Lue keskustelun säännöt.
En voi saada toista lasta - listatkaa minulle yksilapsisen perheen hyviä puolia
22.08.2023 |
Sairastuin vakavasti ja perheemme lapsiluku jää yhteen sairauteni vuoksi. Uusi raskaus ei ole enää kohdallani mahdollinen. Adoptiota/sijaisvanhemmuutta tms emme halua. Prosessoin vasta tätä asiaa, että lapsemme ei tule saamaan sisarusta. Mitä hyviä puolia yksilapsisen perheen elämässä on? Yritän etsiä tilanteeseen jotain lohtua. Tällä hetkellä pää tuntuu hajoavan sen kanssa, kun ulkopuoliset kyselevät "koskas lapsi saa sisaruksen" ja en jaksaisi kertoa, että ei koskaan.
Kommentit (110)
Jos lapsia on vain yksi, kyseessä ei ole perhe. Kumminkin, itse tykkäsin olla ainoa lapsi ja teininä sisarpuolet kyllä todistivat että ei se ns. perheenä yhdessä tekeminen kovin mielekästä ole, vaikka sinänsä kivaa olisikin. Elämä on mukavampaa kun on tilaa ja rauhaa eikä ole varsinkaan mitään itseä nuorempia samassa talossa. Yksinäisyys taas ei ole ongelma, jos on kavereita, mitä lapsena on yleensä aika helppo hankkia (toki poikkeuksia on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa enemmän omaa aikaa ja on helpompi vuorotella lapsen hoitoa lapsen isän kanssa. Yhden kanssa jaksaa yksin pidempiäkin aikoja. Sitten kun lapsi alkaa kulkea harrastuksissa ja kavereilla yökylässä, on teillä parisuhdeaikaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia on vain yksi, kyseessä ei ole perhe. Kumminkin, itse tykkäsin olla ainoa lapsi ja teininä sisarpuolet kyllä todistivat että ei se ns. perheenä yhdessä tekeminen kovin mielekästä ole, vaikka sinänsä kivaa olisikin. Elämä on mukavampaa kun on tilaa ja rauhaa eikä ole varsinkaan mitään itseä nuorempia samassa talossa. Yksinäisyys taas ei ole ongelma, jos on kavereita, mitä lapsena on yleensä aika helppo hankkia (toki poikkeuksia on).
Ei ole perhe, mitä ihmettä?
1) Jää enemmän rahaa tehdä kivoja asioita sen yhden lapsen kanssa 2) On enemmän aikaa itselle ja sille yhdelle lapselle 3) Kuka oikeasti jaksaa sitä vauva-aikaa? Minusta se oli ainakin hirveää. Toki vauvan kasvun ja kehittymisen seuraaminen oli ihanaa, mutta se väsymys oli kauheaa. 4) Toinen lapsi saattaisi syntyä vakavasti vammaisena tai sairaana. Itse voi miettiä skenaarioita miltä elämä näyttäisi sen jälkeen. Lapsi voisi kuolla tosi nuorena.
On todella loukkaavaa sanoa, että ne adoptiolapset tai sijoitetut lapset olisivat jotenkin vähempiarvoisia, että edes niitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia on vain yksi, kyseessä ei ole perhe. Kumminkin, itse tykkäsin olla ainoa lapsi ja teininä sisarpuolet kyllä todistivat että ei se ns. perheenä yhdessä tekeminen kovin mielekästä ole, vaikka sinänsä kivaa olisikin. Elämä on mukavampaa kun on tilaa ja rauhaa eikä ole varsinkaan mitään itseä nuorempia samassa talossa. Yksinäisyys taas ei ole ongelma, jos on kavereita, mitä lapsena on yleensä aika helppo hankkia (toki poikkeuksia on).
Tuo kaverijuttu riippuu hyvin pitkälti siitäkin onko esim. muuta sukua paljon. Jos on iso suku niin samanikäiset serkut voivat olla kavereita. Jos taas sukukin on pieni lapsuus voi tosiaan olla yksinäinen ja tuolloin vanhempien on todellakin panostettava siihen, että auttaa lasta löytämään kavereita muualta. Samaten koulujen loma-aikaan voi olla yksinäistä kun muut kaverit ovat matkoilla ja menossa omien perheidensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On todella loukkaavaa sanoa, että ne adoptiolapset tai sijoitetut lapset olisivat jotenkin vähempiarvoisia, että edes niitä ei halua.
