Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana
21.08.2023 |
Vielä pari vuotta sitten olin täynnä elämää, tunsin itseni onnelliseksi, jaksoin suunnitella kaikkea, hankkia uusia harrastuksia ym. Kun täytin 45v kaikki on mennyt jyrkästi alaspäin. Kaikki tuntuu turhalta, mistään ei jaksa kiinnostua, jokin negatiivisuus, kyynisyys on hiipinyt päälle ja tekee mieli vain vetäytyä omiin oloihin. Kaikki elämässä tuntuu kapenevan ja samaa harmaata mössöä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja vanheneminen on konkreettista. Omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairastelevat. Heidän asioiden päivittäistä huolehtimista ja huolta. Mielessä käy päivittäin, että edessä on heistä luopuminen hetkellä millä hyvänsä. Ja omakin vanheneminen ja vanhuus kummittelee mielessä. Samalla outo välinpitämättömyys kaikesta, että aivan sama, vaikka omakin elämä loppuisi, kun elämä yleensäkin tuntuu loppuneen. N45
Kommentit (270)
Syö hormoneja. Itse aloin syödä chiansiemeniä, koska se lisää testosteronin tuotantoa ja monivitamiiniä, ja johan alkoi elämä hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on elämässä ylä- ja alamäkiä. Itselläkin elämän peruspalikat on kohdillaan perhe, työ, raha, mutta tuntuu ettei mitään merkityksellisiä tavoitteita enää ole elämässä. Välillä tuntuu että olisi parempi vain repiä koko elämä palasiksi ja aloittaa uudestaan, mutta en uskalla kun tiedän ettei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Oletko ap miettinyt esim. terapiaa ettei tarvitsisi vain omassa päässä pyöritellä näitä asioita.
Paskat ole. Toiset laskettelevat ohituskaistaa koko elämänsä. Ei ole mitään käsitystä menettämisestä ja surusta. Kaikki läheiset elää 110-vuotiaiksi. Terveyttä ja rahaa piisaa. Ystäviä on toistakymmentä ja elämä täyttyy vain siitä ihgusta vaaleanpunaisesta hattarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä 60-vuotias, anna palaa, minäkin olen yli 50-vuotias ja OLEN ELÄMÄNI VEDOSSA!
Vierailija kirjoitti:
Niin ennen naiset synnytti pitkästi yli 40 vuotiaaksi kun ehkäisyä ei ollut. Näin tekivät myös molemmat mummoni. Mutta kyllä heillä isommat lapset on varmasti paljon auttaneet pikkusisarusten kanssa, osa hoidattanut lähestulkoon kokonaan pienimmät lapset niillä. Ei ole äidin tarvinnut yksin selviytyä pikkulasten kanssa vaihdevuosioireissa.
Moni luettelee olevansa onneton, kun on ensin hyysännyt lapset ja sitten omat vanhempansa ja samalla odottanut jotain nuoruuden vapautta sitten 40 - 50 vuotiaana. Joku kysyi että onko teillä onnettomilla lapsia, vihjaisi kai että elämä olisi niiden puutteen takia tyhjää ja onnetonta... hmm? Vähän ristiriidassa nämä edellä mainitut mielestäni.
Olen vasta 40, mutta tuntuu että elämä vasta kunnolla alkoi pari vuotta sitten! Koko tähän astinen aikuisuus on ollut pelkkää työtä ja puurtamista haaveiden saavuttamiseksi. Nyt pikkuhiljaa työ on alkanut tuottaa tulosta ja olen päässyt tilanteeseen, jossa voin nauttia edes vähän toteuttamistani unelmista. Elän päivän kerrallaan, otan vastaan mitä annetaan, enkä tavoittele enää mitään suurempaa. Kunhan nautin siitä mitä minulla jo nyt on :)
Lapsia ei ole, jossain vaiheessa mietin että niitä pitäisi tehdä, mutta pelkkä ajatus sai ahdistumaan niin että sain fyysisiä oireita. Onneksi Suomessa nainen saa itse päättää mitä elämällään tekee. Jätin siis tekemättä, koska kaikki rakastamani asiat olisi vaikeutuneet tai käytännössä osa loppunut kokonaan mahdollisten lasten vuoksi.
Tulevaisuudessa aion vähentää koko ajan työnteon määrää ja lisätä niiden asioiden tekemistä, joista oikeasti nautin. Minulla ei ole juuri mitään, mitä ikäiselläni kuuluisi olla. Ei perhettä, ei omistusasuntoa, ei kesämökkiä. Monen silmissä elämäni näyttää suurelta epäonnistumiselta, mutta en välitä muiden mielipiteistä. Olen onnellinen, kun on terveyttä ja työ, joka mahdollistaa elämäntapani. Muutama hyvä ystävä löytyy ja heitä rakastan, sukulaisille en ole mitään velkaa, en aio hoitaa vanhempiani muuta kuin aivan pakolliset. Lapsuuteni oli elämäni kamalinta aikaa. Oikeastaan kaikki on koko ajan muuttunut paremmaksi, mitä kauemmaksi lapsuus on jäänyt.
