaista yksiössä sotkun keskellä elämistä ja tukien varassa nyhjäämistä; karrikoidusti sanoen.
Olikohan perintönä köyhyys? Siinä dokkarissa esiintyneet olivat oikeasti Suomen oloissa köyhiä ja todennäköisesti heillä oli jotain oppimisongelmia. Masennusta nyt ainakin, joka on sekä syy että seuraus.
Täällä kommentoivat -köyhät- tai niistä oloista ponnistaneet ovat monesti ihan tavallisista duunariperheistä joissa vanhemmat eivät vain tienaa isosti. Se on ihan eri lähtökohta elämään. Etenkin, jos omien vanhempien nuoruudessa opiskelu ei ollut ihmisoikeus kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyyppi just sanoi että ihmettelee miksi muut vanhemmat on jotekin ylpeitä kun lapset on kesätöissä. Hän on sanonut omilleen että töitä ehtii tehdä myöhemminkin... Tuo näkyy aikanaa ensimmäisten työpaikkojen saannissa (saamatta jäämisessä) ja palkassa. Ja se kertautuu, joten köyhyys tarttuu.
Riippuu mikä on tavoite lapsille. Onko se vaikka lääkkis. Silloin teini-iän kesätöillä ei ole mitään merkitystä ja kunnon loma voi olla tarpeen, kun koulusta haetaan parhaita tuloksia. Osa alkaa lukemaan pääsykokeisiin jo lukion ekoina kesinä.
Muuten tietenkin hyvä tehdä jotain. Mutta ei silloinkaan koko kesää.
Ja olen siis itse korkeasti koulutettu joka teki töitä kaikki lomat ja koulun jälkeen 14-vuotiaasta saakka. Jälkeenpäin olisi pitänyt keskittyä nauttimaan enemmän elämästä ja vaikkapa tekemään enemmän kotitehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat rikkaat ovat alunperin perineet varallisuutensa jo usean sukupolven ajalta, joten on paljon helpompi jatkaa esim perhe- yrityksen pyörittämistä tai muuten sijoittaa perittyä varallisuutta. Köyhien lapset eivät peri mitään vaan pitää aloittaa aivan pohjalta. Ne köyhien lapset joilla on lukupäätä ja halua voivat koulutuksen avulla pärjätä hyvin, tai jos on poikkeuksellisen hyvä bisnes taju ja lahjakkuus, niin sieltä pohjalta voi erittäin kovan työn tuloksena jopa päästä rikastumaan. Suurin osa joutuu tyytymään perus palkkatöihin jossa rikastumisen mahdollisuutta ei ole, vaan kaikki menee pakollisiin kuluihin.
Esimerkiksi työmoraali periytyy huomaamatta. Minä ja mieheni olemme tehneet pitkää päivää sekä muille, että omassa yrityksessämme. Ei se aina ole ollut mitenkään miellyttävää, joskus jopa lapsilta pois. Mutta kitisemättä on painettu menemään ja lopputulos on sitten esimerkiksi yhteinen ulkomaanmatka joka vuosi. Saa arvostella.
Nyt lapset ovat aikuisia ja oikein pysähdyin miettimään, että ei heitä ole ahdistettu kouluttautumaan, tai tekemään ahkerasti töitä. Mutta niinpä vain tekevät.
Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan. Mutta kyllä se rauhoittaa. Jos pitää vuodesta toiseen elää kuin veitsenterällä, se kuluttaa ihmistä. Lähipiirissä on tällainen tapaus, joka elää jatkuvasti tukien varassa. Tunnen sääliä, kun kuulen hänen selittävän, minä viikonpäivänä napsahtaa mikäkin tuki. Auttaakaan ei voi, kun on sellainen holtiton rahankäyttäjä kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyyppi just sanoi että ihmettelee miksi muut vanhemmat on jotekin ylpeitä kun lapset on kesätöissä. Hän on sanonut omilleen että töitä ehtii tehdä myöhemminkin... Tuo näkyy aikanaa ensimmäisten työpaikkojen saannissa (saamatta jäämisessä) ja palkassa. Ja se kertautuu, joten köyhyys tarttuu.
Riippuu mikä on tavoite lapsille. Onko se vaikka lääkkis. Silloin teini-iän kesätöillä ei ole mitään merkitystä ja kunnon loma voi olla tarpeen, kun koulusta haetaan parhaita tuloksia. Osa alkaa lukemaan pääsykokeisiin jo lukion ekoina kesinä.
Muuten tietenkin hyvä tehdä jotain. Mutta ei silloinkaan koko kesää.
Ja olen siis itse korkeasti koulutettu joka teki töitä kaikki lomat ja koulun jälkeen 14-vuotiaasta saakka. Jälkeenpäin olisi pitänyt keskittyä nauttimaan enemmän elämästä ja vaikkapa tekemään enemmän kotitehtäviä.
Kotitehtäviä?
