Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työ kehitysvammaisten parissa on osoittanut, että kaikki kehitysvammaiset eivät todellakaan ole koko aikaa ihania
20.08.2023 |
Suurin osahan kehitysvammaisista on tyyliin 4-5-vuotiaan lapsen tasolla ja tämä näkyy monilla käytöksessä. Ei osata hallita tunteita, kaikki pitäisi saada juuri sill hetkellä ja kieltävästä vastauksesta suututaan.
Sanoisin että ne mielikuvissa olevat hymyilevät ja herttaiset kehitysvammaiset ovat jopa vähemmistöä.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Itse koin pelottavaksi juurikin nämä henkisesti kolmevuotiaan lapsen tasolla olevat, mutta aikuisen miehen voimat omaavat ja aikuisen miehen kokoiset keh.vam. miespuoliset.
Keh.vam. jolla vielä lisäksi ongelmia mielenterveyden kanssa, on koko ajan tikittävä aikap*mmi.
Itse kun olen lyhyt nainen, niin ei ole juurikaan valmiuksia puolustautua.
En jäänyt alalle, enkä palaisi takaisin.
Ymmärrän hyvin vammaisten lasten vanhempien väsymystä ja turhautumista. Ja ymmärrän senkin, jos joku haluaa pois sellaisen kohdustaan.Eikö niissä laitoksissa ole näitä tapauksia varten hieman vahvempia henkilöitä töissä, joilla on voimankäyttökoulutus ja tarvittaessa välineet. Joku 50 kg nainen ei kyllä yksin pärjää riehuvalle iso kokoiselle potilaalle. Alalle tarvittaisiin miehiä.
No mitä jos ei laiteta 50 kg naista yksin sinne, aseistettuna pelkillä terveyssandaaleilla? Mitä jos kaikkialle mennään ryhminä ja kaikille hoitajille voimankäyttökoulutus ja varusteet.
Muistan kun kaupungilla epäiltiin liikkuvan häirikkö puukon kanssa. Poliisi ilmoitti että ei ole vaaraa, mutta odottivat itse autossa kunnes saivat apuvoimia ennen kuin lähtivät tutkimaan. Hoitajille sen sijaan ei todellakaan ole mitään apuvoimajoukkoa, koska naisilla ei ole mitään väliä. Poliisille riittää rahoitusta loputtomasti, hoitajista ei piittaa kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tietenkään ole.
Ke hareilla on noussut kusi päähän kun Suomessa niiden touhuja katsotaan läpi sormien ja ke hari varmasti oppii tällaisille tavoille, toisin kuin Saksassa 30-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Monella kuulosuojaimet kaupassa kun ärsykkeistä alkaa sitten äänekäs hulabaloo.
Jos joku käyttää kuulo, radio, tai mitä tahansa kuulokkeita, se ei tarkoita, että on kehitysvammainen. Taustalla voi olla ADHD, misofonia, migreeni, tai muu sairaus, jossa pystyy paremmin keskittymään omaan tekemiseensä, jotta ulkopuolella olevat äänet eivät häiritsisi. PS: Jotkut käyttävät kuulokkeita myös ilman, että taustalla olisi mitään sairautta.
Sielä laitoksessa, missä ilmeisesti olet ollut töissä, on varmaan lähinnä ne vaikeimmat tapaukset. Vähän niinkuin sanoisi, ettei vankilassa olevat ihmiset ole kovin kivoja.
https://www.youtube.com/@SpecialBooksbySpecialKids
Tuolta löytyy aivan ihania kehitysvammaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuvitellutkaan, että kehitysvammaiset olisivat mitenkään rauhallisia tai herttaisia. Olen koko elämäni pyrkinyt välttämään heitä, koska heiltä voi oikeasti saada jopa turpaan pienestä asiasta. Lasta odottaessamme pelkäsimme eniten, että siitä tulee kehitysvammainen, koska emme olisi varmana jaksaneet sellaisen kanssa.
Todella ikävästi sanottu tuo, että pyrit välttelemään heitä. Mieti, jos sinua syrjittäisiin sen takia, että jollain on yksi huono kokemus sinunlaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mistä tämä stereotypia "ihanista" vammaisista tulee. Monet ovat kuolaavia, mykkiä, aggressiivisia ja lähinnä hakkaavat ja sotkevat eritteillään.
Mitä ihanaa siinä on? Minulle riitti yksi vuosi tuota hommaa, olen onnellinen että vaihdoin alaa. Nykyisessä työssä ei tarvitse muita ihmisiä edes nähdä tai kotoa poistua.
Miksei kuolaava ja mykkä ihminen voisi olla ihana? Aika pinnallisessa maailmassa elät.
