Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
23.08.2023 |
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
On nämä jänniä hommia... :
Kaikki kolme naista ovat yhtä mieltä siitä, etteivät voisi suositella tapaamaansa gynekologia kenellekään.
– Olen käynyt sen lääkärin luona vain kerran sen jälkeen, ja olen hyvin kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut mennä uudestaan. Hänen ei pitäisi työskennellä raskaana olevien naisten kanssa, yksi naisista sanoo.
Kaksi naisista vaatii Pohjanmaan hyvinvointialuetta irtisanomaan lääkärin.
– Toivon todella, että tämä loppuu nyt. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että lääkäriin voi luottaa.
Lääkäri uskoo, että hän on altis arvostelulle ulkomaalaistaustansa ja ihonvärinsä vuoksi.
– Olen monta kertaa joutunut vaikeuksiin ihonvärini takia, joten luulen tämän johtuvan taustastani.
Ilmiannettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan ettei sotaa ulkomaille paenneet miljoonat naiset kehtaa valitella synnytyskipuja sen jölkeen kun näkevät mitä miehensä joutuvat kestämään.
Oletko koskaan miettinyt niiden sotaan joutuvien miesten ja naisten äitejä? He ovat hirveällä työllä ja kivulla synnyttäneet uusia ihmisiä ja kasvattaneet heidät aikuisiksi.
Sitten joku hullu hallitsija pistää sodan pystyyn ja tapattaa näiden äitien lapset typerissä leikeissään.
Ryysylässäkin se puutarhatonttua muistuttava hyypiö leuhottaa että naiset kyllä synnyttävät hänelle uusia sotilaita. Oksettavaa touhua 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa mitä tahansa muuta terveydellistä hätää missä pitää soittaa sairaalaan, missä muussa tilanteessa saatetaan töykeästikin sanoa että "pysy kotona ei sulla mitään hätää vielä ole"- kuin synnyttäessä? miksi kaikkien muiden potilaiden tuntemuksia uskotaan ja ne otetaan tosissaan, mutta synnyttäjän ei? miten se puhelimenpäässä oleva henkilö tietää muka tätä naista paremmin että ei ole hätää eikä tarvitse tulla sairaalaan?
Mielenterveyspotilaan normaaliarkea, että kaikki fyysiset oireet kuten pyörtyily, sydänoireet, hammasongelmat, ja ihonalaiset patit ovat ihan vain potilaan oman mielikuvituksen tuotetta.
Silloin ei julkisuus eikä sukupuolikaan pelasta, se yksi miesjulkkis kuoli sydänkohtaukseen ihan psykan osastolla. Lähellä apua, mitä hän ei pyynnöistä huolimatta saanut.
Kumpi tuli ensin? Synnyttäjän vauriot vai synnytyksen jälkeinen masennus? Tavallisen ihmisen sairaudet vai masennus? Kerrassaan mysteeri mietittäväksi. :D
Kuinka huonoa kohtelua saisi jo valmiiksi masentunut synnyttäjä? Huh huh... En halua edes kokeilla! t. Vela
Olin ensimmäisen lapsen syntymän aikaan vielä mt-kuntoutuja. Olin synnytyksen jälkeen osastolla perimmäisessä huoneessa kahden narkomaaniäidin kanssa. Näitä naisia vahdittiin ja tavallaan myös paapottiin, minua ei juuri noteerattu.
Ei imetysohjausta, ei vauvanhoito-ohjausta.
Jos en olisi saanut lasta normaalin, terveen ja raittiin miehen kanssa joka oli minun ja vauvan kanssa apuna koko päivän, olisin saanut olla yksin ja pärjäillä.
Kätilöt olivat tylyjä ja kylmiä.
PHKS 02/2009
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä sitäkään että miksi väsynyttä ja paljon läpikäynyttä äitiä kiusataan sillä että pitää itse laittaa lakanat sänkyyn, hakea ruoka jne saati sitten että huudetaan, riuhdotaan tai muuten satutetaan rintaan kun "opetetaan" vauvan imettämistä.
Mitenhän sairaalassa kohdellaan sitten niitä äitejä jotka syystä tai toisesta ovat päättäneet etteivät imetä? huudetaan sitäkin enemmän ja haukutaan kun haluavat ruokkia korvikkeilla?Synnyttänyt äiti ei tee edes sairaanhoitajan tai lähihoitajan hommia tuossa, vaan ihan laitoshuoltajan, eli perinteisemmin siivoojan hommia.
