Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä
23.08.2023 |
''Esimerkiksi hiljattain synnyttäneelle ystävälleni ei kipua lievittävää epiduraalipuudutusta pyynnöstä huolimatta suostuttu antamaan Naistenklinikalla, vaikka hän oli aktiivisessa synnytysvaiheessa. Sen sijaan hänen pyynnölleen naureskeltiin. Epiduraalin hän sai aneltua kipuihinsa vasta kohdunkaulan auettua kahdeksaan senttimetriin eli synnytyksen loppupuolella. Ennen tätä kivunhoitona olivat kuuma suihku ja Panadol-kipulääke.
TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ huolimatta vielä 2020-luvulla Kätilöliitto Suomessa toitottaa, että liian aikaisin annettu epiduraali lisää riskiä yllä mainituille synnytyskomplikaatioille. Miten on mahdollista, että terveydenhuollossamme työskentelee ihmisiä, joiden ammattitaito on 1900-luvulta lähtöisin olevien uskomusten varassa lääketieteellisen tutkimustiedon sijasta?
WHO:n mukaan epiduraalin käyttöä tulisi jopa lisätä, sillä sen myönteiset vaikutukset synnytyskokemukseen ovat kiistattomat. Kätilöliiton tavoite on aivan päinvastainen: epiduraaleja tulisi vähentää niiden luonnottomuuden vuoksi. ''
Kommentit (382)
Tässä on puhe synnytyskipujen hoidon puutteesta, ei sodasta? Mikä hinku teillä joillain on kääntää aina kaikki johonkin täysin eri asiaan, joka ei liity aiheeseen millään tavalla?! Todella ärsyttävää kun joka keskustelu tarvitsee yrittää pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä sitäkään että miksi väsynyttä ja paljon läpikäynyttä äitiä kiusataan sillä että pitää itse laittaa lakanat sänkyyn, hakea ruoka jne saati sitten että huudetaan, riuhdotaan tai muuten satutetaan rintaan kun "opetetaan" vauvan imettämistä.
Mitenhän sairaalassa kohdellaan sitten niitä äitejä jotka syystä tai toisesta ovat päättäneet etteivät imetä? huudetaan sitäkin enemmän ja haukutaan kun haluavat ruokkia korvikkeilla?
Pitäisikö synnyttäjillä ottaa kotoa mukaan omat särkylääkkeet niin ei tarvitse vaivata hoitajia mokomilla turhilla toiveilla? (huomatkaa sarkasmi)
Kyllä Suomessa saa epiduraalin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on puhe synnytyskipujen hoidon puutteesta, ei sodasta? Mikä hinku teillä joillain on kääntää aina kaikki johonkin täysin eri asiaan, joka ei liity aiheeseen millään tavalla?! Todella ärsyttävää kun joka keskustelu tarvitsee yrittää pilata.
Ihan vaan että ei pienistä jaksais kuunnella valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on puhe synnytyskipujen hoidon puutteesta, ei sodasta? Mikä hinku teillä joillain on kääntää aina kaikki johonkin täysin eri asiaan, joka ei liity aiheeseen millään tavalla?! Todella ärsyttävää kun joka keskustelu tarvitsee yrittää pilata.
Ihan vaan että ei pienistä jaksais kuunnella valitusta.
Niinkuin se narina p*llun puutteesta? Se vasta typerää onkin. Synntyskipu sentään on yksi kovimmista ihmisen kokemasta kivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?
No, mitäs niistä synnytyksessä vammatuneista vauvoista tai synnyttäjien vaurioista. Lapsilukukin jää siihen yhteen synnytyspelon vuoksi.
Kyllä ennen tehtiin paljon lapsia eikä ollut peloista tietoakaan ennenkun kivunlievityksiä oli keksitty
Ennen joka toinen lapsi kuoli ja joka kolmas nainen synnytykseen.
