Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
23.08.2023 |
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa kysyä, mutta onko totta ettei synnytysasentoakaan saa synnyttäjä itse valita? makuulla / puoliistuva asento on se jossa en todellakaan haluaisi synnyttää.
Media rummuttaa uutista etteivät suomalaiset halua lapsia mutta onko se ihme jos naista kohdellaan pahemmin ja ala-arvoisemmin kuin synnyttävää lehmää?!
No mua ainakin yritettiin painostaa juuri päinvastaiseen, vaikka mun keho kertoi mulle ihan tasan tarkkaan, etten nouse yhtään mihinkään siitä sängyltä. Eli todennäköisemmin yritetään saada sut muuhun kuin makaavaan/puoli-istuvaan asentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilöiden mielestä synnytyskipu on naisen keksimä asia, siis ei oikeastaan edes totta. Sen tarkoitus on viedä synnytystä eteenpäin, vaikka tosiasiassa synnytyskipu on tasan yhtä välttämätön kuin kipu tulehtuneessa hampaassa - se vain kertoo, että nyt kaikki ei ole kunnossa!
Kätilöt haluavat opettaa naisia ajattelemaan toisin, ymmärtämään, että kipukokemuksen myötä heistä tulee jotain uutta. Outo juttu, että moista ajattelumallia ei ole muissa länsimaisisissa sairaaloissa, joissa lähdetään siitä, että kipua voi hallita vain tiettyyn rajaan asti ja nainen itse tietää, missä se raja on, ei kätilö.
Tulee mieleen jo kauan sitten lukemani ulkopuolisen "asiantuntijan" kirjoitus, jossa hän kirjoitti että naiset saattavat synnyttäessään huutaa kuolevansa. Mutta se ei niinkään tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan sitä että heidän vanha minänsä kuolee ja heistä tulee äitejä. Tai jotenkin niin.
Haa - olen aikanaan lukenut saman. Kätilöiden mielestä kipua kuuluu olla, koska kipu kertoo, että synnytys etenee ja hallitsemalla kipua nainen voimaantuu ja saa voimaa olla äiti. Kipua seuraamalla kätilö tietää, missä ollaan menossa, ilman sitä synnytys on ihan mystinen juttu eikä kukaan voi tietää, että tuleeko sieltä vauvaa ikinä.
Tuo kuolemasta huutaminen todella on vain hyvästijättö entiselle minälle, sellaisen "ei vielä riittävästi äitiyteen valmistautuneen naisen" heikon hetken jälkeinen oivallus, jossa hän synnytystä eteenpäin vievän voiman (lue: infernaalisen kivun) vuoksi haluaa huutaa koko maailmalle, että nyt hän on valmis äidiksi.
Suomessa Kätilöliitto vastustaa ehdottomasti kipulääkitystä tuon äitiyteen valmistamisen vuoksi. Kuulemma kivut unohtuvat, kun vauva on sylissä. Nähtävästi ei ihan näin mene, koska entistä useammassa perheessä on vain yksi lapsi.
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään naisten kivut ovat erittäin vähäteltyjä lääketieteessä ja tuntuu että etenkin täällä Suomessa se vasta näkyy ja kuuluu.
Varsinkin vanhemmat naiset toteavat, että sellaista se naisten elämä on. Ei mitään kipulääkkeitä kuukautiskipuihin tai synnytyskipuihin.
Miksi juuri nämä kivut ovat sellaisia, mihin ei tarvitse helpotusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä muussa tilanteessa potilaalle saa raivota pääpunaisena ja vähätellään kipuja sekä lääkkeiden tarvetta? Eipä tule mieleen yhtäkään.
Ei ole ihme että monet haluavat pelko sektion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivunhoito yleensäkin on täällä lapsenkengissä. Kolonoskopiaankin saa esilääkkeeksi panadolia, ellei vaatimalla vaadi muuta, ja sekin on erittäin tuskallista, jos suolessa on tulehdusta tai kiinnikkeitä.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.Muualla Euroopassa ja maailmalla mm. Englanti, tämäkin toimenpide tehdään joko humautuksessa, nukutuksessa tai puudutuksessa. Mutta ei täällä.
