Lue keskustelun säännöt.
Hälyttävä tilasto: neuropsykiatrisesti oireilevien lasten määrä on moninkertaistunut nyt avunsaantia yritetään nopeuttaa rahalla
24.08.2023 |
Mikä syy siihen on kun nepsy-lasten määrä on moninkertaistunut viime vuosien aikana? Onko syynä lisääntynyt älylaitteiden käyttö vai mikä?
Jutun mukaan määrä on lähtenyt jyrkkään nousuun vuodesta 2018 lähtien. Mitä silloin tapahtui?
Kommentit (80)
Helppo huudella mutulla tuosta lääkeasiasta tietämättä taustoja tai ylipäätään yhtään mitään asioista. Esim. Paniikkihäiriö ei häviä sillä että "hoitaa nuppinsa kuntoon". :D Lopetin tosiaan lääkkeen käytön raskauden aikana. Ja kyseistä lääkettä pidetään turvallisena raskauden aikana käytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvainen setä kirjoitti:
Makeiset ja tupakat pois!
Ja energiajuomat.
Äitien synnytysikä nousee samoin isien siittämisikä. Riski sikiöhäiriöille kasvaa. Tupakointi, viina ja huumeet maistuvat joillekin liikaa. Jostain syystä poikien kohdalla riskit toteutuvat useammin. On varmasti myös kiinni poikien kasvatusasenteista. Vaaditaanko pojilta sinnikkyyttä, sisukkuutta ja toisten huomioonottoa?!
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Tällainen tyyppi on päästetty lasten kanssa työskentelemään. Huh huh.
T: erkkaope
Älä lässytä ja nosta itseäsi jalustalle turhaan, kun tiedät kuitenkin, että näillä on ongelmia enemmän.
Terkuin neuvolan Th
🇺🇦🇮🇱
Veikkaan että nepsyjä on ollut aina, jossain määrin, eikä täysin "oireettomia" ihmisiä ole kuin murto-osa, jos ollenkaan. Kaikilla meillä on omat neuroosimme, haasteemme ja toisaalta vahvuutemme.
Nykyään näitä asioita vaan tutkitaan ja nimetään enemmän, diagnoosin saa helpommin lääkäristä tai voi itse diagnosoida itsensä netistä. "Vanhaan hyvään aikaan" poikkeavuuksien kanssa joko oli opeteltava elämään tai sitten sinut poistettiin tästä maailmasta.
Veikkaan myös, että nykyinen elämäntyylimme "tuo pintaan" ja pahentaa oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ruskeasilmäisyys" vaikuttaa asiaan. Olen ollut kymmenissä päiväkodissa sijaisena ja lähes jokainen "ruskeasilmäinen" lapsi on ollut tuen tarpeinen ja siis ihan muistakin kuin vain kielitaitoon liittyvistä tekijöistä johtuen. Paljon on esim. autismin kirjoon kuuluvia näissä lapsissa.
Ei jumalauta! Tällainen tyyppi on päästetty lasten kanssa työskentelemään. Huh huh.
T: erkkaope
Suurin osa kasvatusalan ihmisistä arvottaa eri etnisyydet eri tavoin. Kannattaa sisäistää tämä.
Kouluista on tullut meluisia. Suuret luokkakoot. Pulpetit ja seinät pois, tilalle on tullut lähinnä säkkituolit. Opettajat valmentavat eivät opeta. Lukiossa kokeiltiin oppitunnin pituutta 90 min. Kun se aikaisemmin oli 75 min. Peruskoulussa oppitunti oli vielä 60 min. Tuollaiset oppituntien keston venytykset ja taukojen vähyyden on myrkkyä ihan tavallisillekin oppijille, saati nepsyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä itsekin sitä, voisiko mielialalääkkeiden lisääntynyt käyttö vaikuttaa (välittäjäaineet sekaisin sikiöaikana)? Omalla lapsella ADHD ja käytin alkuraskauden aikana SSRI-lääkettä. Isovanhemmallaan ehkä myös ADHD, joten geneettistä taustaa voi olla... Toisaalta oma lapseni olisi 30 vuotta sitten todennäköisesti leimattu häiriköksi tai "vilkkaaksi" ja nujerrettu kurilla ja rangaistuksilla. Apu olisi jäänyt saamatta ja seuraukset näkyneet todennäköisesti viimeistään aikuisena.
