Sysimusta pimeä talvi tulee. Se tietää monille loputonta väsymystä. Te joita ei väsytä talvisin, mikä on teidän salaisuutenne virkeyteen kaamoksen sydämessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mä oon sitten sairas 🤔 vihaan kesää, kuumuutta, valosuutta jne. Syksy on parasta aikaa, kun tulee viileä ja aikaisin pimeä. Nautin, kun saa käyttää paksumpia vaatteita ja siitä kun kelloja siirretään taas oikeeseen aikaan. Itse tosiaan piristyn syksyllä ja talvella, kesäisin olen nuutunut ihmisraunio.

Ihana syksy <3

Oletko koskaan ajatellut että 2 metriä syvä kuoppa maassa olisi aina pimeä ja viileä, pyydät vielä että joku peittää mullalla.

Olipas ilkeä kommentti. No, samapa tuo minulle. Olen lapsesta saakka ollut tällainen pimeydestä ja synkkyydestä nauttija, enkä koe itseäni mitenkään sairaaksi tai masentuneeksi. Miksi se on jotenkin vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlainen maku asioiden suhteen. Onneksi mun mies on samanlainen, voidaan "synkistellä" yhdessä

Argh, mikä klisee tuo syksyihmisten viltti-teekupponen-sohvannurkka-haaveilu on. En kestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Tulin sanomaan samaa. Minusta kesä on hirveän rauhatonta aikaa ja on jotenkin paine, että koko ajan pitäisi olla menemässä ja tekemässä jotakin. Itselleni kesä on siis hirveän stressaavaa ja tuntuu, ettei saa lainkaan rauhoituttua ja rentouduttua. Vaikka en siis välttämättä edes mene ja tee ja ole aktiivinen, niin silti se virittää jotenkin sellaiselle menovaihteelle.

Olen kai luonnostan enemmän sellainen oleskelija. Tykkään hoitaa pakolliset hommat, tehdä kävelylenkin ja sitten vetäytyä omaan mukavaan ja rauhalliseen pesääni.

Jep joku sellainen rauhattomuus minua on aina masentanut kesässä. Jo lapsena, vaikka en osannut silloin sanoittaa/analysoida asiaa.

Omalla kohdallani saattaa vaikuttaa hienoinen autistinen taipumukseni suureen häiriöherkkyyteen, minulla on myös AD(H)D. Rutiinit ovat itselleni todella tärkeitä arjen jaksamisessa. Kesä on jotenkin "poikkeusaikaa", jolloin se perus elämän kulku muuttuu ja pitäisi sopeutua siihen uuteen tilanteeseen äkkiä - vaikka se olisi sinänsä positiivinenkin, kuten loma - ja kaiken päälle suuri aistikuormitus (äänet, valo, lämpö).

Kylmyys ei ole itselleni yhtä häiritsevä asia kuin lämpö, sillä pystyn pukeutumaan niin lämpimästi, että minulla ei ole kylmä. Viilentäminen on hankalampaa, varsinkin kun asunnossani ei ole ilmalämpöpumppua saatikka mitään ilmastointia tms. Vaatteita ei voi vähentää loputtomiin, ja sitten ne viilenyyskeinot aiheuttavat lisää aistiärsytystä: inhoan tuulettimen pauhinaa, kotona on oltava koko ajan Peltorit korvilla, veteen kastetuissa lakanoissa nukkuminen ahdistaa... Lisäksi on ankea pitää koko ajan verhoja ikkunoiden edessä, mutta kaiken paljastava auringovalo sisätiloissa on vielä kamalampaa.

Sori kesätykkääjät! Tykätkää vaan kesästä, mutta tässä yksi tällainen herkkis, jollainen en haluaisi olla ja yritän psyykata itseäni ja järjestellä asioita (esim. Asunnon pimennys ja viilennys) aina etukäteen ennen kesää, mutta siitä huolimatta itken helpotuksesta, kun ensimmäiset viileän illan tuulenhenkäykset saapuvat avoimesta ikkunasta vilvoittamaan asuntoa. Tai vähintään silmät kostuvat tunneryöpyn seurauksena

Kirkasvalolamppu. Nykyään marraskuu on usein todella valoisa etelässä eli sinänsä pimeää aikaa on melko vähän.

Vierailija kirjoitti:

Argh, mikä klisee tuo syksyihmisten viltti-teekupponen-sohvannurkka-haaveilu on. En kestä!

