Surettaa nuo anoppiketjut, huoli jo etukäteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi sanoi, kun vauva oli 2 viikkoa, että äidinmaidossa ei ole ravinto-aineita, bikineitä ei voi käyttää, jos on raskausarpia, että mun äiti 58-vuotta on liian vanha hoitamaan vauvaa, että miniän tukka pitää olla lyhyt, ei pitkiä hiuksia, kuulemma rumat.

Myöhemmin, kun lapsi vähän kasvoi, anoppi sanoi, että lapsella pitää olla hiukset kiinni, ei saa laittaa valkoisia vaatteita, lapseni kädet on kuin narut jne.

Lisäksi kun mentiin 3 vuoden seurustelun jälkeen kihloihin niin anoppi suuttui ja rupesi huutamaan, että ette kai te nyt yhteen muuta.

Kun mentiin naimisiin tuosta 7 vuoden päästä niin anoppi halusi valita itse itselleen hääkuvan koevedoksista.

Mun lapset ihan aina antaa minun valita itse kuvan, olipa mitkä kemut tahansa. Valitse minkä otat, teetetään se sulle. Eikö se ole ihan yleinen tapa?

Heh, kerrotko vuoden 1952 tapahtumista jos anoppi avoliitosta suuttui? Olette niin niin hauskoja.

No onpa hyvä, sulla on varmaan niin ystävällinen miniä, että sait valita kiitoskortitkin sukulaisille 😜

Miks niitä anopille näytellä jos ei halua mielipiteitä? Ja anna anopin valita itselleen mieleisintä, tietysti miniä itse päättää kiitoskortit. Miksi niillä anoppia vaivata yleensä ollenkaan?

Meillä oli kahdet tärkeet juhlat lasten perheissä viime talvena. Saatiin jokainen sukulainen kuvat whs ja jokainen sai valita itselleen 1-2 kuvaa jotka perheet sitten teettivät meille. Itselleen koko sarjat tietenkin

Kaikesta sitä saa jotkut rähinän aikaiseksi

Ei haluttukaan näytellä koevedoksia, mutta anoppi kiukutteli ja vaati, mies taipui.

Ei kannattais kyllä mennä anoppilaan asumaan. Ja en ymmärrä miksi anoppi jos kuvia näuäytetään ei saisi sanoa mielipidettään.

Oikeesti aikuiset sen kestävät ja tekevät niinkuin tahtovat.

Ei asuta anoppilassa. Jos mies ne kuvat näyttää anopille niin minkä teet. Mieheni on ainoa lapsi.

Ja miten se sinua häiritsi jos anoppi sanoi mielipiteitään kuvista, mitkä hänen mielestään parhaita. Kai olet aikuinen ihminen jo?

Ensin kyllä kerroit että anoppi halusi valita itselleen kuvista yhden. Eikö se ole ihan normaali käytäntö jos vaihtoehtoja on? Minkä mummot, äidit, kummit ottavat hyllyn reunalleen, saavat valita?

Kyllä sen kuuluu mennä niin, että hääpari itse valitsee kuvan minkä muille antaa.

Sä voit itse mennä naimisiin ja valita itsestäsi kuvia eikä puuttua muiden elämään.

Up

Jos se poika on täydellinen ja vanhempien hyvin kasvattama, hän osaa varmasti valita hyvän kumppanin.

Ap on nyt siinä vaiheessa, että alkaa niittää sitä, mitä on kylvänyt.

Luota siis lapsesi arvostelukykyyn kumppanin valinnassa ja aikuisen elämänsä järjestämisessä.

Säilytätte hyvät suhteet, kun hyväksyt lapsesi valinnat, olivat ne mieleesi tai ei. Tuet, jos tarvii tukea, et tyrkytä turhia neuvoja.

Toivotat mahdollisen kumppanin tervetulleeksi perheeseen ja kohtelet ihmisenä, eikä jonakin rosvona, joka vie sinulta lapsen.

Typerä aloitus. Tietenkin aikuisen lapsensa "menettää", koska tämän elämän tarkoitus ei ole toimia vanhempansa viihdyttäjänä vaan rakentaa oma elämä.

Anopin ja miniän suhde taas pitää itse haluta rakentaa molemminpuolisen kunnioituksen pohjalta alusta alkaen. 

Poika ei ole enää lapsi, etkä sinä ole enää se, joka tietää kaiken paremmin. Poika ja vaimonsa muodostavat uuden parisuhteen, johon kummankaan äidit ja isät eivät kuulu. Tukijoukkona voi olla, mutta suhteeseen ei tunkeuduta neuvomaan.

“Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,

ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaisia,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Jousimies näkee maalinsa ikuisuuden polulla ja hän

voimallaan auttaa sinua, jotta heidän nuolensa voivat

lentää nopeasti ja pitkälle.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla. “

- Kahlil Gibran