Sysimusta pimeä talvi tulee. Se tietää monille loputonta väsymystä. Te joita ei väsytä talvisin, mikä on teidän salaisuutenne virkeyteen kaamoksen sydämessä?
Ei nimittäin ole mikään ihan pikkujuttu, että merkittävä osa elämästä menee kauheassa kaamosväsymyksessä. Milläs nämä talvivirkut oikein saavat moisen energian? Tai siis mitä me muut mokaamme?
Kommentit (75)
Se on se kun tulee kylmä. Sille ei voi mitään eikä sitä vaatteilla pelasteta.
Mua vain ei masenna pimeät vuodenajat, päinvastoin kevään ja kesän valoisuus (ja mahd. helteet) ahdistaa. En tiedä, miksi näin. On vain parempi olla, kun on viileämpää ja pimeämpää. Syksyn tullen piristyn ja tykkään liikkua ulkonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)
Opetelkaa käyttämään sisäistä kelloanne!
Jos väsyttää vaikkapa puol kahdeksalta, niin nukkumaan vaan! Ei ne pyykit mihinkään karkaa!Jos on lapsia niin lapset kanssa aiemmin nukkumaan!
Se on sitä "omaa aikaa" kun saa mennä nukkumaan!
pian se tasaantuu ja saa jatkaa normisti.
Niin ja hei, vähemmän leipää ja pastaa, enemmän vihreetä!
Typerää. Mene nukkumaan 19.30 jolloin heräät klo 3. Kivaa.
Tämä palsta kuhisee toimettomia eläkeläisiä joilla ei ole normaalista arjesta mitään käsitystä, ja pimeätkin vuodenajat ovat helppoja kun ei ole mitään stressiä, ei osaa nukkua enää muutenkaan ja voi tehdä päivät mitä huvittaa. Tuollaiset umpityperät neuvot kannattaa jättää siksi omaan arvoonsa.
Keski-Suomessa on pimeää marras-joulukuu. Tammikuussa alkaa olla paljon aurinkoisia päiviä ja lumi tuplaa valon. Joten se siitä pitkästä pimeästä. Viime vuonna myös marraskuu oli yllättävän aurinkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Keski-Suomessa on pimeää marras-joulukuu. Tammikuussa alkaa olla paljon aurinkoisia päiviä ja lumi tuplaa valon. Joten se siitä pitkästä pimeästä. Viime vuonna myös marraskuu oli yllättävän aurinkoinen.
Tammikuun lopussa aurinko vasta näyttäytyy ensimmäisen kerran kerrostalojen ylimpiin kerroksiin
Lääkäriin. Joku terveydellinen syy on taustalla.
Kaamosmasennus? Vitamiinipuutokset? Vaidevuodet?
Kannattaa myös mittauttaa ainakin hemoglobiini, ferritiini ja kilpirauhasarvot.
Jouluvalot. Jokaisessa huoneessa on valo. Jouluverhot ja sisustus. Säännölliset elämäntavat, eli uni ja liikunta. En edes huomaa, että on pimeää. Mukavan tunnelmallista!
Vierailija kirjoitti:
Keski-Suomessa on pimeää marras-joulukuu. Tammikuussa alkaa olla paljon aurinkoisia päiviä ja lumi tuplaa valon. Joten se siitä pitkästä pimeästä. Viime vuonna myös marraskuu oli yllättävän aurinkoinen.
Keski-Suomi on ihan samanlainen mörönperse huhti-toukokuulle asti kuin muukin Suomi. Mitä nappeja te vedätte?
Vierailija kirjoitti:
Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)
Tulin sanomaan samaa. Minusta kesä on hirveän rauhatonta aikaa ja on jotenkin paine, että koko ajan pitäisi olla menemässä ja tekemässä jotakin. Itselleni kesä on siis hirveän stressaavaa ja tuntuu, ettei saa lainkaan rauhoituttua ja rentouduttua. Vaikka en siis välttämättä edes mene ja tee ja ole aktiivinen, niin silti se virittää jotenkin sellaiselle menovaihteelle.
Olen kai luonnostan enemmän sellainen oleskelija. Tykkään hoitaa pakolliset hommat, tehdä kävelylenkin ja sitten vetäytyä omaan mukavaan ja rauhalliseen pesääni.
Rakastan pimeää vuodenaikaa. Syksy ja talvi ovat vuoden parasta aikaa. Mikä ihana tunnelma, kun illat pimenevät ja päivät kylmenevät pikkuhiljaa.
Saa kaivaa esiin villatakit ja huovat, käpertyä teekupposen tai viinilasin kanssa sohvan tai nojatuolin nurkkaan tunnelmoimaan hyvän kirjan tai elokuvan äärelle.
Vaihtoehtoisesti nauttia luonnosta, ensin ruskasta ja raikkaista syyssateista, sitten loppusyksyn pimeydestä ja karusta kauneudesta, joka ajallaan muuttuu talven ihmemaaksi.
Olisipa aina syksy.
Viihdyin hyvin maaseudulla metsän ja luonnon lähellä täydessä pimeydessä. Tähdet näkyivät ja lyhdyt sekä tulikori valaisivat, toki valoa sai lisättyä sähköisillä ulkovaloilla tarvittaessa. Sen sijaan nykyisessä asunnossa tympii katuvalaistus ja liikaa valaistu piha. Kunnollista pimeyttä ei ole laisinkaan eivätkä tähdetkään näy.