Googlella löysin tieteellistä artikkelia aiheesta hysteroskopia, kohtutähystys. Siinä voimakkaasti puolettiin kipulääkettä, ei nukutusta/humautusta. Syyt: se on potilaslähtöisempää (nukutuksesta toipuu kauemmin, herrajesta, jopa yksi päivä, lisäksi hereillä oleva potilas voi reagoida kipuun) ja toinen syy, kustannustehokkuus.
Suomalaisen lääkärin artikkeli.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12477
Mitä v*n potilaslähtöisyyttä on laittaa hemmetinmoisen kivun läpi? Onko potilaalta itseltään kysytty, haluaako sietää kivun hereillä vai ei, kysyminen olisi aidosti potilaslähtöisyyttä!
Kustannustehokkuudesta en edes ala.
Veikkaan että on tismalleen samat syyt myös kolonoskopiassa!
Jep! Minulle on tehty useita kohduntähystyksiä, 2 polyyppileikkausta ja kierukan asennus, kaikki pelkällä Buranalla. Vartiksi pitää jäädä aulaan istuskelemaan, jos alkaakin heikottaa kipukokemuksesta, mutta muuten ei sen kummemmin murehdita potilaan kivun tuntemuksista.
Mä vaadin puudutussuihkeet ja kohdunkaulan täyden (neljä piikkiä) puudutuksen ennen kierukan laittoa. Yksityisellä tuo ei ollut ongelma. Hyvä, että vaadin, olen synnyttämätön ja kohdunkaula tekee mutkan. Kierukkaa asennettiin 40 min. Ei onneksi tuntenut yhtään mitään. Kotiin vielä kunnon lääkkeet ja kaksi päivää saikkua.
Seuraava julkisella erikoissairaanhoidossa ja samalla lääkintäsetillä mentiin. Sattui olemaan sama upea naisgyne, kun yksityisellä.
Poistoonkin tarjottiin puudutteita, mutta kierukka oli jo tulossa itsestään ulos, joten annoin nykästä ilman mitään ulos. Ei sattunut.
Minulle on tehty paljon operaatioita ja olen ilmoittanut hyvissä ajoin, että operaatiokipua en siedä yhtään, vaan hepuloin. Tämä on jostain syystä saanut lääkärit/hoitajat tarjoamaan innokkaasti turrutuskeinoja.
Synnytys on tietysti veemäinen, jos apua ei anneta. Nainen on täysin avuttomassa tilassa, eikä voi kiukutella sängynlaidalla.
Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin ajattelin että alatie synnytyksen haluaisin mutta enpä ole enää yhtään varma, en todellakaan halua stressata sairaalaan taikka synnytyssaliin pääsystä (hyvässä muistissa uutinen jossa naista ei otettu sairaalaan ja vauva kuoli kohtuun), en halua pelätä etten saa syystä taikka toisesta lääkkeitä taikka että alapääni repeää tohjoksi eikä siihenkään tietenkään hoitoa saa.
Pelottaa paljon olla niin avuton ja kivuissaan jonkun huutavan k*sipään armoilla, huonolla synnytyksellä olisi taatusti vaikutusta myös kiintymyssuhteeseen vauvan kanssa.
Kokemusta vain kahdesta suunnitellusta sektiosta, jotka vaadin, koska pelkäsin juuri edellämainittuja kokemuksia. Sektiosta pelotellaan paljon, mutta suunniteltu sektio on ihan eri asia, kun kesken synnytyksen tehty kiireellinen tai hätäsektio. Pari päivää polttelua alavatsalla, joka oli hallittavissa särkylääkkeillä ja lepäämisellä. Sen kesti varsin hyvin, etenkin kun olin siihen motivoitunut. Jos en olisi saanut sektiosta, olisin mennyt vaikka Viroon yksityiselle puolelle. En kestänyt ajatusta kätilöiden vallan alla olemisesta teuraslehmänä. Johan siinä kärsii koko äiti-lapsi-suhde, jos koko äitiyden alku on ihan traumaattinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että Ruotsissa annetaan epiduraali jo ihan synnytyksen alussa, eikä lapset synny yhtään sen huonommassa kunnossa kuin Suomessa.
Ruotsissa muutenkin on kivunhoito ihan toista luokkaa. Jouduin kerran kovassa vatsakivussa Ruotsissa sairaalaan ja siellä laittoivat saman tien tiputukseen ja morfiinit sisään. Suomessa vastaavassa tilanteessa saat tunnin odotuksen jälkeen EHKÄ jotain panadolia, tai varmuuden vuoksi et yhtään mitään.