Ei kai missään mainittu, että he olisivat vähempiarvoisia. Prosessit esim. adoptiolapsen saamiseen ovat niin rankkoja, että ei kaikilla ole niihin rahkeita ja halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa ja helppoa yhden kanssa. Itse ihmettelen kanssa tuota, että ainokaista pidetään itsekkäänä. Minusta on ihan päinvastoin. Omani on jo teini, eikä hänen ole koskaan tarvinnut taistella huomiosta, ruoasta, tai tavaroista. Hän siis on aina ollut valmis jakamaan kaiken ja antamaan omistaan. Sen sijaan kyläilevät lapset ovat vaikuttaneet todella huomionkipeiltä ja itsekkäiltä, kun ison sisaruslauman (naapureissa paljon suurperheitä) keskellä ovat joutuneet kilpailemaan.
Joskus tosin nämä lapset tulevat meille vaan hengähtämään ja nauttimaan hiljaisuudesta ja vapaudesta. Ei tarvitse hoitaa pikkusiskoja, saa leikkiä mitä haluaa. Tai että ne sisarukset eivät tule sotkemaan leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
On todella loukkaavaa sanoa, että ne adoptiolapset tai sijoitetut lapset olisivat jotenkin vähempiarvoisia, että edes niitä ei halua.
Tuskin ap tuota meinasi. Jos terveydentila on ap:lla huono, niin ei heille adoptiolasta/sijaislasta edes myönnettäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tehdä sen lapsen kanssa just hänen tykkäämiä ja hänen ikäiselleen sopivia juttuja ja silti liikkua koko perheenä. Jos perheessä on eri ikäisiä lapsia niin aina on joku joka joutuu roikkumaan mukana, vaikka ei kiinnosta, tai sitten toinen vanhemmista jää kotiin toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella loukkaavaa sanoa, että ne adoptiolapset tai sijoitetut lapset olisivat jotenkin vähempiarvoisia, että edes niitä ei halua.
Tuskin ap tuota meinasi. Jos terveydentila on ap:lla huono, niin ei heille adoptiolasta/sijaislasta edes myönnettäisi.
Aivan eli ei edes mieti mitä suustaan päästään, vaan kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, oli se miten loukkaavaa tahansa.
Ja ei, hän ei todellakaan voi sitä noin korskeasti päättää, huoliiko adoptiolapsen, kun ei hän kelpaisi adotiovanhemmaksi. Eikä myöskään saa sijoitettua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli loukkaavaa, kun ensimmäisen jälkeen uskouduin naapurille, että emme voi saada toista ja hän tuosta vaan töksäytti, että ainahan voitte adoptoida. Ei se todellakaan ole sama asia. En halua adoptiolasta.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella loukkaavaa sanoa, että ne adoptiolapset tai sijoitetut lapset olisivat jotenkin vähempiarvoisia, että edes niitä ei halua.
Ei kai missään mainittu, että he olisivat vähempiarvoisia. Prosessit esim. adoptiolapsen saamiseen ovat niin rankkoja, että ei kaikilla ole niihin rahkeita ja halua.
Luetteli erilaiset lapset arvojärjestyksessä ja noista lapsista erikseen ilmotti ettei huoli. Biolapsen ottaisi jos saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla riittää paremmin raha ja resurssit. Yksilapsisena elämä on todella helppoa päiväkoti iän jälkeen. Yksi lapsi on huomattavasti helpompi saada hoitoon ja opetettua itsenäiseksi. Kahden kanssa saa pelätä, koska alkavat riidellä tai kun "joukossa tyhmyys tiivistyy". Yhden lapsen kanssa on helppoa reissata ja käydä ihan joka paikassa kahdestaan ja saada elämyksistä myös itse enemmän irti, kun ei tarvi juosta useamman lapsen perässä. On helpompi käydä extrmpore syömässä ilman, että täytyy käyttää isoja summia koko perheen ruokiin. Vessassa käynnit IHAN JOKA PAIKASSA on helpompia kun on vain yksi pieni rakko huomioitavana. Jo kahden kanssa suomen vuodenaikojen huomiointi vaatetuksen suhteen on melkoinen rumba. Voisin jatkaa listaa vielä reilusti ihan reilusti, mutta en jaksa kirjoittaa kaikkea.:D
Itse siis tein kaksi lasta, mutta monen vuoden ikäerolla. Esikoinen oli jo koulussa, kun kuopus syntyi. En mielestäni voi sanoa, että minulla olisi ollut missään vaiheessa ns. "Ruuhkavuodet" kun yksi päiväkotilainen kerrallaan on melko helppo homma. Mutta tunnistan kyllä kaikki asiat mitkä olivat helpompia yhden kanssa.
Minulla on yksi lapsi... Aikuinen jo.
