HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Oma melko tuore kokemus onnettomuudesta ja sen jälkeisestä raajojen luustoon kohdistuneesta pitkästä leikkauksesta. Kun pääsin keskussairaalaan onnettomuuden jälkeen, sain heti toimivaa kivunlievitystä. Sitä myös jatkettiin kunnes pääsin leikkaukseen. Mutta leikkauksen jälkeen tuli yllätys. Kipu oli kovempaa kuin missään vaiheessa onnettomuuden jälkeen, mutta en saanut kuin kerran kunnolla toimivaa kipulääkettä kipua valitettuani, sen jälkeen piti kärsiä hirvittävää kipua. Ja äkkiä kotiutus, lääkityksenä burana ja panadol. Meinasin tulla hulluksi siitä kivusta, ja jopa juoda viinaa siihen koska en kestänyt enää, mutta onneksi yksityisen lääkäriaseman päivystys antoi toimivaa kipulääkettä ja kirjoitti sitä reseptin kotiinkin. Reseptin kirjoittanut lääkäri sanoi, että Suomessa joskus pelätään vähän liikaakin riippuvuutta. Eli ilmeisesti ei anneta kunnon lääkkeitä koska meinataan että joku tavis ilman huumetaustaa yhtäkkiä pärähtää opioidiriippuvaiseksi jos saa leikkauksen jälkikipuun jokusen päivän niitä lääkkeitä?

Mulla sama kokemus. Käsi leikattiin ja kivut oli sen jälkeen järkyttävät. Luuhun naputettiin niitä metallisia piikkejä, että se pysyisi kasassa ja luutuisi oikeaan asentoon. Kun puudutus alkoi haihtua, melkein itkin kivusta ja mulla on tosi korkea kipukynnys. Mitään lääkettä ei saanut, koska käden koholla pitäminen on kuulemma luonnon paras kipulääke. Voi jumalauta. Onneksi oli omia buranoita mukana, olin ottanut varmuuden vuoksi mukaan. Vedin niitä sitten kolme ja se vei pahimman tuskan pois. Kotimatka oli silti yhtä helvettiä, koska leikkaus tehtiin päiväkirurgisena, niin pääsin heti leikkauksen jälkeen kotiin. Auton tärinä siihen vastaleikattuun käteen oli buranoista huolimatta sellainen kokemus, että meni luottamus. En aio koskaan synnyttää, koska siinä joutuu tuollaisten sadistien armoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

No, mitäs niistä synnytyksessä vammatuneista vauvoista tai synnyttäjien vaurioista. Lapsilukukin jää siihen yhteen synnytyspelon vuoksi.

Kyllä ennen tehtiin paljon lapsia eikä ollut peloista tietoakaan ennenkun kivunlievityksiä oli keksitty

Niin kun ei ollut ehkäisyä niin niitä ei-toivottuja lapsia .syntyi ja kyllä synnytystä pelättiin ei pelkåstään taas pakosta synnyttänään joutuva nainen vaan koko perhe ja suku. Äitiuolemat oli yleisiå ja synnytys hlvetinmoisen tuskaisa.

Miksi juurihoidossa annetaan puudutus? On täysin luonnollista että hampaaseen sattuu. Sydänkohtaus on luonnollinen asia eli sille ei tarvitse tehdä mitään ja jos on tappava niin se on luonnollista.. impotenssi on myös luonnollista. Ei tarvitse auttaa siis.

Ite synnytin 70-90 luvuilla ilman mitään kivunlievitystä. Tuskaa oli, varsinkin ensimmäinen. Paremmasta kohtelusta ei ollut ees tietoa. 90- luvulla sai epiduraalin, jos synnytys sattui päiväaikaan.

Koskas se epiduraali oikein pitäisi antaa, aivan alussako vai lopussa vaiko koko ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

Voidaan lopettaa kaikki anestesiat. Ennen leikkausta voi ottaa huikan paloviinaa ja sitten purra nahan palasta. Nössöä kaikki puudutukset ja nukutukset.

Niinpä, onhan se kummallista, että hampaiden reikiä paikatessa tarjotaan aina puudutusta, mutta toosansa saa reväyttää ja kärsiä supistukset ihan luomuna.

