Miten saisin vaimoni pitämään vanhemmistani?
Jos et jaksa lukea pitkää viestiä, niin jätä tämä väliin. Taustatietona: meillä on pieni lapsi ja on oltu joitakin vuosia naimisissa. Välit vaimoni ja vanhempieni välillä ovat aina olleet ihan asialliset. Raskausaikana vanhempani puhuivat usein, miten aikovat olla ainoan lapsenlapsensa elämässä paljon läsnä. Lapsen synnyttyä huomattiin vaimon kanssa, että välit vanhempieni kanssa eivät lähentyneetkään. Vaimoa surettaa, että vanhempani eivät pidä meihin oma-aloitteisesti yhteyttä. Eivät koskaan soita tai laita viestiä ja kysy lapsen kuulumisia. Jos olemme vaimon kanssa laittaneet heille vaikka kuvaviestin lapsesta ja kertoneet kuulumisia, niin eivät läheskään aina vastaa. Näemme vanhempiani heidän luonaan ja meidän kotona, kun ehdotan tapaamisia heille. Viime aikoina vaimo ei ole enää suostunut lähtemään vanhempieni luokse, vaan on kehottanut minua käymään siellä kahdestaan, jotta hän saa välillä levätä kotona rauhassa.
Vaimoa häiritsee tilanteet, kun tapaamme vanhempieni kanssa. Vanhemmat tuovat lähes aina lapselle jotain tavaraa tuliaisina (äitini kiertelee paljon kirppiksillä), vaikka on sanottu, ettei kaivata mitään. Vaimoa tämä häiritsee ihan hirveästi ja on riidelty tästä monet kerrat. Olen kieltänyt tavaroiden tuomisen, mutta vanhempani eivät usko asiaa. Olen yrittänyt sanoa vaimolle, että eikö riitä, että laitetaan vaan tavarat roskiin tai kirppikselle, jos ei niitä tarvita. Vaimoa ärsyttää, että vanhempani eivät ole lapsemme elämässä juurikaan läsnä ja sitten kun ovat, niin tuovat vain jotain tavaraa sen sijaan, että viettäisivät lapsen kanssa aikaa arkisten asioiden parissa. Vaimoa myös turhauttaa, kun vanhempani ottavat käydessään paljon valokuvia ja videoita lapsestamme. Vaimo on riitojen yhteydessä sanonut, että vanhempani haluavat vain esitellä kuvia ystävilleen, vaikka isovanhemmuus ei muuten heitä kiinnosta. Vaimo on riitojen yhteydessä valittanut siitäkin, että meillä käydessään vanhempani eivät kysele vaimoltani kuulumisia, vaan puhuvat lähinnä omista asioistaan. Vaimo yhä kantaa kaunaa joistakin asioista, joita äitini sanoi vauvavuoden alussa vaimolleni. Ei varmasti ollut fiksuja sanavalintoja äidiltäni, mutta eikö noista kuuluisi päästä yli? Itselläni on olo, että tekipä vanhempani (varsinkaan äitini) mitä tahansa, niin vaimoni ei ole tyytyväinen.
Totuin jo itse lapsena siihen, että vanhempani olivat tuollaisia kanssani. Sain pärjätä monissa tilanteissa yksin jo hyvin pienestä asti. Ei vanhempia kiinnostaneet minun kuulumiseni. Omassa lapsuudessani raha oli tiukalla ja sain leluja harvoin, nyt vanhempani haluavat hemmotella lastenlasta tavaroilla. Vaikka vanhempani eivät ole kovin lämpimiä ja empaattisia, niin silti ovat vanhempiani ja lapsemme isovanhempia. Surettaa, kun vaimo usein mollaa vanhempiani. Haluaisin, että vaimoni pitäisi vanhemmistani. Mitä voin tehdä parantaakseni tilannetta?
Kommentit (91)
Se on myös hauskaa kun vaimojen vanhemmat ovat aina täydellisiä ja varakkaita.
