Miten saisin vaimoni pitämään vanhemmistani?
Jos et jaksa lukea pitkää viestiä, niin jätä tämä väliin. Taustatietona: meillä on pieni lapsi ja on oltu joitakin vuosia naimisissa. Välit vaimoni ja vanhempieni välillä ovat aina olleet ihan asialliset. Raskausaikana vanhempani puhuivat usein, miten aikovat olla ainoan lapsenlapsensa elämässä paljon läsnä. Lapsen synnyttyä huomattiin vaimon kanssa, että välit vanhempieni kanssa eivät lähentyneetkään. Vaimoa surettaa, että vanhempani eivät pidä meihin oma-aloitteisesti yhteyttä. Eivät koskaan soita tai laita viestiä ja kysy lapsen kuulumisia. Jos olemme vaimon kanssa laittaneet heille vaikka kuvaviestin lapsesta ja kertoneet kuulumisia, niin eivät läheskään aina vastaa. Näemme vanhempiani heidän luonaan ja meidän kotona, kun ehdotan tapaamisia heille. Viime aikoina vaimo ei ole enää suostunut lähtemään vanhempieni luokse, vaan on kehottanut minua käymään siellä kahdestaan, jotta hän saa välillä levätä kotona rauhassa.
Vaimoa häiritsee tilanteet, kun tapaamme vanhempieni kanssa. Vanhemmat tuovat lähes aina lapselle jotain tavaraa tuliaisina (äitini kiertelee paljon kirppiksillä), vaikka on sanottu, ettei kaivata mitään. Vaimoa tämä häiritsee ihan hirveästi ja on riidelty tästä monet kerrat. Olen kieltänyt tavaroiden tuomisen, mutta vanhempani eivät usko asiaa. Olen yrittänyt sanoa vaimolle, että eikö riitä, että laitetaan vaan tavarat roskiin tai kirppikselle, jos ei niitä tarvita. Vaimoa ärsyttää, että vanhempani eivät ole lapsemme elämässä juurikaan läsnä ja sitten kun ovat, niin tuovat vain jotain tavaraa sen sijaan, että viettäisivät lapsen kanssa aikaa arkisten asioiden parissa. Vaimoa myös turhauttaa, kun vanhempani ottavat käydessään paljon valokuvia ja videoita lapsestamme. Vaimo on riitojen yhteydessä sanonut, että vanhempani haluavat vain esitellä kuvia ystävilleen, vaikka isovanhemmuus ei muuten heitä kiinnosta. Vaimo on riitojen yhteydessä valittanut siitäkin, että meillä käydessään vanhempani eivät kysele vaimoltani kuulumisia, vaan puhuvat lähinnä omista asioistaan. Vaimo yhä kantaa kaunaa joistakin asioista, joita äitini sanoi vauvavuoden alussa vaimolleni. Ei varmasti ollut fiksuja sanavalintoja äidiltäni, mutta eikö noista kuuluisi päästä yli? Itselläni on olo, että tekipä vanhempani (varsinkaan äitini) mitä tahansa, niin vaimoni ei ole tyytyväinen.
Totuin jo itse lapsena siihen, että vanhempani olivat tuollaisia kanssani. Sain pärjätä monissa tilanteissa yksin jo hyvin pienestä asti. Ei vanhempia kiinnostaneet minun kuulumiseni. Omassa lapsuudessani raha oli tiukalla ja sain leluja harvoin, nyt vanhempani haluavat hemmotella lastenlasta tavaroilla. Vaikka vanhempani eivät ole kovin lämpimiä ja empaattisia, niin silti ovat vanhempiani ja lapsemme isovanhempia. Surettaa, kun vaimo usein mollaa vanhempiani. Haluaisin, että vaimoni pitäisi vanhemmistani. Mitä voin tehdä parantaakseni tilannetta?
Kommentit (91)
Et voi ketään pakottaa pitämään toisista ihmisistä. Aloitetaan nyt vaikka siitä. Toisekseen. Vaimollasi on varmasti syynsä olla pitämättä vanhemmistasi.
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Miten itse suhtaudut vanhempiisi?
Millaiset vanhemmat vaimollasi on? Mite he näkyvät teidän ja lapsenne elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Äitini kommentoi muutamaan kertaan, että vauva näyttää minulta eli isyydestä ei ole epäselvyyttä. Huomautti myös vaimolleni kerran raskauskiloista ruokapöydässä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Ei varmasti ollut tahdikkaimmat kommentit äidiltäni, mutta en ymmärrä miksi vihoitella noista vieläkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten itse suhtaudut vanhempiisi?
Millaiset vanhemmat vaimollasi on? Mite he näkyvät teidän ja lapsenne elämässä?
Vanhempani nyt vaan ovat tuollaisia. Ei mitään uutta minulle. En oleta, että heistä olisi lapsen myötä tullut jotenkin lämpimiä ja läheisiä, kun eivät tähänkään asti ole sitä olleet.
Vaimon vanhemmat ovat mielestäni ihan ok, isänsä kanssa tulen oikein hyvin juttuun, äitinsä hössöttää hieman liikaa. Vaimon vanhemmat ovat lapsemme kanssa enemmän tekemisissä kuin omat vanhempani, auttavat toisinaan lapsen hoidossa jne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Äitini kommentoi muutamaan kertaan, että vauva näyttää minulta eli isyydestä ei ole epäselvyyttä. Huomautti myös vaimolleni kerran raskauskiloista ruokapöydässä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Ei varmasti ollut tahdikkaimmat kommentit äidiltäni, mutta en ymmärrä miksi vihoitella noista vieläkin.
ap
Minä ymmärrän täysin, miksi vaimoasi ei kiinnosta erityisemmin pitää äitisi kanssa yhteyttä tuollaisten kommenttien jälkeen. Kenellä käy mielessä mennä kommentoimaan tuollaista juuri synnyttäneelle??
