Sysimusta pimeä talvi tulee. Se tietää monille loputonta väsymystä. Te joita ei väsytä talvisin, mikä on teidän salaisuutenne virkeyteen kaamoksen sydämessä?

Ulkomaille muutto. No ei vaan. Kylmyys väsyttää mielestäni enemmän kuin pimeys.

Mulla on kirkasvalolamppu. Olin aikaisemmin tosi väsynyt talvisin, muuta viimeset 3 talvea on menneet aika helposti, kun aamulla istun lampun ääressä 20-30 minsaa. Juon aamukahvit ja meikkaan siinä, että saan tarpeeksi pitkään istuttua lampun ääressä. 

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Ihan eri tavalla jaksaa, kun ei koko ajan ole niin helkkarin kuuma! Valon määrästä ei niinkään ole väliä.

Itselläni on auttanut liikunta. Siis ihan kunnon salitreeni, jossa sykkeet nousee ja hiki lentää. Antaa virtaa ihan älyttömästi. Samalla jatkuva palelu on loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Opetelkaa käyttämään sisäistä kelloanne!

Jos väsyttää vaikkapa puol kahdeksalta, niin nukkumaan vaan! Ei ne pyykit mihinkään karkaa!

Jos on lapsia niin lapset kanssa aiemmin nukkumaan!

Se on sitä "omaa aikaa" kun saa mennä nukkumaan!

pian se tasaantuu ja saa jatkaa normisti.

Niin ja hei, vähemmän leipää ja pastaa, enemmän vihreetä!

Mielisairas on aika vahva ilmaisu. Samaa voisi sanoa hiekassa pyörivistä ihmisvartaista, hyi olkoon. Minä niin nautin tulevasta syksystä/talvesta. Se on nimittäin normaalimpaa, että ulkona on viileämpää kuin sisällä. Raikas ulkoilma lenkki ja sisälle lämpimään. Ensi lumi on minulle jokavuosi kuin saisi rahaa tilille, niin nostaa mielialaa.

Jotain ihanaa keittoa, kynttilät palamaan jne. Ah ihanaa kun tämä pitkäveteisistä pitkäveteisin kesä tulee päätökseensä. Hyvät päivät on eespäin taas. (ei varmaan aloittajaa helpottanut vastaukseni. Mutta kas kun ihmiset ollaan erilaisia joku tykkää toinen ei).

Rakastan pimeyttä ja lunta, kirpeää ilmaa. Kaikki se piristää minua ja antaa energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vakaasti sitä mieltä, että pimeydestä ja syksystä/talvesta nauttivat ovat jollain tavalla mielisairaita. Valo ja lämpö kun ovat elämän perusedellytyksiä, syksyllä luonto kuolee ja Suomen talvessa ihminen ei edes selvityisi hengissä ilman erillisiä lämmönlähteitä.

En voi sietää kaamosaikaa. Se lamaannuttaa mielen ja kropan. Toki käytän kaikki keinot kirkasvalosta vitamiineihin, avantouintiin ja liikuntaan, silti kärsin.

Lääketiede MT- potilailla alkaa vaikeat ajat elokuusta kun illat pimenee ja helpoa ei heidän perheillä naapureilla ole ,kunnes  lääkellä mieli tasantuu.Seraava vaihe Helmikuu kohti Valoa.Alkaa taas kauhu aika perheille ja naapureille .Lisää aihesta löytyy netti.

Vierailija kirjoitti:

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Minäkin tykkään käpertyä omaan kotikoloon syksyllä ja talvella.

Muiden ihmisten paha olo antaa minulle emergiaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan pimeyttä ja lunta, kirpeää ilmaa. Kaikki se piristää minua ja antaa energiaa.

Meille muille ei käy noin. Ainakaan usein. Ajattelee pelkästään ulkomaita, miten hyvä säätila jossain on.

Mä olen ensimmäistä kertaa onnellinen, että tulee talvi ja syksy. Ihmisiä vähemmän liikkeellä ja ulkona on rauhallista. Ei mitään känniläisiä heilumassa tai joukkotapahtumia. 

Kerranhan me eletään, nauttikaamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Opetelkaa käyttämään sisäistä kelloanne!

Jos väsyttää vaikkapa puol kahdeksalta, niin nukkumaan vaan! Ei ne pyykit mihinkään karkaa!

Jos on lapsia niin lapset kanssa aiemmin nukkumaan!

Se on sitä "omaa aikaa" kun saa mennä nukkumaan!

pian se tasaantuu ja saa jatkaa normisti.

Niin ja hei, vähemmän leipää ja pastaa, enemmän vihreetä!

Tunge se sisäinen kello sinne mihin aurinko ei paista. 

Vierailija kirjoitti:

Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)

Olet mielenterveysongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri tavalla jaksaa, kun ei koko ajan ole niin helkkarin kuuma! Valon määrästä ei niinkään ole väliä.

Aamen!

Olen siitä onnellisessa asemassa, että pääsen talvisin ulos päivänvalon aikaan halutessani, ei tarvitse mennä pimeällä. Käyn siis hoitamassa hevoseni päiväsaikaan ja nautin raikkaasta ilmasta. Sitten on kiva tulla kotiin sisälle lämpimään. Myös keikoilla aion käydä, sisätapahtumat ei ole niin kivoja kuin festarit, mutta saan livemusiikista energiaa.

Kyllä se on hyvin paljon asennekysymys. Mä näen pimeimmässä ja harmaimmassa syksyssäkin mielettömän paljon kauneutta ja toivoa. Luonto nukkuu kerätäkseen voimia seuraavaa heräämistä varten. Ulkoilu ja eritoten LUONNOSSA liikkuminen auttaa väsymykseen. Hissuksiin kulkeminen silmät avoinna kaikkiin yksityiskohtiin auttaa unohtamaan väsyn ja apaattisuuden.

No, mä olen luonnostaan erakkotyyppiä (vaikka mielettömän sosiaalinen olenkin) ja melankolinen luonne (en surullinen) niin mulle pimeimmätkin ajat on nautinto.

Terveelliset elämäntavat sekä säännöllinen elämänrytmi eli en valvo viikonloppuisinkaan yömyöhään ja nuku sitten aamulla pidempään kuin arki-aamuina. Arkisin siis kello soi 5.30 ja herään viikonloppuisin ihan itsestään viimeistään klo 5.45 kesät talvet.

Arkena aamu-ulkoilun hoitaa työmatka, jonka teen aina kävellen tai fillarilla ja viikonloppuisin käyn aikaisin aamusta lenkillä.