Ei ole ole näyttöä siitä, että ADHD-diagnoosin saaminen parantaisi lapsen itsetuntoa tai opillista suoriutumista pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Kazda et al(2022) seurasivat oireiltaan samanlaisia laista 8 vuoden ajan ja vertasivat ADHD-diagnoosin saaneiden lasten elämänlaatua niihin lapsiin, joilla oli samanlaisia ADHD-oireita, mutta jotka eivät saaneet diagnoosia. Tutkimuksen mukaan ADHD-diagnoosi oli yhteydessä heikompaan itsetuntoon, heikompaan uskoon omiin opillisiin kykyihin, heikompaan kuuluvuuden tunteeseen suhteessa kouluyhteisön. 2.5 kertaa suurempaan itsetuhoisuuteen ja epäsosiaalisen käytökseen. Verrattuna samanlaisiin lapsiin, ADHD-diagnoosin saaminen ja hoito ei siten mitenkään näkynyt nuorten omassa kokemuksessa elämänlaadustaan tai pärjäämisestään. On todennäköistä, että yhteisöllisen ratkaisut normien vastaiseen käytökseen ovat vähemmän stigmatisoivia ja vaurioittavat usein vähemmän yksittäisen lapsen itsetuntoa, kuin vääränlaiseen käytöksen medikalisaatio ja sen selittäminen lapsen pysyvillä piirteillä.
https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2797259
Diagnoosi vaikka väkisin. Sitten saadaan siitä kaikki hyödyt rahalliset ja muut. Vuosien päästä lapsi tajuaa , että haluaa ammattiin, jossa ADHD-diagnoosi on este. Sitten vain hakemaan diagnoosin purkua..
Aivan järjetön systeemi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että nykymaailma tai ehkä enemmänkin yhteiskunnan toiminta, on niin monimutkaista, että ne ei-pärjäävät nousevat yhä helpommin esiin. 50-100 vuotta taaksepäin kaikki oli selkeämpää ja helpompaa, oli töitä joissa ei tarvinnut olla koulutusta jne. Siinä pärjäsi vähän heikommatkin.
Nykyään on älyttömät vaatimukset jo eskarista, itseohjautuvuutta ja - reflektiota toitotetaan, kun todellisuudessa hyvä kun osaavat vielä nenää niistää. Työelämästä en viitsi edes puhua, siellä vaatimukset ovat välillä ihan epäinhimillisiä.
Toisaalta neuroepätyypillisiä ihmisiä on ollut aina, ja tulee olemaan, ja esim. autismin kirjon jutut ja adhd kulkevat usein rinnakkain.
Kommentti pointtina, nykyaika nostaa ongelmat esille helpommin, nykyinen add oli ennen vain rauhallinen haaveilija ja asperger sattui nyt vain olemaan vähän erikoinen ja pikkuvanha.
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret perheet, sisäsiittoisuuden aiheuttamat häiriöt, liian vanhojen miesten siittiöt ja puhelimet.
Suuret perheet?????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi vaikka väkisin. Sitten saadaan siitä kaikki hyödyt rahalliset ja muut. Vuosien päästä lapsi tajuaa , että haluaa ammattiin, jossa ADHD-diagnoosi on este. Sitten vain hakemaan diagnoosin purkua..
Aivan järjetön systeemi
Kanta on melkoinen rikosrekisteri. Sieltä ei koskaan mitään poisteta, eikä tietoja epäröidä käyttää henkilöä itseään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä itsekin sitä, voisiko mielialalääkkeiden lisääntynyt käyttö vaikuttaa (välittäjäaineet sekaisin sikiöaikana)? Omalla lapsella ADHD ja käytin alkuraskauden aikana SSRI-lääkettä. Isovanhemmallaan ehkä myös ADHD, joten geneettistä taustaa voi olla... Toisaalta oma lapseni olisi 30 vuotta sitten todennäköisesti leimattu häiriköksi tai "vilkkaaksi" ja nujerrettu kurilla ja rangaistuksilla. Apu olisi jäänyt saamatta ja seuraukset näkyneet todennäköisesti viimeistään aikuisena.
Niin tyypillistä nykyajattelua, että kuri on pahaksi ja sen sijaan tarvitaan diagnooseja jotka ovat sitä todellista "apua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tieteestä on silkkaa valhetta, tahtoa valtaan, ihminen vain tarvitsee syyn kaikelle, koska ne ( syyt) rauhoittavat. Kyseenalaistaisin , vaikka se " hulluutta" toki onkin, kaikki nämä kirjainyhdistelmät, mutta eikö silmäsi ole kiinni, jos olet varma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa?
Useimpia ihmisiä kiinnostaa. Koska nämäkin ihmiset tulisi kouluttaa, ja saada työelämään. Sekä veroja maksamaan.
Ei yhteiskunnan varat riitä lähes yhden koko sukupolven eläkkeiden maksuun.
Sillä eläkkeellehän nämä joutuvat jo nuorena, ellei kuntouteta.
Suurimmalla osalla näistä esim. autismijirjodsa, ei ole älynsä mitään vikaa, ongelmat ovat muissa jutuissa.
Suurin osa autismikirjolla olevista on täysin työkykyisiä, joskaan he eivät sovi kaikkiin ammatteihin. Joissain hommissa lievästä autismista on apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa?