Suomi on täynnä kurjista oloista olevia, vanhempiensa vaurioittamia miehiä. Jouden vanhemmat ovat kelvottomia isovanhempia ja anoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet "joitakin vuosia" naimisissa. Et siis tiedä montako? Tyypillinen provoilijan virhe kun kerrotaan juttua.
-eri, mutta vastaan sivusta:
Jos minä teen tänne aloituksen, en koskaan mainitse kovin tarkkoja tietoja, etten olisi tunnistettavissa. Eli jättäisin mainitsematta tällaisessa tapauksessa avioliiton tarkan keston, lapsen sukupuolen, asuinpaikkamme yms tiedot, jotka voisivat paljastaa tutuille, kenestä on kyse.
Joo. Se aviovuosien määrähän tässä jutussa olisi se joka paljastaa kenestä on kyse...
Erityisesti kun aloituksen lukee ehkä kymmenen ihmistä koko Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi käyttäytyvät todella tungettelevasti ja välinpitämättömästi ja itsekkäästi ja sinusta vaimosi pitää muuttua? Justiinsa.
Miten ne tungettelee kun eivät oma-aloitteisesti pidä yhteyttä? Nimenomaan ovat hienotunteisia eivätkä tungettele vaan odottavat yhteyttä toisinpäin.
Olen yksi joka ei myös häiritse lasten perheitä. He soittavat, käyvät tai laittavat kuvia jos heistä tuntuu siltä.
Etenkin jos miniä on epäystävällinen kuten apn vaimo, ihan parasta niin.etkö ikinä koe tarvetta ottaa omaan poikaasi yhteyttä? et koskaan halua kertoa mitään itsestäsi ja elämästäsi ilman, että sitä täytyy sinulta kysyä?
En. Heillä on oma elämänsä. Tämä sopii meille hyvin . Ja se ei tarkoita ettei säännöllistä yhteyttä ole.
Kuulostaa siltä että vanhempasi ovat jo vanhoja ja väsyneitä. Mahdollisesti myös eri koulutustaso kuin vaimollasi eli ei paljoa yhteistä. Ehkä voisit hyväksyä että sinulla on vaimo ja hänellä sinut. Antaa vanhusten olla ja elää omaa elämäänsä. Niitä tarvi niin usein tavat muutenkaan. Ei vanha koira uusia temppuja opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi käyttäytyvät todella tungettelevasti ja välinpitämättömästi ja itsekkäästi ja sinusta vaimosi pitää muuttua? Justiinsa.
Miten ne tungettelee kun eivät oma-aloitteisesti pidä yhteyttä? Nimenomaan ovat hienotunteisia eivätkä tungettele vaan odottavat yhteyttä toisinpäin.
Olen yksi joka ei myös häiritse lasten perheitä. He soittavat, käyvät tai laittavat kuvia jos heistä tuntuu siltä.
Etenkin jos miniä on epäystävällinen kuten apn vaimo, ihan parasta niin.- tunkevat tavaraa jota ei haluta eli ylittävät rajat kielloista huolimatta
- ottavat kuvia luvatta ja arvatenkin myös kertoilevat asioistanne muille- miksi sen miniän pitäisi olla ystävällinen kun eivät appivanhemmatkaan ole
Et edes lukenut aloitusta. Tuota samaa rallatat keskustelusta toiseen.
Vaimohan on kaivannut heiltä enemmän yhteydenpitoa kunnes suutahtanut kun on yksipuolista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi käyttäytyvät todella tungettelevasti ja välinpitämättömästi ja itsekkäästi ja sinusta vaimosi pitää muuttua? Justiinsa.
Miten ne tungettelee kun eivät oma-aloitteisesti pidä yhteyttä? Nimenomaan ovat hienotunteisia eivätkä tungettele vaan odottavat yhteyttä toisinpäin.
Olen yksi joka ei myös häiritse lasten perheitä. He soittavat, käyvät tai laittavat kuvia jos heistä tuntuu siltä.
