Miten päästä eroon liiallisesta muiden ihmisten mielipideiden ajattelemisesta

Yrität vaan elää muinaisen levitoivan munkin viisauden mukaan:

Paskat toisista

Hankkimalla kolme lasta. Ei ole enää aikaa muiden aivotoiminnan pohdiskeluun.

Osoittaa huomaavaisuutta muita kohtaan, että ajattelee paljon, mitä he ajattelevat. Se voi viedä kuitenkin paljon voimia muulta. Jos yrittäisi luottaa itseensä niin että osaa kyllä hoitaa asiat tarpeeksi hyvin, ajatteli muut mitä ajatteli. Vaikeaa, I know.

Ehkä ap on lapsena aivopesty kun kotona hoettiin koko ajan "ajattele mitä muut sanovat". Meillä hoettiin tätä lapsuuden kodissa muttei se jäänyt itselleni enää aikuisiällä kummittelemaan, teen kuten haluan enkä edes mieti mitä jotkut muut ajattelevat. 

Se on ihan helppo homma. Lopetat vai ajattelemasta sitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Minä tein niin jo 50 vuotta sitten, kun ymmärsin, että kaikki ihmiset ajattelevat joka tapauksessa eri tavalla minusta. Jotkut tykkää, toiset ei ja kolmennet on siltä väliltä. Mitä väliä sillä siis on, kun kaikkia näkemyksiä joka tapauksessa löytyy!

Oon koko ikäni karttanut ihmisiä. Töissä en juttele kuin välttämättömät. Ei minua kiinnosta toisten lihomiset ja laihtumiset. Kyllähän minustakin varmaan selän takana puhutaan,mutta miksi miettisin. Tähän vastasin,kun osui kohdalle tämä ketju.

Jospa alkaisit elämään ihan itsellesi vain.?

Hyvin monessa ihmispään oikuissa on kyse yhdestä asiasta - "tärkeydestä".

Aloitetaan vaikka sillä, että mitä tulee mieleen sanasta 'tärkeä'? Todennäköisesti jotain positiivista tai jollakin tavalla elämään positiivisesti vaikuttavaa - työ, koti, lapset, parisuhde, ystävät, harrastukset jne. tai positiiviset tunnetilat - ilo, rakkaus, kiitollisuus jne.

Mutta oletko koskaan ajatellut mikä on yksi asia mikä yhdistää negatiivisiä tunteita? Vastaus on myöskin 'tärkeys', mutta sanotaan erotteluna 'negatiivinen tärkeys' erotuksena 'positiivisestä tärkeydestä'.

Vedetään vähän rautalangasta, jos:

Vihaat jotakin, sinulla täytyy olla jokin vihan kohde. Tämän kohteen on oltava negatiivisesti tärkeä sinulle, koska muuten et vihaisi sitä.

Inhoat jotakin, myöskin sama asia.

Suru myöskin, surukin vaatii kohteen. Tässä teen poikkeuksen esim. läheisen kuoleman takia jolloin henkilö itse oli positiivisesti tärkeä, mutta hänen kuolema on negatiivisesti tärkeä.

Ahdistus, jokin asia ahdistaa sinua, tällöin sekin on negatiivisesti tärkeä. Jos se ei olisi tuskin olisit ahdistunut sen takia.

APn tarvitsee nyt vain käydä oman päänsä sisällä ja miettiä mikä on se "tärkeys" mikä saa sinut ajattelemaan muiden ajatuksia, selvästi liikaa - pelkäätkö itsesi nolaamista, onko huono itsetunto, etkö osaa jotain asiaa kunnolla, ahdistaako mahdollinen kiista tai konflikti jne.