Nyt olisi ehkä kätilöillä ja gynekologeilla peiliin katsomisen paikka. Suomessa ei toimita tieteellisen tutkimustiedon mukaisesti epiduraalin suhteen ja samaan aikaan pelkosektioiden määrä lisääntyy kovaa vauhtia.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006363778.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

No, mitäs niistä synnytyksessä vammatuneista vauvoista tai synnyttäjien vaurioista. Lapsilukukin jää siihen yhteen synnytyspelon vuoksi.

Kyllä ennen tehtiin paljon lapsia eikä ollut peloista tietoakaan ennenkun kivunlievityksiä oli keksitty

Niin kun ei ollut ehkäisyä niin niitä ei-toivottuja lapsia .syntyi ja kyllä synnytystä pelättiin ei pelkåstään taas pakosta synnyttänään joutuva nainen vaan koko perhe ja suku. Äitiuolemat oli yleisiå ja synnytys hlvetinmoisen tuskaisa.

Miksi juurihoidossa annetaan puudutus? On täysin luonnollista että hampaaseen sattuu. Sydänkohtaus on luonnollinen asia eli sille ei tarvitse tehdä mitään ja jos on tappava niin se on luonnollista.. impotenssi on myös luonnollista. Ei tarvitse auttaa siis.

Ite synnytin 70-90 luvuilla ilman mitään kivunlievitystä. Tuskaa oli, varsinkin ensimmäinen. Paremmasta kohtelusta ei ollut ees tietoa. 90- luvulla sai epiduraalin, jos synnytys sattui päiväaikaan.

Kukas ne pitää teitä alempiarvoisina? Kuka painostaa teitä hankkimaan vain poikia? Kenen sukunimi jatkuu vain sukupuolen takia? Kuka saa pitää useita aviopuolisoita samalla kun se on toiselle kielletty? Niinpä.

Miksi te suostutte tuohon? :D Ei kukaan pakota avaamaan jalkoja ja pyllistelemään ihmisryhmälle joka vihaa teitä. Lukekaa itse miesten kommentteja. Uhkailevat väkivallalla, juhlivat oikealle väkivallalle eivätkä välitä tippaakaan. Silti te typerät akat olette koko ajan paapomassa miehiä. Nimet vaan vaihtuu, vaikka mies VIHAA teitä.

Opetelkaa ajattelemaan.

Reppana sukunimihullu :( ikävää kun jollakin on noin paha olla

Vierailija kirjoitti:

Reppana sukunimihullu :( ikävää kun jollakin on noin paha olla

Hoitoahan tuo ressukka tarvitsis. Harmi, että sitä on Suomessa heikosti saatavilla. Varsinkin, kun kärsit mt-ongelmista. Tätä se avohoito sitten teettää.

Kaksi alatiesynnytystä takana. Ennen epiduraalia sain lihakseen oxanest (opioidi) joka auttoi alkuun. Kun kivut alkoivat voimistumaan kunnolla sain heti epiduraalin + ilokaasu.

Kätilöt olivat ihania kannustavia ja kärsivällisiä. Ei valittamista. Oma kokemukseni molemmista postiivinen.

Tiedän paljon äitejä ja kukaan ei ole tuonnut esille että synnyttämisessä olisi pihdattu kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

Jos miehet synnyttäisivät, olisi kaikki mahdolliset kipulääkkeet saatavilla ja niitä olisi kehitetty vaikka kuinka paljon lisää. Luultavasti olisi myös keksitty jo ajat sitten keino siihen, miten raskaana ollessa voi nauttia alkoholia ilman, että se vahingoittaa sikiötä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi alatiesynnytystä takana. Ennen epiduraalia sain lihakseen oxanest (opioidi) joka auttoi alkuun. Kun kivut alkoivat voimistumaan kunnolla sain heti epiduraalin + ilokaasu.

Kätilöt olivat ihania kannustavia ja kärsivällisiä. Ei valittamista. Oma kokemukseni molemmista postiivinen.

Tiedän paljon äitejä ja kukaan ei ole tuonnut esille että synnyttämisessä olisi pihdattu kivunlievitystä.

Jaa, minäpä tiedän monta, jolla lapsiluku on jäänyt yhteen kamalan synnytyskokemuksen vuoksi. Lisäksi yhden, joka melkein menehtyi vakavaan verenhukkaan, jolle sitten kätilö naureskeli päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

Jos miehet synnyttäisivät, olisi kaikki mahdolliset kipulääkkeet saatavilla ja niitä olisi kehitetty vaikka kuinka paljon lisää. Luultavasti olisi myös keksitty jo ajat sitten keino siihen, miten raskaana ollessa voi nauttia alkoholia ilman, että se vahingoittaa sikiötä. 