Ja minähän aikana tämä mahtoi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee naisten kokemuksia synntyksestä, että varsinkin synnytysosastoille on pesityneet kaikki psyopaatti sadistit. Muutenkin av-palstan viestien perusteella hoitajat ovat tunteettomia sadisteja.
Ymmärrettävää, sairaaloissahan tunnetusti on heikossa kunnossa olevia ihmisiä, joita on helppo alistaa.
Mistä lie tullut uskomus "sisar hento valkoisesta" inhimmillisestä ja välittävästä ihmisestä. Samaan uskomukseen itsekin uskoin, kunnes kokemus on todistanut, että hoitajaksi ei todellakaan hakeuduta auttamisen halusta vaan halusta hallita ja alistaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö synnyttäjillä ottaa kotoa mukaan omat särkylääkkeet niin ei tarvitse vaivata hoitajia mokomilla turhilla toiveilla? (huomatkaa sarkasmi)
Minulla on kahdessa viimeisimmässä synnytyksessä ollut mukana omat buranat, tens-laite, korvikemaidot ja tuttipullo. Ei tarvinnut anella kipulääkkeitä tai lisämaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus hiljaa mielessäni miettinyt, että miksi jotkut naiset kertovat että heitä on kehuttu ja kannustettu synnytyksen aikana ja sen jälkeen? On sanottu että olit hyvä synnyttäjä, ja vanhemmille on tuotu kahvia ja teetä saliin yms.
Olen miettinyt että ehkä olen herkkänahkainen, mutta tuntuu edelleen pahalta että omat kokemukset synnytyksistä on aika toisenlaiset, eikä kukaan kätilö ole koskaan puhunut minulle noin!
Olen niitä naisia, joiden synnytykset on oppikirjamaisia ja erittäin nopeita. Ja tämän lisäksi sulkeudun itseeni ison kivun edessä enkä osaa kommunikoida "oikein". Eli olen näyttäytynyt tylynä ja epäkohteliaana?
Minun muistikuvani kolmesta synnytyksestä on tylyjä kasvoja, kiirettä, tiuskimista ja vielä vähän lisää kiireen tuntua. Kaikki kolme synnytystä kesti alle neljä tuntia (papereihin on merkattu vielä lyhyempiä aikoja) ja ponnistusvaiheet lasketaan minuuteissa. Kivunlievitystä ehdin saada vain ensimmäisen lapsen kohdalla, koska olin jo valmiiksi sairaalassa. Muiden kohdalla niin, että kakkosen kohdalla ei yhtään mitään ja kuopuksen kanssa kaksi hönkäystä ilokaasua.
En nykyään pysty oikein katsomaan synnytyskohtauksia elokuvissa tai sarjoissa, saati realityja. Alan helposti itkeä, ja vasta nyt olen alkanut miettiä että onko tämä traumaoire?
Kyllä se on traumaoire.
Olisko kyse rahasta ja asennevammoista sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klö kirjoitti:
Näin kätilön näkökulmasta surullista lukea että näin monella on kokemus kohtaamattomuudesta ja epäasiallisesta hoidosta. Itse olen aina pyrkinyt kohtaamaan jokaisen raskaana olevan, synnyttäjän ja synnyttäneen perheineen yksilönä, kuunnellut toiveita ja pyrkinyt niiden pohjalta toimimaan, keskustellut synnyttäjän kanssa jos syystä tai toisesta ei kaikkia toiveita ole voitu täyttää. Se millä mitataan onnistunutta synnytystä ei todellakaan ole vain äidin ja vauvan hengissä selviytyminen vaan juuri synnyttäjän kokemus. Oman kokemuksen mukaan myös kaikki kollegat ovat tähän pyrkineet. Toki isoon työyhteisöön mahtuu monenlaisia ihmisiä, näkemyksiä ja vuorovaikutustaitoja. Senkin myönnän että kiireessä ei aina ole mahdollista tehdä työtään niin kuin haluaisi, silloin mennään tehokkuus edellä ja se on väärin, mutta se ei ole kätilöiden vika. Tästä syystä moni myös jättää alan.