Mikä tää muuten on tää suomalaisten pakkomielle tuohon Panadoliin? Pikkuvauvasta asti sitä tuputetaan suunnilleen joka vaivaan, ihan niin kuin se olis joku ihmelääke ja vailla vakavia haittoja. No ei ole todellakaan haitaton ja mihinkään se ei edes auta. Täysin turha lääke. Joo, on Buranallakin pitkässä käytössä haittoja, mutta se sentään vaikuttaakin. Kuitenkin siitä jatkuvasti varoitellaan käyttämästä liikaa. Jollain näistä päättävällä taitaa olla osakkeita siinä lafkassa, joka valmistaa Panadolia.
Parempi olisi käyttää pienintä riittävää annosta jotain sellaista lääkettä mikä tehoaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Kaikkein hirveintähän näissä äitien repeämisissä ja niiden hoitamatta jättämisissä on se, että jos samanlainen vamma tulisi vaikka onnettomuudessa, se hoidettaisiin. Kuntoutuksesta huolehdittaisiin myös. Mutta, kun se vamma on nyt vain synnytyksestä, niin kuuluu asiaan, sitä se nyt vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen suomalainen suhtautumistapa esimerkiksi liian kuormittavaan työhön, autoritaariseen lastenkasvatukseen, synnytykseen jne, on ollut ikäänkuin kalvinistinen itseruoskinta.
Kaikesta selvitään menemällä betoniseinän läpi. Ja turrutetaan tunteet. Eikä osoiteta myötätuntoa toisia kohtaan.Suomi on yksi turvallisimmista maista synnyttää ja epiduraalejakin annetaan paljon enemmän kuin useimmissa vastaavissa maissa.
"yksi maailman turvallisimmista maista synnyttää" voi lässytys sentään. Onko tässä mittarina taas se kuuluisa mahdollisimman vähäinen kuolleiden äitien ja vauvojen määrä?
Itse naisena näkisin turvallisen ja onnistuneen synnytyksen edellyttävän muutakin kuin pelkän henkiin jäämisen.
Jep. Itse lähinnä toivoin kuolemaa synnytyksessä. No, lapsiluku jäikin yhteen. Sektiolla olisi voinut vielä harkita, mutta kun jäin sen yhdenkin lapsen kanssa ihan yksin ja ukkoa kiinnosti enemmän (varatun) exän paneskelu kuin lapsenhoito. En tajua mitä sen päässä oikein liikkui. Eikä sen enempää sen ämmänkään päässä. Olisivat pysyneet yhdessä vaan, kun sopivat niin hyvin toisilleen. Minkäänlaista moraalia tai kykyä asettua toisen asemaan kummallakaan.
Itsehän kärvistelin supistuskivuissa neljä vuorokautta, joista yli 30h meni synnytyssalissa. Minullekin sanottiin ettei epiduraalia saa antaa liikaa, sillä supistuskivut edistävät avautumista.
Silti kummasti avauduin eniten epiduraalin vaikuttaessa, ja kun vaikutus loppui, avautuminen lähes pysähtyi. Kun minut vietiin leikkaussaliin, olin 7cm auki, vaikka olin marinoitunut tuossa kuuluisassa kivussa jo vuorokausikaupalla.
Että mielestäni vähän heikko argumentti. Eipä se kipu minua auttanut onnistumaan synnyttämään alateitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vain kahdesta suunnitellusta sektiosta, jotka vaadin, koska pelkäsin juuri edellämainittuja kokemuksia. Sektiosta pelotellaan paljon, mutta suunniteltu sektio on ihan eri asia, kun kesken synnytyksen tehty kiireellinen tai hätäsektio. Pari päivää polttelua alavatsalla, joka oli hallittavissa särkylääkkeillä ja lepäämisellä. Sen kesti varsin hyvin, etenkin kun olin siihen motivoitunut. Jos en olisi saanut sektiosta, olisin mennyt vaikka Viroon yksityiselle puolelle. En kestänyt ajatusta kätilöiden vallan alla olemisesta teuraslehmänä. Johan siinä kärsii koko äiti-lapsi-suhde, jos koko äitiyden alku on ihan traumaattinen!
