En voi saada toista lasta - listatkaa minulle yksilapsisen perheen hyviä puolia

Luojan kiitos on vain yksi lapsi. Hänen ei koskaan tarvitse kärsiä sisarkateudesta tai riidellä perintöasioista. Hän saa valita minun jäämistöstäni ilman välien rikkoutumista mitä ikinä haluaa ja tehdä lopuille mitä haluaa.

Se, että käyttää sanaa saada, kertoo jo paljon hyvää, koska loppujen lopuksi kellekään meistä ei ole luvattu yhdenkään lapsen saamista. Mikään hyvä puoli ei välttämättä poista sitä surua, että on vain yksi, mutta loppujen lopuksi yksikin on omanlaisensa ihme.

Et voi vahingoittua synnytyksessä.

Hei ap! 

Onnea ja siunausta olemassa olevasta lapsestanne! 

Saat rakastaa häntä täydestä sydemestäsi. 

Elämä on lahja ja elämä kantaa. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli loukkaavaa, kun ensimmäisen jälkeen uskouduin naapurille, että emme voi saada toista ja hän tuosta vaan töksäytti, että ainahan voitte adoptoida. Ei se todellakaan ole sama asia. En halua adoptiolasta.

 

eri

Onhan se alkuun varma kova kolahdus, että ei voi saada omaa lasta, mutta kun sen adoptiolapsen oppii tuntemaan niin yhtälailla sitä oppii rakastamaan kuin omaansa. 

Adoptiolapsi on oma lapsi. Ihan täysin samalla lailla oma kuin biologinenkin lapsi. Eikä kaikilla suinkaan siihen biologiseen lapseenkaan kiintymyssuhdetta synny.

Meidän ainokainen on jo yläkoulussa.  Kaikki on mennyt niin hienosti, että en enää osaisi kuvitellakaan meille useampia lapsia. Paljon, paljon hyviä puolia verrattuna tuntemiini monilapsisiin perheisiin. Toki hekään eivät osaisi kuvitella elämäänsä ilman useampaa lasta ja keksivät hekin hyviä puolia omista perheistään. Olkaamme siis tyytyväisiä siihen mitä meille on annettu ja rakentakaamme elämämme omien hyvien puoliemme varaan.

4 on paras lapsiluku. Suosittelen kaikille.

Äidilläni on kuusi sisarusta. On paljon yhteydessä heihin, mutta milloin kenenkin kanssa ilmiriidoissa. 

Minulla on yksi sisarus, ihan ok lapsena, vaikka riideltiinkin paljon. Aikuisena emme juurikaan pidä yhteyttä. Minulla on vain yksi lapsi. En ole kokenut, että lapsien määrä olisi jotenkin itseisarvo. Enemmän annan arvoa sille, millaisen elämän rakentaa oman lapsensa kanssa. Rakkaus, yhdessäolo, kuunteleminen, tarpeellisten vaatteiden/tavaroiden ja mieluisten harrastusten ja kokemusten tarjoaminen.

Vartalo säilyy nyt paremmin fitissä. Minulla toinen raskaus repi ja pilasi kaiken, ; iho, rinnat, alapääjne.

Raha ja aika on jo moneen kertaan sanottu. Pystytte periaatteessa tarjoamaan ainokaiselle kaksi kertaa niin paljon hyvää kuin pystyisitte antaa kahdelle. Harrastukset, laadukas ruoka, kokemukset ja matkat. On myös ehkä vähän helpompaa olla hyvä vanhempi yhdelle kuin useammalle lapselle.

Jos koet, että lapsesi sisarettomuus surettaa sinua, niin kannattaa pyrkiä yhteisölliseen elämäntapaan. Jos lapsella on serkkuja, pitäkää tiiviisti yhteyttä. Naapurit tai muut ystäväperheet ovat myös vaihtoehto. Koittakaa järjestää niin, että lapsi pääsee kokemaan elämyksiä ja juhlahetkiä osana "omaa" lapsiporukkaa (sen sijaan että sosiaalinen elämä on pelkkiä muutaman tunnin leikkitreffejä). Esim. tapaninpäivän yökyläily serkkujen luona, uudenvuoden juhlinta naapurien kanssa, huvipuistoretki ja pitkät grillailuillat ystäväperheen kanssa... Koittakaa jostain löytää "omia" ihmisiä. Vaikka toki perheenäkin voi olla mukavaa ja helppo lähteä vaikkapa matkoille uutenavuotena. Lähinnä vinkkasin vanhemmalle, joka kokee sisaruussuhteiden menetyksen suurena suruna.