Eipä kun koko raskaus ja synnytys olisi täysin ulkoistettu johonkin matrix tyyliseen ihmishautomoon.

Vierailija kirjoitti:

Kätilöiden mielestä synnytyskipu on naisen keksimä asia, siis ei oikeastaan edes totta. Sen tarkoitus on viedä synnytystä eteenpäin, vaikka tosiasiassa synnytyskipu on tasan yhtä välttämätön kuin kipu tulehtuneessa hampaassa - se vain kertoo, että nyt kaikki ei ole kunnossa!

Kätilöt haluavat opettaa naisia ajattelemaan toisin, ymmärtämään, että kipukokemuksen myötä heistä tulee jotain uutta. Outo juttu, että moista ajattelumallia ei ole muissa länsimaisisissa sairaaloissa, joissa lähdetään siitä, että kipua voi hallita vain tiettyyn rajaan asti ja nainen itse tietää, missä se raja on, ei kätilö.

Tulee mieleen jo kauan sitten lukemani ulkopuolisen "asiantuntijan" kirjoitus, jossa hän kirjoitti että naiset saattavat synnyttäessään huutaa kuolevansa. Mutta se ei niinkään tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan sitä että heidän vanha minänsä kuolee ja heistä tulee äitejä. Tai jotenkin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

No, mitäs niistä synnytyksessä vammatuneista vauvoista tai synnyttäjien vaurioista. Lapsilukukin jää siihen yhteen synnytyspelon vuoksi.

Kyllä ennen tehtiin paljon lapsia eikä ollut peloista tietoakaan ennenkun kivunlievityksiä oli keksitty

Niin kun ei ollut ehkäisyä niin niitä ei-toivottuja lapsia .syntyi ja kyllä synnytystä pelättiin ei pelkåstään taas pakosta synnyttänään joutuva nainen vaan koko perhe ja suku. Äitiuolemat oli yleisiå ja synnytys hlvetinmoisen tuskaisa.

Miksi juurihoidossa annetaan puudutus? On täysin luonnollista että hampaaseen sattuu. Sydänkohtaus on luonnollinen asia eli sille ei tarvitse tehdä mitään ja jos on tappava niin se on luonnollista.. impotenssi on myös luonnollista. Ei tarvitse auttaa siis.

Ei mitään vaikutusta onko ehkäisyä keksitty vai ei. Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan pumpattavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

Juu kokemusta tästä. Eräässä yliopistollisessa sairaalassa kolme vuotta sitten yritettiin käännyttää synnytyspäivänä kotiin. Ei otettu edes kirjoille virallisesti vaan sain olla käytävillä kun en suostunut kotiakaan menemään. Kipulääkettä ei annettu aluksi, kun ei ole mitään syytä, kohdunsuu vain 2-3cm auki. Sitten yksin käytäville unohdettuna ja kärsivänä tutkittiin uudestaan, no olikin jo 9 cm auki eikä taaskaan mahdollisuutta kivunlievitykseen. On se hienoa. Tämä nykyaika. Sääli että synnytys oli omalta kohdaltani kivunlievityksen suhteen sama kokemus kuin about 1500-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttämätön kolmekymppinen nainen ja olin gynekologisessa leikkauksessa, jossa tehtiin neljä viiltoa vatsaan. Jo tästä palautuminen otti aikansa ja tuntui, että vatsa repeää. Silloin mietin, että jestas sektioarpi on varmasti kipeä. Ja siihen vielä vauva..

Sektiossa tehdään yksi viilto ja kipuihin saa kipulääkettä. En kokenut erityisiä kipuja kummastakaan sektiosta toipuessa.

Ero on viillon koossa, näin arkikielellä. Sektiossa se on iso ja kyseessä on avoleikkaus, josta toipuminen on aina isompi juttu, kuin laparoskooppisesta leikkauksesta.

T. Se kolmekymppinen leikattu

Minä puhuin kahden sektion kokemuksella. Kummassakaan mikään kipu ei ollut verrattavissa alatiesynnytykseen, josta myös kokemusta. Sektiossa tosiaan kaikki kivut sai käytännössä pois kipulääkkeillä, itse opetaatiohan tehdään selkäpuudutuksessa, joten sekään ei sattunut. Valitsisin koska tahansa sektion mieluummin kuin alatiesynnytyksen.