Mitä tulee kivunlievitykseen ja epiduraalin saamiseen synnytyksessä, en ole koskaan kohdannut tilannetta jossa synnyttäjältä olisi evätty epiduraali tai muu kivunlievitys tyystin ja pakotettu synnyttämään ilman kivunlievitystä. (Tämä ei tietenkään tarkoita ettei sellaista tapahtuisi) Aina epiduraalia ei välttämättä ehditä antamaan, silloin ehdotetaan jotain muuta lääkkeellistä kivunlievitystä jos synnyttäjä sitä toivoo. Oikein ajoitettuna epiduraali parhaimmillaan edistää synnytystä, synnyttäjä rentoutuu ja saa hetken levähdys tauon. Fakta on kuitenkin myös se että liian aikaisin annettuna se voi hidastaa synnytystä, eli toisin sanoen jos se annetaan ennen kuin synnytys on kunnolla käynnissä. Vastaavasti liian myöhään annettuna se voi vaikeuttaa ponnistamista. Kivunlievityksen onnistumiseen ja oikein ajoittamiseen vaikuttaa moni seikka ja aina se ei valitettavasti onnistu toiveiden mukaisesti. Tällöin koen tärkeäksi keskustella asiasta vielä synnytyksen jälkeenkin. Vastaavasti myös synnytyksen jälkeinen kivunhoito kuuluu hoitokäytäntöihin joita jokainen ammattietiikan tunteva kätilö noudattaa. En haluaisi todellakaan uskoa että yksikään kätilö tietoisesti haluaisi äidin kärsivän ja pahimmassa tapauksessa masentuvan tai traumatisoituvan epäasiallisen hoidon seurauksena. Myös itse olen aikanaan synnyttäjänä ja äitinä kokenut ettei minua ole täysin kohdattu terveydenhuollossa, haluaisin kuitenkin näin jälkeen päin ajatella sen johtuneen puutteellisesta vuorovaikutuksesta ja ymmärtämättömyydestä. Sekä siitä että terveydenhuoltomme on jo pitkään kulkenut väärään suuntaan mitä tulee synnytysten hoitoon ja resurssien jakamiseen. Ei siitä että ihmiset yksilöinä lähtökohtaisesti olisivat pahoja. Kätilö on synnytyssalissa paikalla vain ja ainostaan synnyttäjää ja syntyvää lasta varten, tai näin sen ainakin pitäisi olla, sillä mistä muusta syystä siellä oltaisiin?
Kyllä moni kätilö kohtelee synnyttävää ja synnyttänyttä naista tahallaan huonosti ja haluaa naisen kärsivän johan valtava määrä naisten kokemuksia todistaa sen ja tuo sepustuksesi epiduraalin antamisen vaikeudesta ei pidä paikkaansa. Myös alapään ompelu synnytyksen jälkeen tehdään mielellään ilman puudutusta. Se on sadismia.
Miltä tuntuu olla yksi syy yhä laskevaan syntyvyyteen ja perheiden pahoinvointiin?
Ystävä meni synnyttämään ja vastaanoton toinen kätilö sanoi heti ensikättelyssä että täällä lapsi on tärkein eli suomeksi sinä nainen olet arvoton. Oikeasti synnytyksen tärkein henkilö on nainen onhan hän sekä luoja että itsekin jonkun lapsi.
Mitä pas kaa nyt taas, kyllä TAYS ainakin osasi hommat kivunlievityksessä kun poikaani maailmaan työnsin 2/2023
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nämä jänniä hommia... :
Kaikki kolme naista ovat yhtä mieltä siitä, etteivät voisi suositella tapaamaansa gynekologia kenellekään.