Vierailija kirjoitti:
Useimmat rikkaat ovat alunperin perineet varallisuutensa jo usean sukupolven ajalta, joten on paljon helpompi jatkaa esim perhe- yrityksen pyörittämistä tai muuten sijoittaa perittyä varallisuutta. Köyhien lapset eivät peri mitään vaan pitää aloittaa aivan pohjalta. Ne köyhien lapset joilla on lukupäätä ja halua voivat koulutuksen avulla pärjätä hyvin, tai jos on poikkeuksellisen hyvä bisnes taju ja lahjakkuus, niin sieltä pohjalta voi erittäin kovan työn tuloksena jopa päästä rikastumaan. Suurin osa joutuu tyytymään perus palkkatöihin jossa rikastumisen mahdollisuutta ei ole, vaan kaikki menee pakollisiin kuluihin.
Palkkatöissäkin pääsee rikastumaan. Mitä se nyt ikinä tarkoittaakin. Lääkkis, kauppis, oikis perinteisiä aloja siihen. Vuosipalkat työläisenä monella kuusinumeroisia.
Tuo on just sitä köyhän mantraa - ei saatu mitään niin meistä ei voi tulla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyyppi just sanoi että ihmettelee miksi muut vanhemmat on jotekin ylpeitä kun lapset on kesätöissä. Hän on sanonut omilleen että töitä ehtii tehdä myöhemminkin... Tuo näkyy aikanaa ensimmäisten työpaikkojen saannissa (saamatta jäämisessä) ja palkassa. Ja se kertautuu, joten köyhyys tarttuu.
Riippuu mikä on tavoite lapsille. Onko se vaikka lääkkis. Silloin teini-iän kesätöillä ei ole mitään merkitystä ja kunnon loma voi olla tarpeen, kun koulusta haetaan parhaita tuloksia. Osa alkaa lukemaan pääsykokeisiin jo lukion ekoina kesinä.
Muuten tietenkin hyvä tehdä jotain. Mutta ei silloinkaan koko kesää.
Ja olen siis itse korkeasti koulutettu joka teki töitä kaikki lomat ja koulun jälkeen 14-vuotiaasta saakka. Jälkeenpäin olisi pitänyt keskittyä nauttimaan enemmän elämästä ja vaikkapa tekemään enemmän kotitehtäviä.
Kotitehtäviä?
Niin? Tehnyt koulun jälkeen enemmän läksyjä kuin töitä. Ja kesällä kertaillut jo oppimaani tai opetellut muusta kirjallisuudesta lisää. Vaikka kampesin itseni yliopistoon, helpommallakin sinne olisi voinut päästä.
Mikään pakko minun ei ollut tehdä töitä lainkaan. Siideriin ja Leviksiin ne pääosin menivät.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden lapsilla on suuri riski syrjäytyä koska eivät saa mallia paremmasta mutta köyhyys ei ole este eikä hidaste.
Itse olen köyhästä kouluttamattomasta duunariperheestä stadista, ollut köyhä lapsiperheellinen ja lopulta koulutettu keskituloinen.
Omat lapseni ovat koulutettuja hyvätuloisia.
Ihan itsestä kiinni mihin rahkeet ja sisu riittää
Suomessa köyhyys ei ole este mutta ehdottomasti hidaste. Jos ei älyllisesti rahkeet riitä huippukoulutukseen, niin kyllä köyhyydessä saat elää loppuikäsi, tai jos olet vaikka fyysisesti sairas. Rikkaan perheen lapsen ei tarvitse pelätä köyhyyttä vaikka olisi tyhmä kuin saapas. Köyhän perheen lapset joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä verrattuna rikkaan lapseen jota vanhemmat auttavat taloudellisesti. Näin se vaan on aina mennyt ja menee nykyäänkin, reilua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneiden lapsilla on suuri riski syrjäytyä koska eivät saa mallia paremmasta mutta köyhyys ei ole este eikä hidaste.
Itse olen köyhästä kouluttamattomasta duunariperheestä stadista, ollut köyhä lapsiperheellinen ja lopulta koulutettu keskituloinen.
Omat lapseni ovat koulutettuja hyvätuloisia.
Ihan itsestä kiinni mihin rahkeet ja sisu riittää
Suomessa köyhyys ei ole este mutta ehdottomasti hidaste. Jos ei älyllisesti rahkeet riitä huippukoulutukseen, niin kyllä köyhyydessä saat elää loppuikäsi, tai jos olet vaikka fyysisesti sairas. Rikkaan perheen lapsen ei tarvitse pelätä köyhyyttä vaikka olisi tyhmä kuin saapas. Köyhän perheen lapset joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä verrattuna rikkaan lapseen jota vanhemmat auttavat taloudellisesti. Näin se vaan on aina mennyt ja menee nykyäänkin, reilua tai ei.
