Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin vaimoni pitämään vanhemmistani?
24.08.2023 |
Jos et jaksa lukea pitkää viestiä, niin jätä tämä väliin. Taustatietona: meillä on pieni lapsi ja on oltu joitakin vuosia naimisissa. Välit vaimoni ja vanhempieni välillä ovat aina olleet ihan asialliset. Raskausaikana vanhempani puhuivat usein, miten aikovat olla ainoan lapsenlapsensa elämässä paljon läsnä. Lapsen synnyttyä huomattiin vaimon kanssa, että välit vanhempieni kanssa eivät lähentyneetkään. Vaimoa surettaa, että vanhempani eivät pidä meihin oma-aloitteisesti yhteyttä. Eivät koskaan soita tai laita viestiä ja kysy lapsen kuulumisia. Jos olemme vaimon kanssa laittaneet heille vaikka kuvaviestin lapsesta ja kertoneet kuulumisia, niin eivät läheskään aina vastaa. Näemme vanhempiani heidän luonaan ja meidän kotona, kun ehdotan tapaamisia heille. Viime aikoina vaimo ei ole enää suostunut lähtemään vanhempieni luokse, vaan on kehottanut minua käymään siellä kahdestaan, jotta hän saa välillä levätä kotona rauhassa.
Vaimoa häiritsee tilanteet, kun tapaamme vanhempieni kanssa. Vanhemmat tuovat lähes aina lapselle jotain tavaraa tuliaisina (äitini kiertelee paljon kirppiksillä), vaikka on sanottu, ettei kaivata mitään. Vaimoa tämä häiritsee ihan hirveästi ja on riidelty tästä monet kerrat. Olen kieltänyt tavaroiden tuomisen, mutta vanhempani eivät usko asiaa. Olen yrittänyt sanoa vaimolle, että eikö riitä, että laitetaan vaan tavarat roskiin tai kirppikselle, jos ei niitä tarvita. Vaimoa ärsyttää, että vanhempani eivät ole lapsemme elämässä juurikaan läsnä ja sitten kun ovat, niin tuovat vain jotain tavaraa sen sijaan, että viettäisivät lapsen kanssa aikaa arkisten asioiden parissa. Vaimoa myös turhauttaa, kun vanhempani ottavat käydessään paljon valokuvia ja videoita lapsestamme. Vaimo on riitojen yhteydessä sanonut, että vanhempani haluavat vain esitellä kuvia ystävilleen, vaikka isovanhemmuus ei muuten heitä kiinnosta. Vaimo on riitojen yhteydessä valittanut siitäkin, että meillä käydessään vanhempani eivät kysele vaimoltani kuulumisia, vaan puhuvat lähinnä omista asioistaan. Vaimo yhä kantaa kaunaa joistakin asioista, joita äitini sanoi vauvavuoden alussa vaimolleni. Ei varmasti ollut fiksuja sanavalintoja äidiltäni, mutta eikö noista kuuluisi päästä yli? Itselläni on olo, että tekipä vanhempani (varsinkaan äitini) mitä tahansa, niin vaimoni ei ole tyytyväinen.
Totuin jo itse lapsena siihen, että vanhempani olivat tuollaisia kanssani. Sain pärjätä monissa tilanteissa yksin jo hyvin pienestä asti. Ei vanhempia kiinnostaneet minun kuulumiseni. Omassa lapsuudessani raha oli tiukalla ja sain leluja harvoin, nyt vanhempani haluavat hemmotella lastenlasta tavaroilla. Vaikka vanhempani eivät ole kovin lämpimiä ja empaattisia, niin silti ovat vanhempiani ja lapsemme isovanhempia. Surettaa, kun vaimo usein mollaa vanhempiani. Haluaisin, että vaimoni pitäisi vanhemmistani. Mitä voin tehdä parantaakseni tilannetta?
Kommentit (91)
Miten näistä täydellisistä nuorista naisista tulee vanhoja happamia anoppeja?
Minusta kaava on selkeä, nuorena ollaan ihmisiä haukkuvia, ketään ei hyväksytä, etenkään miehen sukua. Riidellään ja riehutaan jos joku ei oo just mieliksi
Mitä sitä sitten muuta vanhanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VMP ja YTA.
Mitä jos vain tulisit puolisoasi ja kunnioittaisit hänen mielipiteitään sen sijaan että haluat hänen muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
VMP ja YTA.
Mitä jos vain tulisit puolisoasi ja kunnioittaisit hänen mielipiteitään sen sijaan että haluat hänen muuttuvan.