– Olen käynyt sen lääkärin luona vain kerran sen jälkeen, ja olen hyvin kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut mennä uudestaan. Hänen ei pitäisi työskennellä raskaana olevien naisten kanssa, yksi naisista sanoo.
Kaksi naisista vaatii Pohjanmaan hyvinvointialuetta irtisanomaan lääkärin.
– Toivon todella, että tämä loppuu nyt. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että lääkäriin voi luottaa.
Lääkäri uskoo, että hän on altis arvostelulle ulkomaalaistaustansa ja ihonvärinsä vuoksi.
– Olen monta kertaa joutunut vaikeuksiin ihonvärini takia, joten luulen tämän johtuvan taustastani.
Millä perustein voidaan evätä pääsy sektioon? nainen ei ole lääkärin &/ kätilön mielestä tarpeeksi peloissaan vai..?
Anteeksi jos tämä on typerä kysymys, mutta onko tosiaankin niin että synnärillä oletetaan että nainen kantaa vasta syntynyttä kainalossa samalla kun käy hakemassa jostain kaukaa tarjottimellisen ruokaa? Miten tällainen voi kenenkään mielestä olla hyvä ja ennen kaikkea turvallinen idea? Entä jos on menettänyt synnyttäessä paljon verta tai yllättäen sektio haavaan alkaakin koskea & pyörryttää.. siinä on sitten ruoat sekä vauva lattialla.
Kannattaisiko mukaan synnytykseen palkata jostain hoitaja välittävästä yrityksestä sairaanhoitaja, joka voisi pitää synnyttävän puolta ?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos tämä on typerä kysymys, mutta onko tosiaankin niin että synnärillä oletetaan että nainen kantaa vasta syntynyttä kainalossa samalla kun käy hakemassa jostain kaukaa tarjottimellisen ruokaa? Miten tällainen voi kenenkään mielestä olla hyvä ja ennen kaikkea turvallinen idea? Entä jos on menettänyt synnyttäessä paljon verta tai yllättäen sektio haavaan alkaakin koskea & pyörryttää.. siinä on sitten ruoat sekä vauva lattialla.
Been there done that. Vauva oli onneksi siinä kärryssä joten vain minä ja ruuat päädyimme lattialle. Hoitaja raivosi että miten minä kotona meinaan syödä,vastasin etten asu missään v""n kartanossa jossa ruokasali on toisessa päässä taloa ja lisäksi mies auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos tämä on typerä kysymys, mutta onko tosiaankin niin että synnärillä oletetaan että nainen kantaa vasta syntynyttä kainalossa samalla kun käy hakemassa jostain kaukaa tarjottimellisen ruokaa? Miten tällainen voi kenenkään mielestä olla hyvä ja ennen kaikkea turvallinen idea? Entä jos on menettänyt synnyttäessä paljon verta tai yllättäen sektio haavaan alkaakin koskea & pyörryttää.. siinä on sitten ruoat sekä vauva lattialla.
Been there done that. Vauva oli onneksi siinä kärryssä joten vain minä ja ruuat päädyimme lattialle. Hoitaja raivosi että miten minä kotona meinaan syödä,vastasin etten asu missään v""n kartanossa jossa ruokasali on toisessa päässä taloa ja lisäksi mies auttaa.
Hyvä kun sanoit! Kunpa moni muukin jaksaisi sanoa, niin oppisivat inhimillisiin tapoihin hoitajatkin.
En tiedä, mutta olen kuullut, että kaikkialla ei ole enää niitä vauvakärryjäkään. Eli tosiaan, vauva kainaloon ja pyörtyilemään verenhukassa käytäville. Hop! Ei tämä turvallinen paikka ole, täällä olet vain tekemässä lapsia!
Veikkaan ettei sotaa ulkomaille paenneet miljoonat naiset kehtaa valitella synnytyskipuja sen jölkeen kun näkevät mitä miehensä joutuvat kestämään.