Minä lisäisin vielä kirjan ja vaihtaisin teen kaakaoon! :D 😅

Ihana asettua lukemaan hyvää kirjaa viltin alle kynttilän valossa, ei ole yhtään olo, että pitäisi viilettää jossakin festareilla tai olla järjestelemässä roadtrippiä läpi Suomen ja miettiä autossa pauhaavaa soittolistaa

Se ajatus jo rentouttaa syksyssä ja talvessa, että kukaan ei edes odota minun juuri nyt tekevän mitään erityistä

Vierailija kirjoitti:

Argh, mikä klisee tuo syksyihmisten viltti-teekupponen-sohvannurkka-haaveilu on. En kestä!

Aurinko! Nurmikko jalkojen alla! Uiminen! Jäätelö! Ai mitkä kliseet?

Viikottain kiireetön seksi rakastajan kanssa, sen jälkeen lasillinen punaviiniä ja hunajan makuinen pikkusikari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Argh, mikä klisee tuo syksyihmisten viltti-teekupponen-sohvannurkka-haaveilu on. En kestä!

Aurinko! Nurmikko jalkojen alla! Uiminen! Jäätelö! Ai mitkä kliseet?

Jep! Hei kertokaa kesästä nauttijat, mikä siinä kesässä on niin ihanaa? 😅 Saa nähdä, vältyyäänkö kliseiltä 🤭

Kesähelteet on perseestä ja imee kaiken energian, talvella jaksaa tehdä asioita.

Olen yövirkku.

..l..

Ulkoilu valoisan aikaan. Nyt olen vanhempainvapaalla, mutta viime syksynä, kun olin töissä, käytin puolen tunnin lounastauosta 10 minuuttia siihen, että kävin ulkona happihyppelyllä.

Marraskuu on minulle pahin aika ja helpottaa aina kummasti, kun kalenteri kääntyy joulukuulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se kun tulee kylmä. Sille ei voi mitään eikä sitä vaatteilla pelasteta.

Kodin lämmitys kuntoon. Hankit itsellesi kunnon talvivaatteet, Michelin-ukolla viimeistään on lämmintä. Ja sitten epämääräisempänä vinkkinä, että mulla ainakin ulkoilu muuttui mukavammaksi, kun lemppasin lihavan kaverin ja lihavan miehen. Pysyy lämpimänä, kun saa ulkoillessa liikkua omaan tahtiin...

Pakkasella hengittäminen on mulle ainakin yksi tuskallinen asia talvessa. Suu on pakko olla auki ja olen kurkkukipuinen kyllä helposti, jos on yhtään rentoutunut asian suhteen.

Jatkuva pukeminen ja riisuminen on myös osa mun ärsytystä. Jos jo normaalissa arjessa on neljä eri asua, niin jo näissä meinaa mennä hermo. Siihen päälle vielä ulos vaatteet. Lenkille eri kuin töihin (liikkuen molemmat). Ja jos pitää busseilla, niin tälle on omat kerrokset.

Lisänä mahdotonta saada sormet ja varpaat lämpimiksi mukavasti. Jos keskivartalolle menee kolme kerrosta, se on yksi ja merkittävä kerros enemmän kuin käsiin. Jalkoihin menee kolme, mutta aina sekään ei riitä vaan on varpaat kohmeessa ja taas ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se kun tulee kylmä. Sille ei voi mitään eikä sitä vaatteilla pelasteta.

Kodin lämmitys kuntoon. Hankit itsellesi kunnon talvivaatteet, Michelin-ukolla viimeistään on lämmintä. Ja sitten epämääräisempänä vinkkinä, että mulla ainakin ulkoilu muuttui mukavammaksi, kun lemppasin lihavan kaverin ja lihavan miehen. Pysyy lämpimänä, kun saa ulkoillessa liikkua omaan tahtiin...

Pakkasella hengittäminen on mulle ainakin yksi tuskallinen asia talvessa. Suu on pakko olla auki ja olen kurkkukipuinen kyllä helposti, jos on yhtään rentoutunut asian suhteen.

Jatkuva pukeminen ja riisuminen on myös osa mun ärsytystä. Jos jo normaalissa arjessa on neljä eri asua, niin jo näissä meinaa mennä hermo. Siihen päälle vielä ulos vaatteet. Lenkille eri kuin töihin (liikkuen molemmat). Ja jos pitää busseilla, niin tälle on omat kerrokset.

Lisänä mahdotonta saada sormet ja varpaat lämpimiksi mukavasti. Jos keskivartalolle menee kolme kerrosta, se on yksi ja merkittävä kerros enemmän kuin käsiin. Jalkoihin menee kolme, mutta aina sekään ei riitä vaan on varpaat kohmeessa ja taas ketuttaa.

Selvästikään et omista Suomen olosuhteisiin sopivia talvivaatteita ja -jalkineita.

Myöskin jos laitat jalkoihin ja käsiin monta kerrosta liian tiukkaan, itse asiassa pahennat tilannetta, sillä verenkierto häiriintyy.