Oisko myös aika aikuistua ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sen vaimonkin.
Maailmaa ei jalkaa polkien saa mieleisekseen.
On selvä ettei tuossa perheessä vou mitään välittömiä välejä tullakaan jos vaimo vaatii kaukaista kylmää suhdetta. Ei saa puhua raskaudesta, kilosta , pysykää etäisinä.
Miten nää anopin vihaajat tulevat työelämässä toimeen vai eivätkö tulekaan? Naistyöpaikat eikö ole pahansuopuutta täynnä?
Minäkään en pidä anopistani ei hän ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VMP ja YTA.
Mitä jos vain tulisit puolisoasi ja kunnioittaisit hänen mielipiteitään sen sijaan että haluat hänen muuttuvan.
Oisko myös aika aikuistua ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, sen vaimonkin.
Maailmaa ei jalkaa polkien saa mieleisekseen.
On selvä ettei tuossa perheessä vou mitään välittömiä välejä tullakaan jos vaimo vaatii kaukaista kylmää suhdetta. Ei saa puhua raskaudesta, kilosta , pysykää etäisinä.Miten nää anopin vihaajat tulevat työelämässä toimeen vai eivätkö tulekaan? Naistyöpaikat eikö ole pahansuopuutta täynnä?
Vaimon ei tarvitse ottaa kotiinsa tavaraa, jota ei halua.
Vaimolla on myös täysi oikeus olla juuri niin paljon tekemisissä epämiellyttävien ihmisten kanssa kuin itse haluaa.
Eihän kyse ole vihasta, vaan omista rajoista.
Työpaikan vetäminen mukaan on typerää. Ei sielläkään kukaan vaadi päästämään kotiinsa ja elämäänsä ulkopuolisia, saati vielä pitämään heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti: mitä itse asiassa kaipaat? Odotatko sinä, että vanhempasi muuttuvat unelmaisovanhemmiksi, vaimosi ja äitisi ovat parhaita ystäviä ja te kaikki läheistä yhtä perhettä?
En usko, että mikään noista asioista tapahtuu. Vanhempasi ovat sellaisia kuin ovat, vaimosi taas vaikuttaa hyväksyneen sen tosiasian, ettei vanhemmistasi tule teille läheisiä ja auttavaisia, sinä taas haaveilet, että lapsesi saa esille vanhemmistasi aivan toisenlaiset ihmiset. Ihmiset kun eivät muutu, muista se.
Vaimosi on aivan oikeassa: jos vanhempasi vain kuvaavat lapsenlasta, mutta eivät leiki ja vietä aikaa hänen kanssaan, he keräävät vain näyttömateriaalia ystävilleen. Ei kahdesta välinpitämättömästä ihmisestä tulee tuosta vain empaattisia isovanhempia. On eri asia, jos aiemmin syynä olisi ollut ajanpuute, eläkeläisillä aikaa on enemmän. Ihmisiltä löytyy aina aikaa tehdä niitä asioita, joita he haluavat tehdä - vaimosi ei halua viettää aikaa vanhempiesi kanssa ja vanhempasi eivät halua viettää aikaa sinun, lapsesi ja vaimosi kanssa.
Mitä sinä voit tehdä on tämä: hyväksi elämäsi ihmiset. Hyväksy, ettet saa läheistä perhettä. Mieti, että kenen kanssa sinä haluat viettää aikasi? Keskity vaimoosi ja lapseesi ja ole heille oikeasti läsnä.
Kun jatkossa tapaat vanhempasi, puolusta vaimoasi heti, jos äitisi taas sanoo jotakin asiatonta. Herkkiin kohtiin heitetyt tikarit satuttavat pahiten, eikä niitä taatusti unohdeta koskaan. Osoita vanhemmillesi, että kunnioitat puolisoasi ja olet hänen puolellaan, vaimosi ja lapsesi ovat oikea perheesi ja vanhempiesi on se hyväksyttävä.
Osa kunnioituksen puutetta on se tavarashow, joka teillä on meneillään. Jos se ei lopu, tyynesti kuskaa tavarat saman tien heidän autoonsa, niin viesti menee perille. Tai sitten miettikää vaimosi kanssa etukäteen hankintoja, jotka vanhempasi voivat tehdä lapsellenne, jos haluavat tuoda tavaraa. Ymmärrän täsmälleen, miksi vaimoasi asia rasittaa, sillä kävimme läpi samaa molempien isovanhempien kanssa, kunnes lopputulos oli aivan älytön.