Laitos-/sairaalahuoltaja ei ole pelkästään siivooja, vaan vastaa sairaalassa kaikista osastokeittiöistä (sänkyyn saakka) tarjoiluineen - paitsi synnärillä, jossa ei ole potilaita vaan _synnyttäjiä_. Aiemmassa ketjussa peräänkuuluttelin joskus syytä tähän poikkeavaa työnkuvaa, kukaan ei osannut sanoa.
Tämä on oikeasti jopa huvittavaa. Ihan uskomatonta... Olen synnyttänyt ja maannut osastolla kuumeessa, kun oli pyelonefriitti. Synnytys oli paljon kivuliaampi kokemus ja olin täysin voimaton. Onneksi mies on ollut mukana. Pyelonefriitissä olin valmis kotiin milloin vaan, muttei "päästetty", kun seurattiin tulehdusarvoja. Toki sekin oli kivuliasta, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän sen täytyy olla. Epiduraalin voi antaa missä vaiheessa tahansa ja sektio on suunnilleen yhtä turvallinen kuin alatiesynnytys, joka taas on äärimmäisen vaarallinen. Tilastoihin ei voi luottaa, koska joku jossain ei saanut epiduraalia vaikka se merkittiin papereihin, mutta kun mielipidekirjoituksessa väitetään, että Ruotsissa saa epiduraalin aina halutessaan, täytyy asian olla juuri näin.
Minä en mitenkään voi olla väärässä, vaan kokonainen (naisvaltainen) ammattikunta vihaa naisia ja haluaa heidän kärsivän.
Kätilöt ovat saatanasta seuraavia ylöspäin! Heidät opetetaan kiduttamaan synnyttäjiä ja he saavat siitä mielihyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa mitä tahansa muuta terveydellistä hätää missä pitää soittaa sairaalaan, missä muussa tilanteessa saatetaan töykeästikin sanoa että "pysy kotona ei sulla mitään hätää vielä ole"- kuin synnyttäessä? miksi kaikkien muiden potilaiden tuntemuksia uskotaan ja ne otetaan tosissaan, mutta synnyttäjän ei? miten se puhelimenpäässä oleva henkilö tietää muka tätä naista paremmin että ei ole hätää eikä tarvitse tulla sairaalaan?
Mielenterveyspotilaan normaaliarkea, että kaikki fyysiset oireet kuten pyörtyily, sydänoireet, hammasongelmat, ja ihonalaiset patit ovat ihan vain potilaan oman mielikuvituksen tuotetta.
Silloin ei julkisuus eikä sukupuolikaan pelasta, se yksi miesjulkkis kuoli sydänkohtaukseen ihan psykan osastolla. Lähellä apua, mitä hän ei pyynnöistä huolimatta saanut.
Kumpi tuli ensin? Synnyttäjän vauriot vai synnytyksen jälkeinen masennus? Tavallisen ihmisen sairaudet vai masennus? Kerrassaan mysteeri mietittäväksi. :D
Kuinka huonoa kohtelua saisi jo valmiiksi masentunut synnyttäjä? Huh huh... En halua edes kokeilla! t. Vela
Olin ensimmäisen lapsen syntymän aikaan vielä mt-kuntoutuja. Olin synnytyksen jälkeen osastolla perimmäisessä huoneessa kahden narkomaaniäidin kanssa. Näitä naisia vahdittiin ja tavallaan myös paapottiin, minua ei juuri noteerattu.
Ei imetysohjausta, ei vauvanhoito-ohjausta.
Jos en olisi saanut lasta normaalin, terveen ja raittiin miehen kanssa joka oli minun ja vauvan kanssa apuna koko päivän, olisin saanut olla yksin ja pärjäillä.Kätilöt olivat tylyjä ja kylmiä.