Hyvä havainto ristiriidasta tuo, että lapsia halutaan ja lapsiin väsytään. Minusta ristiriita selittyy kohtuuttomuudella. Voin rehellisesti myöntää, että kun tulin äidiksi 23-vuotiaana, en tajunnut yhtään, mitä äitiys ja työelämä tulee minulta vaatimaan, enkä tajunnut että elämäni nyt 40-vuotiaana on sitä, että edelleen Wilma laulaa, mutta lisäksi kotihoito soittelee, että mitä kaikkea vanhuksilta nyt puuttuu. Ihan oikeasti luulin, että riittää kun tekee parhaansa. Mikä vale!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.
No hei äiti, sinäkin täällä. Kiitos kannustavista sanoistasi. Niiden siivittämänä lennähdän luoksesi taas oltuani töissä 10h ja tehtyäni perheelle ruoan. Tulen selvittämään, miksi kanavat ei toimi, kuuntelen kuinka naapurin Anneli on laittanut niin rumat kukka-amppelit ja nypin pihastasi rikkaruohot ja myötäilen juttujasi siitä, miten minä ja muut ikäluokkani edustajat ovat täysiä velliperseitä. Ja tämän kaiken teen kaikella kiitollisuudella, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.
Onko sinun mielestäsi sairastuminen ja kropan kremppaaminen murheiden keksimistä ja jotenkin oma valinta?
Kannattaisi sinunkin kehittää noita olemattomia empatiataitojasi.
Vierailija kirjoitti:
Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.
Elävä esimerkki, miksi me ei olla onnellisia.
Tuollaisia monet ihmiset valitettavasti ovat.
Meidän yhteiskunta on yksilökeskeinen ja monelta puuttuu se lämmin ja rakastava yhteisöllisyys. Ihmiset on ilkeitä toisilleen.
Itselle tässä yli nelikymppisenä on ollut tärkeää miettiä mitä oikeasti haluan tehdä ja millaisessa seurassa. Viihdyn yksin ja mukavien, myönteisten ja hauskojen ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko mielialaa kohottava luonnontuote, joka jo suuressa osassa maailmaa on laillistettu? Avaisi uusia ikkunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset sitten oikeasti nykyään kuvittelevat voivansa jaksaa, kun heillä on pieniä lapsia vaihdevuosi-iässä?? Itse olen aina tätä ihmetellyt, ei kai se ole luonnon tarkoitus, että äidit on vaihdevuosissa kun kuusivuotiaalla on uhma.
Kyllä naisilla ennenkin oli pieniä lapsia vaihdevuosi-ikäisenä, pakostakin oli kun ehkäisyä ei oltu keksitty. Ero nykyaikaan on lähinnä se, että nykynainen synnyttää ensimmäiset lapsensa myöhäisellä iällä, siinä missä ennen naisella saattoi olla jo tusina lasta siinä vaiheessa kun nelikymppisenä alkoi synnyttämään viimeisiään.
No tuohon aikaan 6 vuotias oli jo talon töissä ja uhmat hoidettiin remelillä. Niin että ei näitä aikoja voi vertailla, vertasin siis likinnä siihen, kun lapset synnytettiin jo parinkympin tienoilla, vaikka niitä tehtiinkin vain 1-3 normisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä täytyy kokea ja elää parhaansa mukaan hetkessä, päivä kerrallaan iästä riipumatta.
Huominen on vain ajatus ja eilinen muistoja.Minä olen menneisyyden ja läskieni vanki.
Kukaan ei rakasta lihavaa ja vanhaa naista.
On vain muistot ja suklaa
Kannattaa harkita myös kissan tai kissojen hankintaa. Niistä saa ihanasti lohtua ja seuraa. Voi toki koirankin ottaa, mutta sitten joutuu olemaan vähän sosiaalisempi.
Ettei olisi masennus iskenyt. En tunnista tuollaisia omasta elämsätäni, vaikka olen sinua vanhempi ja isäni onkin jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. 65 ja svengaa!
Samoin täällä, ikäkin sama. Lapset omillaan. Olen opiskellut viimeiset viisi vuotta Avoimessa Yliopistossa. Olen suorittanut kolmet perusopinnot ja yhdet aineopinnot. Jatkan yhä, vierivä kivi ei sammaloidu. Porukkaa yliopiston avoimella on joka lähtöön ja ikään. Oikein mainio harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Elämää voi olla sinulla jäljellä hyvinkin 30 tai jopa 40 vuotta.
Niin, vuosikymmeniä vuosikymmenten perään tätä alati syvenevää elämiskammottavuutta, elämisjaksamattomuutta, elämisinhottavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaaan suomalaisten seksielämä on nykyisin vilkkaimmillaan ikähaarukassa 45-54. Siis vilkkaampaa kuin nuorilla! En siis pelkää 45:ttä, vaan odottelen innolla tähän onnekkaaseen ikäryhmään astumista. M44
Pistäpä semmoinen tilasto esille. Epäilen mahtaako löytyä.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-yhdyntatrendit/
Tosin tämä rohkaiseva tieto näyttää koskevan vain miehiä. En tiedä mitä pitäisi päätellä siitä, että käyrät ovat eritahtisia...
Mulla on toi ihan sama olo jo 39-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
Tässä keskustelussa kommentoijien runosuoni kukkii