Vierailija kirjoitti:
Kehvahuolto on aivan hirveää ja moni hoitaja on menettänyt työssä toimintakykynsä esim fyysisen invalidisoitumisen vuoksi. Tiedän itsekin tyypin joka sai aivovaurion. Koko ala on ihan fakdap sillä on aika sekavaa yrittää luovia sen itsemääräämisoikeuden mikä on isolla vahvalla 3-vuotiaan tasolla olevan miehen kanssa. Itsekin syvästi traumatisoitunut tässä työssä ja kaikkien väkivaltakokemusteni jälkeen.
En oppinut rakkautta vaan tulin siihen tulokseen, että jos lapsen kanssa ei pärjää kotona, eikä laitoksessa, eikä missään, jotain ihan muuta pitäisi keksiä näiden säilyttämiseen.
Niinpä, eihän tämä näin toimi. Kun monet sanovat, että lisää lapsia pitäisi tehdä Suomeen, niin mikähän heidän ratkaisu olisi näiden hankalien tapausten varalle, joille ei ole mitään paikkaa? Ainakin täytyisi paljon enemmän rahaa laittaa noihin hoitolaitoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä hoitoalalle saataisiin lisää miehiä?
Mm näiden väkivaltaisten kehitysvammaisten takia toivon, että joku päivä heitä ei enää syntyisi lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mm näiden väkivaltaisten kehitysvammaisten takia toivon, että joku päivä heitä ei enää syntyisi lisää
Tuet pois uusilta kehitysvammaisten lasten vanhemmilta jos kehitysvammaisuus oli tiedossa.
Sisarukseni on kehitysvammainen ja asuu laitoksessa, hoitajat aina kehuneet että häntä on kiva hoitaa ja nyt vasta ketjua luettuani tajusin miksi! Hän ei ole lainkaan agressiivinen ja on rakenteeltaankin hento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
AP taitaa olla trolli, joka suoltaa ajoittain kehitysvammavihamielisiä aloituksia.
Kuka tahansa, joka hankkiutuu hoiva-alalle ymmärtää jo hyvissä ajoin kehitysvammatyössä esiin tulevat vaikeudet, eikä tee tällaisia avauksia vuosien työskentelyn jälkeen.
T; kahden kehitysvammaisen isä
No ... ei kyllä ymmärrä. Nehän havaitaan vasta siinä kohtaa kun mennään tekemään sitä työtä. Opiskeluaikana nyt voi olla joku harjoittelu kehvapaikassa, mutta ei ihminen vaan voi tietää kokonaiskuvaa jostain hommasta ennenkuin menee tekemään sitä.
Oon huomannut että kehvapuolella työntekijät ovatkin usein hyvin nuoria ja todellisuus sitten iskeytyy vasten kasvoja jopa vammauttavalla tavalla. Yhdessä paikassa työntekijöiden keski-ikä oli varmaan 20v ja sieltä sitten lähti porukkaa saikulle tai muihin töihin jatkuvasti. Ilman miehiä touhu on aivan kädetöntä ja ei minullekaan työhaastattelussa selvinnyt, että haastava käytös voi tarkoittaa sitä että joku heittää sua telkkarilla joka päivä. Se on semmoista sanahelinää ennen kuin sen kokee itse ja työnantajat eivät sano suoraan että haastava käytös tarkoittaa sitä, että parempi käyttää haarniskaa työasuna ja ottaa henkivakuutus.
Christiiina kirjoitti:
Moni nuori lähihoitajaksi opiskeleva tyttö luulee, että se on ihanaa, kun pääsee kehitysvammaisten kanssa leipomaan , ulkoilemaan ja pelaamaan lautapelejä ja sitten töissä huomaavat, ettei se ihan niin olekaan.
Tämä. Mielikuva on väärä, koska osin myös lähihoitajan työtä markkinoivat mainostajat antavat harhaanjohtavan kuvan. Myös koulussa ei ainakaan ennen haluttu puhua väkivallasta, se jotenkin jätettiin opiskelijan ja vastavalmistuneen omaksi ongelmaksi. Myös työpaikoissa oli samaa henkeä, eli väkivallan kohteeksi joutunut ei saanut puhua asiasta tai oli "heikko", tai sitten katsottiin että on itse "provosoinut" tilanteen.
Tämä nyt on sinänsä ikuisuusongelma, koska joka vuosi alalle tulee sinisilmäisiä lapsukaisia tai jotakin alaa vaihtavia keski-ikäisiä, joilla ei ole mitään aavistusta mitä se todellisuus on. Hoitoalalla on hyvin paljon mielenterveysongelmia raskaiden työolosuhteiden, väkivallan, huonon johtamisen ja täysin paskan arvostuksen takia. Jos minulla olisi lapsi, tekisin kaikkeni että hän ei hoitoalalle menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä hoitoalalle saataisiin lisää miehiä?