Etenkin jos miniä on epäystävällinen kuten apn vaimo, ihan parasta niin.- tunkevat tavaraa jota ei haluta eli ylittävät rajat kielloista huolimatta
- ottavat kuvia luvatta ja arvatenkin myös kertoilevat asioistanne muille- miksi sen miniän pitäisi olla ystävällinen kun eivät appivanhemmatkaan ole
Et edes lukenut aloitusta. Tuota samaa rallatat keskustelusta toiseen.
Vaimohan on kaivannut heiltä enemmän yhteydenpitoa kunnes suutahtanut kun on yksipuolista
Luin aloituksen.
Vaimo on alunperin odottanut normaaleja ihmisiä. Ei kylmiä ylikävelijöitä.
Miksi vaimon pitäisi pitää miehen sukulaisista?
Onko äitisi koskaan pyytänyt anteeksi tahdittomia sanomisiaan? Jos ei, niin ehkä ongelma on siinä. Vaikea antaa anteeksi, jos ei pyydetä.
Oletko ap enemmän äitisi puolella kuin vaimosi? Kannattaa muistaa, että parisuhteessa on kaksi ihmistä: sinä ja vaimosi, ei sinä ja äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät kuulosta kovin lämpimiltä isovanhemmilta, mutta sanon kuitenkin jotakin.
Ehkä vaimosi myös odotti heiltä "liikaa" eli ajatteli saavansa lapsen myötä heistä kivat ja aktiiviset isovanhemmat ja sitten pettyi, kun niin ei käynytkään.
Eli ehkä tässä on osittain tuostakin kyse.
Tämä. Miksi aloittajan vanhemmat ovat edes höpisseet ryhtyvänsä aktiivisiksi isovanhemmiksi, jos eivät sellaisia selvästi ole halunneet olla?
Et mitenkään. Tai no, jos vanhempasi muuttuvat ekana, niin ehkä sitten.
Itselle tulee mieleen, onko vaimosi edes sopiva itse äidiksi jos noin kovasti jostain sanomista suuttuu.
Entäs kun lapsi haastavassa iässä ja saattaa sanoa äidille jotain, josta hän ei pidä?
Välit poikki lapseen?
Tavarat toki helposti hävitettävissä, miten niistä voi närkästyä noin tai kokea ne loukkaavia?
Eikö vaimon mielestä isovanhemmat ole oikeutettu tapaamaan lapsenlapset kuin vaimosi asettamin ehdoin?
Nuoremmat vaativat nykyisin että kaikkien on oltava/ puhuttava heidän mielikuviensa mukaan.
Esimerkiksi itse olen tottunut ettei raskaus/synnytyksen jäleiset asiat, lihominen, väsymuäts, maidon tulo jne ole asioita joista ei vois puhua. Kälyjen ja ystävien ja työtovereiden kanssa on vapaasti puhuttu, noissa tilanteissa annettu ja vaihdettu vaatteita jotka itselle jo väärän kokoisia .
Tosin miniöitten kanssa olen oppinut että mummu pitää suun soukalla, harkitsee joka sanan kahteen kertaan. Niinpä ei mitään välittömiä suhteita olekaan. En ota yhteyttä lasten perheisiin etten häiritse. Vähän jännittäen olen lastenlasten kanssa miniöitten haukansilmien alla. Välitön ei voi heidänkään kanssaan.
Eli vaimosi pitäisi oikeastaan hyväksyä, että hänellä on kylmät ja etäiset appivanhemmat?
Ehkä odotti muuta, jos omien vanhempien kanssa on paremmat välit ja jos vanhempasi etukäteen lupailivat osallistuvansa enemmän.
Ap, mieti: mitä itse asiassa kaipaat? Odotatko sinä, että vanhempasi muuttuvat unelmaisovanhemmiksi, vaimosi ja äitisi ovat parhaita ystäviä ja te kaikki läheistä yhtä perhettä?