Hohhoijaa näitä juttuja.

Millainen nainen muka laittaa viestiä nettiin tuollaisessa tilanteessa?

Jos olisi kolme lasta, niin voisit kullekin lapselle tarjota vain kolmasosan kaikesta (huomiosta, materiasta jne), mitä yhdelle voit antaa. Samoin jos olisi kahdeksan, niin vain 1/8 siitä, mitä voit nyt tarjota ainoalle lapselle. Siinäpä on sellainen niin mittaamaton sekä henkinen, että rahallinen etu, että sitä ei voi ymmärtää, ennenkuin kokee ja näkee.

t. lastenhoitaja

Olen itse ainoa lapsi (32 v) ja koen että sain erinomaisen lapsuuden kaikinpuolin. Mutta nyt, kun tosiaan olen se ainoa lapsi enkä itse halua yhtäkään lasta, vanhempani eivät tule saamaan lapsenlapsia, se on heille valtava suru. Muuta huonoa en itse ainoana lapsena keksi.

Ajattele mikä säästö seuraaville 18 vuodelle!

Oma jaksamisesi on parempaa ja vapaa-aikasi runsaampaa.

Saat luotua uskomattoman siteen lapseesi, teillä on todennäköisesti todella läheiset välit vuosikymmenienkin kuluttua.

Lapsi ei todennäköisesti koskaan itse kaipaa sisarusta, koska hänellä ei ole sellaisesta mitään kokemusta. Sen sijaan omani on monia kertoja todennut kavereilla käytyään, että onneksi ei ole. 

Lemmikkiä kuitenkin suosittelen. Meillä on pieni seurakoira, joka on vastassa kun lapsi tulee koulusta ja jonka kanssa voi leikkiä, ulkoilla ja jolle voi kertoa salaisuuksia ja joka lohduttaa. Mitä mainioin kaveri. Eivätkä nämä kaksi koskaan riitele keskenään!

Ole nyt vain kiitollinen sittä että sinulla on yksi lapsi.

Perinnönjaossa omaisuutenne ei hajoa, eivätkä sisaruussuhteet katkea mihinkään vanhoista patalapuista tappeluun. Lapsesi perii kaiken ja tulee sillä tavalla vauraaksi (mahdollisesti).

Et joudu vahingossakaan tilanteeseen, jossa lapsenne sijoitetaan eri päiväkoteihin vastakkaisille laidoille kaupunkia.

Et joudu ikuisesti tasapainottelemaan, että kummatkin lapset saavat varmasti yhtä paljon (jäätelön leikkaaminen viivottimen kanssa, kumman lapsenlasten joululahjat maksoivat enemmän jne).

Pikkukakkosesta ei kehkeydy Tuhlaajapoikaa, ikuista äidin vässykkää, jolle Suorittaja Ykkönen on kateellinen ja katkera. Keskimmäisen lapsen osa on myös karu: aina unohdettu.

Säästämillänne rahoilla voitte osallistua täysin panoksin yhden lapsen kilpavarusteluun ja huipulle tähtääviin harrastuksiin.

Helpompaa, halvempaa ja rauhallisempaa.

Voi olla, että se toinen lapsi ei olisikaan terve ja kaikinpuolin normaali kiva sisarus ja lapset leikkisivät keskenään ja kehittyisi rakastava sisarusuhde ja olisitte onnellinen perhe jne. 

Voi yhtä hyvin olla, että hän olisikin koliikkivauva ja huono nukkumaan ja vatsakipuinen jatkossakin.

Voi olla, että hän olisi vaikeasti vammainen, tai muuten vaan erityislapsi, jonka kanssa olisi jatkuvasti hankalaa ja veisi kaiken huomion ensimmäiseltä. 

Voi olla, että hän olisi terve, mutta ilkeä luonteeltaan ja aina kiusaamassa vanhempaa, hirveät riidat koko ajan. 

Voi olla siis kaikkea muuta, kuin se unelma mitä vanhemmat monesti kuvittelevat tehdessään toista lasta. 

Siispä hyvä puoli siinä yhdessä on se, että säästyt kaikelta tältä.

Mikään perhemuoto ei tarjoa hyviä puolia, jotka välttämättä pitäisivät paikkaansa. Ei monilapsisissa perheissä osata aina jakaa, vaan lelu- perintöriidat kuuluvat arkeen. Yhdelle lapselle ei ole sen enempää aikaa kuin muillekaan, jos sitä ei vaan ole tai sitä ei tee.