Miksi miehet viihtyisivät tuolla yhtään sen enempää? Miehistä tehdään väkisin portsareita, joille sitten annetaan ne hankalimmat tapaukset. Kuka mies sellaista haluaa? Tietysti te naiset haluatte päästä helpommalla, että teidän itsenne ei tarvitsisi kohdata sitä ällöttävää raivoavaa 100-kiloista ja 4-vuotiaan tasolla olevaa riehujaa, mutta ei se huvita miehiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Moni nuori lähihoitajaksi opiskeleva tyttö luulee, että se on ihanaa, kun pääsee kehitysvammaisten kanssa leipomaan , ulkoilemaan ja pelaamaan lautapelejä ja sitten töissä huomaavat, ettei se ihan niin olekaan.
Tämä. Mielikuva on väärä, koska osin myös lähihoitajan työtä markkinoivat mainostajat antavat harhaanjohtavan kuvan. Myös koulussa ei ainakaan ennen haluttu puhua väkivallasta, se jotenkin jätettiin opiskelijan ja vastavalmistuneen omaksi ongelmaksi. Myös työpaikoissa oli samaa henkeä, eli väkivallan kohteeksi joutunut ei saanut puhua asiasta tai oli "heikko", tai sitten katsottiin että on itse "provosoinut" tilanteen.
Tämä nyt on sinänsä ikuisuusongelma, koska joka vuosi alalle tulee sinisilmäisiä lapsukaisia tai jotakin alaa vaihtavia keski-ikäisiä, joilla ei ole mitään aavistusta mitä se todellisuus on. Hoitoalalla on hyvin paljon mielenterveysongelmia raskaiden työolosuhteiden, väkivallan, huonon johtamisen ja täysin paskan arvostuksen takia. Jos minulla olisi lapsi, tekisin kaikkeni että hän ei hoitoalalle menisi.
Minun äitini oli pitkään hoitoalalla ja työskenteli myös kehitysvammaisten parissa.
Ei puhunut työstään rehellisesti kotona kun olin lapsi ja nuori, joten päädyin vain ihailemaan äitiä hänen urheasta uravalinnastaan.
Olen useamman kerran sanonut hänelle, että minäkin haluaisin lähteä hoitoalalle, mutta hän on tosiaan tehnyt kaikkensa, etten lähtisi.
Paitsi sen rehellisesti työstä ja työnkuvasta kertomisen, sen hän on jättänyt aina pois, oikeastaan vasta tästä ketjusta olen saanut konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä työpäivä voi sisältää.
Hän on luultavasti edelleen hoitajan ajoistaan niin traumatisoitunut, ettei voi edes puhua asiasta.
Kehitysvammaisten kanssa työskentely ei todellakaan ole mitään ruusuista. Sen näkee vasta sitten, kun tekee töitä heidän kanssaan. Monet olettavat, että kaikki kehitysvammaiset ovat jotain down syndrooma ihmisiä, jotka mukamas kaikki hymyilevät ja ovat niin iloisia koko ajan. Kaikilla kehitysvammaisilla on kuitenkin tunteet, niinkuin meillä muillakin. Se, miten kohtaat nämä ihmiset, miten puhut ja onko se aitoa ym. Ja toki on myös niitä, joihin ei saa vain kontaktia. Se on ala, joka on erittäin raskasta, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja toki koko hoitoala on erittäin kuormittavaa, jos ei oikeasti pidä alasta auttaa toisia, mutta toki myös, jos pitää auttaa liian paljon esim. henkilökuntaa liian vähän, työn raskaus, liian vähäinen palkkataso, ja vielä lisäksi, että meidän yhteiskunta ei arvosta hoitajien työtä. Varmaan se, että miksi alasta ei makseta, kun se on perinteisesti ollut naisten ala ja toki naisille ei pidä maksaa kunnon palkkaa. Tämä meidän yhteiskunta ei arvosta vieläkään hoitajien työtä, mikä olisi koko yhteiskunnalle pelastus, ei haitta tekijä.
Eniten tämä valheellinen hehkutus ilmenee downien kanssa. Heitä kutsutaan aurinkoisiksi ja valoisiksi ja saattavat ollakin sitä lapsina,mutta aikuisina oikukkaita ja välillä jopa aggressiivisia.
Isoja lapsia.
Aina etsitään säästöjä ja eutanasia olisi semmoinen millä säästöt olisi miljoonaluokkaa.
Alue: Aihe vapaa
Kun lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi, arvoin vanhustyön ja vammaistyön suuntautumisten välillä. Päädyin vanhustyöhön, kun luokkatoverin nenä murtui harjoittelussa vammaisten ryhmäkodissa.