Kesän ihanuus on jotenkin hämmentävän vahvasti "myyty" ihmisille. Vaikka mansikat. Ovathan ne hyviä, mutta ovatko niin hyviä, että ne ovat niin uskomaton superjuttu kesässä, jokin aivan ylimaallinen nautinto? Ja vaikka auringonotto, jaksaako joku oikeasti ottaa aurinkoa tuntitolkulla jossain rannalla ja lukea vaikka kirjaa, mikä ainakin itselle on niin hankalaa, että siitä ei tule koskaan mitään (aurinko häikäisee, rannan äänet katkaisevat keskittymisen, sivuille menee hiekkaa...)

Itselle ainoa elementti, josta kesässä saan aitoa nautintoa, on vesi - tykkään uimisesta ja purjehduksesta yms (minulla ei ole purjevenettä, mutta haaveilen, että sellaisen joskus saisin hankittua. Harrastan kyllä jo purjelautailua). Sinänsä ehkä hassua, koska tiedän monien kesää rakastavienkin pitävän purjehdusta tylsänä. Ehkä se minulle sitten mahdollistaa sen rauhallisuuden tunteen kesällä? Jollain tapaa saan siitä rauhaa, vaikka olisi hankalampikin sää. Jotenkin kun on siellä järvellä/merellä/missä onkaan ja ei voi muuta kuin keskittyä vain juuri siihen hetkeen, tuulen muutoksiin/purjeen käsittelyyn jne, se on jotenkin todella rentouttavaa

Vierailija kirjoitti:

Kesän ihanuus on jotenkin hämmentävän vahvasti "myyty" ihmisille. Vaikka mansikat. Ovathan ne hyviä, mutta ovatko niin hyviä, että ne ovat niin uskomaton superjuttu kesässä, jokin aivan ylimaallinen nautinto? Ja vaikka auringonotto, jaksaako joku oikeasti ottaa aurinkoa tuntitolkulla jossain rannalla ja lukea vaikka kirjaa, mikä ainakin itselle on niin hankalaa, että siitä ei tule koskaan mitään (aurinko häikäisee, rannan äänet katkaisevat keskittymisen, sivuille menee hiekkaa...)

Itselle ainoa elementti, josta kesässä saan aitoa nautintoa, on vesi - tykkään uimisesta ja purjehduksesta yms (minulla ei ole purjevenettä, mutta haaveilen, että sellaisen joskus saisin hankittua. Harrastan kyllä jo purjelautailua). Sinänsä ehkä hassua, koska tiedän monien kesää rakastavienkin pitävän purjehdusta tylsänä. Ehkä se minulle sitten mahdollistaa sen rauhallisuuden tunteen kesällä? Jollain tapaa saan siitä rauhaa, vaikka olisi hankalampikin sää. Jotenkin kun on siellä järvellä/merellä/missä onkaan ja ei voi muuta kuin keskittyä vain juuri siihen hetkeen, tuulen muutoksiin/purjeen käsittelyyn jne, se on jotenkin todella rentouttavaa

Auringosta saa syövän, vitamiinit on lääketeollisuuden valheita.

PC pelaaja viihtyykin kotona parhaiten pimeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vakaasti sitä mieltä, että pimeydestä ja syksystä/talvesta nauttivat ovat jollain tavalla mielisairaita. Valo ja lämpö kun ovat elämän perusedellytyksiä, syksyllä luonto kuolee ja Suomen talvessa ihminen ei edes selvityisi hengissä ilman erillisiä lämmönlähteitä.

En voi sietää kaamosaikaa. Se lamaannuttaa mielen ja kropan. Toki käytän kaikki keinot kirkasvalosta vitamiineihin, avantouintiin ja liikuntaan, silti kärsin.

Lääketiede MT- potilailla alkaa vaikeat ajat elokuusta kun illat pimenee ja helpoa ei heidän perheillä naapureilla ole ,kunnes  lääkellä mieli tasantuu.Seraava vaihe Helmikuu kohti Valoa.Alkaa taas kauhu aika perheille ja naapureille .Lisää aihesta löytyy netti.

Ei päde ainakaan minuun. Herään eloon kun ensimmäiset kirpeät yöt alkaa ja luonto siirtyy ruskan sävyihin. Elokuun pimenevät illat on kuin lupa olla ja vetäytyä sohvalle, saa olla rauhassa. Kevät on itselleni pahinta aikaa kun luonto on likainen ja ne s*tanan linnut alkaa rääkymään aamusta alkaen. Kaikki uudet projektit, työt, harrasteiden aloitukset tapaavat aina ajoittumaan syksyyn, silloin on virtaa ja innostusta.