Apua...ostin tänään kihlat...

no aika noloa jos kosin ja mies sanoo ei, silloinhan olen tulkinnut tilannetta ja miestä ihan päin hornaa, liekö siinä enää suhteelle tulevaisuutta edessä..? Mulle se sormus siinä sormessa oli jotenkin sellanen selkeä symbolinen merkki. Ehkä eniten oman itseni takia - on helpompi muistaa, että on varattu ja rakastaa toista, vaikka toinen onkin kaukana, eikä kannata hairahtua mihinkään matkan varrelle.

Suosittelen, että et kosi, mikäli et kestä kieltävää vastausta. Ja rehellisesti sanottuna vuoden seurustelun jälkeen kieltävä vastaus olisi mahdollinen, koska harva vuoden seurustelun jälkeen osaa vielä sanoa varmaksi, että " juu, tämän kanssa haluan naimisiin loppuiäkseni" . Jos mies kieltäytyy kosinnasta, niin tarkoittaako se, että hän ei enää rakasta sinua? Tai tarkoittaako se, että hän ei KOSKAAN halua kanssasi vihille? Tuskin.

Sinuna harkitsisin vielä asiaa. Älä kosi, jos ajattelet noin.

PS: Jos ilman sormusta tunnet " hairahtuvasi" , etkä aina muista sitä, että olet varattu ja rakastat tätä poikaystävääsi, niin ei kuulosta miltään aidolta rakkaudelta. Sori vain, mutta tämä on minun mielipiteeni.

Vierailija:

no aika noloa jos kosin ja mies sanoo ei, silloinhan olen tulkinnut tilannetta ja miestä ihan päin hornaa, liekö siinä enää suhteelle tulevaisuutta edessä..?

että rakastaa jotakuta 50 vuoden päästä. Sormus merkitsee mulle sitä, että rakastaa nyt ja tekee parhaansa rakastaakseen tulevaisuudessakin. Rakastan kyllä, ja minua rakastetaan, mutta en ole tottunut tällaiseen suhteeseen, siksi joskus meinaa hairahtua... vanha koira ei opi uusia temppuja :( Olen 23, en tiedä nuoruudesta, mutta ehkä olen nyt vähän hakoteillä ja hölmistynyt, kun en oikein tiedä mitä tekisin...

Mitä jos vielä odottaisit sen kosintasi kanssa?

Siinä kävi huonosti (erosivat 6kk kuluttua kihlauksesta), ja siltä minä nyt tässä oikeastaan haluan sinua säästää. En voi tietää suhteenne syvyydestä, mutta ns. perstuntumalta voisin sanoa, että vuosi on vielä melkoisen lyhyt aika oppia tuntemaan toista, ja oppia huomaamaan, sietääkö niitä toisen vikoja todella. Erityisesti, jos ette ole asuneet vielä yhdessä, niin on mielestäni melkoisen lyhyt aika. Oletko seurustellut aiemmin ns. vakavasti, tai ollut avoliitossa?



Tuosta hairahtumisesta.. Itsekin olen menneissä suhteissani pettänyt ja katkerasti sitä katunut. Olin aina sitä mieltä, että en ole vain ' sitoutuvaa sorttia' , ja siksi petän. Todellisuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempi -löydettyäni mieheni ei ole käynyt pettäminen mielessäkään. Oman kokemukseni pohjalta kyse on siis rakkauden syvyydestä toista kohtaan, eikä mistään muusta. Usko pois, ei se sormus sinua pidä kaidalta tieltä pois, vaan sinä itse. Jos todella rakastat, niin et sinä kaipaa siihen mitään esinettä vartioimaan sinua, sillä vaikka niin luulisi, sormus nimettömässä ei tosiaankaan karkota innokkaita miehiä ympäriltä.. Jos tunnet _tarvitsevasi_ sormusta, niin silloin on arvojen pohdinnan paikka, eikö totta?



Ymmärrän, jos haluat tuossa intohimoisen rakkauden vaiheessa osoittaa miehelle, että olet tosissasi. Jos olet asiaa harkinnut kaikin puolin, niin tee toki niin kuin sydämesi sanoo (ei se keltään ole pois). Mutta varaudu ihmeessä myös siihen, että ehkä miehesi olisi halunnut olla se joka kosii, ja kenties hän olisi halunnut kosinnan tapahtuvan vasta vuosien kuluttua. Kieltävä vastaus kosintaan ei mitätöi tähänastista suhdettanne -päinvastoin, ehkä kertoo siitä, että miehesi haluaa todella olla varma suhteestanne, ja sitten kun sen aika tulee, osoittaa varmuutensa kosimalla.



t. 39

Kiitos huikean pitkästä ja syväluotaavasta vastauksesta :)