PHKS 02/2009
Olit juuri sopivassa seurassa kaltaistesi kanssa. Netistä muuten löytyy paljon hyviä ohjeita. Jos muuten meni hyvin niin miksi valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takana viisi synnytystä 2011-2022. Kaikki menneet hyvin ja kaiken kaikkiaan ihan ok kokemuksia, vaikka aina toivomisen varaa olisi henkilökunnan käytökseen. En mene noihin sen enempää, kun ilmeisesti käynyt hyvä tuuri ja kokemukset ok. Mutta kieltämättä on erikoista, että jos synnytys on vaikka käynnistetty (minulla kaksi viimeisintä olleet) saa siellä osastolla ballongin kanssa odotellessaan todella hyvää kohtelua. Ruoka tuodaan nenän eteen ja vähän väliä käy kätilö kyselemässä miten sujuu. Mutta kun siirrytään saliin, saat olla siellä lähinnä puolison kanssa yksin. Sisätutkimusta ei enää turhaan tehdä, mikä sinänsä on hyvä asia. Mutta vaikkapa kuopuksen synnytyksessä kyselin puudutusta ja sanottiin vaan, että yritä nukkua. Miten ihmeessä, kun supistuksia tuli lähes minuutin välein? Olin 8 cm auki kun vaadin, että tilanne tutkitaan. Kätilö lähtikin juosten siitä hakemaan anestesialääkäriä. Ei uskottu, että tunnen oman kroppani kyllä ja että synnytys on pitkällä jo.
Mä olin lukenut näitä ketjuja ennen synnytystäni ja panikoin mitä teen jos en lääkkeitä saa. Olin tehnyt toivelistan jossa epi ensimmäisenä ja ohjeistin miehen vaatimaan huutamalla, jos oon niin pois pelistä etten pysty enää vaatimaan. Saavuttiin yöllä, olin 4cm auki, epi voitiin laittaa heti. Katetri jätettiin selkään lisäannoksia varten. Niitä tuli aina kun pyysin. Otin vielä pudendaalin ponnistukseen, kun imukuppia tarvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee naisten kokemuksia synntyksestä, että varsinkin synnytysosastoille on pesityneet kaikki psyopaatti sadistit. Muutenkin av-palstan viestien perusteella hoitajat ovat tunteettomia sadisteja.
Ymmärrettävää, sairaaloissahan tunnetusti on heikossa kunnossa olevia ihmisiä, joita on helppo alistaa.
Mistä lie tullut uskomus "sisar hento valkoisesta" inhimmillisestä ja välittävästä ihmisestä. Samaan uskomukseen itsekin uskoin, kunnes kokemus on todistanut, että hoitajaksi ei todellakaan hakeuduta auttamisen halusta vaan halusta hallita ja alistaa.
Meillä maaseudulla sairaanhoitajiksi hakeutuivat nimenomaan ne jännät tytöt, joilla ei ollut elämä reilassa, eikä koskaan tule olemaankaan. Myös pahimmat kiusaajat lähtivät tytöistä noille aloille.
Vierailija kirjoitti:
jos itseltäni vaurioituisi pidättäjälihas niin pahasti että uloste valuu housuun niin tiedän varmaksi että vajoaisin syvään masennukseen ja kaikki elämänilo valuisi viemäristä alas, enkä edes liioittele. Mitä elämää se olisi olla tai kulkea missään haisten suoraan sanottuna sille itselleen, etenkin kun olisi tieto että se vaiva on pysyvä koska julkisella ei asialle mitään tehdä (onhan suolet kuitenkin kropan sisällä :) ) ja varaa ei yksityiselle korjautukseen ole.
Tämä! Itselläni on "vain" IBS, ja senkin kanssa elämä on 24/7 rajoittunutta todella, todella monella tavalla.
Siihen päälle vielä, ettei valu vaan uloste, vaan lirahtelee. Olen saletti, että aikuistuvan ja vanhenevan naisen pidätysvaikeudet eivät johdu pelkästään ikääntymisestä, vaan hoitamattomista synnytysvaurioista, joita kroppa ei iän saatossa enää "pidä kasassa". Suurin osa naisista kuitenkin synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta olisi kyllä paikallaan tehdä kunnollinen tutkiva juttu, vaikka dokumentti. Mitä niissä kätilöopinnoissa oikein opetetaan? Miksi? Mihin perustuen?
Miten kätilöt itse selittävät toimintaansa ja mitkä ovat synnyttäneiden naisten kokemukset?
Kuulostaa, että jo kätilöiden opinnoissa on jotain pahasti retuperällä, kun tuloksena on noin vihamielinen ja sadistinen suhtautuminen ihmisiä kohtaan, jotka käyvät läpi elämänsä tuskallisinta ja rankinta kokemusta tuoden uutta ihmistä tähän maailmaan. Se, että prosessi typistetään hokemalla "synnnytys ei ole sairaus, synnyttäjä ei ole potilas" on niin puusilmäistä ja ihmisarvoa alentavaa, ettei tosikaan. Samalla synnyttäjä voi olla esim. hengenvaarassa, kivusta sekaisin, menettänyt huomattavia määriä verta, valvonut useamman vuorokauden putkeen jne jne. Mitä tässä naisille oikein kostetaan? Eevan perintöä?