Useimpia ihmisiä kiinnostaa. Koska nämäkin ihmiset tulisi kouluttaa, ja saada työelämään. Sekä veroja maksamaan.
Ei yhteiskunnan varat riitä lähes yhden koko sukupolven eläkkeiden maksuun.
Sillä eläkkeellehän nämä joutuvat jo nuorena, ellei kuntouteta.
Suurimmalla osalla näistä esim. autismijirjodsa, ei ole älynsä mitään vikaa, ongelmat ovat muissa jutuissa.
Suurin osa autismikirjolla olevista on täysin työkykyisiä, joskaan he eivät sovi kaikkiin ammatteihin. Joissain hommissa lievästä autismista on apua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jo pelkästään asperger, autismin lievin muoto ja jo poistuva diagnoosi - vaikuttaa erittäin vahvasti työkykyyn. Vain 20 prosenttia aspergereista pystyy kokopäivätyöhön.
Älyllisen kehitysvammaisuuden yhteydessä autistin työkyky on tietenkin huonompi.
Vierailija kirjoitti:
"Ruskeasilmäisyys" vaikuttaa asiaan. Olen ollut kymmenissä päiväkodissa sijaisena ja lähes jokainen "ruskeasilmäinen" lapsi on ollut tuen tarpeinen ja siis ihan muistakin kuin vain kielitaitoon liittyvistä tekijöistä johtuen. Paljon on esim. autismin kirjoon kuuluvia näissä lapsissa.
Minulla on useita "ruskeasilmäisiä" kavereita ja ainakin puolella heidän lapsillaan on joku syndrooma. Eikä siis pelkkää autismia, vaan geenivirheitä ja kehitysviivästymiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä itsekin sitä, voisiko mielialalääkkeiden lisääntynyt käyttö vaikuttaa (välittäjäaineet sekaisin sikiöaikana)? Omalla lapsella ADHD ja käytin alkuraskauden aikana SSRI-lääkettä. Isovanhemmallaan ehkä myös ADHD, joten geneettistä taustaa voi olla... Toisaalta oma lapseni olisi 30 vuotta sitten todennäköisesti leimattu häiriköksi tai "vilkkaaksi" ja nujerrettu kurilla ja rangaistuksilla. Apu olisi jäänyt saamatta ja seuraukset näkyneet todennäköisesti viimeistään aikuisena.
Ei ole ole näyttöä siitä, että ADHD-diagnoosin saaminen parantaisi lapsen itsetuntoa tai opillista suoriutumista pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Kazda et al(2022) seurasivat oireiltaan samanlaisia laista 8 vuoden ajan ja vertasivat ADHD-diagnoosin saaneiden lasten elämänlaatua niihin lapsiin, joilla oli samanlaisia ADHD-oireita, mutta jotka eivät saaneet diagnoosia. Tutkimuksen mukaan ADHD-diagnoosi oli yhteydessä heikompaan itsetuntoon, heikompaan uskoon omiin opillisiin kykyihin, heikompaan kuuluvuuden tunteeseen suhteessa kouluyhteisön. 2.5 kertaa suurempaan itsetuhoisuuteen ja epäsosiaalisen käytökseen. Verrattuna samanlaisiin lapsiin, ADHD-diagnoosin saaminen ja hoito ei siten mitenkään näkynyt nuorten omassa kokemuksessa elämänlaadustaan tai pärjäämisestään. On todennäköistä, että yhteisöllisen ratkaisut normien vastaiseen käytökseen ovat vähemmän stigmatisoivia ja vaurioittavat usein vähemmän yksittäisen lapsen itsetuntoa, kuin vääränlaiseen käytöksen medikalisaatio ja sen selittäminen lapsen pysyvillä piirteillä.
https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2797259
Tuostahan voidaan päätellä vain se, että ADHD:t eivät saa tarpeeksi tukea. Lätkäistään diagnoosi ja "pärjäile".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa?
Useimpia ihmisiä kiinnostaa. Koska nämäkin ihmiset tulisi kouluttaa, ja saada työelämään. Sekä veroja maksamaan.
Ei yhteiskunnan varat riitä lähes yhden koko sukupolven eläkkeiden maksuun.
Sillä eläkkeellehän nämä joutuvat jo nuorena, ellei kuntouteta.
Suurimmalla osalla näistä esim. autismijirjodsa, ei ole älynsä mitään vikaa, ongelmat ovat muissa jutuissa.
Ennen oli tarjolla niin simppeleitä hommia, että nämäkin pystyivät siihen. Nykyisin pitäisi opiskella, opiskella, kehittyä, brändätä ja ties mitä roskaa että pääsee edes jonkinlaiseen duuniin.
Tupakointikin raskausaikana varmasti vaikuttaa.