En ole aiemmin seurustellut näin vakavasti, koska olen nuorempana ollut enemmän vaihtelut perään - miestä piti vaihtaa enempi kuin paitaa, ennen kuin kävi tylsäksi ja liian tutuksi. Lasken tämän teinixiyden piikkiin ;) Tämän ko. miehen olen tuntenut noin 8 vuotta, josta olemme seurustelleet 2 vuotta, kunnes muutin ulkomaille pariksi vuodeksi. Mies löysi tällä aikaa uuden, jonka kanssa oli aina viime vuodenvaihteeseen asti. Silloin otin mieheen yhteyttä, ja puhuimme niistä tunteista, jotka olivat jääneet molemmille kytemään siitä neljänvuoden takaisesta seurustelusta, ja mies jätti silloisen kumppaninsa, tai taisi olla yhteinen päätös. Tätä tarkoita sillä, että meistä tämä on elämää suurempaa - molemmilla on ollut muita, mutta tämä yksi ihminen on aina pysynyt mielessä sinä, jonka näkee ainoaksi oikeaksi.



Tuosta hairahtumisesta, luulen käyneeni kouluni, enkä osaa perustella, miten se sormus siihen auttaa. Jotenkin vaan siltä tuntuu.



Minulla on lapsi, ei tämän miehen kanssa, mutta kyllä meiltä jo isänpäiväkortti tälle miehelle lähti (lapseni isä ei ole missään tekemisissä meidän kanssa). Ehkä oma lapseni on yksi syy, miksi haluan konkreettisen todisteen tunteista - etten tuo lapseni elämään ihmistä, joka häipyy. Mulla ei ole mitään omia hylkäämiskokemuksia, itse olen aina ollut se lähtijä, joten en tiedä mistä tämän keksin, eikä mies minnekään ole menossa.



En tiedä...



ap

En epätoivossani vaan rakkaudessani! Olemmi ikionnellisesti oööeet naimisissa melkein neljä vuotta ja mies on ylpeä kosinnastani! Mutta joskieltäytyisikin, niin älä nyt sen takia jätä jos häntä todella rakastat kosiaksesi.

Tuo on kyllä pointti, että lapsen kannalta asiaa on ajateltava myös, ja tosiaan lapsethan kiintyvät ihmisiin melko nopeasti (ja voimakkaastikin). Varmaan mies on kuitenkin jo nyt ollut lapsenkin kanssa tekemisissä? Jos hän on ns. aikuinen mies, niin on varmaan pohtinut myös lapsen asemaa, ennen kuin on alkanut suhteeseen kanssasi.



Sulla on nyt jouluyöhön *laskee* 4,5 päivää aikaa. Mieti näitä juttuja, niin eiköhän se varmuus (tai epävarmuus) sen kosinnan kohdalla sieltä löydy.. Toivon parasta sinulle, oli ratkaisusi (ja miehen ratkaisu) sitten millainen tahansa! KUNHAN muistat aina, että rakkautesi ei ole, eikä saa olla, siitä sormuksesta kiinni.. Parisuhde ei rakennu kihlojen varaan, vaan rakkauden. Jos tuon ajatuksen muistaa, niin sitten kihlattuna ei ainakaan tule pidettyä mitenkään itsestäänselvyytenä sitä, että toinen on rinnalla ja pysyy -ei nimittäin pysy itsestään, vaan parisuhde vaatii jatkuvaa työtä (suukkoja, haleja, piiitkiä keskusteluja ja kosolti yhteistä aikaa)!



..kuulostinpas äidilliseltä... ;) Mutta:



Tulethan sitten kertomaan, miten kävi?



t. 39

jos nainen kosii. Kyllä se yhä edelleen on miesten homma.

Ihan pikkuisen tekisi mieleni kritisoida tuota " lappusilla kosimista" (tulee ihan teinivuodet mieleen lapuista), mutta jokainen tyylillään.. :)

suomi 24 palsta esim. on täynnä näitä epätoivoisia naikkosia kyselemässä, miksi mies ei kosi.

Nykyään on tasa-arvo lisääntynyt monessa muussakin asiassa niin miksi aloitteev avioliittoon pitäisi kuulua vain miehelle?

Nämä alistuvat ja hiljaa vikisevät naiset ovat tasa-arvolle häpeä.



Hienoa ap ja onnea. Miehesi saa ainakin voimakkaan ja tasapainoisen vaimon itselleen. Ei mitään ansarinkukkaa, joka vinkuu, että miehen pitää jokaiseen asiaan tehdä aloite. Sitten voidaankin jo vuoden päästä vihkimisestä hakea eroa kun mies ei kuunnellut heidän mielipiteitään.