Aivan sairasta. Tällaiset epäkohdat pitää korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka todennäköistä on että väliliha repeää niin että synnyttäjä menettää pidätyskyvyn myös sulkijalihaksesta..? ymmärtääkseni tämän tyyppisiä repeämiä ei edes hoideta / korjata julkisessa terveydenhuollossa? jos niin onpa taas kerran yksi upea sairaanhoidon kukkanen suomen hattuun, kärsikööt nainen aivan sama vaikka **ska valuisi housuun jokakerta kun vähän yskii, kunhan on saatu vauva terveenä ulos.
Ne hoidetaan jotka huomataan synnytyksessä. Suurinta osaa ei huomata. Tästä on tehty Suomessa väitöskirja, jossa todettiin että ultraamalla löydetään 11% synnyttäjistä sulkijan vaurio. Juuri ne synnytyksessä huomatut sulkijan repeämät ovat niitä "erittäin harvinaisia vaikeita repeämiä joita on vain 1%". Kaikki muut ovat sitten niitä "99% synnytys sujuu hyvin"- osastoa. Siihen kuuluu mm.sulkijan repeämät joita ei ole huomattu käsikopelolla, levatorin repeämät, välilihan sidekudoksen repeämät jne. Ja mitään hoitoa niihin ei saa niin kauan kuin pidätyskykyä on ja sisäelimet pysyvät sisäpuolella.
Kiitos tiedosta! Epäilinkin tämän olevan yleisempää kuin muutama vuosi sitten tilastokeskuksen sivuilta löytämäni olikohan 1,5% tai vastaava.
Niissä tilastoissa oli sellainenkin jännä erityispiirre, jos nyt oikein muistan, että suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden komplikaatiot oli tilastoitu könttänä. Sitten tällä palstalla joku kätilö perusteli sektiokielteisyyttään sektion riskeillä. Mutta kun ne riskit ovat paljon suuremmat hätäsektioissa, joihin joudutaan turvautumaan silloin kun nainen ei ole toiveestaan huolimatta sitä suunniteltua sektiota saanut.
Tämän tilastokikkailun on pakko olla tarkoitushakuista. Haluaisin kovasti tietää ketkä henkilöt ja mitkä tahot ovat tämän keksineet ja miksi Suomessa saa tällaista harrastaa.
Sype kätilö pelotteli sektion suuremmilla riskeillä. Kysyin asiasta gynekologilta synnytystapa-arviossa. Sanoi ettei muista lukuja ulkoa, mutta suunnitellun sektion riskit eivät ole juurikaan alatiesynnytysta suuremmat, mutta hätäsektiossa on jonkin verran isommat riskit. Ei pitänyt suunnitellun sektion riskejä mitenkään huomionarvoisena asiana. Kysyin esim. virtsarakkovaurioista ja sanoi, että ei ole koskaan nähnyt sektiossa virtsarakkovaurioita (tälläkin sype kätilö pelotteli). Miksi kätilöt pelottelevat ja lääkärin näkemys oli hyvin erilainen? Toki infektioriski on isompi sektiossa, mutta usein alatiesynnytyksessä revetään niin pahasti, että on siinäkin iso haava alttiina pöpöille. Ja infektion saa helposti hoidettua.
Liekö tässä sitä samaa naisia holhoavaa "et sinä mistään mitään tiedä, nainen kun olet"-mentaliteettia kuin esimerkiksi sterin hankkimisessa? Holhotaan ja varoitellaan ja pelotellaan, että tiedäthän, että se steri on lopullinen! Jos nykyinen mies eroaa tai KUOLEE niin mitäs sitten?! Kuitenkin haluat (lisää) lapsia uuden kumppanin kanssa! Entäs, jos se biologinen kello alkaakin kuule tikittää? Tajuatko yhtään, että mitä olet tekemässä? Jospa minä nyt rikon Valviran ohjeita ja kiellän sinulta sterin, kun et sinä naisparka kuitenkaan ole miettinyt tätä(kään) loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jotkut vielä kysyy, miksi naiset eivät halua lapsia...