Paitsi jos joutuu sektioon epäonnistuneen alatiesynnytyksen päätteeksi, silloin mennään sillä samalla epiduraalilla, josta on poistettu vaikuttava aine jo puoli vuorokautta sitten aivan järkyttävistä tuskista huolimatta.

Synnytin kesällä kolmannen lapsemme Espoon sairaalassa. Kun saavuimme sairaalaan lapsivedenmenon ja pysähtyneen synnytyksen takia (12 h lv menosta) kohdunsuu oli 4 cm auki. Meidät ohjattiin kävelylle "hakemaan supistuksia". Kävelyllä supistukset yltyivät ja saavuimme muutaman tunnin päästä takaisin sairaalalle. Tullessani kerroin kärilölle supistuksia tulleen kahden tunnin ajan 5 min välein, tunsin synnytyksen lähestyvän loppua. Meille ei ollut tilaa synnytyssalissa, joten jouduimme odottamaan sivuhuoneessa. Pyysin kivunlievitystä, mutten sitä saanut. Odotin järkyttävien kipujen kanssa parin tunnin ajan sairaalassa saamatta kivunlievitystä ja pääsemättä synnytyssaliin. Pääsin saliin vasta, kun kerroin, etten sinne pääse enää omin jaloin. Ponnistusvaihe alkoi juuri saliin päästyämme, joka oli viime hetkellä saatu siivottua tieltäni. Kipuni olivat sietämättömät ja paljon kamalammat, kuin edellisessä lääkkeettömästi edenneessä luomusynnytyksessä. Kärsin niin kovista kivuista, etten enää edes käytännössä tuntenut mitään, vaan huusin tuskasta, jotq mieleni ei edes pystynyt enää käsittelemään. Tämä ehkä johtui siitä, etten saanut synnyttää lasta rauhassa, vaan pelossa siitä, etten pääse koskaan synnytyssaliin. Kukaan ei ehtinyt edes tarkastamaan kohdunsuun tilannetta eikä uskonut, kun kerroin synnytyksen lähestyvän loppua. Käytännössä sai apua vasta ponnistusvaiheessa, vaikka olin sairaalassa! Onneksi lapsilukumme on täynnä, sillä muuten se jäisi tämän kokemuksen jälkeen vajaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

No, mitäs niistä synnytyksessä vammatuneista vauvoista tai synnyttäjien vaurioista. Lapsilukukin jää siihen yhteen synnytyspelon vuoksi.

Kyllä ennen tehtiin paljon lapsia eikä ollut peloista tietoakaan ennenkun kivunlievityksiä oli keksitty

Niin kun ei ollut ehkäisyä niin niitä ei-toivottuja lapsia .syntyi ja kyllä synnytystä pelättiin ei pelkåstään taas pakosta synnyttänään joutuva nainen vaan koko perhe ja suku. Äitiuolemat oli yleisiå ja synnytys hlvetinmoisen tuskaisa.

Miksi juurihoidossa annetaan puudutus? On täysin luonnollista että hampaaseen sattuu. Sydänkohtaus on luonnollinen asia eli sille ei tarvitse tehdä mitään ja jos on tappava niin se on luonnollista.. impotenssi on myös luonnollista. Ei tarvitse auttaa siis.

Ite synnytin 70-90 luvuilla ilman mitään kivunlievitystä. Tuskaa oli, varsinkin ensimmäinen. Paremmasta kohtelusta ei ollut ees tietoa. 90- luvulla sai epiduraalin, jos synnytys sattui päiväaikaan.

Osuit asian ytimeen. Miksi vielä tarvitsee toimia, kuin 70-90-luvuilla, kun mahdollisuus parempaankin olisi?

Jännä. Olen synnyttänyt maassa, jossa kivunlievitykseen synnytyksen yhteydessä suhtaudutaan paljon negatiivisemmin kuin Suomessa, ja suositaan kotisynnytystä sairaalan sijaan jne. Siihen verrattuna Suomi ei todellakaan näyttäydy samoin.

En tosin sitten Suomessa synnyttäessäkään ehtinyt sitä epiduraalia saada, mutta sentään se oli tarjolla ja olisin saanut, jos olisi ehtinyt.