Mikä on rikas perhe? Aika vähän on Suomessa niitä jotka pystyvät elättämään lapsensa koko elämän ajan. Ja vaikka tyhmä saapas pääsisi perhefirmaan töihin, ei sielläkään rikastu mitään tekemättä. Etenkään sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
Varakkaamman perheen lapsi pääsee ehdottomasti paremmin alkuun, mutta lopulta on kuitenkin itse vastuussa itsestään. Mahdollisia perintöjä tullessa ollaan usein jo viisikymppisiä ja silloin on omiakin lapsia huollettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat rikkaat ovat alunperin perineet varallisuutensa jo usean sukupolven ajalta, joten on paljon helpompi jatkaa esim perhe- yrityksen pyörittämistä tai muuten sijoittaa perittyä varallisuutta. Köyhien lapset eivät peri mitään vaan pitää aloittaa aivan pohjalta. Ne köyhien lapset joilla on lukupäätä ja halua voivat koulutuksen avulla pärjätä hyvin, tai jos on poikkeuksellisen hyvä bisnes taju ja lahjakkuus, niin sieltä pohjalta voi erittäin kovan työn tuloksena jopa päästä rikastumaan. Suurin osa joutuu tyytymään perus palkkatöihin jossa rikastumisen mahdollisuutta ei ole, vaan kaikki menee pakollisiin kuluihin.
Palkkatöissäkin pääsee rikastumaan. Mitä se nyt ikinä tarkoittaakin. Lääkkis, kauppis, oikis perinteisiä aloja siihen. Vuosipalkat työläisenä monella kuusinumeroisia.
Tuo on just sitä köyhän mantraa - ei saatu mitään niin meistä ei voi tulla mitään.
Et ymmärtänyt lukemaasi tai sitten vääristelet tahallasi. Tuossahan just sanottiin että jos on lukupäätä niin kovalla työllä köyhäkin voi menestyä. Kaikilla ei vaan rahkeet riitä lääkikseen, kauppikseen tai oikeustieteelliseen. Varakkaiden lapsilla ei tarvitse riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli jokunen vuosi sitten suomalainen dokkari. Siinä osuvasti sanottiin, että elämä köyhässä perheessä luo tietynlaista näköalattomuutta. Kun ei olla itse koulutettuja ja kiinnostuneita itsensä kehittämisestä, välittyy sama ajattelutapa sitten lapsillekin. Lapsia ei välttämättä edes osata kannustaa lukemiseen, opiskeluun, parempien olojen tavoitteluun vaan elämä on sitä samanlaista yksiössä sotkun keskellä elämistä ja tukien varassa nyhjäämistä; karrikoidusti sanoen.
Olikohan perintönä köyhyys? Siinä dokkarissa esiintyneet olivat oikeasti Suomen oloissa köyhiä ja todennäköisesti heillä oli jotain oppimisongelmia. Masennusta nyt ainakin, joka on sekä syy että seuraus.
Täällä kommentoivat -köyhät- tai niistä oloista ponnistaneet ovat monesti ihan tavallisista duunariperheistä joissa vanhemmat eivät vain tienaa isosti. Se on ihan eri lähtökohta elämään. Etenkin, jos omien vanhempien nuoruudessa opiskelu ei ollut ihmisoikeus kuten nykyään.
Juuri tuo sarja!
Mä olen pikkukylän kontekstissa ihan ok-tuloisesta työläisperheestä jossa arvostettiin niin koulutusta, kulttuuria, historiaa, taidetta, politiikkaa ja urheilua.
Hyvät lähtökohdat siis.
Mutta jos vertaan puolisoni perheeseen, joka on akateeminen monessa sukupolvessa, myös naiset, näen yhden ison eron. Omassa kodissa muistutettiin kovan työn merkityksestä, puolison perheessä korostettiin ns. helpoimmalla pääsemistä. Eli tavoitteet lapsille oli niillä aloilla joista pääsee mahdollisimman helposti hyville palkoille ja helposti töihin. Kun omassa perheessä se oli ensimmäisenä perheestä yliopistoon, mutta puuttui ehkä ymmärrys siitä miten eri alat työllistävät.
Sama näkyy edelleen työelämässä. Teen aivan liikaa turhia metatöitä jotka jäävät muilta huomaamatta. Puoliso tekee sen mitä pitää erittäin hyvin, mutta delegoi muun eikä ikinä lähde mihinkään vastuuasemiin pelkän maineen takia.
Tästä tuli jokunen vuosi sitten suomalainen dokkari. Siinä osuvasti sanottiin, että elämä köyhässä perheessä luo tietynlaista näköalattomuutta. Kun ei olla itse koulutettuja ja kiinnostuneita itsensä kehittämisestä, välittyy sama ajattelutapa sitten lapsillekin. Lapsia ei välttämättä edes osata kannustaa lukemiseen, opiskeluun, parempien olojen tavoitteluun vaan elämä on sitä samanlaista yksiössä sotkun keskellä elämistä ja tukien varassa nyhjäämistä; karrikoidusti sanoen.