Silkka raha puhuu nykymaailmassa. Kukaan ei halua tavaroita. Vaikka mummuista olisi kiva ostaa söpöjä vaatteita ja kehittäviä lelusarjoja.
Joku jaksoi lukea koko sepustuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Äitini kommentoi muutamaan kertaan, että vauva näyttää minulta eli isyydestä ei ole epäselvyyttä. Huomautti myös vaimolleni kerran raskauskiloista ruokapöydässä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Ei varmasti ollut tahdikkaimmat kommentit äidiltäni, mutta en ymmärrä miksi vihoitella noista vieläkin.
ap
mä vihoittelisin noista kommenteista loppuikäni.
En ihmettele ettei miehen vanhemmat mene noin riitaisen parin kotiin. Tulevat jos tulevat sitten mummolassa käymään.
Mutta se on onnellista että vaimojen vanhemmat ovat aina hyviä isovanhempia.
Tuota kuvien näyttämistä ihmettelen, ketä kiinnostaa toisten lastenlasten kuvat? Ei minua ainakaan, ei sinkkusisartani, ei muuta sukua, jokaisella on omat jälkikasvunsa.
En siis näyttele kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse suhtaudut vanhempiisi?
Millaiset vanhemmat vaimollasi on? Mite he näkyvät teidän ja lapsenne elämässä?
Vanhempani nyt vaan ovat tuollaisia. Ei mitään uutta minulle. En oleta, että heistä olisi lapsen myötä tullut jotenkin lämpimiä ja läheisiä, kun eivät tähänkään asti ole sitä olleet.
Vaimon vanhemmat ovat mielestäni ihan ok, isänsä kanssa tulen oikein hyvin juttuun, äitinsä hössöttää hieman liikaa. Vaimon vanhemmat ovat lapsemme kanssa enemmän tekemisissä kuin omat vanhempani, auttavat toisinaan lapsen hoidossa jne.
ap
Eli sulla on paskat vanhemmat, on aina ollut - nyt yhtäkkiä vaimon pitäisi pitää heistä, vaikka he on inhottavia hänelle ja paskoja lapsellesi.
Sinun pitää nyt ihan tykönäsi työstää se tosiasia, että noista ihmisistä et perheellesi saa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Oletus siis anopin tärkein tehtävä mielistellä miniää, olla lapsen kanssa vaikka miniä ei sitä suvaitse, väärin oltu , väärin puhuttu, väärin leikitty. Miniä naama nyrpyssä koko ajan asettaen vaatimuksia.
Kuka enää osaa olla mitenkään?
Kukaanhan ei tahdo että pojan perheessä on turhaa riitaa, siksi viisaat vanhemmat vetäytyvät ja jättävät yhteydenpidon nuorempien asiaksi. Jos eivät pidä yhteyttä sitten ei nähdä. Parempi se kuin raivokkaat riidat, taas sun mutsis sanoi jotain tai sillä oli outo ilme.Rahasta ei täällä eikä livenä ole yksikään miniä natkuttanut. Se kelpaa.
Ketään ei kiinnosta sun kälyiset hilut. Koita nyt jo ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Äitini kommentoi muutamaan kertaan, että vauva näyttää minulta eli isyydestä ei ole epäselvyyttä. Huomautti myös vaimolleni kerran raskauskiloista ruokapöydässä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Ei varmasti ollut tahdikkaimmat kommentit äidiltäni, mutta en ymmärrä miksi vihoitella noista vieläkin.
ap
mä vihoittelisin noista kommenteista loppuikäni.
Siis lasta pitää ylistää sinun näköiseksi? Kun miehet on tyhmiä ei nyt lastakaan saa sanoa isänsä näköiseksi?
Näkee miten nuorten naisten maailma on suppea, nuohan ovat vanhoja vitsejä vauvaa katsoessa, on isänsä näköinen jne. Ei siitä tarvitse loukkaantua mutta jos oikeesti on ollutkin useampi mahdollisuus hedelmöityksen aikaan?
Mikä ihmeen tabu on ylimääräiset kilot raskaudessa? Nykyajan kauneusbuumi, mulla on 7 lasta ja painan 48 kiloa, kyllä olen hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus siis anopin tärkein tehtävä mielistellä miniää, olla lapsen kanssa vaikka miniä ei sitä suvaitse, väärin oltu , väärin puhuttu, väärin leikitty. Miniä naama nyrpyssä koko ajan asettaen vaatimuksia.