Oliko lupa sektioon vaikeaa saada? Olen kuullut ja lukenut että ahkeraan ne koittavat käännyttää alateitse synnyttämiseen. Jokin viestissäsi rauhoitti ja vahvisti oloani että todellakin sektio on se mun valinta.
kuinkakohan moni oikeasti alkaisi elämään sen kanssa että esimerkiksi jokakerta kun aivastat lirahtaa jotain housuun? jos vaikka tällainen jäisi jonkun viruksen tai muun taudin jälkeen niin takuulla hoidettaisiin mutta kun se on synnytyksestä niin antaa valua vaan, eihän sulta suolet sentään ulkona roiku!
Vierailija kirjoitti:
Reppana sukunimihullu :( ikävää kun jollakin on noin paha olla
Tyypillinen tapa leimata vähemmistössä olevat fiksut ja kriittiset naiset hulluiksi. Niinhän te kyökin edessä pyllistelevät muorit olette aina tehneet. Leimaatte aina pirttihirmuiksi naisia jotka haluavat oman nimen jatkumaan, syytätte naisia jotka ajavat omaa etua vaikka itse ajatte miesten ylivaltaa.
Ne on juuri ne "hullut" naiset joiden ansiosta teillä on äänioikeus. Mitä jos naisia suostuteltaisiin olemaan äänestämättä ja muorit huutaisi miten ihan itte valitsee!!
Noloa pitää epätasa-arvona miesten itsensä kannattamaa asepalvelusta, mutta kiekua vapautta kun miehet ovat ajaneet naisten perinneasut ja sukunimet pakottamalla ja jopa väkivallalla.
Olette ne kipunne ansainneet. Älkää avatko jalkoja, ongelmaa ei tule. Niin minä teen enkä kitise.
kuinkahan monella naisella taustavaikuttajana raskaudenjälkeiseen masennukseen on huonosti mennyt traumatisoiva synnytys sekä sen jälkeensä jättämät hoitamattomat ongelmat.
Synnytystoive lista on aivan turha koska kuulostaa ja vaikuttaa siltä ettei sillä tehdä juuri muuta kuin pyyhitään peräpäätä kätilön toimesta. Kylmästi ohjeistetaan että voit toivoa mutta älä oleta että ne toteutuvat ja lukemieni kokemusten perusteella hyvin moni nainen saa osakseen kamalan synnytyksen joka jättää syvät henkiset arvet.
Tiesittekö että alunperin puoliistuva synnytysasento on miehen keksimä? vielä nykyaikanakin naiset ohjeistetaan tähän asentoon lähinnä siksi että se on KÄTILÖLLE helpompi, tässä(kään) ei ajatella synnyttäjän parasta varmaankaan siksi kun onhan hän vain arvoton vauvan suoja kotelo eikä mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla jonkun kätilön kommentti asiasta.
Kätilöiden kommentteja on kuultu jo aika paljon ja kanta on tullut selväksi, tyyliin miksi valitat, et valittanut silloinkaan kun lasta teit. Kätilöidenkin koulutus olisi kiireellisesti uudistettava, mutta mitään ei tapahdu.
Tänne on kyllä kerääntyneet kaikki valittajat. Monille synnytys on myös ihana kokemus. Itse ainakin muistelen lämmöllä, vaikken ehtinyt niitä puudutuksia saada, mitä olisin halunnut. Myöskin kätilöt olivat mielestäni upeita.
Ymmärrän, että suunniteltuun sektioon pitää olla syy, koska se maksaa yhteiskunnalle (veronmaksajille) aivan h****tisti, mielestäni se voisi olla omakustanteinen mikäli sen muuten vain tahtoo. Maksan veroja muutenkin mielestäni tarpeeksi, hintalappu sille, että jokainen vauva leikataan ulos, olisi aivan järjetön eikä se edistä kenenkään hyvinvointia.
Pelottaa kysyä, mutta onko totta ettei synnytysasentoakaan saa synnyttäjä itse valita? makuulla / puoliistuva asento on se jossa en todellakaan haluaisi synnyttää.
Media rummuttaa uutista etteivät suomalaiset halua lapsia mutta onko se ihme jos naista kohdellaan pahemmin ja ala-arvoisemmin kuin synnyttävää lehmää?!