Tykkäisitkö itse, jos...
...teillä kävisi ihminen, joka puhuisi sinulle välillä ikävästi?
...toisi teille tavaraa kirppiksiltä (?), jota ette tarvitse tai halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on sanonut vaimollesi vauvan synnyttyä?
Äitini kommentoi muutamaan kertaan, että vauva näyttää minulta eli isyydestä ei ole epäselvyyttä. Huomautti myös vaimolleni kerran raskauskiloista ruokapöydässä, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen. Ei varmasti ollut tahdikkaimmat kommentit äidiltäni, mutta en ymmärrä miksi vihoitella noista vieläkin.
ap
Vaikeahan se on tuollaisen jälkeen kenestäkään pitää.
Itse antaisin olla. Menisin sen lapsen kanssa yksin tapaamaan vanhempia ja jättäisin vaimon kotiin lepäämään. Niistä tavaroista, en käsitä miksi niistä pitää tapella. Älä tappele.
Minä pitäisin AP:sta enemmän jos hän hankkisi kappalejaon kirjoituksiinsa.
-Kiellät äitiäsi puhumasta vaimollesi tuolla tavalla enää koskaan
-Vaimo jääköön kotiin, jos ei halua vanhempiasi tavata. Win-win kaikille tuo
-Jos vaimo ei teille noita tavaroita halua, niin sinun tehtävä on kieltää _sinun_ vanhempiasi tuomasta niitä kotiinne. Jos eivät usko, se on sinun tehtävä hoitaa tuo ongelma, ei vaimon tarvitse antaa periksi
Ei ole sinun vaimosi tehtävä pitää vanhemmistasi.
Muista, että hän on valinnut sinut kumppanikseen, ei vanhempiasi.
Olen tavannut oman kumppanini vanhemmat tasan kaksi kertaa kuuden vuoden aikana. Varmasti ihan mukavia ihmisiä, ei vaan kiinnosta sen enempää. Minulla on jo tarpeeksi kavereita, enkä näe mitään lisäarvoa sukuloimisessa.
En jaksa lukea viestiäsi, mutta sano vanhemmillesi että lakkaa olemasta ikäviä ihmisiä. Ei inhottavista ihmisistä kuulukaan pitää. Sinäkään et pitäisi jos voisit valita muuta vanhemmat.
Jos olisin vaimosi, niin en pitäisi itsekään vanhemmistasi. Mauttomia nuo äitisi kommentit. Mutta sitä mietin, mitä väliä vaimolle noilla väleillä appivanhempien kanssa edes on? Jos eivät ole hänestä kovin mukavia ihmisiä, niin miksi välejä pitäisi yrittää lähentää? Eikö riitä, että sinä käyt lapsen kanssa vanhemmillasi? Tuskinpa vanhemmistasi mitään superisovanhempia kuoriutuu tuon kuvaamasi perusteella.
Ei jengiä kiinnosta toisten lapset. Kaikkia eivät edes ne omien lasten lapset. Näitä vältteleviä ja etäisiä isovanhempia on Suomi pullollaan.
Yritä miettiä tilannetta vaimosi kannalta oman kannan lisäksi. Käy menneisyys tarkasti läpi hänen näkökulmasta ja sitten vasta tee mielipiteesi.
Anopinhaukkuja vaihtoi identiteettiä mieheksi tässä provossa
Ehkä voit myös pohtia miten itse toimit, voiko vaimollesi jäädä tunne että olet vanhempiesi puolella? Noista kirppistavaroista, vanhempien luona katsoisin läpi onko joukossa jotain mille olisi kotona tarvetta. Tarpeettomat voisi jättää sinne saatesanoilla "kiva kun täällä on varavaatteita ja leluja niin aina ei tarvitse tuoda mukana" tai jos tuodaan kotiin niin sitten seuraavalla visiitillä viette takaisin varavaatteiksi yms. Ihan ymmärrettävää jos turhat tavarat ärsyttävät, samaan aikaan ne on teille tarpeettomia ja roskiin laittaminen voi aiheuttaa ekologista ahdistusta ja myyminen taas on oma vaivansa.
Valokuvista ja videoista, kyllä se voi oikeasti turhauttaa jos somessa/ystäville esitellään kuinka niin ollaan nyt isovanhempia, kun heitä ei oikeasti elämässä näy (ja mikä teidän kanta sitten onkaan vauvasta somessa). Jos vanhempasi töksäyttelevät vaimollesi (kuten nyt noista raskauskiloista), sivuutatko kommentit vai puututko saman tien pitäen vaimosi puolia (todeten esim. äidillesi että puheet ovat asiattomia). Vaimolle on voinut jäädä tunne että sinun mielestäsi äidilläsi/vanhemmillasi on syytä/oikeus puhua näin jolloin sanomiset varmaan kaihertavat pidempään (etenkin jos joka tapaamisella tulee jotain).
Jaahas,tälläinen trolli sitten tänään.
asutte kenties porvoossa?