Lähes kaikki synnytykseen liittyvä on hoidettu ala-arvoisesti tai minimaalisesti. Jos siis olet niin onnekas, että pääset sairaalaan synnyttämään, eikä sinua käännytetä pois sieltä/ synnytät autoon tai matkalla.
Puhumattakaan siitä, että näin löperösti hoidettu synnytyshoito aiheuttaa myös niille syntyville lapsille vaurioita.
Eli hankkiudu raskaaksi ja sitten jännitä synnytyksessä, että vammaudutko sinä vai lapsi pysyvästi, vai te molemmat. Jos vammaudut, kaikki kuitataan kirjoihin, että jee jee, hyvin meni, molemmat ovat elossa!
Vierailija kirjoitti:
Suomihan on ihan kehitysmaa kivunhoidossa. Täällä kun uskotaan vielä siihen että kipu jotenkin jalostaa vahvemmaksi ja pelätään että ihmiset jää välittömästi kipulääkekoukkuun. Synnytyksessä sama juttu, uskotellaan äideille että kivunlievitys vaan hidastaa synnytystä.
Suomessa opetettiin lääketieteellisessä vielä 1960-luvulla, että pienet lapset ja vauvat eivät tunne kipua. Eivät siis fyysisesti pysty tuntemaan sitä, joten lapset eivät tarvitse puudutusta. Muuten vaan siinä itkevät hoidon aikana, niitä vähän jännittää vaan olla vanhemmista erossa tai olla uudessa tilanteessa.
Haluaisin todella tietää, että mistä keskiajan kirkollisesta opista tämäkin aivopieru on tullut ja ollut olemassa näin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi alatiesynnytystä takana. Ennen epiduraalia sain lihakseen oxanest (opioidi) joka auttoi alkuun. Kun kivut alkoivat voimistumaan kunnolla sain heti epiduraalin + ilokaasu.
Kätilöt olivat ihania kannustavia ja kärsivällisiä. Ei valittamista. Oma kokemukseni molemmista postiivinen.
Tiedän paljon äitejä ja kukaan ei ole tuonnut esille että synnyttämisessä olisi pihdattu kivunlievitystä.Jaa, minäpä tiedän monta, jolla lapsiluku on jäänyt yhteen kamalan synnytyskokemuksen vuoksi. Lisäksi yhden, joka melkein menehtyi vakavaan verenhukkaan, jolle sitten kätilö naureskeli päälle.
Minulla lapsiluku on jäänyt nollaan ja jääkin siihen. En tosiaan aio ottaa riskiä, että kuolemanvaarallisessa tilanteessa ja sen jälkihoidossa - eikun siis jälkihoitamattomuudessa - ympärilläni on lähinnä misogynistisiä poppamiehiä naisten hahmoissa selittämässä, että kipu vahvistaa, huuda nainen entinen itsesi kuolleeksi, reippaasti nyt vaan hakemaan ruokaa tai kuolemaan nälkään.
Märistään lehtiä myöten että naiset eivät halua lapsia, lapsia ei synny yhyy. Sitten ei kuitenkaan nosteta evääkään että synnärillä meininki muuttuisi yhtään mihinkään.
On vuosi 2023 ja vieläkään nainen ei saa itse täysin päättää synnytystapaansa (se että pitää käydä anelemassa pelkopolilla lupaa sektioon ei ole päättämistä), nainen ei itse tiedä milloin on tarve tulla sairaalaan, nainen ei myöskään itse tunne jos synnytys on käynnistynyt, nainen ei itse osaa todenperäisesti kertoa milloin on kipuja ja tarvitsee lääkkeitä..
Jos kerran naisia pidetään näin hemmetin vähä-älyisinä jotka ei tiedä mitään, ei osaa mitään eivätkä saa päättää mistään mitään niin eikö pitäisi sitten olla iloisia etteivät he lisäänny? VMP.
Venytetäänköhän pelkopoli aikoja tahallaan niin pitkälle ettei äiti voi sitten aborttiakaan enää ainakaan helposti tehdä ellei sektiota anneta? Vähän kuin yritetään saada ajettua nurkkaan ja päätymään alatiesynnytykseen vaikka mikä olisi
Tänään esitetään telkkarissa kolmiosainen dokumenttisarja, jossa puhutaan synnytysväkivallasta.
Minäkin yritin löytää faktatietoa homeopatian ja enkelihoitojen hyödyistä sekä rokotteiden aiheuttamasta autismista, mutta löysin ainoastaan päinvastaista informaatiota. Miksi näin? Miksi totuutta peitellään?