Kuka enää osaa olla mitenkään?
Kukaanhan ei tahdo että pojan perheessä on turhaa riitaa, siksi viisaat vanhemmat vetäytyvät ja jättävät yhteydenpidon nuorempien asiaksi. Jos eivät pidä yhteyttä sitten ei nähdä. Parempi se kuin raivokkaat riidat, taas sun mutsis sanoi jotain tai sillä oli outo ilme.Rahasta ei täällä eikä livenä ole yksikään miniä natkuttanut. Se kelpaa.
Ketään ei kiinnosta sun kälyiset hilut. Koita nyt jo ymmärtää.
Ihan varmaan kiinnostaa sinuakin jos anoppi tuo legosarjan sijaan tonnin lahjakortin Sokokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin vakavasti ja jouduin syömään massiiviset määrät kortisonia ja lopulta vielä sairaalaan kortisonitiputukseen.
Kortisoni turvottaa valtavasti, painoni nousi melkein 20 kiloa. Kun paranin vähitellen, sain normipainonikin takaisin, vaikka se ponnisteluja hauraana toipilaana vaatikin.
Häissäni ensitöikseen anoppini kailotti suureen ääneen, miten ET NÄYTÄ YHTÄÄN ITSELTÄSI, SINÄHÄN OLET IHAN KAUNIS!
Kyllä se ihmissuhde meni ihan siinä. En ole ollut tekemisissä sen koommin.
Vierailija kirjoitti:
Joku jaksoi lukea koko sepustuksen?
Joo, nykyään tunnutaan tarvitsevan kaikki tiktokkina ettei vaan tarvitse lukea. Oletko sinäkin yksi tälläinen saamaton vätys, lukutaidoton veeti jonka takia pisa tuloksetkin ovat pudonneet?
On kumma kun ihan suulaat teinikieltä puhuvat toisia kunnioittamattomat, kiroilevat, karkeat ja härskit nuoret naiset vaativat anopeiltaan etäistä ja kunnioittavaa suhtautumista itseensä. Vaikka anopille sanotaan mitä sattuu.
Siitä olkaa naiset kiitollisia, omat äitinne ovat ok ihania ihmisiä. Ja hyviä anoppeja, rakastavat vävyjään.
Kunpa tekin olisitte ja varmaan olettekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse suhtaudut vanhempiisi?
Millaiset vanhemmat vaimollasi on? Mite he näkyvät teidän ja lapsenne elämässä?
Vanhempani nyt vaan ovat tuollaisia. Ei mitään uutta minulle. En oleta, että heistä olisi lapsen myötä tullut jotenkin lämpimiä ja läheisiä, kun eivät tähänkään asti ole sitä olleet.
Vaimon vanhemmat ovat mielestäni ihan ok, isänsä kanssa tulen oikein hyvin juttuun, äitinsä hössöttää hieman liikaa. Vaimon vanhemmat ovat lapsemme kanssa enemmän tekemisissä kuin omat vanhempani, auttavat toisinaan lapsen hoidossa jne.
ap
Ei taida sinullakaan ap olla ollut kovin turvallinen kasvuympäristö, kun vanhempasi ovat tuollaisia. Et ehkä itse tajua, mutta vanhempasi käyttäytyvät ilkeästi ja en ihmettele, ettei miniää kiinnosta pitää tuollaiseen anoppiin yhteyttä.
Miksi et anna asian vain olla? Oma anoppini puhui niin älyttömiä tökeryyksiä raskausaikanani ja heti kun vauvamme oli syntynyt, että ei paljoa anoppi enää kiinnosta. Mies tietää tämän eikä yritä väkipakolla saada minua pitämään äidistään.
Oletus siis anopin tärkein tehtävä mielistellä miniää, olla lapsen kanssa vaikka miniä ei sitä suvaitse, väärin oltu , väärin puhuttu, väärin leikitty. Miniä naama nyrpyssä koko ajan asettaen vaatimuksia.
Kuka enää osaa olla mitenkään?
Kukaanhan ei tahdo että pojan perheessä on turhaa riitaa, siksi viisaat vanhemmat vetäytyvät ja jättävät yhteydenpidon nuorempien asiaksi. Jos eivät pidä yhteyttä sitten ei nähdä. Parempi se kuin raivokkaat riidat, taas sun mutsis sanoi jotain tai sillä oli outo ilme.
Rahasta ei täällä eikä livenä ole yksikään miniä natkuttanut. Se kelpaa.