En usko, että mikään noista asioista tapahtuu. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat, vaimosi taas vaikuttaa hyväksyneen sen tosiasian, ettei vanhemmistasi tule teille läheisiä ja auttavaisia, sinä taas haaveilet, että lapsesi saa esille vanhemmistasi aivan toisenlaiset ihmiset. Ihmiset kun eivät muutu, muista se.
Vaimosi on aivan oikeassa: jos vanhempasi vain kuvaavat lapsenlasta, mutta eivät leiki ja vietä aikaa hänen kanssaan, he keräävät vain näyttömateriaalia ystävilleen. Ei kahdesta välinpitämättömästä ihmisestä tulee tuosta vain empaattisia isovanhempia. On eri asia, jos aiemmin syynä olisi ollut ajanpuute, eläkeläisillä aikaa on enemmän. Ihmisiltä löytyy aina aikaa tehdä niitä asioita, joita he haluavat tehdä - vaimosi ei halua viettää aikaa vanhempiesi kanssa ja vanhempasi eivät halua viettää aikaa sinun, lapsesi ja vaimosi kanssa.
Mitä sinä voit tehdä on tämä: hyväksi elämäsi ihmiset. Hyväksy, ettet saa läheistä perhettä. Mieti, että kenen kanssa sinä haluat viettää aikasi? Keskity vaimoosi ja lapseesi ja ole heille oikeasti läsnä.
Kun jatkossa tapaat vanhempasi, puolusta vaimoasi heti, jos äitisi taas sanoo jotakin asiatonta. Herkkiin kohtiin heitetyt tikarit satuttavat pahiten, eikä niitä taatusti unohdeta koskaan. Osoita vanhemmillesi, että kunnioitat puolisoasi ja olet hänen puolellaan, vaimosi ja lapsesi ovat oikea perheesi ja vanhempiesi on se hyväksyttävä.
Osa kunnioituksen puutetta on se tavarashow, joka teillä on meneillään. Jos se ei lopu, tyynesti kuskaa tavarat saman tien heidän autoonsa, niin viesti menee perille. Tai sitten miettikää vaimosi kanssa etukäteen hankintoja, jotka vanhempasi voivat tehdä lapsellenne, jos haluavat tuoda tavaraa. Ymmärrän täsmälleen, miksi vaimoasi asia rasittaa, sillä kävimme läpi samaa molempien isovanhempien kanssa, kunnes lopputulos oli aivan älytön.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee mieleen, onko vaimosi edes sopiva itse äidiksi jos noin kovasti jostain sanomista suuttuu.
Entäs kun lapsi haastavassa iässä ja saattaa sanoa äidille jotain, josta hän ei pidä?
Välit poikki lapseen?
Tavarat toki helposti hävitettävissä, miten niistä voi närkästyä noin tai kokea ne loukkaavia?
Eikö vaimon mielestä isovanhemmat ole oikeutettu tapaamaan lapsenlapset kuin vaimosi asettamin ehdoin?
On ihan eri asia, että lapsi sanoo jotain kuin aikuinen anoppi täräyttää typeryyksiä. Lapsi vasta harjoittelee sosiaalisia taitoja, anopin pitäisi ne jo osata.
Ap on omituinen. Miksi sen vaimon pitäisi pitää ihmisistä, joista ei pidä, saati kyläillä heidän luonaan.
Ja miksi ihmeessä pitää ottaa tavaroita, joita ei halua, ap voi viedä takaisin.
Olenko nyt siis ainut kenen mielestä vaimo on herkkähipiäinen sarjaloukkaantuja? Ihan turhista asioista loukkaantuu. Elämässä on paljon pahempiakin asioita. Jos haluaa tavata appivanhempia enemmän niin menee sinne appivanhemmille. Mitä väliä sillä on missä tavataan, pääasia, että tavataan. Lahjat otetaan kaikki vastaan ja mitä ei tarvita laitetaan kiertoon. Ei elämästä tarvitse tehdä vaikeaa.
Joo. Se aviovuosien määrähän tässä jutussa olisi se joka paljastaa kenestä on kyse...