Hyviä puolia yhdestä lapsesta. Voi ottaa kaverin mukaan, jos lapsi kaipaa esim. laivalla seuraa. Meillä samanikäinen serkku, jonka kanssa ovat olleet hyvin läheisiä ja ovat edelleen. Kaverisuhteita helppo tukea, kun kaveri voi lähteä mukaan vaikka mökille meidän perheen kanssa.
Ei tarvitse miettiä tasapuolisuutta. Lapsi voi harrastaa sitä, mihin perheen varallisuus riittää. Vanhempi voi osallistua lapsen harrastamiseen, jos kiinnostusta löytyy, kun yhden kanssa jää aikaa enemmän.
Rahaa enemmän, kun vain yksi lapsi esim. Asunnon koko, auton koko, matkustaminen jne.
Voi sopia leikkitreffejä vain yhtä lasta ajatellen.
Aikaa lapselle jää enemmän. Minulla lämpimät ja läheiset välit omaan lapseen.
En keksi muuta hyvää kuin raha. Pienempi asunto riittää, matkustaminen halvempaa, lapsen harrastuksiin riittää enemmän rahaa ja paremmin voi lasta tukea rahallisesti, kun muuttaa opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli loukkaavaa, kun ensimmäisen jälkeen uskouduin naapurille, että emme voi saada toista ja hän tuosta vaan töksäytti, että ainahan voitte adoptoida. Ei se todellakaan ole sama asia. En halua adoptiolasta.
eri
Onhan se alkuun varma kova kolahdus, että ei voi saada omaa lasta, mutta kun sen adoptiolapsen oppii tuntemaan niin yhtälailla sitä oppii rakastamaan kuin omaansa.
Vältät sisaruskateuden. Perinnönjaossa sisarusten välit eivät tulehdu.
Itse olen kaksilapsisesta perheestä ja olen aina kärsinyt siitä, miten pikkusiskoa lellittiin. Perinnönjaossa hänestä kuoriutui ahne ja itsekäs nipottaja, joka lopetti minulle puhumisen kun yritin ilmaista omia toiveitani ja kertoa, mikä olisi tasapuolista.
Jos ainoalla lapsella on esim serkkuja ja pysyviä kavereita (perhetutut), niin varmasti menee hyvin.
Minulla on yksi sisarus. Tapeltiin ihan hirveästi lapsena ja nuorena. Toki oltiin myös kavereita ja leikittiin yhdessä. Aikuisena ei juurikaan olla tekemisissä. Soitellaan ennen äitienpäivää, joulua tms. ja mietitään mikä yhteinen lahja ostetaan vanhemmille. Pari kertaa vuodessa nähdään. Ihan kiva kun on sisarus, mutta vaikka asuisi naapurissa, niin ei ole sen tyylinen ihminen, että olisin tietentahtoen tutustunut ja halunnut kaveriksi.
Yhden lapsen kanssa kaikki on helpompaa. Oma ainoani on koululainen. Koulun, harrastusten, töiden ja muun yhteensovittaminen on huomattavasti helpompaa kuin tuttujen perheissä, joissa on kaksi lasta. Arki on palapeliä, mutta ei niin tuskaista sellaista, kun on vain yhden lapsen asiat.
Toisekseen: RAHA. Varsinkin nyt, kun kaikki on kallistunut, olen ollut todella kiitollinen, että lapsia on vain yksi. Harrastukset, ruoka, vaatteet. Kaikki on yhtäkkiä hirveä kallista. Yhden lapsen kanssa voi myös asua pienemmässä asunnossa tarvittaessa. Muutenkin kaikesta tarvitsee maksaa vain yhdeltä. Se näkyy isosti nyt, kun lapsi on koululainen ja kaikesta aletaan maksaa isomman lapsen tai aikuisen hintaa. Ja meillä vanhemmilla netto kuukausitasolla 6000€. Silti kaikki nousseet hinnat tuntuu.
Yksi lapsi on myös helpompi kasvattaa. Ainakin itsellä kärsivällisyyttä opettaa lapsi kauniille tavoille on riittänyt ihan eri tavalla, mitä olisi kahden kanssa. Minusta on myös kiva, että lapsen kanssa voi jutella kaikesta juuri hänen ikätason mukaan. Muutenkin kaiken tekemisen voi aina kohdistaa juuri siihen mikä häntä kiinnostaa eikä tarvitse raahata nurisevaa sisarusta mukana joka paikassa.
En keksi yhtään huonoa puolta siinä, että on yksi lapsi. Tosin minulla tämä on ollut valinta, ei pakon sanelema juttu, joten voi vaikuttaa perspektiiviin.