Masentuneet täällä tyrmää positiivisten ihmisten ilon talvesta. Mitä kyselette neuvoja? Teille mikään kelpaa kuitenkaan. Hajotkaa pimeyteenne. Minä nautin hiihdosta, lumesta, kynttilöistä, villasukista ja joulusta. 🖤
Nukun talvella paremmin joten olen myös energisempi ja virkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Se on se kun tulee kylmä. Sille ei voi mitään eikä sitä vaatteilla pelasteta.
Kodin lämmitys kuntoon. Hankit itsellesi kunnon talvivaatteet, Michelin-ukolla viimeistään on lämmintä. Ja sitten epämääräisempänä vinkkinä, että mulla ainakin ulkoilu muuttui mukavammaksi, kun lemppasin lihavan kaverin ja lihavan miehen. Pysyy lämpimänä, kun saa ulkoillessa liikkua omaan tahtiin...
Pitää olla aina tiedossa jotain kivaa Viikonloppu ohjelma 2-3 viikon välein. Teatteri, konsertti/keikka, risteily tms.
Olen eläkkeellä, mutta mielen virkistykseksi ja tietysti ylimääräisen rahankin takia käyn silloin tällöin töissä entisessä työpaikassa.
Työmatkat kävelen.
Kotona luen ja katson sarjoja suoratoistopalveluista.
Asun yksin, mutta en ole yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)
Opetelkaa käyttämään sisäistä kelloanne!
Jos väsyttää vaikkapa puol kahdeksalta, niin nukkumaan vaan! Ei ne pyykit mihinkään karkaa!Jos on lapsia niin lapset kanssa aiemmin nukkumaan!
Se on sitä "omaa aikaa" kun saa mennä nukkumaan!
pian se tasaantuu ja saa jatkaa normisti.
Niin ja hei, vähemmän leipää ja pastaa, enemmän vihreetä!
Typerää. Mene nukkumaan 19.30 jolloin heräät klo 3. Kivaa.
Tämä palsta kuhisee toimettomia eläkeläisiä joilla ei ole normaalista arjesta mitään käsitystä, ja pimeätkin vuodenajat ovat helppoja kun ei ole mitään stressiä, ei osaa nukkua enää muutenkaan ja voi tehdä päivät mitä huvittaa. Tuollaiset umpityperät neuvot kannattaa jättää siksi omaan arvoonsa.
Itselläni osa kesäahdistuksesta liittyy varmastikin elämäntilanteeseen. Nautin, kun syksyllä työt ja harrastukset yms. jatkuvat säännöllisesti ja elämä on rutinoidumpaa. Olen virkeämpi ja ahkerampi, tykkään lumenluonnista ja lenkkeilystä talvella. Olen paljon tehokkaampi ja tuottoisampi osa yhteiskuntaa syys-ja talviaikaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se asenne. En mäkään mikään energiapakkaus ole, päinvastoin, mutta introverttinä tykkään tuosta ajasta myös kun saa olla enemmän omissa oloissaan. :)
Opetelkaa käyttämään sisäistä kelloanne!
Jos väsyttää vaikkapa puol kahdeksalta, niin nukkumaan vaan! Ei ne pyykit mihinkään karkaa!Jos on lapsia niin lapset kanssa aiemmin nukkumaan!
Se on sitä "omaa aikaa" kun saa mennä nukkumaan!
pian se tasaantuu ja saa jatkaa normisti.
Niin ja hei, vähemmän leipää ja pastaa, enemmän vihreetä!
Typerää. Mene nukkumaan 19.30 jolloin heräät klo 3. Kivaa.
Tämä palsta kuhisee toimettomia eläkeläisiä joilla ei ole normaalista arjesta mitään käsitystä, ja pimeätkin vuodenajat ovat helppoja kun ei ole mitään stressiä, ei osaa nukkua enää muutenkaan ja voi tehdä päivät mitä huvittaa. Tuollaiset umpityperät neuvot kannattaa jättää siksi omaan arvoonsa.
Itselläni osa kesäahdistuksesta liittyy varmastikin elämäntilanteeseen. Nautin, kun syksyllä työt ja harrastukset yms. jatkuvat säännöllisesti ja elämä on rutinoidumpaa. Olen virkeämpi ja ahkerampi, tykkään lumenluonnista ja lenkkeilystä talvella. Olen paljon tehokkaampi ja tuottoisampi osa yhteiskuntaa syys-ja talviaikaan
Tai voisin nauttia kesästä enemmän, jos minulla olisi vaikka oma talo ja puutarha, jossa puuhailla jne. Ehkä joskus elämässä! Kerrostalokesä on ihan kamalaa
Pimeys ja toivottomuus kietoituivat aloittajaan kuin öljyinen musta olento, joka veti aloittajan väsyneen ruumiin aina vain syvemmälle ja syvemmälle. Aloittaja tunsi puristavan kauhun ja raskauden kietoutuvan ympärilleen. Hengitys tuskin kulki kun kaiken kattava pimeys otti hänet valtaansa ja imaisi routaiseen maahan. Kauas kaikesta valosta, ilosta ja elinvoimasta, joka oli kaukainen muisto kuin lapsuuden päivät, jolloin aurinko sai ilman väreilemään ja ilma oli täynnä ääniä. Aloittaja ei enää koskaan ollut entisensä ja hän tiesi, että talvi oli tulossa. Tällä kertaa se tuhoaisi hänet lopullisesti, koska hän ei enää jaksanut käydä samaa taistelua uudelleen.